On selvää, että VT:ssä on kohtia, jotka eivät sovellu esim. jumalanpalveluksessa luettaviksi teksteiksi. Myös jotkut vakiintuneet VT:n tekstit ovat sellaisia, että niiden lukemista kirkossa pitäisi arvioida uudelleen.
Yksi sellainen on viime sunnuntain teksti, joka kertoo Abrahamista, joka – Jumalan käskystä – oli valmis uhraamaan oman poikansa polttouhrina Jumalalle. Tuo teksti polttorovioineen ja teurasveitsineen herättää makaabereja tuntoja tämän ajan kuulijassa. Miten Jumala voi vaatia ihmiseltä sellaista, joka on aivan hirveää ja tuomittavaa? (Vaikka teko sitten enkelin toimesta estetäänkin.)
Tämän tekstin mielekkyyttä jouduin ajattelemaan siitäkin syystä, että olin juuri lukenut kirjan, joka kertoi ruotsalaisen Knutbyn helluntaiseurakunnan vaiheista. Tuo seurakunta tuli kaikkien tietoisuuteen ikävällä tavalla vuonna 2004, kun siellä oli tapahtunut murha ja sen taustalta paljastui voimakas manipulointi ja hengellisen painostuksen ja väkivallan käyttö. Kirjassa kerrottiin, että tuohon aikaan juuri kertomuksella Abrahamista ja Iisakista oli keskeinen osa seurakunnan teologiassa. Siitä he omaksuivat sen opetuksen, että kuuliaisuus Jumalalle voi tarkoittaa sitä, että pitää olla valmis tekemään myös sellaista, mikä on pohjimmiltaan väärin. Tällä opetuksella oli sitten tuhoisat seuraukset. Tietenkin tuon seurakunnan ja sen johtajien toiminta oli aivan sairasta ja heidän teologiansa harhaista, mutta tämä Mooseksen kirjan kohta auttoi heitä kuulijoittensa manipuloimisessa. Vaikka tälle kertomukselle annetaan kristillisessä traditiossa oma erityinen tulkintansa, niin olisiko aika jättää tämä teksti pois jumalanpalvelusteksteistä?
Juuri näin. Eikä Raamattua saa tietenkään julkisesti siteeratakaan mistä vain ja miten vain ja julistaa samalla olevansa kaiken sen sanoman kanssa sama mieltä.
Ruotsalainen Mies, Piispaksi ylennyt, piti verisyntioppia ikävänä asiana.
Toki meillä huomataan Hänen olleen herkkä Ihminen. Esaias Tegneristä on kysymys.
Poistetaankohan tämäkin sopimattomana lauselmana.
Teurastajan huomaamisen ymmärtäminen syntyy asiasta ettemme Jumalan ja historiamme kausaliteettia halua ymmärtää syy ja seuraus asiassa, ja tämä aposteriori merkityksessä.
Näin huonon tradition katsominen sukupolvien ketjussa on oikea huomio.
Mitenkä niin pitäisi arvioida uudelleen? Jumala tahtoi koetella Abrahamin uskoa olisiko hän valmis antamaan kuolemaan oman poikansa, niinkuin Jumala itse uhrasi oman Poikansa, meidän syntiemme takia ristillä. Jumalan ainoa Poika, joka oli jo luomisen sanassa mukana . Lisäksi 1Mo22:5 on kaunis esimerkki Aabrahamin uskosta, kun hän sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja – palaamme- sitten luoksenne.” Aabraham tuli takaisin Iisakin kanssa, kuten hän oli palvelijoilleen sanonutkin. Siis Jumalako oli tässä se syyllinen auttamalla tuossa manipulaatiossa. Ehkä olisi hyvä kääntää katse pikemminkin syntiinlankeemukseen ja etsiä syyllistä tuosta persoonasta, joka on koko maanpiirin villitsijä.
Kosti, juuri näin se on. Aabraham uskoi, että Jumala voi herättää kuolleetkin elämään. Aabraham uskoi Jumalan lupaukseen: ”sillä ainoastaan Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset”. 1 Moos. 21:12, Room. 9:7, Hepr. 11:18
Vastaus Maunolle. Tuo Iisakin uhraaminen – jota siis lopulta ei tapahtunut – on kirkkovuoden teksteissä siksi, että kysymys on yksi keskeisistä Kristuksen kärsimyksen ja ylösnousemuksen ”typoksista” eli esikuvista, kuten Heprealaiskirje selkeästi opettaa. Edesmennyt eksegeetti Timo Veijola totesi jo 1980-luvulla eräässä artikkelissaan, että tuo teksti on ”valistuneen (=valistusaikaisen) jumalakuvan loppu”. Yksi tuon historian ”pointteja” on sitä paitsi käsittääkseni ollut, että Israelin uskoon eivät ihmisuhrit kuulu, toisin kuin esimerkiksi foinikialaiseen kulttiin. On kirkon ja pastorien tehtävä selittää Raamattua vastuullisesti. Yhden tekstin lukeminen messussa kerran kolmessa vuodessa ei joka tapauksessa tee vaikkapa Oulujokilaakson seurakunnista potentiaalisia Knutbyn jäljittelijöitä. Ruotsalaisessa keskustelussa (Svensk Pastoraltidskrift) on myös huomautettu, että Knutby oli alun alkaenkin esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun kristillinen seurakunta irtautuu yleisen ja yhteisen uskon laajemmasta kokonaisuudesta sekä alkaa yksipuolisesti korostaa tiettyjä puolia uskossa. Perusongelma olisi siis ollut vaikeneminen paljosta muusta. Tämä voi muuten tapahtua hyvin monella eri tavalla. Jo nyt voidaan jumalanpalveluksen raamatuntekstejä lyhentää tai valikoida esimerkiksi perhejumalanpalveluksissa.
Niin, kovin suhteellista.
Lieko tuo Abrahamin ”läheltäpititapaus” sen järkyttävämpi kun pääsiäisen tapahtumien teksti, jossa oikeasti suoritettiin viattoman verinen teloitus, kidutus ja häpäisy?
Toki jotkut tuota pääsiäisen ristinsanomaa sellaisenaan eivät suvaitsisi. Onhan jo pelkkä krisifiksi saanut aikaan valituksia Euroopassa (muistaakseni suomalaiselta…).
Luemme päivälehdistä ja katsomme uutisista nykyään päivittäin viestejä ja selostuksia Ukrainan siviilienkin ”uhraamisesta”, uskonnonkin nimissä. Tai kun avaa telkkarin, törmää varsin helposti – minun mielestäni – tarpeettoman suureen väkivaltaam viihteen nimissä.
EIköhän tuo ”Abraham” -tapaus selvenisi lisäämällä klassisen kristinuskon opetuksellista osuutta? Saarnoissakin.
Vai uskonnon nimissä, ei kannata lähteä toistamaan Venäjän hullutuksia, tuskin siellä moni sotilas uskonnon nimissä riehuu, vaan brutaali valloitus ja tappovimma siellä on.
Itse asiaan, Raamatussa on monia esikuvia tulevasta kertakaikkisesta uhrista. VT on valmistautumista tähän. Siitä vaan karsimaan niitä ”kauheuksia,” juuri käynnissä olevassa sodassa näemme taasen, mikä on ihmisen sydämen tila lähimmäisen suhteen. Ps. Enkeli oli Jumalan asialla Aabrahamin ja Iisakin tykönä, ei erillinen ja itsenäinen tekijä.
Raamatussa ei ole mitään sellaista, mitä ei tarvitse hävetä. Pitää ottaa selvää sisällöstä. Lue uudelleen ja uudelleen ja rukoile apua Herralta. Etsi uskova ystävä, jonka kanssa voit
keskustella Raamatun Sanasta.
”Raamatussa ei ole mitään sellaista, mitä ei tarvitse hävetä…”
Siis kaikkea Raamatussa tule hävetä!
No tuli virheellisesti ei sana.Tietysti pitää olla,että Raamatussa ei ole mitään.mitä tarvitsee hävetä.Tekevälle sattuu.
”että Raamatussa ei ole mitään, mitä tarvitsee hävetä”
Siis Raamatussa kuvattuja Jumalan toimeen panemia lastentappajaisia ei tarvitse
hävetä. Asia selvä…
Seppo. Olisi helpompi vastata, jos tietäisin Raamatun Sanan kohdan, johon tähtäät.
Vt Ennen vedenpaisumusta: Jumala katui luoneensa ihmisen, ihmisen pahuuden vuoksi. Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon valita hyvän / pahan välillä. Lopputuloksen tiedämme, joka oli paha, synti joka vaivaa ihmiskuntaa vielä tänä päivänäkin. Raamattu on samalla historian kirja, ja Ut jossa Jumala johdattaa ihmisen kohtaamaan Jeesuksen ja Hänen lupaaman iankaikkisen elämän syntien anteeksisaannin kautta.
Järvinen, tunnetko noin huonosti Raamattusi. VT:ssä on useita Jumalan matkaansaattamia verilöylyjä ja muita kauheuksia jota johtivat myös kaikenikäisten lasten kuolemiin.
Eivätkä ne hukutetut pikkulaset olleet sitä kuuluisa omena syöneet…oli kauheaa hukuttaa heitä siksi, että kaksi ihmistä oli jotain käskyä kenties jo vuosituhannet aikaisemmin rikkonut.
”VT:ssä on useita Jumalan matkaansaattamia verilöylyjä ja muita kauheuksia jota johtivat myös kaikenikäisten lasten kuolemiin.”
-Olet nyt ilmeisesti päättänyt jatkaa tällä linjalla… Pitäisi voida erottaa se että ihmisiä kuolee erilaisista syistä kun on vain päivät tulleet täyteen siitä että toteutetaan mielivaltaisia ”raakuuksia” vain huvin vuoksi…
(Laitoin sinulle vielä vastausta tuonne ”Koko Raamattu” -blogiin.)
”jota johtivat myös kaikenikäisten lasten kuolemiin.”
-Siis se mitä yritän sanoa, on että kuolema itsessään ei ole paha asia. Ei edes nuorena kuoleminen. Siksi kuolema ja Jumalan oletettu tahallinen ja mielivaltainen raakuus täytyy erotella ja käsitellä erikseen.
מִפִּ֤י עֶלְיֹון֙ לֹ֣א תֵצֵ֔א הָרָעֹ֖ות וְהַטֹּֽוב׃
“Korkeimman eikö suusta muodostu paha ja hyvä.” (Val3:38)
Tästä Seppo tekee sitten sen päätelmän, että Jumala on kaksijakoinen persoona.
Sari, koeta nyt tajuta että elävältä kuoliaaksi palava asian täysin viaton lapsi kokee myös hirvittäviä fyysisiä ja henkisiä tuskia.
”koeta nyt tajuta että elävältä kuoliaaksi palava asian täysin viaton lapsi kokee myös hirvittäviä fyysisiä ja henkisiä tuskia.”
-Tajuan. Mutta se ei ollut pointtini.
Pointti oli se, että on eroteltava ja käsiteltävä erikseen kuolema itsessään, kuolemaan liittyvä fyysinen ja henkinen tuska, ja vielä se mitä surua kuolema aiheuttaa muilla ihmisille.
Sinä vedät mutkat suoriksi. Että jos tietyissä oloissa on kuollut lapsi, tämä on kärsinyt kuollessaan, koska Jumala on niin halunnut. Eli Jumala on paha ja julma.
Jumala voi lieventää ihmisten fyysisiä tuskia kuoleman hetkellä. Eli pelkästään se, että joku on kuollut tulipalossa tai missä hyvänsä ei tarkoita että Jumala on paha ja julma.
Seppo. Meidän pitää ymmärtää Jumalan päätöksiä, kun .Hän päätti tuhota luomansa ihmiset vedenpaisumuksessa. Luonnollista on että Luojalla on oikeus päättää mitä Hän
luoduillensa tekee. Sen aikaiset ihmiset kun olivat synnissä ryvettyneitä.
Vt:ssa ihminen pelastuu ainoastaan tekojen perusteella.
Seppo, laita kysymyksiä minulle, mielelläni vastaan kiperiinkin kysymyksiin.
Muta minun pointtini se oli!
”Sinä vedät mutkat suoriksi. Että jos tietyissä oloissa on kuollut lapsi, tämä on kärsinyt kuollessaan, koska Jumala on niin halunnut. Eli Jumala on paha ja julma. Jumala voi lieventää ihmisten fyysisiä tuskia kuoleman hetkellä. Eli pelkästään se, että joku on kuollut tulipalossa tai missä hyvänsä ei tarkoita että Jumala on paha ja julma.”
Toki tarkoittaa, jos ko elävältä palaminen on ollut nimenomaan Jumalan aikasaamana kuten tapahtui Sodomassa ja Qomorrassa. Jos Jumala olisi lievittänyt silloin muidenkin viattomien kuin lasten tuskia (vaikkapa eläinten, joiden polttamista voi pitää eläinrääkkäyksenä) asia kyllä olisi Raamatussa mainittu.
”Sen aikaiset ihmiset kun olivat synnissä ryvettyneitä.”
Jaa että sikiöt ja vastasyntyneet Sodomassa ja Qomorrassa ja vedenpaisumuksessa tapetut olivat synnissä ryvettyneitä ja nekin piti siksi tuskallisesti tappaa?
”Jos Jumala olisi lievittänyt silloin muidenkin viattomien kuin lasten tuskia (vaikkapa eläinten, joiden polttamista voi pitää eläinrääkkäyksenä) asia kyllä olisi Raamatussa mainittu.”
-No nyt menee kummalliseksi.
Miksi niin oletat, että olisi mainittu?
Miksi ei?
No jotta ei pääsisi syntymään käsitystä Jumalan julmuudesta, joka nykyisestä tekstistä empatiakykyiselle lukijalle ilman muuta mieleen nousee.
”No jotta ei pääsisi syntymään käsitystä Jumalan julmuudesta, joka nykyisestä tekstistä empatiakykyiselle lukijalle ilman muuta mieleen nousee.”
-Hetki. Siis kenen mielestä tällaista käsitystä Jumalasta ei pitäisi päästä syntymään? Raamatun kirjoittajien?
Vaikuttaako sinusta siltä, että yleisesti ottaen Raamatussa on pyritty antamaan Jumalasta mahdollisimman positiivinen ja lempeä kuva? Minusta ei suoraan sanottuna vaikuta siltä.
Tässä kohtaa on ehkä syytä tehdä väliaikatarkistus?
Uskotko sinä siis, että Raamattu antaa Jumalasta aina oikean kuvan?
Itse en usko. Juuri VT:n kertomuksissa Jumala vaikuttaa usein liian julmalta ja ankaralta. Eli Jumalasta on annettu kuva julmana ja säälimättömänä kostajana. Eli juuri tätä vääristynyttä käsitystä itsestään Jumala pyrki profeettojen kirjojen kautta oikaisemaan.
Näin sen näen.
(Ja kyllä, tähän sopii hyvinkin ne kohdat, jotka halusin käydä läpi, jokaisen erikseen. Ne sopivat siihen, että Jumala on halukas armahtamaan. Mistä kertoo jo se, että Jumala ylipäätään puhui profeetoilleen tulevista tuomioista.)
Olen tutkinut Raamattua viisitoista vuotta, se on täynnä arvoistuksia. Jopa evenkeliumi, joka itseasiassa ja oikein etsien kumoaa itse itsensä. Se on täynnä valheita suhteessa historiaan ja suhteessa VT:n kirjoituksiin. Väitteet ennustuksesta tai edeltätietämyksestä eivät pidä paikkaansa.
Ennustusta ristiinnaulitsemisesta ei ole VT:n puolella, ei myöskään sitä, että messiasta kutsuttaisiin nasaretilaiseksi. Ei sitä, että messias kuolee ja nousee ylös. Sanonta: ” Hän ei väsy eikä murru, ennenkuin on saattanut oikeuden maan päälle.”
Ei todista siitä, että messias hakeutuu ristiinnaulittavaksi ja haluaa kuolla nuorena.
Huvittavinta tässä on uskomus, että Jeesuksen kuolema tapahtui myös kaikkien syntymättömien puolesta, että he eivät kuolisi luonnollista kuolemaa, vaan menisivät kuolemaa vastaan vapaaehtoisesti, ja näin voittaisivat kuoleman kuolemalla omaehtoisesti.
Huvittavaa on myös kuoleman muuttaminen elämäksi ja vielä ikuiseksi elämäksi, jota se ei todellakaan ole, kuolema on loppu, mitään ei voi enää muuttaa. Myöskään Jeesus, vaikka hänet on ikuistettu kirjan sivuille, ei voi enää parantaa tapojaan, lopettaa kiroulua ja kansan vihollisena olemista, koska hän on ikuistettuna sama eilen, tänään ja huomenna.
Ja koskaan häntä ei tuoda riemusaatossa Jerusalemiin, kuten Kipling asian runoilee. Niin paljon pahaa hän on kansalle aiheuttanut palvojiensa toimesta.
Tarja parkkila:
Mitä kaikkea pahaa hän (siis kuka?) on aiheuttanut? Ja mikä on täsmällisempi argumenttisi sille että juuri HÄN on tuon pahuuden takana? Voisit myös tarkemmin kertoa, mikä on pahaa ylipäänsä: onko se jotain ehdotonta vai onko pahuuden käsite meidän valintaamme ainostaan. Tai ehkä olisi parempi alkaa siitä, mikä on hyvää: onko kyseessä jokin tietyn ryhmän valinta vai jotai ehdotonta (hyvyyttä). Jospa pahuus onkin kaikkea sitä, mikä ei ole hyvyyttä? Mitä hyvyyttä on tehty – ja minkä vaikutuksesta?
Minun käsittääkseni ihmiset sitä pahaa ovat tehneet – jos heitä vastuullisina tästä voidaan pitää. Me ihmisethän tuppaamme perustelemaan useinkin omaa – pahaakin – tekoamme hyvyyden varjolla; silloin ei tarvitse oikeasti myöntää omaa pahuuttaan. Jonkinlaista ”taktista totuutta” sekin.
Mielipiteessäai on useita uskonvaraisia lausumia, mikä tietysti on suvaittavaa kun meillä sananvapaus on.
Jukka Mikkola
Pahinta maailmassa mitä minä tiedän, ovat tietysti juutalaiseen kansaan kohdistuneet vainot kahdentuhannen vuoden ajalta, syytettyinä Jeesuksen lausumista pahoista sanoista aina demonisontiin saakka, sekä apostolien tekojen syytökset Kristuksen murhasta.
Mielivaltaista, taikauskoista kidutusta ja murhaamista ja hävitysvimmaa, kansamurhaa, joista ollaan muka täysin ei-tietoisia.
https://docplayer.fi/7511203-Kristikunnan-syyllisyys-juutalaisia-kohtaan.html
Linkissä on pitkä kirjoitus, lue sieltä.
Se on tietysti totta, että kristikunta (jos sitä termiä saa käyttää – sekin on ”poliittisesti herkkä”) on juutalaisia kaltoin kohdellut. Kristikunnalla toki on monta määritelmää ja ymmärtääkseni ns. kehittyvissä maissa (jos se nykyään vielä on poliittisesti säädyllinen termi) ”kristikunta” -termiä ei kannata ymmärtääkseni juuri historiasyistä käyttää. Kristikunta ja Kristuksen kirkko ovat eri asioita.
Lukiessani edellä lyhyttä kommenttiasi (sitä ”pitkää” en ole ehtinyt vielä) en oikin päässyt selvyyteen mitä halusit tarkati ottaen ilmaista – paitsi ”kumota” evankeliumien todellisuuden (jos oikein ymmärsin); se oli minua hämmentävältä vaikuttavaa tulkintaa.
Jos kristikuntaan luetaan kuuluvat Venäjän ortodoksinen kirkko ”nykymeininkeineen”, se ei edusta Kristuksen kirkkoa ainakaan eettiselta kannalta.
Vielä ”raamattusensuurista”:
En oikein ymmärrä, miksi Raamattua pitäisi sensuroida. Se on vallankäyttöä. Raamattun on paikoitellen jopa ”inhorealistinen” ihmisten käyttäytymisen kuvaajana. Ja juuri senvuoksi ajallemme erittäin tärkeä. Siinä on ymmärtääkseni yksi Raamatun tekstien vahvuus: ”sankarit” ovat nekin tehneet pahoja. Raamatun teksti kieltämättä voi loukata itsetietoisen nykyihmisenkin ylpeyttä osoittamalla meidän kaikkien taipumuksen pahuuteen.
Vanha muistisääntöhän on, että kun etusormella osoittaa toisia, osoittavat muut sormet kohti itseä.
Meillähän halutaan pahuus rajoittaa ”noihin toisiin”, jotka voidaan osaoittaa pahoiksi. (Ja tuntea itsensä ainakin hiukan noita ”muita” paremmaksi.) Kuitenkin pahuus on lähempänä kuin ”lähin puhelin” (tai mikä älylaite se nykyään onkaan). ”Joka luusee seisovansa, katsokoon ettei lankea.” Näyttää kuitenkin siltä että ainoastaan ”kristikunnassa” on tapana (ainakin ajoittain) tehdä systemaattisesti edes jonkinlaista tiliä omista pahuuksista. Holokausti ja orjakauppa on ollut itsetutkistelun laukaisijoita. En ole kuullut, että ateismin/kommunismin piirissä tai islamin piirissä (vain esimerkkinä) olisi tehty suurta tiliä menneisyyden ihmisoikeusrikkomuksisota. Toiki on yksilöitä ja joitakin ryhmiä lienee em. katsomusten piirissä noussut.
Pahuus tuppaa saamaan vauhtia silloin kun uskonto tai ideologia ja vallankäyttö muodostavat ”epäpyhän allianssin”. Emme täällä lännessäkään saa tuudittautua omahyväiseen vapauden demoratian ja ihmisoikeuksien toteutumisen utopiaan vaikka toki siihen olisi ilman omahyväisyyttä pyrittävä. Ranskan suuri vallankumous ajautui sekin ihmisoikeusrikkomusten tekemiseen: vapauden nimissä…
Totuus lopulta vie voiton ja paljastuu, suhtautukaamme siihen senmukaisella aidolla nöyryydellä.
”Raamattu on paikoitellen jopa ”inhorealistinen” ihmisten käyttäytymisen kuvaajana.”
Ja vielä inhorealistisempi Jumalan käyttäytymisen kuvaajana. Tuon ajan ihminen kun ei ikinä olisi aikaansaanut esim. Sodoman ja Qomorran kaltaista julmaa tulista totaalista kansanmurhaa.
Kristus ristillä; Näin Jumala rakasti maailmaa, ja näin maailma rakasti Jumalaa.
Jumala on syyllinen maailman pahuuteen? Jumala sovitti maailman pahuuden Golgatalla.
Raamatun Jumala on sadisti?
Ukrainan lapsia tappaa Raamatun Jumala? Raamattu kertoo edelleen, että ihmiskunta lankesi syntiin. Jumalan vastustaja on pahan takana. Paha loppuu lopulta, aika on vielä kesken, aika täyttyy täyttymistään.
Paha loppuu, kun ihmiskunnan synti on tullut esille kaikissa mahdollisissa muodoissa.Kaiken pitää täyttyä, niin kuin on kirjoitettu. Antikristus nousee jalustalle viimeisenä aikana. Antikristuksen jalusta on Antikristuksen oma mestauslava. Käärmeen pää on rikki poljettu.
Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan!
On kovin tyyppillistä, että kun jotain kauheaa tapahtuu, vaaditaan tilille Jumala, johon ei varsinaisesti edes uskota. Kun torni Siilossa kaatui ja hautasi ihmisiä alleen, Jeesukselta kysyttiin, heidän syntiensä takia näin tapahtui?Jeesus vastasi siihen, että eivät nämä olleet sen syntisempiä, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Jospa sota Ukrainassa tarkoittaa samaa?
”Raamattu kertoo edelleen, että ihmiskunta lankesi syntiin.”
No ei kerro. Eka syntiin langennut oli Jumalan oma poika, joka sitten ’käärmeenä’ vietteli yhden Eevan joka vietteli yhden adamin. On melkoista liioittelua kutsua heitä ihmiskunnaksi.
Toinen juttu on sitten se että Jumala rankaisi näiden kahden virheestä kaikkia (Nooan väliepisodin kautta) jälkeen tulevia miljardeja ihmisiä perisynnin muodossa tuhansien vuosien päähän.
”Jumala rankaisi näiden kahden virheestä kaikkia (Nooan väliepisodin kautta) jälkeen tulevia miljardeja ihmisiä perisynnin muodossa tuhansien vuosien päähän.”
Seppo, Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan!
Ei ole ketään, joka ymmärtäisi, miksi tämä kaikki pahuus tapahtuu? Jumala on historian Jumala. Jumalaa voit syyttää. Jumala oli Kristuksessa Golgatalla. Syytä häntä, hän sovitti tämän maailman synnin.
Sanoma rististä on hullutus tälle maailmalle!
Kari, Qomorrasta Golgatalle oli tuhansien vuosien matka ja sillä aikajanalla miljoonat ja taas miljoonat ihmiset kohtasivat Theodokian ongelman.
Ja Kristus mantra voi olla vastaus helvetin ja taivaan välillä ihmisen kuoltua, muta Theodokian ongelma on maallinen eivätkä nämä tuskat ratkenneet Golgatalla, joka ei tulivuoren laavaan palavan lapsen fyysistä tuskaa lievitä mitenkään.
”Kari, Qomorrasta Golgatalle oli tuhansien vuosien matka,”
Jumala vain rankaisee Seppo? Jumala ei armahda ketään?
No keitä hän armahti vedenpaisumuksessa tai Sodomassa? Yhden perheen ja miljoonat kuolivat.
Tuhottujen ja pelastuneiden määrä ovat todella toisistaan poikkeavat. En minä tätä mitenkään ymmärrä, enkä osaa selittää. Osaatko sinä?
Kun ihminen ei nykyäänkää 2022-luvulla osaa olla tekemättä kansanmurhia, voi hyvin suurella todennäköisyydellä pitää totena, että kyllä kansanmurhia ovat ennenkin ihmiset tehneet ihan urakalla. Onha tietoa, että ihmisuhreja on yleisesti käytetty ns. korkeammissa sivilisaatioissa mm. uudella mantereella jo ennen Eurooppalaisten tuloa tekemäään omia kansanmurhiaan. Muinaisita ajoilta ei liene kirjoitettu pöytäkirjoja eikä silloin ollut ihmisoikeutuomioistuimia. Ja kyllähän Raamattukin kertoo lapsiuhrien harrastamisesta Lähi-Idässä. Ja 1900-luku ”teollisine teurastuksineen” lienee ollut pahempi kuin ns. vanhat ajat. Sodomassa ei tiettävästi kidutettu ja raiskattu – patsi ihmisten toimesta.
Jumala antaa mahdollisuuden anteeksiantoon ja parannnukseen – ihminen ei koviknaan usein. EHkäpä Etelä-Afrikka on pieni poikkeus, jossa jonkinlainen sovinto taidettiin saada sovituksi – siis vältyttiin suurremmalta kostonkierteeltä. Siinäkin sovinnoissa lienee ollut Raamautn opetukset taustalla. En ihmisenä menisi Jumalaa syyttelemään. Eiköhän se riitä, että me ihmiset toisiamma syyttelemme. Jos siitä päästäisiin eroon, olisi helpompi Jumalankin kanssa diskuteerata noista vanhoista tapauksista.
Vaikka kaikkia Raatatun juttuja ei uskoisikaan tai hyväksyisi, olisi siitä paljonkin opittavaa. Jos malttaa nöyrtyä oppiakseen. Raamattu kertoo, että ei oikein malteta – noin yleisesti ottaen.