On selvää, että VT:ssä on kohtia, jotka eivät sovellu esim. jumalanpalveluksessa luettaviksi teksteiksi. Myös jotkut vakiintuneet VT:n tekstit ovat sellaisia, että niiden lukemista kirkossa pitäisi arvioida uudelleen.
Yksi sellainen on viime sunnuntain teksti, joka kertoo Abrahamista, joka – Jumalan käskystä – oli valmis uhraamaan oman poikansa polttouhrina Jumalalle. Tuo teksti polttorovioineen ja teurasveitsineen herättää makaabereja tuntoja tämän ajan kuulijassa. Miten Jumala voi vaatia ihmiseltä sellaista, joka on aivan hirveää ja tuomittavaa? (Vaikka teko sitten enkelin toimesta estetäänkin.)
Tämän tekstin mielekkyyttä jouduin ajattelemaan siitäkin syystä, että olin juuri lukenut kirjan, joka kertoi ruotsalaisen Knutbyn helluntaiseurakunnan vaiheista. Tuo seurakunta tuli kaikkien tietoisuuteen ikävällä tavalla vuonna 2004, kun siellä oli tapahtunut murha ja sen taustalta paljastui voimakas manipulointi ja hengellisen painostuksen ja väkivallan käyttö. Kirjassa kerrottiin, että tuohon aikaan juuri kertomuksella Abrahamista ja Iisakista oli keskeinen osa seurakunnan teologiassa. Siitä he omaksuivat sen opetuksen, että kuuliaisuus Jumalalle voi tarkoittaa sitä, että pitää olla valmis tekemään myös sellaista, mikä on pohjimmiltaan väärin. Tällä opetuksella oli sitten tuhoisat seuraukset. Tietenkin tuon seurakunnan ja sen johtajien toiminta oli aivan sairasta ja heidän teologiansa harhaista, mutta tämä Mooseksen kirjan kohta auttoi heitä kuulijoittensa manipuloimisessa. Vaikka tälle kertomukselle annetaan kristillisessä traditiossa oma erityinen tulkintansa, niin olisiko aika jättää tämä teksti pois jumalanpalvelusteksteistä?
”Sodomassa ei tiettävästi kidutettu ja raiskattu – patsi ihmisten toimesta.”
Jaa että palavan laavaan ja taivaalta sataviin tulikiviin ja niiden aiheuttamiin tulipaloihin kärventymiset eivät aiheuta kiduttavia tuskia? Rohkenen olla eri mieltä.