Suomen kirkko on valtava kolossi. Runsaat parikymmentätuhatta työntekijää. Tosin suurimmat ryhmät ovat logistiikkaan kuuluvia niinkuin hautausmaatyöntekijät ja vastaavat, mutta kuitenkin.
Kirkoon kuuluvien määrä on radikaalisti laskenut viime vuosikymmeninä . Vain viime vuonna putosi n 55 000 henkeä,ja sitä myöten kirkon tulot.
Eri tutkimukset kertovat ,että kirkoa kohtaan ollaan lojaaleja eri tasoilla. Noin 1-2 % on todellisia aktivisteja, sellaisia jotka käyvät verraten säännöllisesti kirkossa ja osallistuvat kirkon muuhun toimintaan. Tähän joukkoon voi myöskin kuulua eri herätysliikkeisiin kuuluvat.
Sitten tulevat ne noin 3-15 % jotka ovat laimeasti mutta kutenkin selvästi lojaaleja kirkolle ja sen toiminnalle , käyvät joskus kirkossa ja äänestävät kirkollisvaaleissa.
Yksityishengellisiä, siis sellaisia jotka ajattelevat hengellisiä kysymyksiä, on paljon, mutta he tuntevat vierautta järjestyneeseen uskonnonharjoitukseen ja kirkoon ,mutta ovat passivisesti mukana. Parasta sanoa että toistaiseksi.
Sitten on koko joukko täysin sekulaareja, sellaisia jotka syntymästään ovat kirkon jäseniä ja ovat täysin välinpitämättömiä kunnes jotakin kuohuttavaa tapahtuu ja aiheuttaa lopullisen välienrikon kirkon kanssa ja he eroavat krkosta.
Mikä minua ihmetyttää kirkollisessa keskustelussa on kirkon elinten reaktiot valtavaan jäsenkatoon. Reaktio on huoli taloudesta ja ehdotukset sen parantamiseksi ovat huonoja. Standardireaktio on yrittää säilyttää mahdollisiman paljon palkatuista työntekijöistä rationalisomalla kirkon struktuureja. Lyödään seurakuntia yhteen, luoden suunnattomia taloudellisia yksiköitä. Mikäpä siinä , niin talouselämäkin toimii ja antaa malleja.
Ongelma on siinä, että kirkko ei ole taloudellinen konserni, vaan jotain aivan muuta. Voi kuitenkin leikkiä ajatuksella ja kysyä sitä mikä kirkollisen konsernin tuottama produkti on? Tai mitä konserni pyrkii tuottamaan?
Työn kohteena on ihmismieli. Kirkko tarjoa jäsenilleen mahdollisuuden työstää mieltänsä. Sitä työstetään , tankataan, jumalanpalveluksilla ja niihin kuuluvilla saarnoilla.Tuotteen pitäisi olla syventynyt, käänöksen tehnyt , syntiä katuva ja anteeksiantoa kokenut ihmisen mieli. Näin se varmasti toimiikin kirkon aktivistelille ja lojalisteille mutta entä nuo 90% jotka eivät tule työstettäväksi?
Niin, he ovat kirkolle elintärkeitä veronmaksajia joita ilman kolossia ei voisi pitää nykjymuodossaan,kaikista rationalisoimista huolimatta, pystyssä. He ovat massallaan nykyisen kirkon tärkeimmät jäsenet. Ilman tuota suurta massaa aktivistien kaarti ei voisi elättää kuin murtoosan kirkon nykyisistä työntekijöistä.
Tällaisen tilanteen pitäisi huolestuttaa konsernin johtoa. Yksi kysymys pitäisi olla se että onko viranhaltioiden asema konsernin suurin ongelma ? Vai voisiko tehdä radikaalisen uudelleen arvion ja lähteä siitä miten ja missä muodossa palvella konsernin ydinjoukkoa, niitä jotka tuntuvat tarvitsevan konsernin palveluksia?
Mitä jos lopettaisi kirkollisveron keruun ja elettäisi vapaaehtoisista jäsenmaksuista? Niinhän melkein kaikki muutikin kirkkokunnat tekevät. ”löysä liha” puotoaisi pois ja jäljelle jäisi kova ydin.En ole varma siitä että kirkon ydin työntekijä katoaisivat , siis papit, diakonit ja pedagoogit. Koska syntyisi satoja uusia pienseurakuntia niin työntekijä tarve mielumminkin kasvaisi kun putoaisi.
No vastaväiteen tiedän jo. Myytin mukaan kirkko ei ole hengellisen eliitin kirkko, vaan sen on oltava avoin kaikille. Niinpä, mutta millä lailla aktivistesta koostuva seurakunta olisi sulkemassa ovia halukkailta ,kun uusien jäsenten tulo on sen toiminnan edellytys?
Luulen että kirkkokonsrenia puolustavilta puuttuu uskoa. Ei uskalleta panna uskoaan koetukselle ja lähteä kävelemään vetten päällä myrkyisillä järvillä. Turvallisuudesta kiinnipitämisen takia voidaan menettä koko konsernin sielu.Jäsenkadon sanoma on että turvallisuus on suhteellista ja ilman readikaalista uudelleenarviota se on myöskin illusio.
Erittäin hyvä kirjoitus. Jaan täysin ajatuksesi ja huomiosi.
Onko oikeasti olemassa jokin puolustava taho? Minusta näyttää vain siltä, että on vain yksittäisiä , työntekijöitä jotka kaikki haluavat pitää paikastaan kiinni. Toimipaikkoja ja toimintaa vähennetään, niin pitkään,kuin voidaan . Reagoidaan vasta kun ei muuta voida, jolloin ollaan jatkuvasti muutoksen armoilla. Ajoissa tehdyillä muutoksilla voitaisiin asioita korjata. Nyt mennään takapakkia.
”Ajoissa tehdyillä muutoksilla voitaisiin asioita korjata. Nyt mennään takapakkia.”
Oletko ihan varma että kehityksen suuntaa voidaan korjata?
Eikö verrokimaissamme olla yritetty ja silti epäonnistuttu.
Mitkä ’erityistoimet’ olisi käytettävissä täällä?
Muutosvastarinta estää ratkaisevien muutosten teon. Kyllä ne olisi olemassa ulospäin suuntautumisessa. Sellaisesta ei näy mitään merkkejä.
Erittäin nasevia huomiota.
”Selviäisikö kirkko ilman ei-uskovaisten rahoja?” Minun vastaukseni on, ei selviäisi.
Jälleen samaa mieltä Salmen kanssa.
Salme, eiköhän meillä Suomessa alusta asti uskonpuhdistuksen eri toimijoiden motiivit ole olleet erilaisia. Agricola ja kumppanit olivat herätysmiehiä,jotka toivat herätyksen Suomeenkin. Saimme ABC-kirjat ja Raamatun omalle kielellemme. On kai mahdotonta mitata sitä hyvää vaikutusta mikä tällä luterilaisen uskon ”lanseeraamisella” Suomeen on ollut. Sitten samalla, kuningas Kustaa Vaasa, joka oli uskonpuhdistuksen ”hurskas” tukija ja suojelija aivan varmasti oli kiinnostunut etupäässä verorahoista. Kirkko tämmöisenä, kun me sen tunnemme, on sitten historiallisen kehityksen tulos. Ei sitä ainakaan helposti saa muutettua kovin paljon. Silti, näissä puitteissa on vielä herätysliikkeet kirkon suojissa ja suurin osa Suomen uskovista on kirkon piirissä. Ei Suomi ole mikään vapaakristillisyyden Luvatu Maa. Luterilaisuus on kuin osa kansallista identiteettiämme. Sitten sen puitteissa ollaan myös uudestisynnytty, ollaan uskovia. MInua kirkossamme ja siihen kuulumisessa viehettää kovasti juuri se, että siihen kuulumalla olen jotenkin kuin osa historiaaamme. Minun seurakunnassani ei ole mitään toimintamuotoa joka kiinnostaisi minua, mutta olen erittäin onnellinen meidän kauniista hautausmaasta, ja siitä, että kirkon jäsenenä siellä on minullekin paikka varattuna. Pelkästään tästä syystä tahdon kuulua seurakuntaan . Ev.lut hautausseremonioissahaan ei tietoisesti oteta kaantaa haudattavan ruumiin kohtalosta ylösnousemuksen aamussa. Minun seurakunnassani kaikkien jalat sojottavat kyllä oikeaaan suuntaan ylösnousemuksen aamua silmälläpitäen. Näin toteutuu tasa-arvo, sitten Jumalan valinta onkin eri juttu. Muuta näisä puitteissa sekin toteutuu. Sitten tämä kyllä maksaa paljon, ja siihen tarvitaan rahaa. Kun käyn vapaakristillisissä seurakunnissa tuntuu kuin mitä historiaan tulee, että leijailisin vähän kuin ilmassa. En siis ole varma, olisiko kovin hyvä, jos syntyisi ev.lut. vapaakirkko tms. Minusta ehkä jotain menetettäisiin, vaikka ehkä uskovat profilituisivatkin selkeämmin. Vapaat kristityt eivät ylläpidä omia hautausmaita, eikä sitä pidetä tärkeänäkään tämän historiattomuuden takia. Minusta historiattomuus ei ole etupäässä hyvä asia. En ole ihan varma, olisiko ilman ei-uskovaisten rahoja toimiva kirkko edes kovin hyvä idea.
Antti,
Olet hyvinkin oikeassa. Historia saatossa kirkko on saanut aikaan paljon hyvää, etenkin yhtenäiskulttuurin aikana. Tunnesiteet ovat monilla myös tärkeässä roolissa kirkon jäsenenä pysymisen suhteen. Mutta, toteutuuko nyky ev.lut.kirkossa kirkon perimmäinen tehtävä, pelastavan evankeliumin julistaminen, opettaminen jne. vielä siinä muodossa, että se synnyttää kuulijoissa elävää uskoa? Vai onko kirkon opetuksen painopiste siirtynyt kehällisempiin asioihin? Ja jos on niin onko siihen vaikuttanut se, että ei-uskovat vaativat tasa-arvon nimissä (ja maksamiensa verorahojen vuoksi) joidenkin opinkohtien uudelleen muotoilua?
Taannoin oli esillä uutinen, että erään srkn luootamushenkilöksi pyrki ihminen, joka kertoi avoimesti olevansa ateisti kirkon jäsen. Tietysti hänellä voi olla esim. taloudellisella tai johtamisen alalla hyvätkin meriitit, mutta miten on hengellisen kompetenssin laita?
Suomalainenkin yhteiskunta elää liiaksi kasvuodotuksista. Velanottohan tarkoittaa sitä, että uskotaan nousushdanteen auttavan velkojen takaisinmaksussa. Kuitenkin on tullut tavaksi ottaa velkaa niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Kun kirkko elää verovaroilla, plus omaisuudellaan. Hyvinä aikoina kirkon kassaan syntyy hyviä rahavirtoja ja toimintaa paisutetaan, kun kerran on millä mällätä. Mikään toiminta ei ole kuin haitari, joka voidaan venyttää tai painaa kasaan tarpeen mukaan. Tulee jokotai tilanne. Joitakin toimintoja joudutaan lopettamaan. Kun yhteiskunnassa on sellainen ajatus, että kirkko auttaa silloin, kun muuta apuia ei ole saatavilla, niin tarvitsijat eivät koskaan vähene. Päin vastoin yhteiskunta näkee mielellään, että soisiaaliluukun jono siirtyisi kirkon luukulle. Kun sitten säästämistarvetta tulee diakoniasta ei sopvi tinkiä, koska se olisi huono mainos imagolle. Varmaan myös rakentamisessa on menty liian kalliisiin ratkaisuihin, koska aina pitäisi olla jotain uutta ja arkkitehtien palkkiot ovat useasti prosenttiluonteisia.
Ylläolevat,harvinaisen yksimieliset kommentit ymmärrän niin että kirkosta huoltakantavia on paljon.
Hyvä kirjoitus Markku. Nopeasti keskustelu kääntyi talouteen, vaikka kyse on blogin kysymykseen viitaten Kirkon selviytymisestä. On kysyttävä rehellisesti, miksi Kirkon laitamilla on jatkuvasti saleja, jotka pullistelevat väkeä? (Pk seudulla tiedän useita paikkoja) Raha tai sen puute ei ole siellä mikään este.
Mihin ihmiset kokoontuvat, kun heillä on nälkä?
He menevät sinne missä on Leipää. Kirkko selviää, kun se rupeaa jakamaan jälleen Leipää nälkäisille. Sanan Leipää kaipaava etsii sitä kaikkialta ja kulkee paikasta toiseen sitä etsien…
Jeesus sanoi heille: ”Tulkaa einehtimään”. Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”, koska he tiesivät, että se oli Herra.
Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan.
Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa.
Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” Hän vastasi hänelle: ”Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas”. Hän sanoi hänelle: ”Ruoki minun karitsoitani”.
Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” Hän vastasi hänelle: ”Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas”. Hän sanoi hänelle: ”Kaitse minun lampaitani”.
Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: ”Olenko minä sinulle rakas?” ja vastasi hänelle: ”Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas”. Jeesus sanoi hänelle: ”Ruoki minun lampaitani.
Joh.21:12-17
Kaikki paikat, joissa olen nähnyt paljon kansaa kuulolla, niin siellä on myös Hengen ravintoa runsain määrin tarjolla. Henki ei tule ruokituksi päivän politiikalla, eikä humanistisilla pohdinnoilla. Onko vika Kirkon paimenissa? Teologisessa laitoksessa?
Kansassa? Yhteiskunnassa? Ajassa? Uskossa?
Milloin Kirkon penkit jälleen täyttyvät? Miten Kirkko selviytyy?
Kun ihmiset etsivät henkensä edestä Leipää ja viesti kantautuu, että nyt sitä Leipää on tarjolla… Sinne kansa myös kerääntyy. Onko Suomen kansa Kirkolle rakas? Onko Kirkko se paikka mihin ihmiset vielä runsain määrin kerääntyvät kuulemaan iankaikkista Evankeluimia? Vai onko jo se aika, että Henki kulkee Suomessa vain aitojen vierillä ja kokoaa viimeiset, ennen pimeän tuloa?
n.70% kansasta kuuluu vielä Kirkkoon (n.4milj.) Suomen Kirkolla on vakava paikka, sillä ihmiset ovat jo lähteneet etsimään Leipää…
Ismo: ”Mihin ihmiset kokoontuvat, kun heillä on nälkä?”
Ravintoloihin tai ruokajonoihin.
Niinpä Kimmo sinnekin ihmiset menevät leivän ja juoman perässä, mutta olet lienee kuullut Jeesuksen sanat: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee’.”
Juomisesta taas on kirjoitettu:
Niin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minulle juoda”.
Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan.
Niin Samarian nainen sanoi hänelle: ”Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?” Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa.
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: ’Anna minulle juoda’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.”
Nainen sanoi hänelle: ”Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi?
Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?”
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”. Joh.4:8-14
Kristinuskon alkutaipaleella ei turvauduttu ei-uskovaisten rahoihin ja erittäin hyvin evankeliumi kuitenkin levisi. Maailma on täynnä kirkkoja, jotka toimivat ilman ei-uskovaisten rahoja. Yhdysvalloissa se lienee sääntö. Suomestakin löytyy Vapaakirkkoa ja Helluntaikirkkoa, jotka toimivat jäsentensä tuella ilman ainakaan merkittävää julkista tukea. Vapaat suunnat muodostavat maailmassa sen kristinuskon osan, jonka kautta kristillisyys etenee kaikkein voimakkaimin.
Risto Kauppinen. ”Vapaat suunnat muodostavat maailmassa sen kristinuskon osan, jonka kautta kristillisyys etenee kaikkein voimakkaimmin”.
Sinulla on hyviä huomioita. Kuitenkaan nämä vapaat suunnat eivät Suomessa ja Euroopassa kasva merkittävästi. Räjähdysmäinen seurakunnan kasvu tapahtuu Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Lähetyskäsky tullaan saattamaan loppuun näiden maanosien toimesta ja Eurooppa marginalisoituu tässä suhteessa, jos jotain perustavaa laatua olevaa muutosta ei tapahdu materialistisen elämäntapamme suhteen. Olen ollut siitä hyväosainen, että olen lähetystyöntekijänä saanut nähdä näitä herätyksiä. Erityisesti Kolumbiassa olen saanut läheltä nähdä miten satoja tuhansia ihmisiä on tullut uskoon ja liittynyt uusiin seurakuntiin. Koko Bogotan kaupunki on ollut tällaisen herätyksen koskettama . Euroopan materialismi on vienyt hengellisen voiman kirkoistamme ja seurakunnistamme niin, ettei mitään voimaa synnyttää mitään uutta hengellistä liikehdintää. Uskon myös, että ns. liberaali teologian hedelmä on tässä mielessä huonoa.
Turvauduttiin Konstantinuksen jälkeen kylläkin esim. Rooman armeijaan.
Onhan sa varmaan niin, että köyhälle ja sairaalle ja hyljeksitylle maistuu sanoma jostain, joka rakastaa ehdoitta ja antaa uuden elämän. Hyvinvoivalle länsimaalaiselle on vähän vaikeaa kertoa jotakin sellaista, jota hän ei olisi saavuttanut tai saavuttamaisillaan, kunhan oikeat polittiset johtajat tulevat valituiksi. Jos uskovan vapaus on sitä, että 2000 vuotta sitten on kaikki hoidettu, niin paatunut pakana on yhtä vapaa, kun omatunto ei soimaa mistään.
”””… niin paatunut pakana on yhtä vapaa, kun omatunto ei soimaa mistään.”
Sinulla on varmaan jotain kätkettyä tietoa asiasta. Valaise meitä, kiitos!