Selkärangaton kirkko
Kirkossa ollaan laajasti maallistuttu niin pitkälle, että hengellinen raamatullinen puhe ei välttämättä hetkauta suuntaan tai toiseen.
Maailmassa on aina pidetty uskovaista ihmistä hulluna tai muuten vinksahtaneena ja niin sen kuuluu ollakin. Siinä on uskovaiselle yksi merkki siitä, että uskossa vielä ollaan. Sen sijaan niin ei kuulu olla, että kirkossakin katsotaan kuin ylhäältäpäin säälien, jonkinlaisina reppanoina, vanhanaikaisina, hieman yksinkertaisina, sellaisia kristittyjä, jotka sydämen ja mielen vakavuudella tahtovat seurata Herraa Jeesusta ja pitävät Jumalan sanan elämänsä ohjenuorana. Ja todella uskovat ja todella tahtovat elää uskossa. Koska kuitenkin niin on, eikä Jumalan sana näytä kiinnostavan, olen miettinyt, josko asioiden valaiseminen yleisemmällä tasolla, saisi ihmisiä ajattelemaan ja arvioimaan uudelleen kirkossa asuvan tyhmyyden sijaintia.
Suurin osa kirkkoa on yhtä mieltä siitä, että Jeesuksen opetukset ovat viisaita, vaikka hänen opetuksiaan ei juuri tunnettaisikaan. Onko tämä yksi harvoja asioita, joissa paljon peräänkuulutettu kirkon ykseys toteutuu?
"Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä" - Jeesus
Kirkolla on ne; tunnustuskirjansa, Raamattunsa ja traditionsa, haluttiin tai ei. Kun kirkossa on riitauduttu näiden kanssa, eli asetuttu omien maailmasta vaikutteensa saaneiden muka hienojen ja humaanien ajatusten kanssa vastustamaan omaa itseään, ollaan nyt tässä missä nyt ollaan. Ristiriidassa. Kirkko on ristiriidassa itsensä kanssa. Riitelee itse itseään vastaan, eikä siksi voi hyvin. Eikä kirkon johto voi hyvin, eikä sen jäsenet voi hyvin. Koko kirkkolaiva ajelehtii Herra tietää minne. Tuo Jeesuksen viisas opetus tarkoittaa juuri tällaista missä nyt ollaan. Kirkko ei näin voi pysyä pystyssä, se on mahdotonta! Ryhdikkyyden tilalla on luikertelu. Selvän puheen sijalla selittely. Varmuuden paikalla epäily. Näettekö!? Ollaan sinne sitä mieltä ja tänne tuota, ja niiden välissä on muisteltava mitä mieltä oltiinkaan tuonne. Heilutaan kuin ruoko tuulessa ja annetaan maailmaa syleileviä lausuntoja, miten vain haluatte. Tällainen sluibailu kahlitsee ensin yksilön ja levitessään yhteisön. Raamattu kutsuu tätä ihmispeloksi, joka panee paulan. Ja siinä nyt pyristellään.
Missä siis ovat kirkon reppanat? Ei minusta siellä, missä suoraselkäisesti tunnustetaan kirkon uskoa ja eletään valtakunnassa sen sääntöjen mukaan, vieläpä kutsutaan horjuvia joo-ihmisiä tekemään samoin, etteivät reppanat kokonaan sortuisi, vaan seuraisivat Jeesuksen viisaita opetuksia ja pysyisivät pystyssä.
Tehköön kirkko sovinnon itsensä kanssa, suoristakoon selkänsä ja pyrkiköön olemaan uskollinen Jumalalle. Muuten ei tule mitään. Amen.
76 kommenttia
Kiitos Joni Toivonen blogista ja Ismo Malinen kommentista.
”Tehköön kirkko sovinnon itsensä kanssa, suoristakoon selkänsä ja pyrkiköön olemaan uskollinen Jumalalle.” Sovinnolle on Efesolaiskirjeessä kerrottu kestävä perusta: ”Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan. Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta.” Jeesuksesta kerrotaan, että hän suoristi selkänsä: ”Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ’Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.'”
Miksiköhän kirkko ei koskaan vastaa mihinkään. Hirmuisen paljon postia lähetetään kirkolle, mutta se ei ole koskaan vastannut yhteenkään. Olisi hauska nähdä kerrankin kommentti, jonka olisi kirjoittanut kirkko. Semmoista kai on turha odottaa. Joten aika yksipuolista on tämä meidän keskustelu kirkon kanssa.
Miksi sitten emme muuta niitä asioita itse ? Olen tullut siihen tulokseen, että me olemme ainoat, jotka todellista muutosta kykenee kirkossa saamaan aikaan. Niin kun tyydymme vain moitiskelemaan kirkkoa ja sen toimintaa, mikään ei muutu. Koska me olemme kirkko, niin voimme vastata kaikkiin omiin kysymyksiimme itse. Sen sijaan, että sinä ja minä ollaan vaadittu kirkolta jotain, niin meidän tulee alkaa vaatia niitä samoja asioita itseltämme. Me voimme muuttaa asioita, jos vain lopetamme voivottelun. Siihen en voi vastata; miten. Se jää jokaisen oman harkinnan varaan.
Me pysymme kirkossa ja olemme kirkko. Niinhän Martti? Emme me kuitenkaan ole muuttumassa muutoksen mukana. Olemmehan edelleen kirkko. Vai kuinka. Jotkut asiat saattaa joskus muuttua, mutta me ei. Olemmehan me silloinkin vielä kirkko. Ehkä emme ihan koko kirkko, mutta kirkko kuitenkin.
PP ja MP,
Ei ole mielestäni oikein sanoa: ”Me olemme kirkko”. Tuo väite on eräs ylpeimmistä lauseista, joita Suomen evl-kirkon piirissä viljellään. Kirkko on Jeesuksen määritelmän mukaan toki siellä, missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään. Pointti ei ole kuitenkaan kahdessa tai kolmessa (määrä/me), vaan jatko-osassa eli ”Hänen nimessään”. Se tarkoittaa vain sellaista yhdessä olemista, joka on läpeensä hengellistä. Vain sellainen koolla oleminen ilmentää uskontunnustuksen kirkon läsnäoloa. – Jos olemme kristittyinä koolla, mutta kokoontumisemme ei tapahdu niin sanotusti ”Hengessä ja totuudessa”, silloin paikalla on vain joukko turisevia kristittyjä mutta ei uskontunnustuksen kirkko. – Kun mietimme omia kokoontumisiamme, suuri osa niistä on vain melko pienellä prosentilla kirkon koolla olemista… Politiikkaa on jutuissamme mukana niin paljon, että mielestäni olisi syytä välttää kirkon määritelmäksi tarjottua pronominia ”me”. – Sen sijaan tarjoan kirkon määritelmäksi seuraavaa: Kirkko on aina siellä, missä armon evankeliumia aidosti saarnataan ja rippi&kaste&ehtoollinen oikein toimitetaan…
Viinipuun oksat ovat itsessään kelvottomia mihinkään, ne poltetaan aina, koska niistä ei ole mihinkään hyötykäyttöön. Ainoastaan hedelmät ovat merkityksellisiä ja ne taas tuottaa juuri ja hyvä maa. Näin olen saanut oppia Juutalaisilta. Jos oksat ovat huonossa juuressa, niin hedelmiä ei tule.
Jotain samaa ajatusta on tuossa astia kuvauksessa. Astia on vain sälytystä varten, se ei tuo itse mitään lisää siihen mitä astiassa säilytetään. Vesi on elämän antaja, ei astia.
”Tarjoan kirkon määritelmäksi seuraavaa: Kirkko on aina siellä, missä armon evankeliumia aidosti saarnataan ja rippi & kaste & ehtoollinen oikein toimitetaan.” Tämä on varmaan pätevä kirkon määritelmä. Se antaa kuitenkin aiheen ryhtyä kiistelemään siitä, mikä on ’aidosti’ ja mikä on ’oikein’. Voidaan puuttua niin muodollisiin kuin sisällöllisiinkin yksityiskohtiin. Onko kinastelevan kirkon saarna armosta aitoa? Eikö se muutu näin helposti kirjaimeksi, joka ei saa vahvistusta tekojen todellisuudesta?
’Ollakaan’ on tarpeeton ja kömpelö. Anteeksi!
Minulla on syvä kunnioitus ja yritän ymmärtää jokaista seurakuntapappia, diakonia ja muita niissä työskenteleviä. Uskon ,että he tekevät niin hyvää työtä kun osaavat. En usko ,että kukaan tahallaan vesittää kirkon sanomaa, vaan lähtee siitä ymmärryksestä ,mihin tähänastisessa vaelluksessaan on ehtinyt.
Seurakunnat ovat se peruspaikka missä kirkko ja maailma kohtaavat. Työntekijöillä ja kirkon aktivisteilla on oma osansa ja muulla maailmalla omansa. Ymmärrän kirkon työntekijöiden epätoivon siitä että maailmassa on verraten harvoja jotka tänä päivänä ovat kiinnostuneet heidän sanomastaan ja toiminnastaan. Ei se ole heidän syytään . Maailma on muuttunut vuosisatojen kuluessa siten että kirkon julistama sanoma ei enään puhuttele heitä, vaan he ovat löytäneet toisenlaisen elämän tulkinnan.
Kirkko symboolisen sanomansa kanssa on alakynnessä verrattuna tieteen sovellusten värittämän elämän tulkinnan suhteen. Tavallinen arki ihminen ei ole tiedenainen vaan elää sellaisessa kulttuurissa jossa maailma luotiin miljardeja vuosia sitten, missä kuollaan turvallisesti sairaalan sängyssä ja enne sitä on saanut moneen kertaan hyvää tieteen tarjoamaa hyvinvointia.
Kirkko on tehnyt tehtävänsä maailmassa, jotkut uskolliset ovat jäljellä. Toivottavasti he saavat jatkossakin sitä hyvää palvelua mitä seurakunnat voivat antaa.
Ilmoita asiaton kommentti