Tässä on tie, kulkekaa sitä

Mikä on poliittisesti viisasta ja mikä valtioviisasta? Vaalien alla politiikan teko kohdistuu erityisesti kannattajiin. Lupaukset laaditaan miellyttämään äänestäjiä. Tämä on poliittisesti järkevää: vain valituksi tulemalla voi tehdä Eduskunnassa ja hallituksessa Suomen sekä yleisen edun mukaisia päätöksiä. Siksi puolueet lupaavat nyt panostuksia moneen hyvään asiaan. Kun kysytään, mistä rahat? vastataan, että työllisyysasteen noususta.

Suomi pääsi viimeisten joukossa mukaan eurooppalaiseen noususuhdanteeseen, joka alkaa taas sakata. Hallitus sai - ainakin osin suhdanteen avittamana - talouden kasvuun, työllisyyden nousuun ja velkaantumisen taittumaan. Työllisyysaste 72% on pohjoismaisittain edelleen matala ja nousu vaatisi kannustimia tarjota työtä ja ottaa työtä vastaan. Matala koulutus tai pitkään jatkuva sekä korkea työttömyysturva ovat esteenä.
_ _ _
Joskus lupausten ja myöhemmän hallituspolitiikan välillä vallitsee ristiriita, joka tuntuu aliarvioivan äänestäjiä. Hesari on viime päivinä kirjoittanut osuvaa analyysiä tilanteesta vaalien alla. Lähtökohtana on lehden teettämä kysely äänestäjille tärkeistä teemoista. Kyselyyn vastanneiden mukaan niitä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen, velkaantumisen taittaminen, työllisyyden parantaminen, ilmastonmuutoksen torjuminen ja turvallisuuden lisääminen.

”…Heti kun hyvää on, sillä yritetään ostaa valtaa. Hyvän taloudenpidon vaatima vastasyklisyys unohtuu ja meno muuttuu myötäsykliseksi: rahaa käytetään silloin kun sitä on, ja säästetään silloin, kun sitä ei ole. Puolueiden kampanjoista voisi päätellä, että rahaa riittää melkein mihin vain. Kukapa uskaltaisi olla nokittamatta, kun kaikki muutkin nokittavat. Ihmelääke on työllisyys: työllisyysasteen nousu kuittaa ne menot, joita nyt vaalikannatuksen vuoksi keksitään. Ja loput tietysti otetaan harmaasta taloudesta ja tyhmimmistä yritystuista.” (HS pk 27.3.).
_ _ _
Poliittisen viisauden ja valtioviisauden epäsuhta näkyy myös kansainvälisessä politiikassa. Britannia kamppailee viimeisillä metreillä ennen kovaa Brexitiä. Theresa May on päätymässä umpikujaan, kun hän tavoitteli yhtä aikaa oman puolueensa ja maansa etua sekä piti kiinni - ilmeisen katteettomista - lupauksista, joita äänestäjille oli annettu Brexitin tuomista eduista. Lopputuloksesta näyttäisi olevan muodostumassa kallis sekä Briteille että muulle Euroopalle.
Lopulta uhkaa se tilanne, että ”koskaan niin harvat eivät ole olleet velassa niin monille”. Näin Hesari totesi pari päivää sitten Brittiparlamentin tämän hetken vastuusta muulle Euroopalle mukaillen Churchillin kuuluisia sanoja II Maailmansodan RAF:n lentäjistä.
_ _ _
Ranskan Emmanuel Macron on pyrkinyt valtiomiesmäisesti katsomaan Euroopan etua, ainakin pari viikkoa sitten eri lehdissä julkaistun kirjoituksensa mukaan. Siinä hän vaatii esimerkiksi kasvi- ja hyönteismyrkkyjen käytön puolittamista parissa vuodessa. Tämä on välttämätöntä pölyttäjähyönteisten ja muun luonnon suojelemiseksi. Samalla hän muistuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tiukoista aikarajoista 0-hiilipäästöjen saavuttamiseksi.
_ _ _
Saksa puolestaan on päätymässä Angela Merkelin johdolla ilmastokysymyksessä yllättävään seuraan Puolan, Unkarin ja Slovakian kanssa jarrutellessaan hiilen käytön rajoituksia ja öljystä luopumisen takarajaa liikennepolttoaineena.

Syinä tähän ovat myötäily auto- ja hiili-terästeollisuuden intresseille sekä aiempi päätös luopua ydinvoimasta. Vaikka tuulimyllyjen siivet viuhuvat tiheään eri puolilla Saksaa, on vihreää energiaa aivan liian vähän ja sitä on täydennettävä ilmaston kannalta pahimmalla mahdollisella, ruskohiilellä. Saksan talousveturi yskii, eikä yht’äkkiä voi lakata lapioimasta hiiltä kattilan alle. Samalla nimittäin hiipuisi koko Euroopan vauhti.

Oliko siis Saksan rohkea päätös siirtyä vihreään energiaan politikointia, josta uhkaa seurata hiilenmusta tulevaisuus?

Muistan Saksan 1980- luvulta alkaen ympäristönsuojelun edelläkävijänä. Ei ydinvoimaa -rintanapit edustivat puhtainta tulevaisuutta. Talouskasvun ja elintason ylläpitäminen, sekä myös vihreä sähköautoilu, edellyttävät kasvavaa sähkön tuotantoa. Mihin vaakakuppiin punnuksia pitäisi asetella, nykyiseen hyvinvointiin vai tulevaisuuden turvaamiseen? Jäteongelmasta huolimatta ydinvoima näyttää nyt olevan ilmaston kannalta parempi vaihtoehto kuin hiilen poltto.
_ _ _
Suomen jatkuvasti laskeva syntyvyys voi vaikuttaa joistakin tulevaisuuteen katsovalta ilmastoteolta. Sen kääntöpuolena on kuitenkin huoltosuhteen lasku. Nyt sen seurauksiin on havahduttu. Suomeen pitäisi tulla vuosittain yli 30 000 maahanmuuttajaa korvaamaan riittämätöntä syntyvyyttä, jotta esimerkiksi eläkemaksut voisivat pysyä edes nykyisellä tasolla. Ajatus maksattaa maahanmuuttajilla nykyisenkaltainen hyvinvointi voi olla pettävä, jos kotoutuminen, koulutus ja kielitaito eivät olekaan kohdallaan. Silloin näiden maahanmuuttajien työllisyysaste jää matalaksi ja sosiaaliset ongelmat lisääntyvät.
_ _ _
Oivalsin viikko sitten muutaman tärkeän asian, kun keskustelin tohtori Eija-Riitta Korholan kanssa Suomen ekumeenisen neuvoston seminaarin tauolla Katolisessa P. Henrikin seurakunnassa.

Korhola totesi viisaasti, että kirkon ei pidä ottaa kantaa politiikan keinoihin, kuten kestäviin hakkuumääriin. On useita esimerkkejä siitä, että poliittista päätöksistä on pitänyt myöhemmin perääntyä. Tältä vaikuttaa esimerkiksi suhtautuminen ydinvoimaan. Kirkko toteuttaa tehtäväänsä pitäessään esillä Jumalan luoman elämän arvoa ja hyvän elämän suuntaa sekä ennen kaikkea Kristuksessa lähelle tuleva armoa.
_ _ _
Toisen asian opin hänen alustuksestaan, kun hän avasi liberaalin käsitettä.

Länsimaisessa vapaassa demokratiassa liberaalius on sisään kirjoitetuttuna. Ihmisarvo ja erilaisuuden hyväksyminen ovat minustakin tärkeitä asioita. Samalla minua ovat viime vuosikymmeninä vaivanneet kasvaneen liberalismin seuraukset:

1. Kun ihmisten kaikki valinnat ovat yhtä arvokkaita, ei kohta ole normeja, yleisesti hyväksyttyjä menettelytapoja.

2. Ilman normeja ei ole kannustimia ohjaamassa yhteisen hyvän kannalta oikeisiin ratkaisuihin.

3. Valintoja tehdessään ihminen on vapaa, mutta muu yhteiskunta on sidottu valintojen seurauksiin ja joutuu maksamaan niistä. Esimerkiksi jonkun päätös olla tekemättä töitä maksaa yhteiskunnalle.

4. Kun ihmisen valintojen seuraukset sosialisoidaan, ei ole kannustinta tehdä yhteisen hyvän kannalta oikeita valintoja tai välttää huonoja.

5. Liberaalissa ilmapiirissä - jossa yleensä joku muu hoitaa asian - perheinstituutio on tulossa tarpeettomaksi: lasten synnyttämisessä, kasvattamisessa, arvojen välittämisessä, hoivan antamisessa. Samalla häviää pohja yhteisen hyvän ylläpitämiseltä.

6. Hyvinvointivaltio on ottanut yhä enemmän ihmisille kuuluvaa vastuuta itsestään sekä läheisistään ja alkaa olla kantokykynsä rajoilla.

7. Erilaiset valinnat ja niiden seuraukset polarisoivat ihmisryhmiä ja yhteiskunnan koheesio heikkenee. Jatkossa hyvinvointipalveluiden leikkaaminen voi johtaa esimerkiksi levottomuuksiin. Näin on tapahtunut Ranskassa Keltaliivien mellakoidessa.

Eija-Riitta Korhola osoitti vakuuttavasti, että on kahdenlaista liberaaliutta, joita voi kuvata termeillä relativismi ja pluralismi.
Ensimmäinen, relativismi, viittaa välinpitämättömyyteen. Paljon puhuttu suvaitsevaisuus on usein haluttomuutta tunnistaa yhteisen hyvän kannalta huonoja kehityskulkuja ja niiden takana olevia valintoja. On helpompaa - ja älyllisesti epärehellisempää - kannattaa esimerkiksi kannabiksen vapauttamista, kuin ottaa huomioon ne tutkimustulokset, jotka osoittavat korrelaation vahvan kannabiksen käytön ja psykoosien välillä.

Relativismi voi Korholan mukaan näkyä myös niin, ettei oteta mitään kantaa johonkin asiaan ja vetäydytään siten vaikeasta ratkaisutilanteesta. Tai kielletään asia kokonaan. Näin voidaan toimia esimerkiksi uskontojen kohdalla. Jos muutamat vanhemmat vastustavat koulujen tai päivähoidon kulttuurista uskontokasvatusta, jätetään koko aihe pois. Tämä on näkynyt esimerkiksi kiistassa Suvivirrestä tai Jouluvirrestä.

Mikä olisi oikea menettelytapa esimerkiksi kouluissa? Korhola esittää ratkaisuksi pluralismia, erilaisten perusteltujen ja vastuullisten näkökulmien rinnakkaisuutta. Kouluissa voidaan hänen mukaansa esimerkiksi viettää useiden uskontojen mukaisia juhlaperinteitä.
_ _ _
No, kyllä pluralismikin voi johtaa yhteiskunnassa samaan kuin relativismi, jos annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan.
Kirkot voivat tahoillaan tuoda yleiseen keskusteluun arvopohjaa. Raamatun vuosituhansia kestänyt ja elämää ohjannut sana kuuluu edelleen: ”Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: Tässä on tie, kulkekaa sitä.” (Jes 31:21).

6 kommenttia

  • Jouni Turtiainen sanoo:

    Hyvä analyysi, kiitos Pekka!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Yhtään väheksymättä parlamentaarista järjestelmäämme ja siihen oleellisesti kuuluvaa vaalikäytäntöä, olen myös miettinyt, että viisas yksinvaltija voisi olla parempi ratkaisu nykyiseen maan tapaan.

    Ylitsepääsemättömiä esteitä on näköpiirissä ja hulluinta on, että ihmisten mielipiteisiin voidaan vaikuttaa nykyisin yhä enemmän ns. somen kautta, eli kuka hallitsee somea hallitsee myös mielipiteitä. (Karkeasti pääteltynä)

    Kuten kaikki tiedämme, somessa palstatilaa saavat ne, joilla on eniten taloudellista valtaa, eli onko meidän mielipiteet syvimmiltään manipuloituja valtaa pitävien taholta? Eikös demokratia ole silloin vakavasti uhattuna?

    Vaalit ovat edessä, mutta yhä vaikeampaa on nähdä mihin ollaan menossa ja mihin edustajat ovat sitoutuneet ja vaalikoneet ovat sikäli hankalia, että taitavilla kysymysten asetteluilla saadaan aikaan mielipiteiden muokkausta, jota emme edes tule ajatelleeksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Kun asiat ja niiden järkevä hoito ratkaisisivat voisi Suomea johtaa vähemmistöhallituksella. Poliittiset intohimot ovat kuitenkin este asialle.

    Talouskasvun varaan asioiden ja niistä selviytymistä ei enää voi jättää. Aikanaan esitin mallia missä kahden vuoden syklissä puhuttaisiin palkkojen laskemisesta ja sitten niiden korottamisesta. Näin olisi ollut veroilla mahdollisuus taata aina palkasta tai tuesta riittävä määrä elämiseen. EU.n aikana ei ole mahdollisuutta kuin yrittää pysyä pyörässä mukana.

    Tällä hetkellä näyttää ettei Pääministerin pestistä ole kiinnostunut kukaan suurimpien puolueitten johtajista. Miksikähän?

    30.n prosentin elintason lasku mahdollistaisi oikein katsomalla kaikille riittävän elämisen mallin.Tämmöstä ei kuitenkaan haluta edes ajatella kun saavutetuista ja vielä tulossa olevista eduista halutaan pitää kiinni. Ministereiden avustajat näyttävät hanakasti olevan ajamassa tarjokkaiksi tulleiden sidosryhmien etuja. Edellistä toki en voi todistaa oikeaksi.

    Näin jatkamme samaa elämää kylässä mille jokainen voi ja saa antaa nimityksensä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antto Hautamäki sanoo:

    Pekka Särkiö: Hyvä analyysi enegiatuotannosta Saksassa. Kuulostaa ihan politiikalta ”Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan….” Ja työvoimapolitiikkaan se jännittävä huomio, että miten samaan aikaan voi olla työvoimapula ja työttömyyttä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kohtaanto-ongelma, puuttuvaa koulutusta ja kokemusta työnhakijoilla, varmaankin myös alueellista epäsuhtaa kysynnässä ja tarjonnassa. Työn perässä siirtymiseen ei aina ole riittäviä kannustimia. Puolustusvoimissa työn perässä liikkuminen on tavanomaista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antto Hautamäki sanoo:

    Pekka Särkiö

    Liittyen tuohon puuttuvaan koulutukseen ja kokemukseen luin juuri kiinnostavan jutun 1944 suurpommituksista: Kuulemma 40 % väestä oli mm. B-miehiä ja silti patterit selviytyi hyvin toimistaan. Työnantajien pitäisi tosiaan miettiä, että voisikin ottaa sen oppimiskykyisen valmiiden sekaan… Uskon kyllä, että kyllä se siitä lähtee sujumaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.