Hyvin jo kymmenessä vuodessa otsikon asiat eriytyvät kun Valtiovalta yksinäisille äideille antaa hyvän toimeentulokyvyn lapsensa tai lapsiensa kanssa.
Tätähän ei saisi sanoa, mutta sukupuoliset tarpeet katsottuna oman lapsen tulevaan Isään on katoavaa uskoisuutta menneeseen.
Tehkää tutkimusta kun ette halua uskoa.
Kantasuomalaisten lisääntyminen saa myös virikettä hyvään suuntaan kun tosiasioita myönnetään.
Samansukupuoliset liitot huolivat jälkikasvustaan hyvin kun aiemmin lapset hankittu heterosuhteessa. Ilmeisesti Kirkolliskokouksessa tiedon puutteen lisäksi vaivaa pysähtyneisyyden aika.
Neuvostoliitto taisi muuten aikanaan olla edelläkävijä katsoen parin eroamista vaatimuksissa kuten aiemmin Ranska avosuhteitten huomaamisessa.
Anteeksipyyntö saa sitten vasta todellisen merkityksensä kun toimiminen ohjataan pois sen antamista mahdollisuuksista. Nykyisen paavin liikkeellelähtö on ollut positiivinen katolilaisuuden ympäristössä. Toivotaan hänelle voimaa ja tarmokkuutta ihmisten elämän tasa-arvoisuuden tavoittelemisessa.
On jo anteeksipyydetty, aina kun siihen on pakotettu.
Lapsia on hyväksikäytetty katolisen kirkon papiston taholta viimeiset sata vuotta, niin että niistä on muistikuvia. Ennen tätä ajanjaksoa asioiden julkituominen saattoi ilmiantajat kirkonkiroukseen tai heidät leimattiin valehtelijoiksi. Aina 1900-luvun loppuun kaikki puhe Rooman kirkkoa vastaan laittoi puhujan taivasosan kyseenalaiseksi, ja sen menettämisen uhan alla monet vanhemmat perääntyivät.
Kun ensimmäisiä ilmiantoja tuli julkisuuteen USAssa, niin osa niiden historiaa oli, että kaikissa tapauksissa oltiin yritetty olla yhteydessä Vatikaaniin. Niiden perillemenon Vatikaani kielsi tai ei koskaan vastanut mitään, kun asiaa tiedusteltiin. Yhdysvalloissa alkaneet lukuisat oikeudenkäynnit hyväksikäyttäjäpappeja kohtaan vasta vaikutti Vatikaanin reagoinnin. Sitten asiat edistyi pisteeseen, että USA’n Roomalaiskatolinen kirkko oli uhattava konkurssilla, eli maksukyvyttömyydellään, että päästiin sopimuksiin. Tultiin USAssa, pelkästään, siihen pisteeseen, että 5% papistosta todettiin oikeuslaitoksissa lasten hyväkskäyttäjiksi. Pääsikö toinen 5% kuin ”koira veräjästä”.
Aina vuoteen 2010 asti käsiteltiin juuri tapahtuneita lasten hyväksikäyttöjä Italiassa, muunmuassa nk. Veronan kuuromykkäkoulun molestoinnit. Tätä Veronan tapausta yritettiin Vatikaanin tietoisuuteen kymmenen vuoden ajan. Sinne asti se ei saapunut. Italian televisiossa oli kaksi ohjelmaa, joissa asioita käsiteltiin. Yhdessä niissä oli Verona kuuromykkäkoulun 40 ja 50 aikaisemmin molestoidut läsnä. Oli suorastaan hirvittävää nähdä heidän tuskansa, mikä oli ilmeinen kuurouden ja mykkyyden muurinkin läpi. Tuossa ohjelmassa katolisen kirkon edustaja, pappi ilmaisi osaanottonsa ja meni uhrien luo ojentamaan sovinnon kättä, yksikään paikallaolleista viidestä ei siihen tarttunut. Kyllä anteeksipyydetään, mutta teot jatkuvat. Kaksi ohjelman vetäjää, jotka tätä aihetta käsitteli ovat häipyneet. He kumpikin olivat aivan suosituimpia ohjelman juontajia.
Eli näillä muutamalla kertomuksella olen yrittänyt tuoda esille, että anteeksipyyntöjä on pakkotilanteessa ja kiristyksen tuloksena esitetty. Sen teki paavi Ratzingerkin, mutta, kun hänen Mexicon matkallaan molestoidut lapset olisivat halunneet tavata hänet, hän ei ottanut heitä vastaan, mutta teon tekijä oli kutsuttu paavin vastaanotolle, minkä hän piti valikoiduille, ansioituneille kirkkonsa papeille. Sitä ennen oli paavi esittänyt osaanottonsa sille surulle, minkä nämä hänen puheilleen pyrkinen hyväksikäytetyt olivat lapsena kokeneet. – Eli kyllä siellä ja täällä on anteeksipyyntö ”vilahdellut”.
anteeksi ei voi antaa.ahdasmielnen suhtautuminen näihin sexailuihin on omiaan aiheuttamaan väärinkäytöksiä.vapaa mielinen suhtautuminen taas estää niitä.ihmeen kauan muuten lestad onnistuivat nämä salaamaan vaikka katolisten keskuudessa nämä väärinkäytökset olivat tunnettuja jo parikymmentä vuotta.oikein ihmettelin mutta alkoihan niitä sitten tulla pilvin pimein.mikä ei ollut yllätys.herää kysymys kuinkahan yleisiä seksuaaliset väärinkäytökset ovat ennen olleet.silloin kun uskovaisia ei sopinut arvostella.
Hienoa että nykyisin elävät kirkonhenkilöt pannaan vastuuseen. Entä ne jotka ovat käyttäneet hyväksi ilmeisesti miljoonia lasia vuosisatojen aikana.
Esimerkiksi Pietarin kirkon kuvaviestintä Vatikaanissa on monelle pedofiiliile varmaan kovasti mieleen.
…ja Pohjois-Korea on edelläkävijä kansan tiedonvälityksen näkökulmasta katsoen.
Joudun valitettavasti toteamaan, että Googlen kääntäjä ei tuota ymmärrettävää suomenkieltä. Suosittelisin blogitekstin luetuttamista suomenkieltä osaavalla henkilöllä ennen julkaisemista. Tuollaisenaan lauseiden merkitys jää osin mysteeriksi eikä lukijalle välity, mitä kirjoittaja yritti sanoa.
Mikko,
kyllä minä ainakin luulen saaneeni Pekan viestistä selkoa…tekstityyli on taitolaji. Minusta Pekka onnistui.
Kirjoittajan tarkoitus on kai se, että hänen blogiaan luettaisiin. Mitä on yritetty sanoa ei taaskaan selviä.
Hyppään yleensä vain yli. Nyt erehdyin lukemaan, kun en katsonut kuka oli tekijä..
Lieköhän tämä Väisänen joku venäjätrolli, kun ihailee itään ja sanajärjestys arvottu kääntäjällä.
Kirjoittaja on Suomessa syntynyt.
Toki sukujuureni ovat Ruotsin puolelta vanhemmistani.
Olisikohan käyttämäni kynä yhdenlaista ”miunkieltä”. No, asiat silokkonoo kun semminpäin kattoloo.
Miksi suomenkieltä ilmaisussa ei voisi käyttää tutusta poikkeavalla tavalla. Blogi on truutia ilman lausevastikkeilla tyyraamista.
Edelliseen, olen tehnyt äidinkielen kokeen suomalaiseen Korkeakouluun ihka suomenkielellä. Ja huomatakseni, hyväksytysti.
Toki pitkä kieli, ja lyhyt on tehty myös ruotsia unohtamatta. Lyhyen Saksan oppimäärän tarkistus muistaakseni jäin pois jossain ajassa.
Joten, kuuntelut, sanalliset, ja keskustelut olen tehnyt kuten pitääkin.
Italian kielen osallistumisen olen myös suorittanut, mutta en yltänyt sinne kun nuoret huomasivat sievän ranskan opettajan, ja siellä opiskelu näytti maistuvan hyvin. Heillä oli usean sadan sanan kokemusta keskusteluista. Toki tämä oli hyvää aikaa 1980.tä luvun alkupuolella, ja nyt ei ryhmän perustaminen onnistu muotoseikkaan katsomalla.
Pekka: ”Miksi suomenkieltä ilmaisussa ei voisi käyttää tutusta poikkeavalla tavalla.”
Eihän se toki kiellettyä ole. Kirjoitettu näkemys on kuitenkin helppo ymmärtää väärin vaikka se olisi muotoiltu kuinka selkeästi tahansa, joten kyllähän siinä vapaaehtoisen riskin ottaa, jos kieliasussa käyttää taiteilijan vapauksia.
Kukin toki tavallaan. 🙂
Antero,
eikös tämä kommenttisi ole vähän kummallinen?
”Kirjoitettu näkemys on kuitenkin helppo ymmärtää väärin
vaikka se olisi muotoiltu kuinka selkeästi tahansa,”
Väisänen on tämän kirjoittamisen asian kanssa uskoisuuden huomaamisessa. Kun ymmärtämisen lukijat huolivat hyvin puutteen vaivaa. Selkeyden eroamista vaatimuksissa tarpeet katsottuna katoavaa menneisyyttä.
”Väisänen on tämän kirjoittamisen asian kanssa uskoisuuden huomaamisessa. Kun ymmärtämisen lukijat huolivat hyvin puutteen vaivaa. Selkeyden eroamista vaatimuksissa tarpeet katsottuna katoavaa menneisyyttä.”
Mikko Nieminen harjoittaa hyvin. Keskimmäinen lause tarvitsisi pilkun ennen puutteen sanaa. Toki sen voi laittaa ennen hyvin sanaa, jolloin kommentti on osuvampi.
With you may be the force
🙂
Sanat oikeaan aikaan sanotut, minulle ja sinulle, meille oikeassa linjassa sekä kontekstissa sanotut, sydämiimme osuvat, sulavasti sulavat, mieltä ilahduttavat, mielellämme omistamme ja muistamme!
Kommentoijille, sekä blogin laatijalle ”myöhäisen illan” ruusun ojennan ja kiitokseni annan!