Se löytyi-kampanja muistuttaa puoluetelttaa torilla. Teltan ympärille on kokoontunut kymmenkunta paikallista puolueaktiivia, uskollisista uskollisimmat, jotka juttelevat keskenään. Valavat ja vahvistavat toistensa uskoa.
Jokunen puolueen jäsen ja vanha kannattaja saattaa poiketa vaihtamaan muutaman sanan ja juoda kupposen kahvia. Ohikulkijat kulkevat ohi. Ketään ulkopuolista ei kiinnosta.
Se löytyy-kampanja laittaa kysymään, kenelle se oikein on tarkoitettu? Onko fundis-kristillisten tuntuma tavalliseen läpimaallistuneeseen normitallaajaan tosiaan näin tavattoman hukassa?
Minulle tulee kampanjasta mieleen kauppakeskuksen ulko-ovella standeineen ja raamattu-esitteineen päivystävät Majakka-seurakuntalaiset. Sinänsä sääli, mutta en ole koskaan nähnyt kenenkään siihen pysähtyvän.
Se löytyy-kampanjan keskeinen ongelma on, että sen ovat laatineet uskovat toisille tosiuskoville. Se tavoittaa ne, jotka jo kampanja-aktiivien tavoin lujassa uskossa.
Uskonasioista varovasti kiinnostuneen, epävarman ja hapuilevan tämä puolihurmoksellinen hengellisyys hukkaa.
Joka kotiin jaetussa missiolehdykäisessä keskeisellä sijalla ovat todistuspuheenvuorot. Niissä korostuu kertakaikkinen uskoontulo, hetkellinen hengellinen rysäys ja täydellinen uskonvarmuus.
Entä jos uskaltaudut kampanjakahvilaan? Kuluuko kauan, kun ensimmäinen tulee kysymään oletko jo uudestisyntynyt?
Kristinuskosta kampanja antaa ahtaan ja kovin kapean käsityksen. Se tuo mieleen vanhat jeesus-traktaatit lyhtypylväissä. Eikä ihme, kun katsoo, ketä se löytyy-kampanjan takaa löytyy.
Sieltä löytyy todellista hurlumhei-meininkiä: ennen muuta helluntailaiset kielilläpuhumiseen ja henkikasteineen, adventisteja, babtisteja, vapaa seurakuntia joka lähtöön, River-seurakuntia, karismaattisuutta.
Jotenkin vielä ymmärtää, että mukaan ovat menneet viidesläiset (paitsi miksi muutoin maltillinen ja järkevä Raamattuopisto?). Tässähän on selkeää 1960-luvun evankeliointihenkeä telttakokouksineen ja tahdonratkaisuineen. Mutta mitä mukana tekevät esimerkiksi Rauhan Sana ja Uusheräys?
Vielä enemmän ihmetyttää, että osa normiluterilaisista seurakunnista on lähtenyt tähän hölynpölyyn. Omanikin. En minä halua tukea mitään missiota, rukousvartiota tai todistuspuheenvuoroja. Mission rukousverkostoissa rukoillaan ”Suomen kansan puolesta”. Väkisin tulee mieleen joku Oulun profetia 1960-luvulta.
Kansankirkon seurakunnille luvataan muun muassa laaja medianäkyvyys, maakunnallinen suurtapahtuma ja banderolleja, mainospohjia, roll-uppeja (mitä ne ovat?) ja julisteita. Entä ihmeparantumiset?
Kaikki tietysti maksaa, mutta rahaa suurempi haitta on se, että kaikki tämä krääsä ja kaupallistaminen ovat mahdollisimman kaukana mentaalisesti siitä kristinuskosta, mitä Jeesus Nasaretilainen ja alkuseurakunta julistivat.
Kansankirkon ryhmistä mukana siis ovat kaikkein konservatiivisimmat. Näkyvyyttä kampanja epäilemättä tuo. Kolme miljoonaa euroa takaa sen.
”Se löytyi”-kampanjassa on lisäksi eräs muu kiinnostava pointti. Kampanjan takana on IRR-TV, joka taas vuosikausia on rahoittanut konkurssikypsää Alfa-tv:tä lähinnä kristityiltä kerätyillä rahoilla.
Sekä IRR-TV että Alfa-TV edustavat kaikkein konservatiivisinta kristillisyyttä Suomessa. Mielenkiintoista sikäli, että seurakuntavaalit ja Se löytyi-kampanja ajoittuvat päällekkäin.
Sattumako? En usko. Sillä kansankirkon seurakunnat, jotka osallistuvat Se löytyi-2022 kampanjaan, joutuvat samalla allekirjoittamaan yhteystyösopimuksen konservatiivisen IRR-TV:n kanssa. Moni riviseurakuntalainen luulee, että tietyntyyppinen materiaali, jota seurakunnan toimesta jaetaan on seurakunnan tuottamaa, mutta eipä olekaan.
Koko homma on investointia tuleviin uskontobisneksiin. Hiusvärit ja meikit maksavat…suositus:
https://www.youtube.com/watch?v=4JDWJzKYfdc
https://www.youtube.com/watch?v=w2BDFnOZJYQ Tavallaan olen hyvinkin samaa mieltä Sepon ja Kari-Matinkin kanssa. Aito usko-löytyykö se mainoskampanjoin?
”Uskonasioista varovasti kiinnostuneen, epävarman ja hapuilevan tämä puolihurmoksellinen hengellisyys hukkaa.”
Tässä on näiden ”yhteiskristillisten” juttujen ongelma. Jotkut vie ja toiset vikisee… Toisaalta on hyvä, että tullaan näkyville, mutta jos se näkyvyys vie ihmisiä kauemmas Jeesuksesta, niin asia kääntyy päälaelleen.
Jospa seuraavaksi pidettäisiinkin ihan perusluterilaisin voimin ”Se ei tainnutkaan vielä löytyä”-missio 😁
Valitettavasti on totta, että tällaiset kampanjat usein kokoavat enimmäkseen jo valmiiksi uskovaisia. Kuitenkin voi toivoa, että kristinuskon näkyvä esilläpito herättäisi mielenkiintoa myös välinpitämättömissä, epäilijöissä ja etsijöissä. Kun Kristus on antanut tehtävän saarnat evankeliumia ”kaikille luoduille” on kaikki keinot käytettävä, jotta taivaaseen saataisiin mahdollisimman paljon ja kaikenlaisia ihmisiä.
Haittaako kun jotkut edes yrittävät.
Perinteisessä mallissa katolisten perintökirkkona ymmärrämme kuitenkin Jumalan kutsun merkityksen. Sehän voi ja saa olla hyvinkin erilainen.
Oma kirkkomme ei halua vastaavaan ryhtyä suuresta budjetistaan huolimatta. Asia on ehkä liian karkeaa pappissäädyllemme vaikka diakonit uskoisin mielellään lähtevän mukaan.
Kun katsotaan orastavaa uskomisen tietä Perinteisessä mallissa vanhurskautumisen tiellä on ensimmäinen kompastuskivi Lutherin rippi epäuskon hetkellä jolloin jo anteeksi saatu helposti uusiutuu koska Lutherin rippi päästää Oikeasta Uskosta syntyneen synnintunnon mikä samalla on kirkkomme ja Lutherin katumuksen sisältö.
Joten, päivittäkää ensimmäiseksi Lutherin rippi vielä jäseninä oleville.
Herätystilanteiden idea ei ole tulla kerralla uskoon vaan antaa hiukka tuumaamista edes prosentin verran mikä ajassa hyvin kantaa hedelmää.
Toisia on turha moittia arvostellen kun itse on lähtökuopissa omassa yhteisössään.
Kari-Matti. Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Siitä huolimatta, että olen itse uskoontullut Kalevi Lehtisen kokoussarjassa ja tunnen heitä, jotka kokivat saman Billy Grahamin Missio Helsingissä. Kiitos Jumalalle siitä, että Hän kuitenkin käyttää puutteellisia ihmisiä välikappaleinaan.
Minusta olisi mukava ”tulla uskoon”. Mutta rehellisesti sanoen tuntuu siltä, että usko ja minä menemme minkä ehdimme eri suuntaan.
Kalevi Lehtistä arvostan kyllä.
Suurbisneksiensä välikappaleina.
Seppo on niin kauan jo tuimasti taistellut kristillistä uskoa ja suurta pahaa rahaa vastaan kristillisellä palstalla, että väkisin Herran sydän sulaa, mikäli tännepäin ehtii muiden kiireiden lomassa vilkaista.
Kari-Matti. Usean vuosikymmenen kokemuksella sanoisin, että ei se uskoon tulo vaan uskon/turhautumisen/kaipauksen(?) Kohde on tärkeä.
Minä en ole taistellut kristillistä u s k o a vastaan pätkääkään. Tämän uskon lähtökohtina olevat monesti vääriin käännöksiin ja monien heprealaisten omien käsityksien hylkäämisiin perustuneet dogmit ovat minua toki usein närästäneet.
Voihan olla, että joskus hiillos on saatu aikaiseksi väärän valmistajan tulitikuilla. Jospa ”oikean” valmistajan tikkuja ei saatu tai ei haluttu toimittaa hiilloksen tekijöille? Kenties jokunen ateria kuitenkn saatiin lämpimäksi, väärän merkkisiäkin tulitikkuja käyttäen. Olipapa vahinko…
Ehkä körttiläiset voisivat etsiä Nils Gustav Malmbergin ”tulitikkuja”, jos niitä olisi vielä löydettävissä. Vois vaikka kokeilla, josko niillä paremmin?
Kyllä. Minusta nämä missiot ja Se löytyi-kampanjat ovat köykäistä kristillisyyttä, sikäli kun ovat kaikilta osin kristillisyyttä lainkaan.
Omassa ”uskossani” olen mennyt yhden askeleen eteen ja puolitoista taakse. Siksi muun muassa Wilhelmi Malmivaaran tekstit tuntuvat aika ajoin lohduttavilta.
Malmivaara: ”…väärin on kaikki mennyt, väärin kaikki tehty, väärää on ollut kulkuni, väärää lähtö, väärää jatko, väärää lukemiseni, veisuuni, rukoukseni, väärää kilvoitus, väärää koko homma, en ole askeltakaan eteenpäin päässyt…”.
Onneksi ei tarvitse uskoa omaan uskoon tai uskon ratkaisuun vaan Kristukseen. Ja jos ajatellaan, että ihminen kasvaa uskossaan niin olisi se aika merkillistä, jos näitä yksi askel eteen – kaksi taakse -kokemuksia ei olisi. ”Mult puuttuu rakkautta, mult’ puuttuu uskoa. Vaellust’ pyhää uutta ja sielun lepoa” lauletaan jo herrnhutilaisten Wanhassa Siionissa. Pyhityksen ”pointti” luterilaisesta näkökulmasta on nimenomaan tämä, että minun tulee vähetä ja Kristuksen kasvaa. Amerikkalaisessa evankelioimiskristillisyydessä korostuu sen sijaan pyhitys lisääntyvänä Kristuksen kaltaisuutena ja synnin vähenemisenä.
Jotain on kuitenkin pielessä, kun niin moni henkilökohtaisempaa Kristus-yhteyttä kaipaava kansankirkon jäsen ei saa apua tähän kaipaukseensa kirkosta vaan sen liepeiltä tai ulkopuolelta. Sanoitetaan Kristus-yhteyden alkuhetki sitten uskoon tuloksi, parannuksen teoksi tai kääntymykseksi.
Aikoinaan häjyt pojat ajattelivat, että mennähän Nurmoon kirkkohon ja lyärähän ranttaliksi Malmbergin saarna ja kirkonmenot. Keskikäytävälle ehtivät täynnä olevaan kirkoon, kun tuli äkkipysäys. Malmbergin voimakas henki ja armon julistus teki ”väkevät” heikoksi ja armon kerjäläisiksi.
Olen joskus Nurmon kirkossa istuessani ajatellut. Että jaa, tuossako kohdassa Vapahtaja riisui häjyt pojat voimansa tunnosta heikkouden tuntoon, että kirkkokansa huomasi ”voimamiesten” silmistä vierivän kyyneleitä?
🙂 Kyllä on mukavaa huomata, kun naurua pideleen, silmäkulma vilkkuen ja ehkä vähän kyyneltäkin puistaen-fiksut miehet ottaa kantaa! Minua on alkanut naurattaa tämä valtava debatti, tärkeänä ja kaikenymmärtävänä, pönäkkänä ja punakkana uskon sankarina esiintyen. Eiköhän me kaikki olla Herran pienimpiä, lampaita, joiden paras anti on ”mää´ä, anna Isäntä Ruokaa”. Paraskin teologi ja tohtori sortuu mauttomuuksiin, ylemmyydentuntoon ja virheisiin. Mitäpä me muut yksinkertaisuudessamme. Nauroin oikein ääneen tuolle ”ei se vielä tainnut löytyäkään” kommentille. Kun ei se aina löydy. Jumala on Salattu, ja kätkeytyy toisinaan ihmiseltä. ”Se löytyi” on mainoskikka, joka taitaa olla kyllä ”minut löydettiin” paremminkin. Nyt on hyvä meininki kommenteissa, sopivasti saa piikitelläkin ”eriuskoisia” 🙂 Hyvässä Hengessä!
Kiitos Kaisu.
Tässä ”Se löytyi”-kampanjassa on monta mielenkiintoista pointtia. Kampanjan takana on IRR-TV, joka taas vuosikausia on rahoittanut konkurssikypsää Alfa-tv:tä lähinnä kristityiltä kerätyillä rahoilla. Sekä IRR-TV että Alfa-TV edustavat kaikkein konservatiivisinta kristillisyyttä Suomessa. Mielenkiintoista sikäli, että seurakuntavaalit ja Se löytyi kampanja ajoittuvat päällekkäin. Sattumako? En usko. Sillä kansankirkon seurakunnat, jotka osallistuvat Se löytyi-2022 kampanjaan, joutuvat samalla allekirjoittamaan yhteystyösopimuksen IRR-TV:n kanssa.
Erittäin konservatiivina, Raamattuun luottavana, naispappeuden ja ns. tasa-arvon nimissä synnin salliminen oikeutettuna-voisi olla iloinen moisesta allekirjoituksesta. Mutta Jumala ei siunaa ihmisten keplotteluja-joten jos Jumalan tahto on, mediamissiot onnistuvat-tai jos se on vaan ihmisestä lähtöisin-se aikanaan osoittautuu sudeksi. Niin minä tämän itselleni kiteytän.
Ei pitäisi nopeaa kirjoittaa…en hyväksy naispappeutta, enkä ymmärrä tasavertaisuutta, muutoin kuin Jumalan edessä syntisinä samalla viivalla. Kyllä Jumala loi järjestyksen. Jossa mies on perheen pää.
Kari-Matti. Tiedän kyllä ihan tavallisia ns. kirkkouskovaisia, jotka ovat kiitollisia nimenomaan Alfa-TV:n tarjonnasta. Nyt en ole pitkään aikaan kanavilla surffaillut mutta kyllä Alfa-TV on huomattavasti raittiimpi ja tadapainoisempi kuin TaivasTV7.
Pikkupuljuista en tiedä, mutta ainakin kansankirkon seurakuntien yhteistyösopimukset taidetaan hyväksyttää kirkko- tai seurakuntaneuvostossa. Joten sopimuksilla lienee tukea ao. seurakunnissa.
Epäilen omasta puolestani, että kampanjan sattuminen ajallisesti yhteen seurakuntavaalien kanssa on pitkälti sattumaa. Äänestäjien valtaosa kun tuskin seuraa Alfa-TV:tä.
Marko, näin se voi olla. Minäkin seuraan toisinaan Alfa-TV:tä. En kieltämättä pidä lainkaan siitä, että luterilaisen kirkon seurakunnat osallistuvat tämänkaltaiseen yhteiskristilliseen kampanjaan. Siinä on mukana melko villiä menoa omaavia vapaita seurakuntia, jotka minusta liikkuvat ylipäänsä kristinuskon liepeillä.
Konservatiivisinta kristillisyyttä ja ahkerinta rahankeruuta.