Santiagon tie 2022, päivät 7-9

Alcuescar, 7.4.22

Aloitimme päivän urakan Proserpinan patojärveltä.  Se oli yksi kolmesta roomalaisten rakentamasta systeemistä Méridan vesihuollon järjestämiseksi. Matkaa Méridaan oli melkein 10 km.  Kaltevuus oli 1 metri 2 kilometriä kohti. Méridan akveduktit olivat osa tätä järjestelmää.  Roomalaiset rakensivat padon 1. tai 2. vuosisadalla, se peruskorjattiin 1600-luvulla.

Ensimmäiset kilometrit käveltiin tienlaitaa.  Paula tuli kanssamme vajaan tunnin, ennen kuin kääntyi takaisin autolle.  Maantieltä erkani hiekkatie, ja seuraavat kilometrit kuljimme dehesamaisemissa.  Tammia kasvoi harvakseltaan kahta puolen tietä, ja välillä näkyi laiduntavia lehmiä.  Tapasimme hollantilaisrouvan, joka kertoi kävelleensä 2 vuotta sitten Sevillasta Meridaan.  Siellä piti keskeyttää matka, kun Espanja suljettiin koronan takia.  Tänään hän oli aloittanut matkan teon uudelleen.

Aljucénin kylässä tapasimme Paulan, joka oli etsinyt meille baarin.  Keittiö ei tosin ollut auki, joten jouduimme tyytymään bocadilloihin, t.s. halkaistuihin sämpylöihin, joiden väliin sai esim. kinkkua tai juustoa.  Paula jäi vielä lipittelemään kahvia, kun me Tuikun kanssa jatkoimme matkaa.

Muutaman kilometrin jälkeen tulimme Cornalvon luonnonpuistoon.  Tämä oli taas sitä laidun- eli dehesamaastoa.  Siellä kasvoi tavallisten tammien lisäksi korkkitammia.  Joistakin niistä oli irrotettu kaarnaa  viinipullojen korkkeihin ym. Ilmeisesti luonnonpuiston säännöt sallivat sen.  Hiekkatiet olivat valtaosin hyviä kävellä.  Paikoin ne muuttuivat kivikkoisiksi.  Oli lärmmintä, yli 20 astetta.  Rasvasimme käsivarret ja kävelimme ilman takkia.

Olimme etukäteen vähän pelänneet tätä päivää.  Aljucéniin oli vain 12 km, mikä olisi ollut aivan liian lyhyt päivämatka.  Sieltä seuraavaan kylään, Alcuéscariin, oli kuitenkin 18 km, mikä olisi merkinnyt 30 km sille päivälle.  Onneksi Paula löysi 5 km ennen Alcuéscaria paikan, josta sai meidät kyytiin.  Näin tämän päivän kävely jäi inhimillisempään 25 kilometriin.  Jalat kestivät, mutta kovasti niitä särki illalla, Tuikulla vielä polveakin.  Viimeiset kilometrit olivat olleet puuduttavia.  Yhtä ja samaa pusikkoa kapean hiekkatien molemmin puolin.  Jokaisessa mutkassa odotimme jotakin merkkiä, että Alcuéscar alkaisi lähestyä.

Majoituimme yksinkertaiseen hotelliin siinä lähellä.  Siinäkin oli dramatiikkaa:  Tuikun oven lukko (3 hengen huoneita ei ollut, joten jouduimme tällä kertaa attamaan 2 huonetta) meni epäkuntoon, eikä hän päässyt sieltä ulos, ennen kuin talon emäntä tuli auttamaan.

 

Cacéres, 8.4.22

Aamulla kävelimme parissa tunnissa ne muutamat kilometrit, jotka edellisenä päivänä olivat jääneet taivaltamatta Alcuéscariin.   Kaupunkia lähestyttäessä reitti lähti aivan eri suuntaan kuin opaskirjani kartassa.  Se oli sentään 7 vuotta vanha; ilmeisesti oli tehty uusi reititys.  Vasta viitisen kilometriä myöhemmin palattiin vanhalle reitille.  Ellei kartassa näkyvä moottoritie olisi pysynyt koko ajan länsipuolellamme, ja ellen auringon silloin tällöin pilkahtaessa olisi saanut lisävahvistusta ilmansuunnille, olisi usko ollut välillä kovilla.

Maisemat olivat aika tylsät, lähinnä joutomaata, ja iso tie koko ajan lähellä, välillä ihan vieressä.  Vasta  Casas de San Antoniota lähestyttäessä ympäristö muuttui korkkitammimetsiköiksi, joissa laidunti lehmiä.  Paula odotti tässä kylässä, jossa sen pienuudesta huolimatta oli yökerho ja vanhainkoti, vieläpä vierekkäin.  Vitsailimme Paulan kanssa, että tähän vanhainkotiina mekin haluamme.

Ajoimme lounaalle Valdesalorin kylään, ja sitten takaisin San Antonioon, josta kävelimme puolessatoista tunnissa noin 7 km Aldea del Canoon.  Maasto oli tasaista, ja matka sujui joutuisasti.  Tänne lopetimme tämän päivän urakan.  Olimme kävelleet jo 20 km, ja seuraavaan mahdolliseen noutopaikkaan olisi ollut yli 10 km.

Nämä ovat kaikki pikkukyliä, joten jouduimme ajamaan Cáceresiin asti löytääksemme hotellin.  Siellä oli alkamassa hääjuhlat.  Naisia upeissa punaisissa juhlapuvuissaan tulvi paikalle.  Luonnollisesti myös miehet ja jopa lapset olivat viimeisen päälle pukeutuneita.  Onnistuin saamaan hääparista kuvan huoneemme parvekkeelta.

 

Cáceres, 9.4.22

Aamulla oli pilvistä ja tihkusateista.  Onneksi sade lakkasi siihen mennessä, kun olimme Aldea del Canossa, edellisen päivän päätöspisteessä.  Siinä lähtöä valmistellessa tuli Santiagon reittiä iso lammaslauma kahden miehen ohjaamina ja jatkoi meidän ohitsemme.  Totesimme, että Santiagon reitillä on kaikenlaisia kulkijoita.  Lampaita oltiin viemässä laitumelle muutaman sadan metrin päähän.

Paula saattoi meitä vajaan tunnin.  Maasto oli tyypillistä dehesaa korkkitammineen.  Välillä oli pelkkää pusikkoa, ja välillä taas silmänkantamattomiin ulottuvia täysin puuttomia ja pensaattomia laidunalueita.  Kaukana kukkui käki (suomeksi).  Paula oli odottamassa Valdesalorin kylässä saman ravintolan edessä, jossa söimme lounasta eilen.  Espanjassa ollaan tarkkoja maskin suhteen.  Minulle huomautettiin heti asiasta, kun unohdin maskin sisään tullessa.  Olen kuitenkin ymmärtänyt, että maskipakko poistuu parin viikon päästä.

Myös lounaan jälkeen Paula saattoi meitä vähän matkaa.  Olimme saaneet kävellä koko päivän kuivassa kelissä, vaikka taivas olikin pilvinen.  Nyt alkoi kuitenkin mustia pilviä kerääntyä läntiselle taivaalle.  Melkein heti Paulan käännyttyä takaisin jouduimme laittamaan sadevaatteet päälle.  Ne hiostivat kovasti, kun lämpötila oli 16 asteen paikkeilla.  Sadetta jatkui pari tuntia, välillä rankempana, välillä heikompana.

Vihdoin tultiin Cáceresiin, joka taitaa olla Extremaduran maakunnan suurin kaupunki, melkein 100.000 asukasta, vaikka pääkaupunki onkin Mérida.  Vanhakaupunki katedraaleineen on mäellä, jonne noustaan jyrkkiä katuja.  Meillä oli takana jo melkein 25 km, joten jalat vähän protestoivat.  Kävimme katedraalilla hakemassa leimat pyhiinvaeltajan passeihimme.  Olisimme pyhiinvaeltajina päässeet tutustumaan kirkkoon ilmaiseksi, mutta kello oli jo kuusi, ja Paula oli odottamassa meitä kaupungin pohjoislaidalla.  Taas oli alkanut sataa, ja tällä kertaa rankasti.  Onneksi sateeseen tuli pieni tauko, että saimme märät sadevaatteet riisuttua ennen autoon menoa.  Ajoimme sitten yöpymään samaan hotelliin kuin eilen.

Hyväntekeväisyyslinkkien osoitteet

Näistä linkeistä pääset lahjoittamaan tämän vuoden Yhteisvastuukeräykseen (vuoden teema: Valoisampi tulevaisuus nuorille) ja/tai Syöpäsäätiölle syöpätautien tutkimukseen:

https://yhteisvastuu.ekansio.com/yhteisvastuukerays/?id=1216&lang=fi

https://syopasaatio.fi/lahjoita/kertalahjoitus/

Kuvia matkan varrelta:

– Proserpinan patojärvellä.

– Piikkihernepensaita.

– Cornalvon luonnonpuistossa.

– Puron ylitys.

– Santiagon tiellä on monenlaisia vaeltajia.

– Jalkaan laitetaan idealsidettä.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

Kirjoittaja

Neuvonen Teuvo
Neuvonen Teuvo
71 v, naimisissa, 4 lasta, 4 lastenlasta. Työurani tein ulkomaankaupassa, nyt eläkkeellä.