Abrahamin uhri -tänään!

Kun olin jotain 18-v., niin kerran kotia tultuani äiti oli jotenkin lievästi poissa tolaltaan ja kertoi, että he olivat katsoneet kymmenvuotiaan pikkusiskoni kanssa tv:stä jotain Abrahamista kertovaa elokuvaa. Pikkusiskoani oli järkyttänyt kohtaus, jossa Jumala vaati Abrahamia uhraamaan poikansa. Pikkusisko oli kysynyt äidiltä, että miksi Jumala halusi tällaista. Äiti ei osannut vastata, äidillä kun ei ollut uskonnollista vakaumusta, enempi uskonnoton sellainen kyllä.

Äiti sanoi, että minun olisi pitänyt olla kotona vastaamassa kysymykseen, hän kun ei siis osannut. Muistan kun menin ihan jumiin sisäisesti. Silkka kauhu puristi minut maan rakoon. Onneksi sisko ei ollut kotona.

Ystävällä on ollut parisuhdekriisi tai avioero ja hän pyytää minulta apua, näkökulmaa tai edes jotain. Menen ihan jumiin toisen hädän edessä ja koko sisimpäni vaan halvaantuu, kun en tiedä. Mistä minä tiedän, kannattaako erota, mennä parisuhdeterapiaan, tanssikurssille, seksineuvontaan, hotlips-kauppaan vai mitä? Mistä minä tiedän oikeastaan juurikaan yhtään mitään.

Mistä ihmeestä minä tiedän, miksi jumalat vaativat ihmisuhreja? Miksi Abrahamin, Iisakin, Jaakobin, Mooseksen, Daavidin, Jeesuksen, Paavalin, kirkkoisien, Augustinuksen, Lutherin, Agricolan, Laestadiuksen, Muroman, Ilmari Kariniemen ja Leif Nummelan Jumala vaati pojan tappamista? Asia ei kai Abrahamille ollut äkkiältään ongelma. Ainakin kuvausten mukaan hän eli heimouskontojen ympäröimänä, joissa ihmisuhritkin olivat mahdollisia jumalten lepyttämiseksi tai jonkin sota- tai sato-onnen saamiseksi. Jahven vaatimus ei itse asiassa poikennut kauheasti ajan tavoista. Mutta meille se on ongelma. Muttei niille, jotka alkavat pläräämään Uutta testamenttia ja kaivavat Paavalin roomalaiskirjettä tai kirjettä heprealaisille ja löytävät Abrahamin uskon esikuvaksi sieltä. Ei ollut kohtuuton vaatimus oman lapsen tappaminen, ei. Ota mallia patriarkan uskosta, mutta älä sinä nyt kuitenkaan ala lasta uhraamaan. Tai no… on näitä oman lapsen uhraajia vielä tänä päivänäkin: jos oma lapsi on homo, niin voi olla, että uhrataan mitä vaan. Muttei sitä omaa ihmiskäsitystä ja uskoa. ”Jumala ei luo homoja!”

Mutta on toisenlaisiakin tarinoita, onneksi: Kun oma lapsi kuuluu niihin, joilla piuhat menevät eri tavalla kuin valtaväestössä, niin silloin joku näistä vahvan vakaumuksen ihmisistä kykenee ehkä kivuliaaseenkin prosessiin: tarkastamaan ja muuttamaan omaa maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä. Osataan myöntää, että olen käsittänyt jotain perustavasti väärin, maailmassa onkin tilaa erilaisuudelle ja oma lapseni on osoitus siitä. Hänessä ei ole virhettä, vammaa, syntiä. Hän on hyvä, sellaisenaan. Hän ei ole geeneiltään rappeutunut tai väärän kasvatuksen uhri. Hän on kaunis.

Mutta tarina Abrahamista ja tapettavasta pojasta elää. Toisille raamatullisen uskon esikuva, toisille jotain muuta. Mitä tarina merkitsee minulle? Miksi Jahve sellaista vaati? Ja miksi Abraham oli valmis uhraamaan poikansa? Ja keskustellaanpa hieman Jeftan tyttärestäkin! Voi taivas, älä kysy…

29 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Niinpä. Etenkin tapaus Jeftan tytär on yksi vaikeampia teologisen selitystaiteen akrobaateille. Mutta kissamaisen notkeina he aina putoavat jaloilleen, ainakin omasta mielestään.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Lauri Frosti sanoo:

      Juu, ”seliseli parhain päin oman uskon kannalta” on varsin tavallinen tapa reagoida vaikeisiin kysymyksiin. Toinen on epäselvä ”jotain sinnepäin”-mumina. Kolmas on marssittaa läjä teologien nimiä ja heidän johtopäätöksiään ottamatta selvää kantaa itse, ehkä hurskas toivotus kuitenkin liimattuna päälle (Minusta tuo ”Tiede, usko ja täyteläinen todellisuuskäsitys” oli tällainen). Neljäs on vedota Jumalan salaisuuteen, emme ihmisinä vain ymmärrä Kaikkivaltiaan aivoituksia. Perillä ehkä sitten. Viides hyvä tapa on nk. ”Hatun nostaminen” edellisen parina: Mitä en Raamatusta ymmärrä, nostan hattua ja jatkan matkaa. Monilla alkaa vaan päätä palelemaan pikkuhiljaa, kun hattu on enemmän poissa kun päässä. Ja kuudes tapa reagoida on aina toimiva Hiljaisuus: ”Parempi kun en sano mitään, pääsee helpommalla.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Toi hattuvertaus palelevine päineen oli hauska..

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Se onkin yksi kristillisistä valheista, että Aabraham uhrasi Iisakin. Ei uhrannut, vaan Jumala, tai enkeli kielsi ja osoitti ja hänelle lampaan. Tarinan tarkoitus lienee sanoa lapsiuhri uskonnoille, koska niitähän on ollut, että Jumala ei hyväksy ihmisuhreja, tai lapsiuhreja. Estäminen kertoo juuri siitä.

    Aabrahamin uhraamista, jota siis ei tapahtunut, on pidetty esikuvallisena Jeesus tapauksena. Mutta joku on huomannut, että Aabrahamin käsi ei koskenut lapseen vaan lampaaseen, ja ettei ihan menetettäisi kristillisiä kasvoja, kiepsautettiin Jeesuksesta lammas, ja lampaan uhraamisesta tulikin sitten kovasti paheksuttu eläinten uhraaminen, jonka Jeesuslampaan uhri poisti kertakaikkiaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Lauri Frosti sanoo:

      Yleensä kristityt pitävät Uutta testamenttia VT:n tulkinnan avaimena ja Kirjeessä heprealaisille luvussa 11 kirjoittaja kytkee tämän uhritoimituksen Abrahamin uskoon, joka ilmentää Jumalan kykenevyyttä herättämään Iisakin kuolleista, jotta Jumalan alkuperäinen lupaus toteutuisi. Tarinassa Jumala vaati uhria ja Abraham oli valmis tottelemaan. Ihan simppeliä minusta. Onko tulkinta kristillinen valhe vai ei, sitä en sano. Mutta heprealaiskirjeen kirjoittajalle Abrahamin uhri oli totista totta ja sitä alkuperäinen kertomuskin ilmentää: ”Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi…” Kirjoitit: ”Tarinan tarkoitus lienee…” No, saahan sitä arvailla mitä vaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Abrahamin uskon esikuvallisuus on Heprealaiskirjeessä kyllä muutakin kuin tämä kieltämättä kammottava kuuliaisuuden koe. Kertomus Iisakin uhraamisesta voidaan tulkita myös etiologisena myyttinä, joka havainnollisella tavalla perustelee Mooseksen lain ehdotonta ihmisuhrien kieltoa ja toisaalta antaa perusteet sijaisuhriajattelulle, joka oli keskeinen osa juutalaista temmpelijumalanpalvelusta. Kristityt ovat tässä kertomuksessa tietysti nähneet myös ennakkokuvan Kristuksen uhrista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Ihminen (mies) on ollut aina väkivaltainen. Saadakseen omalle väkivallalleen oikeutuksen, hän kertoo käskyn (tappamiseen) tulevan joltakin jumalalta. Ihminen käyttää jumalaa tekosyynä mitä kammottavimpiin tekoihin. Mies on aina ottanut jumalan aseman yhteisössään, nyt naapurissa. Pahaa jälkeä tulee. Papit ovat aina pitäneet huolen, että hekin ovat jumalasta seuraavia. Siksi ns. naispappeus on ollut niin kova paikka, sillä eihän jumala ole nainen. Nämä uskonnolliset ”salaliittoteoriat” yrittävät pitää edelleen miestä naista ylempänä, huolimatta esimerkiksi vankiloiden ”asiakaskunnasta”, joka on miehinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Naispuolisia jumalia on monissa uskonnoissa, kuten Venus, Freija, Isis ym. Mutta monoteististen uskontojen Jumala ei ole mies eikä nainen, vaan henki. Raamatun mukaan mies ja nainen ovat tasa-arvoiset ja yhtälailla Jumalan kuvia. Mitä ihmisen julmuuteen tulee ei sekään ole yksiselitteisesti sukupuolisidonnainen ominaisuus, joskin kieltättä on miehillä huomattava yliedustus fyysisen väkivallan käytössä, kun taas naisilla saattaa sanallisen loukkaamisen taito olla miehiä parempi. Ainakaan kristinuskossa eivät papit, olivatpa sitten miehiä tai naisia, ole mitenkään Jumalasta seuraavia, vaan samoja syntisiä kuin muutkin seurakuntalaiset. Meidän kusumuksenamme on toimia Jumalan viestin välittäjinä, jossa tehtävässä joskus oniistumme paremmin, joskus huonommin. Paras koskaan kuulemani saarna oli naispastorin pitämä, huonoin taas miespastorin pitämä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    1.Moos.22:12 ”Herran enkeli sanoi: »Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi.» ”

    (13) Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. 14 Abraham antoi sille paikalle nimeksi »Herra katsoo». Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan »Herrankatsomavuoresta».”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    Hyvä Lauri F,

    Kirjoituksista saa vaikutelman, että Sinulta on mennyt koko kristillisen uskon ydin ohi.

    Kirjoitat mm. ”Mistä ihmeestä minä tiedän, miksi jumalat vaativat ihmisuhreja?” Ei ole mitään ”jumalia”, on vain yksi Jumala.

    Olet oppinut henkilö, joten en pysty Sinua opettamaan. Ehkä voit löytää uskon totuuksia osallistumalla tällä Suurella Viikolla (ortodoksisen) Kirkon palveluksiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Haukka : Miksi sitten Raamattu mm. kertoo että nimenoman jumalat eksyttivät (hiteuu!!!!!) Abrahamin pois isänsä kodista?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Lauri Frosti sanoo:

      Niin, voi hyvinkin olla noin kun kuvaat. Ortodoksinen usko ei ole koskaan vedonnut minuun, olen varmaan myös länsimaisen maailmankuvan ja järjen hapattama. Katolista ja luterilaista teologiaa tunnen jonkin verran. Itse uskon ytimen hahmottamisesta voinet katsoa edellistä blogiani, siinä on yläkoululaisille laatimani uskon sisällön minimi. Mutta oleellisia puhuakseni: Henki lähtee Isästä ja Pojasta, muu on väärinkäsitystä ja harhaoppia. Tällainen Kolminaisuus on Jumalan ykseyden olemistapa: Isä lausuu Sanan / pojan / logoksen (iankaikkisuudessa, ilman alkua tai loppua) ja Henki on yhdistävä, rakkauden side ja ykseys heidän välillään (ilman alkua tai loppua). Jos joudun gehennaan sen tähden, niin antaa mennä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Lauri Frosti sanoo:

      Ainoojjoo, onko muuten pakko heti luulla, että ymmärrät kaiken ensilukemalta. Jos viitsisit koettaa miettiä, että mitä blogisti tuollakin tarkoitti ja makustelisit hiukan, niin omakohtainen ymmärryksesi voisi lisääntyä. Kun kirjoitin monista jumalista, niin tarkoitin monien eri uskontojen jumalia, niin kristinuskoa kuin muitakin, joissa jumalat ao. uhreja vaativat. En edes edellyttänyt uskoa niihin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Hyvä Lauri F,

      Suomessa on uskonnon vapaus, ja ateismikin nauttii sen turvasta. Ymmärrän hyvin, että julistat ja puolustat uskontoasi, jota myös opetat koulussa. Minulla ei ole muuta lisättävää tähän keskusteluun.

      Hyvää Palmusunnuntaita.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Seppo, pitäisiköhän tässä Aabrahamin lähettämisessä palata hebrean tekstiin, Jumalat 1=3=1 lähettivät.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kosti, kyllä se on toiveajattelua että nuo Kaldean Uurin jumalat olisivat edustaneet komiyhteisyyttä… Ko raamatunkohta on yksi niistä jotka on tahallaan ja manipuloivasti käännetty väärin. Sen analysoi aikaan ruotsalainen eksegeetti Stig Bendixson teoksessaan: ”Judarnas historia…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Seppo, olen täysin samaa mieltä siitä, että Kaldean Uurin jumalat olisivat edustaneet millään tavalla komiyhteisyyttä. Pikemminkin ne edustivat sellaista yhteisyyttä, joita lasketaan tuhansissa. Mutta Raamattu puhuu Aabrahamia koskien aivan muusta. Siitä Jumalasta, joka on the Most High ja samalla Jahve. Toki tämä voidaan käydä läpi uudestaan, mikäli tarvetta ilmenee.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kosti, Abrahamin isä koti oli Kaldean Uurista, jossa palvottiin mm kuun ja auringon jumalia ja josta ’jumalat’ harhaan johtivat Abrahamin pois. Konteksti viittaa selvästi näihin Kaldean jumaliin ja vaikka ei viittaisikaan komiyhteisyydestä siinä ei ole kyse. Kolmiyhteisen (jos niin uskotaan ) 1:3.1 Jumalan jälkeiset predikaatit ovat Raamatussa yksikössä, tässä hiteuu on m o n i k k o!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Seppo, tiedänhän minä, mitä Kaldean Uurissa palvottiin. Epäjumalia. Kuten myös Harranissa, johon Terah, Loot, Aabraham ja Saara jäivät asumaan matkalla Kanaanin maahan. Tästä heidän epäjumalanpalveluksestaan myös Harranissa kertoo (Joos24:2-3) Mutta sitten tulee muutos (Gen12:1) ”’aḇ-rām, el- Yah-weh way-yō-mer” Jahve, the Most High sanoo Aabrahamille. Lähde!! Tätä Aabrahamille ei taida sanoa mikään Mesopotamian pantheonin pääjumala ”amar.utu”, (auringon vasikka), vaan Jahve. Vai mitä mieltä on juutalainen uskontunnustus?

      Olet oikeassa siinä, että (1Gen1:1-3) elohimin jälkeiset predikaatit ovat yksikössä. Niin tulee myös olla, sillä se vain todistaa sen, että Jumala on yksi kolmessa. Entäpä sitten tuo (Gen20:13) hiṯ·‘ū, ”Jumalat johdattivat / lähettivät minut kulkemaan”. Sinun mielestäsi ”jumalat(epä) harhaanjohtivat Aabrahamin.” Aabraham käyttää noita sanoja monikossa tässä yhteydessä tarkoituksella puhuessaan Abimelekille siitä, että Jumala on yksi kolmessa, sillä elohimien jälkeinen predikaatti ei ole aina yksikössä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kostiko raamatunpaikka e i m ä ä r i t e l e keitä jumalia tarkoitetaan, ja katson kyllä kaukaa haetuksi selitystä, että tarkoituksena olisi ollut kuvata Abimelekille Jumalan kolmiyhteisyyttä, sillä ko kolmiyhteisyysoppia ei tuolloin oltu vielä edes keksitty… ”Herra, meidän Jumalamme, Herra on YKSI!”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Seppo, tottakai tuo kohta Raamatussa määrittelee, kuka puhui? Jahve, Herra on yksi. Miten mykät kivijumalat voisivat edes puhua, saati sitten kuulla ja vielä vähemmän saada edes aikaan mitään. Noin loogisesti ajatellen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kosti, olennaisessa hiteuu-verbin kohdassa se joka puhuu ja kertoo on Abraham, joka ei määrittele keistä jumalista on kyse.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Seppo, mikäli ajatellaan asiaa loogisesti, niin voiko olla niin, ettei Aabraham (Gen12:1) mukaan tiedä kuka hänelle puhuu? Mikäli näin on, kuten myös onkin, niin tämän logiikan mukaan Aabraham on varma siitä keitä ovat nuo elohimit, jotka lähettivät hänet kulkemaan, kun hän kertoo asiasta Abimelekille.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Samuel Kettunen sanoo:

    Jumalan ei tarvitse selitellä, varsinkaan meille nykyajan loukkaantujille, yhtään sen enempää tekojaan kuin muillekaan aikansa eläneille. Tosin tämäkin paikka Raamatussa ei ole uskoon tuleville tai uskossa oleville ongelma, koska siinä on samassa esikuva ja selitys. Iisakin piti jäädä eloon, mutta oman Poikansa Jumala uhrasi, ja Poika oli valmis tähän. Tämä on se suurin ongelma ja loukkaus, varsinkin nykyajan suuremmoiselle loukkaantuneisuudelle. Mutta samalla suurin onni ja autuus uskossa omistajille.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Lauri Frosti sanoo:

      Kiitos kommentista. Siinä on hyvin summattu vahvan ja perinteisen uskovaisvakaumuksen sisältö, sanankäänteineen ja asenteineen. ”Jumalan ei tarvitse selitellä…” Wau.

      Oman Poikansa uhraava Jumala. Miten se menikään iskevästi vanhassa käännöksessä? ”Juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus.” Totisesti!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      ”Poika oli valmis tähän”. Ei kai ollut. Getsemanessa rukoili, että tämä kalkki menisi häneltä sivu suun. Ristillä huusi: ” Elohi, Elohi, lama sabaktani?”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Lauri Frosti sanoo:

      Kiitos Seija huomiosta. Tosiaan. Itsekin sitä on tietyn kaltaisen julistuksen uhri, että tuo tulokulma ei tullut mieleenkään.

      Getsemanessa Jeesuksen voi sanoa kuitenkin myöntyneen lopulta, vaikka näytti olevan siinä tilanteessa kuolemanpelon takia kauheaa kohtaloaan vastaan.

      Jotkuthan sanovat koko ristiinnaulitsemiskuvion olleen Jeesukselle yllätys, jota ilmentää nuo ”Jumalani, miksi minut hylkäsit”. Että Jumala Jeesuksen tyrmistykseksi todella hylkäsi hänet. Mutta nämä ovat monille niitä kristinuskon pyhimpiä juttuja, joiden kyseenalaistaminen on kauheaa, onhan noihin kertomuksiin punoutunut Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus ihmistä kohtaan. Ja Jeesuksen kärsimys ihmisten syntien tähden.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Kristus, Jumala ja ihminen samassa persoonassa toki tiesi mikä kärsimys häntä kohtaa, kun hän sanoi: Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä”. Hän näinollen voitti heti tämän inhimillisen ajatuksen kärsimyksen kohtaamisesta, jota me ihmiset luonnostamme pakenemme.

      Mutta katsokaa, mikä hengen voima Jeesuksessa olikaan, kun häntä tultiin ottamaan kiinni. Kun sotilasjoukko piiritti hänet, niin Jeesus kysyi heiltä: Ketä te etsitte? Kun he vastasivat hänelle: ”Jeesusta, Nasaretilaista”, niin Jeesus sanoi heille: ”Minä se olen”. Kun Jeesus tämän sanoi he perääntyivät ja kaatuivat maahan.

      Mikäli Jeesus ei olisi puhunut tälle maassa makaavalle sotilasjoukolle perin ystävällisesti he makaisivat siinä vielä tänäkin päivänä.

      Ilmoita asiaton kommentti