Abrahamin uhri -tänään!
Kun olin jotain 18-v., niin kerran kotia tultuani äiti oli jotenkin lievästi poissa tolaltaan ja kertoi, että he olivat katsoneet kymmenvuotiaan pikkusiskoni kanssa tv:stä jotain Abrahamista kertovaa elokuvaa. Pikkusiskoani oli järkyttänyt kohtaus, jossa Jumala vaati Abrahamia uhraamaan poikansa. Pikkusisko oli kysynyt äidiltä, että miksi Jumala halusi tällaista. Äiti ei osannut vastata, äidillä kun ei ollut uskonnollista vakaumusta, enempi uskonnoton sellainen kyllä.
Äiti sanoi, että minun olisi pitänyt olla kotona vastaamassa kysymykseen, hän kun ei siis osannut. Muistan kun menin ihan jumiin sisäisesti. Silkka kauhu puristi minut maan rakoon. Onneksi sisko ei ollut kotona.
Ystävällä on ollut parisuhdekriisi tai avioero ja hän pyytää minulta apua, näkökulmaa tai edes jotain. Menen ihan jumiin toisen hädän edessä ja koko sisimpäni vaan halvaantuu, kun en tiedä. Mistä minä tiedän, kannattaako erota, mennä parisuhdeterapiaan, tanssikurssille, seksineuvontaan, hotlips-kauppaan vai mitä? Mistä minä tiedän oikeastaan juurikaan yhtään mitään.
Mistä ihmeestä minä tiedän, miksi jumalat vaativat ihmisuhreja? Miksi Abrahamin, Iisakin, Jaakobin, Mooseksen, Daavidin, Jeesuksen, Paavalin, kirkkoisien, Augustinuksen, Lutherin, Agricolan, Laestadiuksen, Muroman, Ilmari Kariniemen ja Leif Nummelan Jumala vaati pojan tappamista? Asia ei kai Abrahamille ollut äkkiältään ongelma. Ainakin kuvausten mukaan hän eli heimouskontojen ympäröimänä, joissa ihmisuhritkin olivat mahdollisia jumalten lepyttämiseksi tai jonkin sota- tai sato-onnen saamiseksi. Jahven vaatimus ei itse asiassa poikennut kauheasti ajan tavoista. Mutta meille se on ongelma. Muttei niille, jotka alkavat pläräämään Uutta testamenttia ja kaivavat Paavalin roomalaiskirjettä tai kirjettä heprealaisille ja löytävät Abrahamin uskon esikuvaksi sieltä. Ei ollut kohtuuton vaatimus oman lapsen tappaminen, ei. Ota mallia patriarkan uskosta, mutta älä sinä nyt kuitenkaan ala lasta uhraamaan. Tai no… on näitä oman lapsen uhraajia vielä tänä päivänäkin: jos oma lapsi on homo, niin voi olla, että uhrataan mitä vaan. Muttei sitä omaa ihmiskäsitystä ja uskoa. ”Jumala ei luo homoja!”
Mutta on toisenlaisiakin tarinoita, onneksi: Kun oma lapsi kuuluu niihin, joilla piuhat menevät eri tavalla kuin valtaväestössä, niin silloin joku näistä vahvan vakaumuksen ihmisistä kykenee ehkä kivuliaaseenkin prosessiin: tarkastamaan ja muuttamaan omaa maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä. Osataan myöntää, että olen käsittänyt jotain perustavasti väärin, maailmassa onkin tilaa erilaisuudelle ja oma lapseni on osoitus siitä. Hänessä ei ole virhettä, vammaa, syntiä. Hän on hyvä, sellaisenaan. Hän ei ole geeneiltään rappeutunut tai väärän kasvatuksen uhri. Hän on kaunis.
Mutta tarina Abrahamista ja tapettavasta pojasta elää. Toisille raamatullisen uskon esikuva, toisille jotain muuta. Mitä tarina merkitsee minulle? Miksi Jahve sellaista vaati? Ja miksi Abraham oli valmis uhraamaan poikansa? Ja keskustellaanpa hieman Jeftan tyttärestäkin! Voi taivas, älä kysy…
29 kommenttia
Se onkin yksi kristillisistä valheista, että Aabraham uhrasi Iisakin. Ei uhrannut, vaan Jumala, tai enkeli kielsi ja osoitti ja hänelle lampaan. Tarinan tarkoitus lienee sanoa lapsiuhri uskonnoille, koska niitähän on ollut, että Jumala ei hyväksy ihmisuhreja, tai lapsiuhreja. Estäminen kertoo juuri siitä.
Aabrahamin uhraamista, jota siis ei tapahtunut, on pidetty esikuvallisena Jeesus tapauksena. Mutta joku on huomannut, että Aabrahamin käsi ei koskenut lapseen vaan lampaaseen, ja ettei ihan menetettäisi kristillisiä kasvoja, kiepsautettiin Jeesuksesta lammas, ja lampaan uhraamisesta tulikin sitten kovasti paheksuttu eläinten uhraaminen, jonka Jeesuslampaan uhri poisti kertakaikkiaan.
Ihminen (mies) on ollut aina väkivaltainen. Saadakseen omalle väkivallalleen oikeutuksen, hän kertoo käskyn (tappamiseen) tulevan joltakin jumalalta. Ihminen käyttää jumalaa tekosyynä mitä kammottavimpiin tekoihin. Mies on aina ottanut jumalan aseman yhteisössään, nyt naapurissa. Pahaa jälkeä tulee. Papit ovat aina pitäneet huolen, että hekin ovat jumalasta seuraavia. Siksi ns. naispappeus on ollut niin kova paikka, sillä eihän jumala ole nainen. Nämä uskonnolliset ”salaliittoteoriat” yrittävät pitää edelleen miestä naista ylempänä, huolimatta esimerkiksi vankiloiden ”asiakaskunnasta”, joka on miehinen.
1.Moos.22:12 ”Herran enkeli sanoi: »Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi.» ”
(13) Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. 14 Abraham antoi sille paikalle nimeksi »Herra katsoo». Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan »Herrankatsomavuoresta».”
Hyvä Lauri F,
Kirjoituksista saa vaikutelman, että Sinulta on mennyt koko kristillisen uskon ydin ohi.
Kirjoitat mm. ”Mistä ihmeestä minä tiedän, miksi jumalat vaativat ihmisuhreja?” Ei ole mitään ”jumalia”, on vain yksi Jumala.
Olet oppinut henkilö, joten en pysty Sinua opettamaan. Ehkä voit löytää uskon totuuksia osallistumalla tällä Suurella Viikolla (ortodoksisen) Kirkon palveluksiin.
Jumalan ei tarvitse selitellä, varsinkaan meille nykyajan loukkaantujille, yhtään sen enempää tekojaan kuin muillekaan aikansa eläneille. Tosin tämäkin paikka Raamatussa ei ole uskoon tuleville tai uskossa oleville ongelma, koska siinä on samassa esikuva ja selitys. Iisakin piti jäädä eloon, mutta oman Poikansa Jumala uhrasi, ja Poika oli valmis tähän. Tämä on se suurin ongelma ja loukkaus, varsinkin nykyajan suuremmoiselle loukkaantuneisuudelle. Mutta samalla suurin onni ja autuus uskossa omistajille.
Niinpä. Etenkin tapaus Jeftan tytär on yksi vaikeampia teologisen selitystaiteen akrobaateille. Mutta kissamaisen notkeina he aina putoavat jaloilleen, ainakin omasta mielestään.
Ilmoita asiaton kommentti