Olin iloa etsimässä ja löysin sitä yllättäen.

Raamattua tulee lukea ja lisäksi tutkia, sekä mietiskellä. ( tutkikaa Herran kirjaa ja lukekaa sitä. Jes 34:16) . Voi lukea pävässä 6 lukua ja sillä vauhdilla Raamatun saa vuodessa luettua läpi. On myös paljon erilaisia Raamatun lukuoppaita. Nyt keksin itselleni uuden ja sopivan tavan sattumalta.

Jonkin aikaa oli mennyt aika apeissa tunnelmissa, kun mieleen pälkähti lukea Filippiläiskirjettä. Sitähän sanotaan ilon kirjeeksi. Kaipasin iloa ja sitä kävin sieltä etsimään. Luin sen kokonaan ja seuraavana aamuna taas uudelleen. Toisella lukukerralla tekstistä löytyi ihan uusia ja hengellistä elämääni rikastuttavia asioita, joihin en aiemmin ollut huomiota kiinnittänyt. Kolmantena aamuna sama havainto ja samoin neljäntenä. Lopulta koko viikon luin saman tekstin ja joka aamu sieltä löytyi lisää uutta ihmeteltävää.

Seuraavaksi otin Kolossalaiskirjeen kohteeksi. Eikä sekään ole pettyystä tuottanut. Joka aamu saan alleviivata uusia ja aiemmin huomiotta jääneitä asioita. Tuo kaikki on aika yllättävää, sillä olen Raamattuani lukenut kymmeniä vuosia, mutta ole aimmemmin tajunnut, miten täyteen ladattua tekstiä näissä kirjeissä on.

    • Ja onneksi kaikki ateistit eivät ole noin tietämättömiä, suvaitsemattomia ja uskonnonvapautta rajoittavia.

    • ei ole suvaitsemattomuutta eikä uskonnon vapauden rajoittamista se ettei hyväksy lapsen törkeää pahoinpitelyä.harva uskonnoton tällaista kuitenkaan hyväksyy.jos uskonnon perusteella hyväksytään lapsen pahoinpitely se pitää hyväksyä muiltakin elämän katsomuksilta.kukaan järkevä ihminen ei sellaiseen kuitenkaan syyllisty vaikka se sallittaisiinkin.

  1. Onpa karmeaa luettavaa tuo, miten monet kirjoittajat täällä puolustavat esinahan leikkaamista muka terveyttä edistävänä. Ympärileikkauksella on sekä henkisiä että ruumiillisia kielteisiä seurauksia, eikä se ole terveelle ihmiselle koskaan tarpeellinen. Jos tuon tempun sijasta leikattaisiin vaikkapa pikkusormi ensimmäistä niveltä myöten, jäisi poikaparoille sentään mahdollisuus nauttia esinahallisesta seksistä.

    Parasta olisi, jos löytyisi yhteisymmärrys siitä, että jumalat eivät vaadikaan ihmisten silpomista kelvollisuuden saavuttamiseksi.

    • Kristittynä voin yhtyä tuohon viimeiseen näkemykseen, mutten voi mitenkään ymmärtää sitä, miksi minun näkemykseni pitäisi olla esim. jonkun juutalaisen näkemys – ennen kuin hän näkee asiat minun tavallani.

      Siihen asti eletään rauhassa, suvaitaan ikivanhoja uskonnollisia traditioita ja annetaan uskonnoille sekä uskonnottomuudelle vapaa tilaa ”kilpailla” kannatuksesta yhteisessä maailmassa.

      Parempaan ymmärrykseen ja suvaitsevaisuuteen ei ole oikotietä eikä pikareseptiä. On vain nähtävä vaivaa toisten traditioiden ymmärtämiseksi ja oman traditionsa syventämiseksi muita kunnioittaen ja dialogiin pyrkien.

      Vaivalloista ja pitkäkestoista, mutta palkitsevaa.

      Vakuuttavin uskonto / ideologia voittakoon ilman ulkoista pakkoa ja dissaamista.

      Reilu peli, eikö?

    • Reiluus on perinteisesti ollut kaukana kristillisestä lähetystyöstä, mutta onneksi menetelmiä on jouduttu inhimillistämään. Valtaa (eli rahaa) kirkoilla on niin paljon, että viivytystaistelua pystytään käymään pitkään, häikäilemättömästi ja kohtuullisen menestyksellisesti.

      Traditiot voivat olla arvokkaita, mutta nykymaailmassa ihmisten tarpeeton leikkeleminen on onneksi yhä vaikeampaa perustella. Lieköhän tutkittu, moniko esim. juutalaisista uskoo, että esinahan poistaminen on juuri Jumalan tahto? Se ainakin on varmaa, että tulevaisuudessa yhä harvempi.

  2. Juutalaiset hoitavat asian siististi, koska heidän joukossaan on lääkäreitä. Valitettavasti asia koskettaa suurempaa joukkoa muslimeja, jotka leikkauttavat lapsiaan ulkomaillakin. Komplikaatiot tulevatkin useimmiten taitamattomissa käsissä.

    ”Oikea lääke ei ole lainsäädännölliset uskonnovapauden kavennukset, vaan tutustuminen uskonnollisten perinteiden takana oleviin faktoihin. Se, minkä oppii tuntemaan, ei tunnu enää pelottavalta.”

    Kyse ei ole pelosta vaan siitä, että tilanne on lapsen kannalta kestämätön. Rokotukset ovat pieni pisto, jotka suojaavat kulkutaudeilta, jopa kuolemalta, mikäli rokotuskattavuus on riittävä. Sen sijaan ympärileikkauksen hyödyt eivät ole niin suuret, että se pitäisi rutiininomaisesti tehdä kaikille poikavauvoille. Uskonnollinen identiteetti on horjuvalla pohjalla, jos se vaatii pienen lapsen silpomista. Myös ympärileikkauksen hyödyistä ja haitoista on ristiriitaista tietoa. Ei Luoja huvikseen liene muotoillut herkkää terskan päätä suojaavaa ihopoimua. Erilaisia ikäviä raportteja on olemassa ympärileikkauksen seurauksista ja komplikaatioista. Leikkaus – pienikään – ei ole koskaan riskitön. Haittoja tulee noin yhdelle sadasta, jos leikkaus tehdään lapsena. Aikuisena haittoja tulee paljon useammin ja aiemmin luultua enemmän. Haittoihin kuuluvat verenvuoto, tulehdus, virtsaumpi, arpeumat, tuntohäiriöt, ongelmat sukupuolielämässä, terskan kuivuminen ja krooninen kipuoireyhtymä, häpeä ja pelko.

  3. Sydämen ympärileikkaus koskettaa myös juutalaisia mitä suurimmassa määrin. Siitä puhutaan vanhassa testamentissa 5. Mooseksen kirjassa ja Jeremia muistuttaa: ”Ympärileikatkaa itsenne Herralle kuuluviksi, ympärileikatkaa sydämenne, te Juudan ja Jerusalemin asukkaat!”. Näihin Paavali palaa roomalaiskirjeessä.

    Kun Kristuksen tultua uhrijärjestelmä tarpeettomana lakkasi ja muutkin väliseinät murtuivat, on varsin keinotekoista pitää kiinni ympärileikkauksesta ulkoisena merkkinä. Paavalikin toteaa, että kyseinen tapa on ollut raskas riippa juutalaisille. Ja se jäi kriisitilanteissa noudattamatta.

    Onneksi kaikki juutalaiset eivät ympärileikauta poikiaan ja onneksi kaikki eivät vahdi jokaista liikettään, kuten tiukimmat rabbit vaatisivat.

    Miksi tässä muuten puhutaan vain juutalaisista? Yhtä laillahan asia koskee muslimeja.

    • Jumala itse käytti rankaistakseen kansansa äitejä välillisesti miekkaa äitien vatsan ja sikiöiden halkaisemiseen.

  4. Moni pohdiskelee Jumalan olemusta ja olemassaoloa teorian tasolla, ja saa siitä iloa elämäänsä. Toista sen sijaan on joutua silmäkkäin oman elämäsä rajallisuuden kanssa, ja voi luottavaisesti turvautua Jumalaan, joka on luvannut joka päivä auttaa ja kantaa, sekä olla lähellä.
    Tässä omassa kipuillussani olen saanut nähdä miten moni on halunnut rohkaista ja vahvistaa. Siitä on ollut paljon iloa.

    Siihen iloon ja rohkeuteen, jonka saan ylhäältä ei voi edes verrata mitään muuta. Se kun ei ole riippuvainen olosuhteista.
    Niinpä on hienoa kun saa levätä monien esirukousten varassa ja mennä rohkeasti isoon leikkaukseen aamulla. Näissä tilanteissa usko konkretisoituu ja taivas laskeutuu alas.

Kirjoittaja

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.