Toiset kerskuvat sotavaunuistaan…

Ukrainan sota on synnyttänyt suurta tiedon tarvetta sodan kulusta. Suurta yleisöä kiinnostaa esimerkiksi, miten selittyy Ukrainan armeijan yllättävän hyvä menestys hyökkäävän Venäjän armeijan panssareita vastaan.

Täysimittainen sota on saanut median, kuten sanomalehdet ja tietotoimistot lähettämään omat toimittajansa Ukrainaan raportoimaan tapahtumista. Kotimaahan jääneet toimittajat ovat saaneet perehtyä esimerkiksi aseteknologiaan.

Tässäkin mielessä Ukrainan sota on muuttanut melko lailla maailmaa. Vielä pari kuukautta sitten Hesari ei olisi käyttänyt Palmusunnuntain numeronsa aukeamaa kuvatakseen ja vertaillakseen panssarintorjuntaohjuksia (10.4.). Ennemminkin tätä sisältöä olisi odottanut Jane’s Defence -lehdeltä ja ehkä Suomen sotilaalta, Reserviläiseltä tai Ruotuväeltä.

Toimittaja Jukka Harjun artikkeli piirroskuvineen Ukrainan käyttämistä länsiaseista Venäjän hyökkäystä vastaan on kuitenkin hyvin selitysvoimainen. Kysymys nimittäin kuuluu, miten on mahdollista, että Venäjä on menettänyt hyökkäyksessään noin 450 taistelupanssarivaunua ja moninkertaisen määrän muita panssaroituja ajoneuvoja?
_ _ _
Aukealla taistelukentällä etenevä panssariarmeija on ollut mielikuvissa vastustamaton voima. Venäläiset muistavat heille voittoisaa Kurskin panssaritaistelua Itärintamalla Suuressa isänmaallisessa sodassa heinäkuussa 1943. Venäläiset kärsivät 1500 vaunun ja 1000 lentokoneen sekä yli 860 000 sotilaan tappion. Saksalaisten pienempi armeija menetti noin 1000 vaunua ja lentokonetta sekä 350 000 sotilasta.

Venäläiset panssarivaunut ovat toimineet pelotteena ja voimakeinona niin Unkarin Budabestin (1956) kuin Tsekkoslovakian Prahan miehityksissä (1968).
_ _ _
Onko Venäjä pyrkinyt samaan vaikutukseen myös Ukrainassa, tosin paljon pienemmällä sotajoukolla ja kalustolla? Vastassa ei ole toista panssariarmeijaa vaan enimmäkseen kevyesti aseistautunut Ukrainan armeija - jonka taistelutahto tosin on vahva.

Venäjän joukot etenivät teitä myöten pitkinä panssarikolonnina, koska pehmeä maa ei kestänyt panssareiden painoa. Lehtikuvista päätellen hyökkääjä on kokenut jotain samaa kuin Neuvostoliiton Puna-armeija Raatteen tiellä tai Summassa Lähteen lohkolla joulukuussa 1939: tuhottuja panssarivaunuja peräjälkeen.
_ _ _
Hesarin artikkeli selittää panssarien massiivista tuhoamista. Länsimaat ovat lahjoittaneet Ukrainalle ainakin 17 000 panssarintorjunta-asetta, joiden edessä panssarit ovat hyvin haavoittuvia. Olalta laukaistavat yhdysvaltalainen Javelin ja brittiläisruotsalainen NLAW ovat olleet tavallisimpia puolustajan käyttämiä panssarintorjunta-aseita. Laukaistu ohjus iskeytyy yläsuunnasta panssarin torniin ja räjäyttää vaunun sekä siinä olevat ammukset. Tämä selittää rujoja kuvia, joissa tykkitorni on lentänyt kauas vaunusta ja vaunun runko on palanut vääntyneeksi kasaksi rautaa. Mieskohtaiset olalta laukaistavat ohjukset ovat yhtä lailla tehokkaita myös esimerkiksi taisteluhelikoptereita vastaan.
_ _ _
Onko niin, että hyökkääjä käy mennyttä sotaa menneillä taktiikoilla? Mieskohtaiset, tehokkaat torjunta-aseet ovat ehkä merkinneet käännekohtaa? Vastaavia käännekohtia on ollut ennenkin. Raskas, panssaroitu ratsuväki hallitsi sydänkeskiajalla taistelukenttiä. Tämä armeijan eliitti koostui aatelisista ritareista, joilla oli varaa varustaa itselleen ja hevoselleen panssari.

Yllättävä käänne tuli Englannin ja Ranskan käymässä 100-vuotisessa sodassa, erityisesti Crécyn (26.8.1346) ja Poitiersin (19.9.1356) taisteluissa. Päättäväinen, koulutettu ja hyvin johdettu joukko jousimiehiä saattoi torjua panssaroidun ratsuväen hyökkäyksen.

Ajatus kuulostaa uskomattomalta. Avaimena oli kaksimetrinen, jäykkä pitkäjousi ja 100-300 jousimiehen ampuma yhteislaukaus. Joukon johtaja oli valmistanut taistelukentälle ennakkoon maaleja tai merkkejä. Tietyn merkin kohdalla joukko jännitti jousensa ja toisen merkin kohdalla jouset laukaistiin samassa yläkulmassa 100-200 metrin päähän. Tarkalleen ajoitettu yhteislaukaus ryöppysi ratsuväen päälle kuin Javelin-ohjus. Painavat panssarikärkiset nuolet läpäisivät haarniskat ja surmasivat miehet sekä hevoset. Jos hyökkäävä ratsuväki ei tunnustanut kerralla tappiota, se hupeni muutamalla hyökkäyskerralla olemattomiin.

Vaikeinta oli myöntää sosiologista totuutta: etuoikeutettu aatelisto ei pärjännyt kalliilla varustuksellaan yksinkertaisille jousimiehille, joiden ase oli vuoltu marjakuusesta.
_ _ _
No, samankaltaisia käänteitä on ollut muitakin. Suorasuuntaustykki ja konekivääri lopettivat Napoleonin sodissa vielä käytössä olleet rivistöhyökkäykset. Tulen ja liikkeen rinnalle tuli kolmantena elementtinä suoja. Panssarivaunu tarjosi tulen ja liikkeen lisäksi suojan konekivääriltä ja tykeiltä. Ratsuväellä ei ollut suojaa. Siksi suorat ratsuväkihyökkäykset loppuivat - hevosille onneksi - ensimmäiseen maailmansotaan.

Nyt siis myös panssarivaunu on käynyt suojattomaksi uusimpia panssarintorjunta-aseita vastaan. Se on kallis kuolemanloukku silloin, kun vastassa on osaavia ja hyvin aseistettuja panssarintorjujia.
_ _ _
”Toiset kerskuvat sotavaunuistaan…mutta me kutsumme avuksi Herran, Jumalamme nimeä”. (Psalmi 20:8).

Ei ole sattumaa, että Jeesuksen kuninkaallisena ratsuna Palmusunnuntaina on aasi. Aasit eivät olleet sotavaunujen vetäjiä eivätkä sotaratsuja.
”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.” (Sak 9:9-10).
- - -
Täydennän 13.4. Ukrainassa tehokkasti käytetyn NLAW panssarintorjuntaohjuksen eräät keskeiset osat (mm. rakettimoottorissa) ovat Suomen valtion enemmistöomisteisen Patrian valmistamia. Vaunujen omasuojajärjestelmät
kehittyvät reaktiona panssarintorjunnan kyvykkyyksien kanssa. Pelkkä panssarin paksuus tai aktiivipanssari ei enää riitä.

10 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    ”Suurta yleisöä kiinnostaa esimerkiksi, miten selittyy Ukrainan armeijan yllättävän hyvä menestys hyökkäävän Venäjän armeijan panssareita vastaan. ”

    Kyllä kiinnostaa, ja varsnkin se, että Ukrainan yllättävä menestys ei tuota ollenkaan uhreja. Kaikki kuolonuhrit syntyvät venäläisten toimesta ja ukrainalaisista tulee ihan taivaallinen sotajoukko, jonka puolustus toimii niin hyvin, vaikka se tulee paikalle vasta, kun kaikki on jo tapahtunut ja tienvarret täynnä siviiliuhreja. Näinhän meille on kerrottu ainakin Butsan tapauksessa. Se on suuri mysteeri.

    Wikipedian mukaan : ”8. huhtikuuta 2022 Ukrainan hallinnassa olevalle Kramatorskin rautatieasemalle osui kaksi ballistista Tochka-U-ohjusta. Hyökkäys tappoi ainakin 52 siviiliä ja loukkaantui ainakin 87:ää. ”

    Myös Ukrainalla on näitä Tochka- ohjuksia, ja hyvin monella muulla maalla, mutta suoralta kädeltä ja miksei ymmärrettävästikin tilanteen ollessa se mikä on, iskusta on syytetty venäläisiä. Olen jostakin lukenut, että Venäjä olisi sanonut, että he eivät käytä näitä ohjuksia enää, eivät ole käyttäneet vuoden 2019 jälkeen. Sitä on sanottu probagandaksi, ja vedottu siihen, että niitä on käyttetty Syyriassa hallituksen joukkojen toimesta, joka sekin tarkoittaa, että Venäjä käytti, koska Venäjä on ollut ikäänkuin hallituksen puolella. Toki Syyrialla voi olla jo aikaisemmin omasta takaa ostettuna kyseessä olevia ohjuksia, jotka ovat sitten tuottaneet pahaa jälkeä. Sotarikoksia, kuten sanotaan. Lukemani mukaan ne olisivat Neuvostoliiton aikuisia aseita, josta syytä niitä on myös Ukrainassa.

    Asekauppa tuottaa näin nähtynä ongelmia myyvälle osapuolelle, koska se saa kantaa syyt niiden käytösta, käyttipä niitä kuka ostaja tahansa.

    Wikipedian mukaan Ukrainalla on liki 40 TOCHKA- ohjusten kuljetusalusta, eli autoa ja viitisensataa ohjusta, joiden kärki voi olla myös biologinen tai kemiallinen ase. Joka taas tekee ymmärrettäväksi myös sen varoituksen, että Ukraina voi käyttää kemiallisia aseita.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    ” Mieskohtaiset olalta laukaistavat ohjukset ovat yhtä lailla tehokkaita myös esimerkiksi taisteluhelikoptereita vastaan.”

    Tämä nosti naisnäkökulmasta pienen epäilyksen siemenen, koska siellä kerrottiin, että sen täytyy osua panssarivaunun torniin, että kuinkahan moni niistä osuu juuri torniin, on sentään aika kapea kohde. Voi osua myös kerrostalon seinään, saada aikaan räjähdyksen ja tulipalon, kuten myös autoihin kadulla. Eihän siitä kannata välittää, kun tuhoista menee syy hyökkääjän piikkiin ja paheksuntaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Jos sallitaan vielä yksi kommentti niin, pääministeri Sanna Marinin kanta, joka tietysti heijastaa EU:n yhteistä kantaa on, että Ukrainan pitää VOITTAA tämä sota. Olin vähän yllättynyt pääministerin sotainnosta, joka näytti melkein ’hyökkäyssodalta.’ Henkisesti.

    Sotapäällikkö Vespasianus sanoi jo aikoinaan, että” Voittoa ei koskaa saavuteta ilman verenvuodatusta.”

    Nyt Ukrainan voitto katsotaan myös Euroopan voitoksi, ja siksi heitä kannustetaan taistelemaan, eikä suinkaan neuvottelemaan ja sopimaan rauhanehdoista, koska Venäjän ei kuuluu saada mitään tavoitteitaan läpi. Surullinen tilanne. Tulemme siis näkemään raakasti ja rehellisesti, verenvuodatusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juuso Hämäläinen sanoo:

      Sotainto on tässäkin blogissa kova. Ihmettelen suuresti mihin on kadonnut kristityistä väkivallan vihaaminen. Klmeisesti vänivaltaa on liian vähän. Edes töllön amerikkalainen vänivaltaviihde ei riitä.

      Onkin varmasti hyväksi, että nykyiset polvet pääsevät kokemaan sodan ja räiskimään lonkalta ja olalta yhtäaikaa. Mukaan otetaan naiset tappohommiin ja papit seurakunnista siunaamaan aseet sekä raadot.

      Elämänne videopeli voi alkaa pian. Nauttikaa täysin rinnoin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    ”Mutta me tunnustamme Jumalamme nimeä”. Aika jännä on jatko otsikossa olevaan Psalmin kohtaan. Kerskuminen ja tunnustaminen laitetaan vastakkain. Kristityn ei tarvitse kerskua omalla erinomaisuudellaan. Hänen voimanaan on se, että tunnustautuu Jumalan omaksi. Kaikesta puutteelisuudestaan huolimatta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Tarja Parkkila, olet siis sitä mieltä, että siviiliuhrit Ukrainassa ovat Ukrainan armeijan aiheuttamia? Venäjän miehittämillä alueilla paljastuneet siviileihin kohdistuneet sotarikokset ovat parhaillaan tutkittavina ja päätyvät aikanaan ihmisoikeustuomioistuimeen. Venäjän sotarikokset julkisesti kieltävillä on vastuu väärän tiedon levittämisestä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    ”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee.”

    Kyllä, tytär Siionin kuningas, eli Jerusalemin entinen hallitus on palannut, ja saanut solmittua rauhansopimuksia jo monien naapureiden kanssa, jopa Turkin. Ja nyt ilmoittanut halukkuutensa myös Venäjän ja Ukrainan väliseen kiistaan sovittelijaksi. Toki siinä välissä tarvittiin myös Herra Sebaotin kiivautta hetken aikaa.

    Täällä meillä sitten haalitaan vain vihanpitoa ja vihollisten tekemistä, uhittelua ja sotaisaa innokkuutta ja asevarustelua. Aika noloa, olis’ voitu pyrkiä olemaan puolueeton maa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Särkiö

    Anna se lauseke jossa minä sanoin, että ovat ainoastaan Ukrainan aiheuttamia. Sodassa on yleensä kaksi osapuolta, ja puolustaja sotii myös.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kalevi Kauppinen sanoo:

    Venäjän taktiikkana on hävittää ohjuksilla kaupunki maan tasalle ja tappaa siviilit koloihinsa. Sen jälkeen tulevat maajoukot ja miehittävät tyhjät kaupungit, mutta sekään ei näytä aina onnistuvan, koska puolustajallakin on tehokkaat aseet.

    Raakuus, jota hyökkääjä käyttää, tätä ei enää nykyaikana voi ymmärtää. Ihminen on tappamisen himossa vaipunut niin alas, kun vain voi.

    Nyt rukoillaan kautta maailman Jumalaa, että hän lopettaisi kauhistuttavan teurastuksen. Mikään muu ei voi tätä pysäyttää.

    Raamatussa kerrotaan viimeisten aikojen tapahtumista. Tulee vain mieleen, että nämä ovat nyt niitä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.