Martinamor, 17.4.22
Tänään jää lämmin lounas väliin, sillä kävelemme hyvin harvaanasutulla seudulla, jolla teitäkin on vähän, eli Paula ei pääse hakemaan meitä lounaalle.
Niinpä ostimme evästä huoltoasemalta.
Olisimme halunneet päästä katselemaan perinteisiä espanjalaisia pääsiäiskulkueita, joita järjestetään monissa kaupungeissa, joissakin jopa viikon jokaisena päivänä. Olemme kuitenkin liikkuneet enimmäkseen hyvin pienillä paikkakunnilla. Tänään ajoimme vaellusreitiltä hieman syrjässä olevaan Guijuelon kaupunkiin, jossa sentään on 4-5000 asukasta, mutta sielläkään ei tärpännyt.
Pääsiäispäivän aurinko paistoi kirkkaana, kun aloitin Tuikun kanssa kävelyn sieltä, mihin se oli jäänyt edellisenä päivänä. Paula käveli kanssamme vajaan tunnin, palasi sitten autolle ja kävi pääsiäismessussa läheisessä Valdelacasassa. Suunnilleen samaan aikaan tulimme Tuikun kanssa Fuenterroble de Salvatierran kylään. Siististi pukeutunutta väkeä käveli pääkatua kirkolle. Siellä oli alkamassa pääsiäismessu kello 12, ei kuulemma kuitenkaan kulkuetta. Kello oli jo hieman yli 12, ja vieläkin oli kadulla väkeä menossa kirkolle, joten eivätpä nuo espanjalaiset kirkollisissakaan asioissa tunnu olevan niin nuukia kellonaikojen suhteen.
Kävelimme hiekkateitä hyvin tasaisessa maastossa laidunmaiden läpi. Maisemat olivat avarat, ja katse kantoi kauas, vaikka välillä olikin yksittäisiä pensaita ja pieniä metsiköitä. Kävelimme vanhaa roomalaista sotilastietä, josta tienlaidan opastaulut kertoivat. Myös pari senaikaista kilometripylvästä oli säilynyt. Ne olivat noin 2 metrin korkuisia pyöreitä kivipylväitä.
Nyt ei ollut ihan niin kuuma päivä kuin edellinen, mutta lämpötila kuitenkin yli 20 asteen. Kävelin pitkähihaisessa puserossa, koska käsivarret olivat edellisenä päivänä palaneet hieman rasvauksesta huolimatta. Kilometrien matkalla näimme vain yhden maatilan.
Jo aamusta lähtien olimme nähneet edessämme Sierra de la Dueñan harjanteet, ja niillä olevat tuulivoimalat, joita oli kymmeniä. Olimme kävelleet reilussa 900 metrissä, mutta nyt nousimme 1150 metrin korkeuteen, mikä on korkein paikka ennen Salamancaa (sen ja Santiagon välillä reitti nousee korkeammallekin). Nousimme pientä, kivistä ja muutenkin huonokuntoista, loputtoman pitkältä tuntuvaa hiekkatietä, joka oli väliin aika jyrkkää. Reisilihaksista loppuivat voimat, ja jalkateriä särki. Myös Tuikun nilkka ja sääri kipuilivat. Lasku oli samanlainen, mutta ei onneksi yhtä pitkä. Olimme pian maantien laidassa, jonne Paulakin tuli sitten muutaman minuutin kuluttua. Ajoimme jo 3. yöksi samaan 2 tähden hotelliin, joka sijaitsee oikein sopivasti meidän viimeisten vaelluspäiviemme kannalta.
Tänään kävelimme 22-23 km. Takana on yli 360 km, jäljellä Salamancaan 35 km, ja sen kävelemiseen 2 päivää.
Martinamor, 18.4.22
Aamu oli aika viileä, kun lähdimme hotellilta. Paula jätti meidät pikkutien laitaan, ja kävelemään pääsimme 9.30. Olimme varautuneet opaskirjan perusteella tienlaitakävelyyn muutaman ensimmäisen kilometrin ajan, mutta siinä aivan vieressä olikin hiekka- ja ruohoteitä, joita pystyimme käyttämään suurimman osan matkaa. Aluksi maisemat olivat pusikkoa ja nuorta tammimetsää, mutta vähitellen näkymät avartuivat, ja kävelimme laidunmaiden ja peltojen keskellä.
Puronotkossa, josta alkoi pitkä yhtämittainen nousu, heitin takin pois. Lähistöllä oli iso sikatila. Possut laidunsivat aitauksissaan molemmin puolin tietä.
Meidän piti syödä lounas pienessä San Pedro de Rozadosin kylässä. Paulalta kuulimme kuitenkin puhelimessa, ettei kylässä ollut baaria, joten valitsimme vaihtoehtoisen reitin, joka vei Morillen kylään. Paula odotti paikassa, jossa reittimme ylitti maantien, käytti meitä Morillossa syömässä ja toi takaisin.
Kun lähdimme taas kävelemään, Paula saattoi meitä vähän matkaa. Lehmiä oli runsaasti laiduntamassa hyväkuntoisen hiekkatien kahden puolen. Vajaan tunnin jälkeen tulimme taas Morilleen, jossa olimme siis jo käyneet lounaalla. Toinen tunti vielä, ja tulimme pienelle hiekkatielle, jonka olimme valinneet kohtauspaikaksi. Olimme sopineet, että jos tie on kovin huonokuntoinen, tapaamme vähän kauempana. Rämäpäinen kuljettajamme oli kuitenkin paikalla ja kertoi, ettei ollut edes Lapissa ajanut sellaista tietä. Hyvin oli sinne kuitenkin päässyt ja toi meidät sieltä poiskin. Sitten lyhyt ajomatka hotellille, jonne tulimme viiden maissa.
Tänään oli taas lämmin päivä, yli 20 asteen. Voimia oli vielä jäljellä, mutta Tuikun nilkkaa ja minun kantapäitäni särki. Seuraavaan mahdolliseen noutopaikkaan olisi ollut vielä tunnin puolentoista matka.
Taisi jäädä muuten mainitsematta, että pari päivää sitten jätimme hyvästit Extremaduran maakunnalle. Olemme nyt maakunnassa, jonka nimi on espanjaksi Castilia y León. Kävelyä on takana 385 km, Salamancaan on enää 15 km. Sieltä on Santiagoon vajaa 500 km. Se saa jäädä toiseen kertaan, jos sitä toista kertaa nyt tulee.
Hyväntekeväisyyslinkkien osoitteet
Näistä linkeistä pääset lahjoittamaan tämän vuoden Yhteisvastuukeräykseen (vuoden teema: Valoisampi tulevaisuus nuorille) ja/tai Syöpäsäätiölle syöpätautien tutkimukseen:
https://yhteisvastuu.ekansio.com/yhteisvastuukerays/?id=1216&lang=fi
https://syopasaatio.fi/lahjoita/kertalahjoitus/
Kuvia:
– Vuoristossa kevät on vasta aluillaan.
– Kaksi vaeltajaa.
– Tuikku tutkii opaskirjaa.
– Tuulivoimaloita reittimme korkeimmalla kohdalla 1150 m.
– Sika ihmettelee vaeltajia.
– Väkeä menossa klo 12 pääsiäismessuun. Kuvanottohetkellä kello on jo yli 12.
– Baños de Montemayor.
.
