Valtiovarainministeriössä, Kuntaliitossa ja itse kunnissa tehdään nyt upeaa työtä kuntien tulevaisuuden hahmottamiseksi sen jälkeen, kun sosiaali- ja terveydenhuolto on siirtynyt leveimmille hartioille, maakuntien vastuulle.
Eksyin taas parlamentaarisen työryhmän mietintöön Tulevaisuuden kunnan skenaariot ja visiot 2030, joka löytyy valtiovarainministeriön sivuilta. Minusta tulevaisuusvaihtoehdot on jäsennetty mietinnössä oivaltavasti, ja kuvitus on havainnollistavaa – paitsi…
Ensimmäisessä eli innostava elinvoimakunta -skenaariossa kunta on elävä monimuotoinen yhteisö, jossa kunnan elinvoima synnyttää menestystä ja ylläpitää kasvua. Kuvituksena on urbaani maisema ja hymyileviä ihmisiä.
Ratkaisut etsivä kunta -skenaariossa kunta on löytänyt elinvoimaprofiilinsa ja tehnyt sivistystehtävästä kunnan ytimen. Myös vahva kansalaisyhteiskunta tekee yhteistyötä kunnan kanssa. Kuvituksena on monimuotoinen rakennettu ympäristö yhdistyneenä vihreisiin alueisiin ja hymyileviin ihmisiin.
Kolmannessa eli laiska kunta – skenaariossa kunnan toiminta on reaktiivista ja kunta keskittyy erityisesti asumiseen ja peruspalveluihin. Kunta hyödyntää digitalisaatiota rajallisesti, ei muita osallistaen. Laiskassa kunnassa on hieman väsähtänyt tunnelma, mutta vehreyttä vielä riittää.
Viimeisessä eli lannistunut kunta -skenaariossa kunnalla ei ole visiota eikä strategiaa. Kunnan passiivisuus johtaa näivettymisen kierteeseen. Kuvituksena on suljettu kauppa, lehtensä pudottanut koivu ja keinutuolissa miettivä mummo – ja harmaakivikirkko! Kirkko on kelvannut vain lannistuneen maailman kuvaamiseen.
Kuvakaappaus mietinnön sivuilta.
Raportti kertoo, että ”skenaarioita työstettiin myös sidosryhmätapaamisissa, joihin osallistui kuntien lisäksi järjestöjen, yritysten, evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon, tutkimuslaitosten ja aluehallinnon edustajia”.
No, edellä oleva kirjoitukseni on parodiointia kuvituksesta ja puoliksi huumorilla kirjoitettua. Ei nyt yhdestä kuvituksesta kannata tehdä mitään suuria sisältöanalyysejä.
Vastapainoksi kerrottakoon, että Inga Nyholmin ja kumppaneiden toimittamassa ja mielestäni merkittävässä kirjassa Tulevaisuuden kunta Maria Kaisa Aula, Päivi Laajala ja Ritva Pihlaja hahmottavat artikkelissaan tulevaisuuden kunnan olevan ”nykyistä selvemmin paikallisten eri-ikäisten ihmisten ja eri toimijoiden – järjestöjen, seurakuntien, erilaisten pienempien, epävirallisten ja spontaanienkin paikallisyhteisöjen ja ihmisryhmien, yritysten, oppilaitosten, kesäasukkaiden – yhteisen suunnittelun ja toiminnan paikka”.
Ja siellä seurakunnat ovat ihan kuvioita myöten rakentamassa mahdollisuuksien palapeliä.
”Valtiovarainministeriössä, Kuntaliitossa ja itse kunnissa tehdään nyt upeaa työtä kuntien tulevaisuuden hahmottamiseksi…”
Onko siellä niiden omien tiedotteiden mukaan koskaan mitään muuta tehtykään?
Kun eilen istuin tuntikausia puhelimessa ja kuuntelin lähinnä Verohallinnon virastojen eri puolelle Suomea hajoitettujen virastojen vastauksia, joiden mukaan ”olette jonossa ja palvelemme teitä hetken kuluttua” eikä ”hetkistä” tuntunut tulevan loppua, ajattelin, että kun saisivat edes puhelinpalvelut toimimaan.
Kysymys oli nuoren yrittäjän verotusta koskevasta oikaisupyynnöstä, jonka olin lähettänyt verohallintoon viime vuoden marraskuussa ja olisin tarvinnut tietää, koska päätös mahdollisesti on tulossa, että voin tehdä viime vuoden tilinpäätöksen ja veroilmoituksen ja kuinka kirjanpidossa tulisi toimia, jos verohallinto pitää voimassa veroilmoituksesta poikkeamisensa. Tarkkaa vastausta mm. näihin kysymyksiin ei ”hyvinvointivaltion” järjestelmästä löytynyt.