Oikeassa olemisen sietämätön vitsaus
Lukiessani uutista Kiimingissä toimivan kollegan puheista mieleeni nousi otsikon asia ja ärtymys. Asia on ollut minulle menneinä aikoina herkempi, mutta jonkun verran nahka on paksuuntunut. Silti edelleen hämmästelen sitä, miten jotkut voivat ajatella olevansa oikeassa muita enemmän ja paremmin. Tällainen oikeassa olemisen sietämätön vitsaus tuntuu erityisen vahvana juuri hengellisyydessä ja teologian piirissä.
Asiaa analyyttisesti tarkasteltaessa on tietysti myös niin, että on tosia ja epätosia asioita. Osa niistä on selkeästi todistettuja ja melko laajasti yhteisesti hyväksyttyjä. Osa asioista on taas sellaisia, että toden ja epätoden raja menee enemmän näkemyksen tasolla.
Kristillinen uskokin on voitava rajata jotenkin niin, että voidaan tietää, mitä se on ja mitä se ei ole. Tässä perusasiat ovat hyvin laajasti tunnustettuja ja tiedämme, mikä kuuluu kristillisyyden piiriin ja mikä ei. Mainittakoon vaikkapa esimerkkinä, että sisällöllisillä kriteereillä tarkasteltuna kristillisyyden piiriin lukeutuvat adventistit ja baptistit, mutta mormoonit ja Jehovan todistajat eivät.
Oikeassa olemisen sietämätön vitsaus on tullut esille myös keskustelussa uuteen avioliittolakiin ja sen kirkolle tuomiin seurauksiin liittyen. Moni asiassa kantaa ottanut on kovin herkästi ilmaissut, että Jumalaa siunaa tämän mutta ei tuota. Tai että Jumala hyväksyy tämän mutta ei tuota. Ihmettelen, mistä tuollaisen lausuman sanoja tietää, mitä Jumala hyväksyy ja siunaa ja mitä taas ei. Nuo lausujat viittaavat Raamattuun, joka on perusteltua, mutta siinäkin tulee muistaa aina tulkinnan aspekti. Jokainen Raamattua lukeva ja sitä näkemystensä perusteluna käyttävä käyttää sitä omasta tulkintaperspektiivistään käsin.
Oikeassa olemiseen ja hengellisyyteen liittyy myös kysymys vahvasta spiritualiteetista tai hengellisyydestä ja vähemmän vahvasta. Monilla on sellainen käsitys, että varmoja ja yksiselitteisiä ”totuuksia” ja lausumia esittävä edustaa vahvaa hengellisyyttä. Vahva se voi olla jostakin vinkkelistä vaikka samalla herää kysymys siitä, että varman ja aukottoman rakennelman edustaja voikin edustaa juuri epävarmaa ja heikkoa hengellisyyttä.
Spiritualiteetti voi olla vahva, vaikka siinä jätetään asioita avoimiksi ja vaikka kaikkiin kysymyksiin ei ole varmoja vastauksia. Ulkonaisesti joidenkin mielestä heikolta vaikuttava mutta tässä mielessä vahva spiritualiteetti jättää Jumalalle ja toisille ihmisille tilaa toisin kuin edellä kuvattu vahva hengellisyys.
Kirkossa ja seurakunnassa on helpompi hengittää, jos siellä on tilaa ajatella, kysellä ja epäilläkin. Toisessa ääripäässä ovat hengelliset liikkeet, joissa asioiden toisin näkeminen ja uskominen ei ole sallittua. Moni ihminen saattaisi olla kirkon toiminnan piirissä, jos kokisi kirkon enemmän ensin mainitun kaltaiseksi.
Toivo Loikkanen
19 kommenttia
Oikeassa olemisen rajuimmassa hengellisessä muodossa käytetään esim. ilmaisuja ”ne jotka pysyvät totuudessa” tai ”ne jotka pysyvät Raamatun sanassa” tai vastaavaa. Tällä siis ilmaistaan, että muut eivät pysy totuudessa eivätkä Raamatun sanassa ja eivät siten ole oikeita uskovia. Moni tällaista rajausta tekevä ei edes itse huomaa niin tekevänsä!
Voisitko teologiaa ja alkukieliä ymmärtävänä selvittää miten alkukieli tai kielet käsittelevät asiaa, joka suomenkielessä ilmaistaan sanalla Rakkaus!
Japanin kielessä kerrotaan olevan kymmeniä sanoja erilaisille rakkauden muodoille. Kreikassa ainakin kolme. Jumalallinen, ystävyys ja eroottinen. Siinäpä mukava tutkistelun aihe olisi; missä kohdin mikin ilmaisu on oikea. Sen kun selvittää niin, kukin kohta saa paljon syvällisemmän merkityksen, kuin mitä meidän pelkistetty ”rakkaus” sanamme ilmaisee.
Kun sanotaan: Rakkaus on Jumalasta, koska Jumala on rakkaus, mitä silloin oikeasti tarkoitetaan? Joku rakastaa rahaa, joku rakastaa lemmikkieläintään, joku rakastaa puolisoaan, joku rakastaa isäänsä ja äitiään, joku rakastaa lapsiaan, joku rakastaa Jumalaa, joku rakastaa Jeesusta, joku rakastaa omaisuuttaan, joku rakastaa optioitaan, joku rakastaa samaa sukupulta , joku toista sukupuolta joku jotain muuta.
Ovatko nämä kaikki Jumalasta ja jumalallisella rakkaudella rakastamista?
Oliko siis kaikenlainen rakkaus samanarvoista? Ja ehdottomasti Jumalan vaikuttamaa?
Eikö kuitenkin Raamattu kerro meille joitakin asioita, joihin liittyy myös himo? Rahanhimo? Rakastuminen toisen aviopuolisoon on varmaan himoon liittyvä eikö näitä asioita voida mitenkään eritellä?
Jaakko Töllin alustusta on käsitelty ainakin yhdessä uutisessa ja kahdessa blogissa sen lisäksi, että tapahtumaa on ruodittu Facebookissa yhdellä jos toisellakin seinällä. Koska tämäkin Toivon bloggaus alkaa viittauksella Kiimingin pappiin, haluan minäkin ottaa kantaa parilla toteamuksella.
Jaakko Tölliin ihmisenä ei oikein istu määrittely oikeassa olevana ihmisenä. Sen mitä häntä tunnen, olen saanut kuvan hänestä pikemminkin vaatimattomana ja kyselevänä henkilönä. Vaikka hänen alustuksensa teksti onkin kieltämättä paikoin aika räväkkää ja hiomatonta, voi sen taustalla kuitenkin nähdä nuoren miehen totuuden etsinnän. Vaikka hänen näkemyksensä naispappeudesta ovat sangen suorasukaisia, ei niiden vaikuttimena kuitenkaan ole usko omaan paremmuuteen, hengellisyyteen tai edes erinomaisuuteen.
En ota kantaa nyt naispappeuteen, lestadiolaiseen seurakuntaoppiin tai tunnustuksellisuuteen, vaan Jaakko Tölliin ihmisenä.
Laurilla on hyvä kysymys rakkaudesta. Sitä ei kannata sivuuttaa. Vaikka ei aiheeseen liittyisikään.
Sanotaan että, Jumala on rakkaus, mutta tarkoitetaan kuitenkin: rakkaus on jumala. Jolloin aletaan palvomaan omaa käsitystä oikeasta ja väärästä. Ei suostuta niihin reunaehtoihin jotka Jumala on sanassaan määritellyt. Ei jumala ole luvannut rakkauttaan kaikille. Hänen rakkautensa on luvattu vain Hänen omilleen. Niille jotka pitävät hänen käskynsä.
Muutoinhan rakkaudella ei olisi mitään rajaa. Kaikki, hyvä ja paha olisi silloin rakkautta. Kaikki Jumalan käskyt voidaan helposti kumota sillä väitteellä, että kaikki rakkaus on jumalasta.
Onko asioiden tekemiseen riittävä peruste, että osa väestä haluaa sitä ja tätä. Ekö päätökset pitäisi kirkossa edes etäisesti liittyä Raamattuun? Ovatko konservatiivit aina väärässä?
Ilmoita asiaton kommentti