Saisinko halata?
Auringon laskeuduttua illan hämärä on täyttänyt keskikaupungin, jonka kaduista hohkaa yhä keskipäivän kuumuus. Lähestyvän ukkosmyrskyn uhka ei pelota ihmisiä, joita kerääntyy kaduille tuhansittain järjestysmiesten ohjatessa heitä muodostelmaan. Osanottajien virta on taukoamaton.
Astun lähemmäksi tilaisuutta varten hankittu t-paita ylläni ja vilkuilen hermostuneesti ympärilleni. Ihmiset hymyilevät minulle. He ovat tuleet pitämään hauskaa. Pian kaikkialla raikaavan musiikin tenho tarttuu myös minuun ja hartiani rentoutuvat.
Katselen aikani ohitseni käveleviä ihmisiä ja kerään rohkeutta. Lopulta lähestyn joukkoa nuoria miehiä ja kysyn:
"Saanko halata teitä?"
Joukon keskimmäinen poika lähestyy minua vaaleaan paitaan ja mustiin shortseihin pukeutuneena. Hänen ruskeista silmistään paistaa lämpö ja hän työntää tummia hiuksiaan pois kasvoiltaan. Hän avaa kätensä ja kietoo ne ympärilleni. Tunnen hennon rutistuksen, joka tuntuu aidolta.
"Kiitos!" hän sanoo lopulta ja astuu askelen kauemmaksi. Hänen hymyilevät silmänsä ovat kostuneet.
Itkeekö hän? Hämmennykseltäni en tiedä mitä tekisin tai sanoisin.
"Olen kaivannut tätä. Äitini ei enää rakasta minua. Isäni ei ole puhunut minulle kolmeen vuoteen", hän sanoo nieleskellen.
Silmäni kostuvat. Tekisi mieleni halata häntä uudestaan. Ennen kuin ehdin, joukon muut pojat tulevat halaamaan minua. Koko illan sylini on täynnä ihmisiä. Aamuyön hämärässä palaan kotiini onnellisena.
---
Edellä oleva katkelma on tositapahtumiin perustuva kuvaus Austinin Pride-paraatista, joka järjestettiin Texasissa 11. elokuuta.
Paikallinen kirkko osallistui tapahtumaan tempauksella, jossa he jakoivat ilmaisia halauksia tapahtuman osanottajille. Kirkon sanoma ihmisille oli, että heitä rakastetaan ja he ovat tärkeitä ja arvokkaita.
Osui ja upposi. Ja voisiko olla mitään tämän kristillisempää.
16 kommenttia
Jusu Vihervaara :”Enkä kyllä keksi vieläkään.”
Nämä tapahtumat sateenkaarimessuineen ovat käsitykseni mukaan yksi syy siihen, että esikoislestadiolaiset ovat hajonneet ja ottaneet evl.kirkon sakramentit “omiin käsiinsä”.
Jusulle vain tiedoksi. Kyllä meillä heteroillakin on vimmattu halaamisen tarve tilanteesta riippuen.Vaikka ei ihan kenen muukalaisen kanssa tahansa. Nykyjään tuttuja ei voi halaamatta tervehtiä. En tiedä miten suuressa maailmassa on ,mutta Tukholman kaduilla näkee tuontuostakin todellisia halauskalaaseja kun ihmiset tapaavat toisiaan.
Lohdutushalaukset on sitten asia erikseen.Ne vaatii tahdikkuutta. Sellaista ei voi työntyä tekemään ilman tiettyjä signaaleja. Mutta ymmärrän hyvin tuon Austin Pride-tapahtuman. Heterotkin tarvitsevat lohdutusta aina silloin tällöin.
(Poistettu keskustelu, jonka lisäarvo ja relevanssi blogin aiheelle oli sangen kyseenalainen.)
Kertomus on koskettava ja helppo uskoa. Eikö tämä ole se viesti minkä kristillinen kirkko ja uskovaiset voivat antaa homoseksuaaleille ja kaikille muillekin. Ja itse ajattelen, että näin voi tehdä kuka tahansa kenelle tahansa, jos saa luvan.
Toki itse en pidä liian innokkaasta halailusta vieraiden tai puolituttujen kesken. Sen vuoksi korrektius on aina hyvä pyrkiä säilyttämään, ja toisen tilan kunnioitus. Aina täytyy kysyä lupa, ja sekin siten ettei ole jo tulossa halaamaan.
Erään kerran Pasilassa odotellessani junaa luulin oikeasti että siellä liikkui joku hullu halailija. Mutta olikin jonkun sähköfirman myyntiedustaja…
Eli kyseessä oli tämä tapaus?
Tuo halaaminen on kyllä meille suomalaisille vaikeaa. Tästäkin keskustelusta piti poistaa heti joitakin kommentteja, koska jotkut rinnastivat halaamisen seksuaaliseen häirintään. Ihme juttu! Eri kulttuureissa on toki erilaiset tavat, mutta halaaminen ja kähmiminen on sentään normaalisti aika helppo erottaa toisistaan.
Belgiaan muutettuani en tiennyt mihin suuntaan väistää umpivieraitten poskisuudelmia. Mutta kaikkeen tottuu. Nyt muistan jo varoa, etten riennä suomalaisia suutelemaan enkä belgialaisia varovasti kahden metrin päästä kättelemään.
Kummassakin maassa toimii varmudella se, että jos olet tekemisissä iäkkään ihmisen kanssa, niin mene lähelle, tartu kädestä, vaihda joku ystävällinen sana.
Anteeksi Jusu: Meni vähän aiheen vierestä, mutta tätä ei ylläpidon ainakaan tarvitse poistaa samasta syystä kuin edellä poistettuja. 😇
“Olen kaivannut tätä. Äitini ei enää rakasta minua. Isäni ei ole puhunut minulle kolmeen vuoteen”, hän sanoo nieleskellen.”
Se,että homous ja mahdolliset homoliitot olisivat kristillisyden, kirkon ja perinteisen avioliiton uhka , ei pidä paikkaansa. Uhka on paljon lähempänä. Se on meissä itsessämme, ja siinä saamme kyllä kilvoitella joka päivä. Siitä kertoo tuo järkyttävä ja koskettava lainaus Jusun blogista.
Leena Impiön laulun sanoin ;
Voi itsekkyys ja kiire niin meidät sokaista, ettemme lainkaan huomaa läheisten tarpeita. Rukoilla silloin saamme, työn paineet, kuormat jaamme Kristuksen hoivassa.
Kirjoittaja
Jusu Vihervaara
Kirjoittaja on insinööri, sateenkaariaktivisti ja ajattelija. Hän kirjoitti nimellä Jusu Vihervaara Kotimaa24 ylläpidon luvalla.
Pyörittelin kommenttiasi kaikkiin mahdollisiin asentoihin, enkä millään keksinyt, miten se liittyisi edes etäisesti aiheeseen.
Enkä kyllä keksi vieläkään.
Ilmoita asiaton kommentti