Sairaan rukous kuultiin

Tarja

Kiitos kommentistasi.

Sinä tuot esille lääkkeellisen näkökulman. Tällainen on ollut käytössä eri puolilla maailmaa eri aikakausina. Otan tähän esimerkiksi kaksi välähdystä Afrikasta.

Anoppini, jo edesmennyt, eli suuren osan elämäänsä alueella missä ei ollut länsimäiasia teollisia lääkkeitä. Sen sijaan hän tunsi erittäin laajan valikoiman sikäläisiä erilaisia puita tai muita kasveja, joista saattoi tehdä perinteisiä lääkkeitä, milloin voiteita, milloin juotavia nesteitä tms. Näitä lääkkeitä hän käytti aina siihen asti kunnes muutti Kamerunin pääkaupunkiin Yaoundeen, miljoonakaupunkiin, missä noita kasveja ei enää ollut. Näin ollen vasta vanhuudessaan hän joutui turvautumaan eurooppalaismalliseen lääkehoitoon.

Tanzaniassa lähetystyössä toiminut Raimo Harjula on kertonut, miten erään taudin parantamiseen erään sikäläisen lääkeyrttejä käyttäneen parantajan antama hoito vaikutti heti, kun apua tarvittiin.

Nämä tällaiset lääkkeenä käytettävät kasvit ja nykyaikaiset kemialliset lääkkeet toimivat täysin saman periaatteen mukaisesti. Niissä on jokin vaikuttava aine, joka parantaa. Kasviksien parantavien aineiden tuntemus vain vaatii laajaa asioiden tuntemusta niin siitä mistä kasvista mitäkin saa ja miten se pitää valmistaa kuin myös miten suurina annoksina se pitää antaa. Nykyaikaisen kemiallisesti valmistettujen lääkkeiden käyttö on selväpiirteisempää, kun laboratoriokokeissa löydetyllä menetelmällä tuotettu vaikuttava aine on eristetty omaksi tuotteekseen ja se on saatavissa käyttöön sopivissa annoksiksi ja sitä voidaan hallita eri lääkkeiden nimikkeiden mukaisesti. Lääke on helpompaa täsmäkohdentaa.

Kiinnität huomiota tähän ikivanhaan lääkkeiden käyttöön muinaisessa maailmassa. Tämä on näkökulma, jota en tekstissäni käsitellyt, koska meidän yhteiskunnassamme on erinomainen lääkintöhenkilökunta, jolla on valtavan hyvä asiantuntemus omalla alallaan.

Tilastokeskuskin viittaa kansainväliseen ihmisen hyvinvointia koskeneeseen tutkimukseen, jossa Suomi on useina vuosina ollut maailman paras maa.

http://www.ssfindex.com/results/main-results-2016/

Myös lehdistössä on revitty otsikkoja, että Suomessa olisi maailman paras terveydenhoito.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kansainvalinen-tutkimus-suomen-terveydenhuolto-maailman-parasta/6964780#gs.y2tbx9

Tähän puoleen minulla siis ei ole ollut tarvetta puuttua omassa jutussani. Maassamme alan henkilöt ovat huolehtineet siitä ja saamme olla siitä kiitollisia.

Sen sijaan nostin esille lukukappaleen sisältämän hengellisen sanoman ja siihen liittyvän uskonnollisen elämän. Jumala on meidät luonut. Hän myös pitää meistä huolen koko elämämme ajan. Myös terveytemme on Jumalan antama lahja.

Tähän periaatteelliseen todellisuuteen perustuu rukous sairaiden puolesta. Rukoillessamme jätämme ihmisen Jumalan käsiin. Oman harkintansa mukaisesti hän sitten toimii, miten hän itse hyväksi näkee. Jumalan hyvästä huolenpidosta seuraa, että rukous on sen käden liikuttamista, joka liikuttaa koko maailmankaikkeutta.

Rukous voidaan toimittaa hyvin eri tavoin. Omassa jutussani toin esille liturgisen rukouksen, johon sisältyy pyhitetyn aineen käyttö välineenä. Jesaja käytti tähän viikunakakkua. Toin tähän rinnalle öljyllä voitelun, jonka käyttö liturgisessa sairaan puolesta rukoilemisessa on peräisin ikimuistoisista ajoista.

Öljyn käyttö liturgisissa yhteyksissä ilmenee myös monissa muissakin yhteyksissä. Raamattu puhuu myös Pyhän Hengen voitelusta, joka kirkon alkuajoista lähtien on annettu kasteen jälkeen. Läntisessä perinteessä sitä nimitetään konfirmaatioksi ja nykyisin se annetaan myöhemmin, katolisilla sen toimittaa piispa ja meillä luterilaisilla öljyn käyttö on jäänyt pois ja konfirmaation toimittaa kuka tahansa pappi.
Itäisessä perinteessä vastaava toimitus
mirhavoitelu annetaan heti kasteen toimituksessa ja siihen käytetään piispan siunaamaa mirhaa.

Puheenvuorossasi tuli kuitenkin esille kaksi kohtaa, joissa ilmenee kategoriahyppy eli siirrytään yllättäen yhden loogisen tason keskustelusta toiseen tasoon.

1) Kysymyksesi, retoorinen ?, onko keino muka saatu toiselta planeetalta, sisältää luonnollisen selityksen korvikkeena sellaista selitystä, joka ei selitä mitään. Eihän edes nykyaikana ole päästy aineellisen avaruuden valloituksessa niin kauas, että olisi löydetty sillä tasolla olevaa elämää, että olisi voitu käyttää hyväkseen tuollaisen elämän kehittämiä edistyksellisempiä keksintöjä. Miten siis moinen olisi muka toiminut aikaisemmin teknisen kehityksen ollessa vielä vaatimattomampi.

Tuollaisen pohdiskelun takana on ilmiö joka on yleisempikin looginen virhe: Kun jossain piireissä halutaan syrjäyttää joku hengellinen tai muutoin yliluonnollinen todellisuus, niin tuo syrjäytetåän muka epätodellisena ja sen sijaan rakennetaan joku toinen järjestelmä, mikä on vielä räikeämmin epätodellinen, tehdään looginen hyppy missä eri ajattelun kategorioiden tasot sekoittuvat täysin hallitsemattomina suureina.

2) Valistusajalta alkaen on siellä täällä tehty virheellinen kahden näkökulman sekoittaminen. Ajetaan vastakkain Raamatun maailman aikainen uskonnollinen maailmanselitys ja nykyaikainen luonnontieteellinen selitys. Ei huomata tähän sisältyvää kategorioiden virheellistä ristiinajoa.

Muinaisen Orientin luonnontieteellinen selitys kehittyi vähitellen kirjoitustaidon mahdollistaessa ihmiskunnan muistin ulottua kauemmaksi kuin vain fyysisesti läsnä olevan opettajan hallitsema tietomäärä teki mahdolliseksi. Tämän aivan luonnollisen tietämyksen jatkumoa on se että jokaisen vuosituhannen ja vuosisadan aikana tuo tietomäärä on kasvanut aina meidän aikaamme asti ja jos mitään suurempaa katastrofia ei tule, niin tuo kasvu jatkuu myös tulevina aikakausina. Kyseessä siis on ihmiskunnan yhteisen tietomäärän kasvusta ja loogisesti siis koko ajan ollaan nimenomaan ihmiskunnan yhteisten tietomäärien kategoriassa.

Sen sijaan Jumalan työstä puhuttaessa puhutaan Hänestä joka on koko maailman luonut ja joka yhä edelleen ylläpitää kaikkea mitä maailmankaikkeudessa on olemassa, toimii ja tapahtuu.
Jumala on ikuinen. Hän oli olemassa jo ennen maailman luomista. Hän myös on sama silloinkin kun tämän maailmankauden aika päättyy ja hän tulee luomaan uuden maailmankauden, tulevan maailman elämän, taivaan kirkauden.

Sama Jumala on aikoinaan toiminut jo patriarkkojen aikana. Sama Jumala on toiminut Jesajan ja Hiskian aikana. Sama Jumala toimii meidänkin aikanamme. Tapamme puhua vaihtelee eri aikakausina, mutta itse elämän todellisuus on sama. Hän on sama Jumala kautta kaikkien aikojen ja aikakausien, niin myös kaikkien aikojen ja aikakausien ulkopuolellakin, iankaikkisesta iankaikkiseen.

Jutussani halusin siis tuoda esille tämän hengellisen todellisuuden, että olemassaolomme on Jumalan käsissä ja häneen turvautuen meillä on tulevaisuus ja toivo. Hän on suuri parantajamme ja elämämme turva.

Tarja: ”Hiirillä tehdyssä kokeessa mirhalla havaittiin kipua lieventävä vaikutus. Vaikuttaviksi aineiksi havaittiin kolme seskviterpeeniä. ”

Niinpä. Hyvänä lääkeaineena on käyetty myös Aloeta, jossa oli tulehdusta lievittäviä enstsyymejä. Siksi sitä käyettiin mm.ruoskanhaavoihin ja haavoittueiden sotilaiden hoitoon. Roomalainen lääkäri Pedanius Dioscrorides suositteli jo c. 70 eKr. aloeta haavoihin ja ihosairauksiin.. Aleksanteri Suuren mentori, Aristoteles, suostutteli hänet valloittamaan Socotra saaren ja korjaamaan sen aloe-sadon haavoittuneitten sotilaittensa hoitoon.. Mielenkiintoisesti keskiaikainen lähi-idän klassinen Avicennan lääketieteen oppikirja Canon of Medicine kutsuu mainittua voidetta Marhami Isa:ksi .

Näin on ehkä ymmärrettävissä,mihin Jeesuksen ristiltä hoiviinsa ottaneet Josef Arimatialainen ja Nikodemus tarvitsivat jopa 30 kiloa mirhaa ja aloeta.

Seppo

Kiitos kommentistasi ja siitä mitä sanot aloesta!

Tarja

1) Jeesuksen taivaaseen astuminen on visuaalisesti maasta kohoaminen ja ylöspäin menoa. Syvimmältä olemukseltaan tapahtuma ei kuitenkaan ole mikään lentokoneen tai avaruusaluksen nousu meidän fysikaaliseen ilmakehäämme tai avaruuteemme, vaan kysymys on siirtyminen Jumalan näkymättömään maailmaan eli Jumalan taivaaseen siirtyminen. Samaten Elian vaunujen nousu taivaaseen on luonteeltaan samaan luokkaan kuuluva. Visuaalisesti ylös nouseminen sisältää olemukseltaan tämän näkyvän maailman ulkopuoliseen todellisuuteen siirtymistä, Jumalan näkymättömään maailmaan muuttamista. Se että Elisa näki tuliset vaunut tuon siirtymän aikana, kertoi että kyseessä ei ollut mitkään tavalliset valtakunnan johdon vaunut, vaan kertoi, että siirtymä oli tästä maailmankaudesta tulevaan maailmaan siirtyminen.
Samasta meidän kolmidimensioisen mailmamme ulkopuolelta Jumalan näkymättömästä maailmasta saapuminen tapahtui ylösnousseen Jeesuksen ilmestyessä opetuslapsilleen.

Uskontunnustuksessammehan me lausumme: ”Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan,”

2) En tiedä mistä olet saanut moisen kuvitelman että kirkko muka olisi vastustanut lääketieteen kehitystä. Aivan historiallisen todellisuuden päinvastaisuudesta kertoo jo niin selkeä todellisuus, että jo vanhastaan nykymuuotoisten yliopistojen syntyessä historian havinassa lääketieteellinen tiedekunta oli yksi neljästä alkuajoista mukana olleista tieteen aloista. Nimenomaan kirkko on säilyttänyt vanhan ajan tietämyksen parhaat ainekset tulevia sukupolvia varten. Näin myös lääketieteen alalla.

3) Demonien ulosajaminen on ollut käytössä koko kristikunnan ajan. Yhä edelleen pahojen henkien ajaminen tapahtuu pyhän kasteen sakramentissa, kun perisynnin ja paholaisen vallassa oleva ihminen siirretään Jumalan anteeksiantamuksen osallisuuteen ja Jumalan lapseuden riemulliseen vapauteen.

Väittämäsi sekottaa jotenkin käsitteet taudeista parantumisesta ja pahan vallasta vapautumisesta ikään kuin ne olisivat yksi ja sama ilmiö.

VAUNUISTA (MERKABA )
Kuuluisa Hesekielin vaununäky johtaa mielekiinnon myös 3. Heenokin kirjan Metatronin taivasmatkaan. Hugo Odberkin 1928 kääntämästä Heenokista: Ote:
”Aluksi istuin suurella valtaistuimella seitsemännen hallin ovella; ja tuomitsin taivaan lapsia,korkeuden talonväkeä Herran antamalla valtuudella, siunattu olkoon hän. Ja minä jaoin suuruutta, kuninkuutta, arvokkuutta, hallitsijavaltaa
Istuessani Taivaallisessa Oikeussalissa. Mutta kun Acher tuli katsomaan Merkabaa ja näki minut, hän säikähti ja vapisi edessäni ja hänen sielunsa kauhistui miltei suunniltaan hädästä ja pelosta minua kohtaan, kun hän näki minut istumassa valtaistuimella kuin ku-ningas…sillä hetkellä hän avasi suunsa ja sanoi: ”Todellakin, taivaassa on kaksi Juma-lallista Voimaa!”. 4. Niin Jumalallinen Ääni lähti taivaasta Shekinan edestä ja sanoi: ” Pa-latkaa takaisin, te luopuneet lapset, paitsi Acher!”. 5. Sitten tuli Anijel-ruhtinas, kunnioitet-tu, kirkastettu, rakastettu, ihmeellinen ja pelottava, Herran lähettämänä, siunattu olkoon hän, ja antoi minulle kuusikymmentä iskua tuliruoskalla ja pani minut seisomaan”.
Professori Raija Sollamo katsoo Heenokin kuuluvan juutalaisen erityiseen mediaatioon, missä kyse on mystisestä sielun taivasmatkasta ihmisen psyykkeen sisällä.

Onkin totta, että tallaista mystiikkaa on ollut, mutta epäselvää on, onko ko. mys-tiikka m y ö h e m p ä ä perua konkrettisesta kokemuksesta tai näystä, jossa nousi-jana ei ole ollut sielu vaan ’taivaallinen tulikammio’ eli oikeat merkaba-vaunut. Edelleen Sollamolla ei ehkä ole itsellään ollut edellytyksiä ymmärtää Heskelien ja Heenokin näkyjen niitä osioita, jotka sisältävät selvästi teknisiin laitteisiin kuuluvia kuvauksia.
Merkaba-mystiikka on siis hyvin saattanut kehittyä niistä kuvauksista ja jäljitte-lyistä eli demonstraatoista, joiden välittyksellä rabit ovat yrittäneet välittää alku-peräistä ihmeellistä visiota (tsafiot) muille.
On huomattava, että merkabamystikon asento on sama kuin ns. Palenquen hauta-laatan ’ajajan’: lähes sikiöasento: polvet koukussa selkä köyryssä.
Rabbi Aryeh Kaplan kertoo, että ko. mystikkojen ikivanhassa kirjassa Bahir mainittu tsafiot of Merkabah pohjaa sanajuureen tsahaf, joka tarkoittaa hyvin korkealta alas katsovaa.. Merkaba liikkuu sekä ylös että alas. Ylösnoustessaan se kohoaa kohti taivallista palatsia (Hekal hepr.). Palatsin lukuarvo on 65 eli sama kuin palatsin valtaistuimella istuvan JHVH:n substituution Adonaj’ n. Luku 65 liittyy myös Mars-planeettaan, sillä se on Marsin planeettasinetin eli ns. taikaneliön luku. Ko neliössä lukuja 65 on 12 kpl ja 12x. 65= 780 eli Marsin synodinen kierto.
(J HV x 65 muodossa 10,56 x 65=686,4 eli hyvin tarkasti Marsin sideerinen kierto!)

Toivottavasti ei mene kovin paljon ohi alkuperäisen aiheen, mutta en malta olla kommentoimatta Tarjan esille ottamaa ajatusta ”Elian kerrotaan menneen tulivaunuilla tuulispäänä taivaaseen.”

2. Kuninkaiden kirjan 2. luvun alku huipentuu siihen, että ”Elia nousi tuulenpyörteessä taivaaseen.”(jae11) Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään Jumalan luokse meno vaan yliluonnollinen siirto toiselle paikkakunnalle.

Elia aloitti Israelin profeettana kuningas Ahabin hallituskaudella. Tuolla yliluonnollisella tavalla hänet siirrettiin Juudan alueen profeetaksi, mistä osoituksena Juudan kuningas Jooramille tullut kirje reilusti tuon ”vaunuilla taivaaseen” tapahtuman jälkeen.(2.Ai21:12)

Myös muun Raamatun mukaan Elia ei voinut henkipersoonien asuinpaikkaan mennä. Esimerkiksi näin meille kerrotaan: ”Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.”(Joh3:13) Ensimmäinen taivaaseen mennyt oli Jeesus eikä Elia(1.Ko15:23)

Seppo

Kiitos puheenvuorostasi ja kiitos että tuot Odebergin kääntämästä Henokin kirjasta terveisiä keskusteluumme.

Kuten varmasti jo ennestään tiedät asenteeni lukusymboliikan sekä myönteisiin näkökulmiin että samaisen lukusymbloliikan riskeihin asian vierestä puhumisiin, niin mielestäni tuo tekstisi lopussa oleva numerosymboliikka mars -tähteen liittyen ei tässä yhteydessä vie asiaa eteenpäin.

Rauli

Ensimmäisen kerran 75 vuotisen elämäni aikana luen tuota teoriaasi siitä, että Elia muka siirrettiin Juudan puolelle.

Mielestäni tuo teoria ei mitenkään nouse tekstistä, joka edellyttää nimenomaan Jumalan asuinsijoihin eli siis Jumalan taivaaseen astumista.

Toiseksi mielestäni Jumalan taivaaseen emme mene ”henkipersoonina” vaan meillä on ruumiin ylösnousemus ja tästä aukeava ikuinen elämä ylösnousemusruumiissamme. Jeesuskin Jumalan valtaistuimella istuessaan, Jumalana ja ihmisenä yhdessä persoonassa, ja kerran tullessaan näyttäytyy niin ruumiillisena, että jopa hänen ristiinnaulitsijansa näkevät hänen ruumiinsa, kun aika ja muut tämän maailman rajoitukset on sysätty syrjään ja ikuisuus alkaa täyteydessään.

Tarja

Nykyaikainen individualismi on hyvin uusi keksintö. Esimerkiksi suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa individualismi alkoi esiintyä vasta 1880 -luvulla ja suomenkielisellä puolella vielä myöhemmin.

Aikaisemmin valtioiden uskonto määrättiin valtakuntien johdon taholta.

Esimerkiksi Islanti päätti vuonna 1000 käräjien päätöksellä omaksua kristinuskon.

Tai ajateltakoon 30 -vuotisen sodan lopputulosta rauhansopimuksissa vuonna 1648, jossa lausuttiin sodassa mukana olleiden valtioiden uskonnosta, että kukin ruhtinas itse päättää, mikä uskontoa hänen maassaan harjoitetaan: ”Cuius regio, eius religio.”

Tässä vain muutaman esimerkin näyttääkseni.

Noissa valtiollisissa päätöksissä ei ollut kysymys minkäänlaisesta diktaattorisista päätöksistä, vaan noihin aikoihin vallassa olleista valtiollisten päätöksentekorakenteiden mukaisista virallisista noita valtioita ohjaavista päätöksistä.

Tarja

Kiitos mielenkiinnosta ja keskustelusta.

1) Lankeemus oli molempien vastuu, koska molemmat yhdessä olivat Jumalalle tottelemattomia.

2) Miehen ja naisen yhteinen vapautunut ilakointi ennen syntiinlankeemusta vaihtui tilanteeksi, missä myös Jumalan suuri lahja ihmisen sukupuolisuudessa sai säröjä, kun se mikä ennen oli ollut ilman pienintäkään ongelmaa tai ärtymyksen aihetta muuttui sellaiseksi, että toisinaan tulee yllättäviäkin mutkia matkaan miehen ja naisen välisessä yhteiselossa ja kanssakäymisessä.

Jumala on rakkaus ja siksi ihminen on Jumalan kuva nimenomaan rakastavana, mies ja nainen yhdessä, yhtenä yhteen kuuluvana kokonaisuutena.

3) Hyvä ja paha taistelevat tässä maailmassa aina Kristuksen takaisin tuloon asti. Vasta silloin Paholainen lopullisesti sidotaan eikä pahaa enää ole, koska pahuuden lähde eli alkusyy on lopullisesti poistettu Jumalan ihmisen elämästä,

Vaikka ratkaiseva voitto on jo saavutettu Jeesuksen sovintotyöllä Golgatan ristillä ja ylösnousemuksen voittoisalla tapahtumalla, niin vielä taistelu jatkuu siihen asti kunnes Paholainen saa tuomionsa ja poistetaan ihmisille kiusaa tekemästä.

4) Uusi Eeva eli Neitsyt Maria teki sen mitä mies ei voinut tehdä. Hän synnytti Jeesuksen joka on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Evankeliumi on sanoma Jeesuksen täytetystä pelastustyöstä ja kertoo siitä vapaudesta joka meillä on hänen pelastaminaan ja kasteen kautta tähän pelastukseen osallisiksi tulleinea Jumalan lapsina. Evankeliumi eli iloinen sanoma on iloa ja rauhaa Jumalan rakkauden osallisuudessa.

5) Sanot suloisesti loppukaneetissasi: ”Toista ei voi olla ilman toista.” Kiitos.

Rauli

Kiitos puheenvuorostasi.

1) Aina kannattaa ottaa yhteyttä ammatti-ihmisiin, kun sairastaa. Tässä olemme täysin samaa mieltä.

2) Jumala kuulee rukouksemme joka kerta. Hänen vastauksensa voi olla: Kyllä, ei tai ei vielä mutta myöhemmin, aina sen mukaan miten hän rakkaudessaan hyväksi näkee.

3) Uusi testamentti antaa todistuksen siitä, että sairaita parani apostolien toiminnan aikana. Hehän eivät toimineet omissa nimissään vaan Jeesuksen nimissä, joten siis parantaja oli toimeksiantajan eli Jeesus itse. Näin myös myöhemmin kirkon historiassa.

Esimerkiksi Origenes parisen sataa vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen kertoo, että suurin osa hänen aikansa kristinuskoon kääntyneistä olivat liittyneet kirkkoon siitä syystä, että olivat joko itse parantuneet tai kohdanneet parantumisia omassa lähipiirissään.

Kirkkoisä Augustinut kirjoitti aikaisemmin nuorempana ettei parantumisihmeitä enää tapahdu hänen aikanaan, nelisen sataa vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen, mutta muutamaa vuotta ennen kuolemaansa totesi, että hänen piti ottaa tämä sanomansa takaisin, kun kirjottamista edeltäneen kahden vuoden aikana hänen piispankirkossaan oli tapahtunut 70 parantumisihmettä.

Kun Ansgar, 8. 9. 801 – 3.2. 865 kävi Pohjoismaissa, niin kerran hän rukoili yhden kuninkaan veljen puolesta toimittamalla pyhän voitelun sakramentin. Tämä parani ja tämän ihmeen välityksellä ovet avautuivat Pohjoismaiden lähetykselle.

Järjestimme kerran 1970 -luvulla palaverin pappien ja lääkärien kanssa Mikkelissä. Yksi lääkäri alusti Lourden parantumisista ja kertoi eräiden suurimpien ihmeiden vaikutuksesta potilaiden terveydentilaan. Tilaisuudessa tuli hedelmällinen keskustelu, joka rohkaisi läsnäolijoita vapautuneeseen rukouspalveluun.

Mielestäni esirukousten pitämisessä ei pidä ruveta rajoittamaan rukousten toimittamista vain joidenkin tapausten puolesta, vaan kaikessa jättää ihmisen koko hädänalainen tila Jumalan käsiin, olipa hänen vaivansa minkä luonteinen tahansa. Rukousvastaushan ei ole maaginen riitti, jossa teko tekona olisi vaikuttava voima, vaan kaikkien elämämme murheiden ja vaivojen jättäminen Jumalan käsiin ja antaa hänen itsensä toimia sen mukaisesti kuin hänelle sopii. Jumalalle ei ole toivottomia tapauksia, koska hän on kaikkivaltias.

4) Viittaat myös riivaajien ulosajamiseen. Vuosituhannen vaihteen tienoilla katolinen kirkko uusi riivaajien ulosajamisen kaavan. Uutiskynnyksen ylitti yksi tapaus, kun paavi tätä kaavaa käyttäen rukoili erään pahojen henkien vaivaaman puolesta ja tämä vapautui.

5) Jaakobin kirjeen mainitsemat ”vanhimmat” on asiatarkasti kääntäen seurakunnan pappeja. (presbyteros —> präst, priest, prêtre jne.)
Siinä mainittu öljy on konkreettista öljyä. Tämä toimitus on sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa sakramentti, jossa yhä edelleen käytetään konkreettista öljyä. Eivät nuo kirkot ole menneet aikamme ylihengellistettyyn vain ajatuksellisten ja haaveiden tasolla liikkuvan ”öljyn” käyttöön, vaan ovat jatkaneet aina apostoleilta saakka voimassa ollutta liturgista toimitusta konkreettista öljyä käyttäen palvelussa sairaiden puolesta. Meidän kirkossamme se on yksi käsikirjassa mainittu sairaan puolesta rukoilemisen muoto.

Matias. Kiitos perusteellisesta vastauksestasi, joka eteni jopa kysymystäni laajemmalle samassa aihealueessa pysyen. Pidän perusteellisuudestasi. Olemme siis samaa mieltä siitä, ettei fyysisesti sairaan luokse kannata ensisijaisesti kutsua seurakunnan vanhimpia, kuten Jaakobin kirjeessä kannustetaan. Toisaalta sairaiden puolesta rukoileminen on kristillinen ele, johon Raamattu kannustaa.

Minun pointtini oli siinä, ettei Jaakobin kirjeen lupaus toteudu kirjaimellisesti fyysisissä vaan hengellisesti sairaissa, minkä sinäkin kyllä totesit. ”Rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan” ei auttane tähänkään uuteen viruslaatuun. En malta olla toistamatta jakeen 16 ajatusta tässä: ”Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte.”

Kun Jeesus ja apostolit ensimmäisellä vuosisadalla paransivat sairaita, lopputuloksesta ei ollut epäselvyyttä. Lauseen ”Julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat” sanoma toistuu evankeliumeissa ja myös vielä alkuseurakunnankin aikana. Puolittaisista toipumisista ei ole mainintoja, vaikkakin taudit toki palasivat myöhemmin apostolien ja Jeesuksen poistuttua paikalta.

Mainitsit eri kirkkokuntien sairaiden voitelun. Koska sinulla on tietoa niiden tehokkuudesta, tohdin tehdä aiheesta pienen lisäkysymyksen ja ilmaisen oman käsitykseni. Voidaanko paranemisprosenttia verrata ensimmäisen vuosisadan täydelliseen toteutumiseen? Vai onko fyysisesti sairaan voitelussa pikemminkin kyseessä viimeinen palvelus ennen kuoleman majesteetin syleilyä? Siis aika kaukana siitä Jaakobin kirjeen toimintaohjeesta?

On muuten mielenkiintoista, että Jeesus varoitti ihmeteoista lopun aikoina eikä suinkaan kertonut niiden olevan hänen seuraajiensa tuntomerkkinä. Kannattaa noteerata hänen sanansa ”Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä”.(Mat24:24) Myöntänet sinäkin, että sairaiden parantamista on käytetty ja edelleen käytetään hyvinkin etäällä Raamatun sanomasta. Markuksen evankeliumin loppuunkin yritettiin tehdä lisäys sairaiden parantamisen raamatullistamiseksi, minkä nyt sitten KR92 on kumonnut meidänkin kielialueellamme.

Nykyisessä ajassa me kaikki sairastumme ja kuolemme, eikä Raamattu anna mitään yliluonnollista apua pysäyttää geeneihimme kirjoitettua. Miksi sitten rukous sairaiden puolesta?

Olisko niin, että ymmärtäessämme nykyisen tilamme ja turvautuessamme Luojaamme voimme kokea saman kuin psalmista Daavid. Näin hän kuvaili apua fyysisesti sairaalle, joka turvautuu Jumalaan: ”Sitä ihmistä Herra auttaa hädän päivänä.” Jatkossa kuvaillaan avun luonnetta: ”Herra tukee häntä, kun hän on sairas, ja nostaa hänet tautivuoteelta.”(Ps41:1,3) Paranemista ei luvata vaan kuten useissa englanninkielisissä käännöksissä täsmennetään: ”You change all his bed in his sickness.”(Green’s literal) Eli tautivuode muuttuu hiukan helpommaksi, kun Kaikkivaltias tukee potilasta. Tämä tietysti lääketieteellisen hoidon rinnalla eikä asemasta.

Rauli

1) Sairaan voitelu ei ole pelkästään ”viimeinen voitelu”, joksi se 800 -luvun alussa muodostui eräissä piireissä ja jota tässä muodossa 1500 -luvulla yhdistetty sairaan puolesta rukoilemiseen. Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa katolinen kirkko palasi alkuperäiseen sairaan voitelun sakramenttiin.

Sen sijaan ortodoksit ovat käyttäneet sakramenttia nimenomaan sairaiden puolesta rukoilemiseen. Eesimerkiksi mainitsemassani 1970 -luvun palaverissa paikalla olleet ortodoksit kertoivat ihmisten kokemista parantumisihmeistä kun öljyllä voitelun sakramentti on toimitettu.

Voin jatkaa vieraillustamme erään heimopäällikön luo Kamerunissa. Hän oli alkuaan muslimi. Kerran hän sairastui. Kirkkomme aikaisempi presidentti Songsare kävi hänen luonaan voiteli hänet ja tuo siihen asti muslimi parantui. Tämän ihmeen vaikutuksesta hän kääntyi kristityksi ja rakensi kotikyläänsä kirkon, jossa pidimme messuja. Näissä tilaisuuksissa toimitimme kirkolliset toimitukset jne. Eräänkin kerran sain elämäni ensimmäisen kerran kastaa erään pigmikansan jäsenen, erään äidin ja lapsen.

2) Maailmankuvallisesti voimme todeta, että jos paranemisia tapahtui apostolien aikana, niin eivät luonnonlait ole siitä muuttuneet vaan ne ovat samoja kuin tuolloin apostolien aikana. Jos tilastollisia harvinaisuuksi eli ihmeitä tapahtui silloin niin miksi ei sitten nykyään.

3) Teologisesti voimme todeta, että Jumala on sama Jumala nykyaikana, kuin silloin kun hän kulki opetuslasten seurassa kahdella jalalla. Jeesus on ollut, nyt on ja tulee olemaan sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ei Jumalan voima ole miksikään muuttunut sitten noitten päivien.

4) Ei Markuksen evankeliumin loppua mihinkään ole kumonnut. Se on vain pantu sulkeisiin, jotta huomattaisiin, että sen on kirjoittanut joku muu kuin se, joka on kirjoittanut evankeliumin alusta jakeeseen 16:8 asti. Tarkistin että kyllä sama ihmeistä kertova osuus on myös Uuden maailman käännöksessä mukana. Kyllä sekin osa kuuluu Uuden testamentin kokonaisuuteen.

5) Väärät profeetat eivät ole vääriä profeettoja siksi, että he tekevät ihmeitä. Väärän profeetan tekee vääräksi se jos he julistavat jotain muuta oppia, kuin Jumalan sanan mukaista evankeliumia.
Huomattava on että Vanhan testamentin jumalanpalveluselämässä oli erikseen virkaansa öljyn voitelulla vihittyjä ammattiprofeettoja, joista esim. Jer 26 luvussa mainitaan yhdessä uhripappien kanssa, ”papit ja profeetat”. Sen sijaan aidon profetian lahja oli esimerkiksi Aamoksella, joka oli ammatiltaan maataloustuottaja, tai Hesekielillä, joka oli ammatiltaan uhripappi.

6) Jotenkin saan sen vaikutelman että asetat lääketieteellisen terveydenhoidon ja Jumalan antaman parantumisen toistensa vastakohdiksi ikään kuin lääketieteellinen hoito sulkisi pois aidon rukouksen sairaiden puolesta. Mielestäni tässä asetelmassa on kaikuja sellaisesta maailmankuvasta, että Jumalan mahdollisuudet alkavat siellä missä ihmisen mahdollisuudet loppuvat, ikään kuin ihmisen toimipiiri olisi rajattu Jumalan toimipiirin ulkopuolelle. Mielestäni ne eivät alkuunkaan ole toinen toistaan pois sulkevia, vaan molemmat ovat saman Jumalan luoman ja ylläpitämän elämämme hyväksi tapahtuvaa toimintaa.
Jumala on antanut meille koko elämän ja siksi saamme käyttää terveydenhoidon palveluita yhtä luonnollisesti ja vapautuneesti kuin sitä, että välillä nukumme ja välillä syömme ja juomme tai että välillä keskustelemme vaikkapa näin netin kautta sellaisten miellyttävien persoonallisuuksien kanssa kuin esimerkiksi minä sinun kanssasi, jne.

Annamme siis Jumalalle täyden kunnian siitä että lääketiede on kehittynyt nykyiseen tasoonsa ja samaan aikaan täysin vapautunein mielin rukoilemme sairaiden puolesta pyytäen Jumalan suuria parantumistekoja.

Mielestäni sellainen vastakkainasettelu aineen ja hengen tai ruumiin ja sielun välillä missä nämä jollakin tavalla koetaan vaikeasti yhteen sovitettaviksi ovat historian aikana poikineet useampia suuria teologisia ongelmia, joita on pitänyt ratkoa oikein olan takaa ennen kuin niistä on selvitty.
Esim vanhalla ajalla kysymys siitä miten Jeesus voi olla Jumala ja ihminen yhtä aikaa. Tämä vaati vuosisatojen keskusteluja ennen kuin kirkko pystyi yksimielisesti ilmaisemaan sen että Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
Uskonpuhdistuksen aikana sama filosofinen ongelma sai aikaan kiistan siitä, onko Jeesus ihan oikeasti läsnä Herran pyhän ehtoollisen aineissa. Sekä katoliset että luterilaiset ovat säilyttäneet alkuperäisen opin siitä, että ehtoollisen leivässä ja viinissä Jeesuksen ruumis ja veri ovat reaalisesti läsnä, Jeesus antaa ne meille ehtoolliseen sakramentissa. Sen sijaan zwingliläiset puhuivat, että leipä ja viini vain vertauskuvallisesti kuvaavaat Jeesuksen ruumista ja verta. Kalvinistit lähenivät sanankäytössään luterilaisia ilmauksia, mutta kun mennään ihan asian ytimeen, niin silloin huomaamme, että Calvin puhui siitä, että kyllä Jeesus sentään on taivaassa. Tämän hän ilmaisi niin ettei Vapahtajaamme ihan oikeasti annettu ehtoollisvälineitten välityksellä.
Valistusajalla samasta filosofisesta ongelmasta nousi siellä täällä ajatuksia, että Jumalan luonto alkaa sieltä, mikä ulottuu ihmisen oman toimintapiirin ulkopuolelta. Näin eräät alkoivat kuvittelemaan, että sitä mukaa kuin ihmisen tietämys laajeni, niin tarve Jumalan tuntemiseen väheni, sellaista ei muka enää tarvittu.

Nämä eivät huomanneet että myös se elämänpiiri ja elämän todellisuus, missä ihminen itse häärää, on osa Jumalan luomaa ja ylläpitämää maailmaamme. Raamatun ilmoitus luomisesta on kokonaivaltainen.

Ihmisten hallitsemaan maailmaan nähden pätee kaava:

Ihmisen hallitsema maailma + se maailma, jota ihminen ei hallitse = Jumalan maailma.

Kun tämän ymmärrämme niin saamme ilakoiden riemuita jokaisesta tieteen uudesta löydöstä ja jokaisesta asioiden hoitoa helpottavasta uudesta keksinnöstä. Saamme rohkeasti ottaa nämä käyttöömme ja kiittää Jumalaa näistäkin Hänen hyvistä lahjoistaan elämämme iloksi ja hyväksi.

Kiitos Matias jälleen todella perusteellisesta tekstistäsi kokemuksineen. Usein nuo ihmeparantumiset ovat tapahtuneet juuri kontrolloimattomissa olosuhteissa kaukana, joten valitettavasti eivät sinunkaan kokemuksesi taida olla samalla viivalla Raamatun kertomuksien kanssa. Lienet sentään jonkinasteisesta laatuerosta tietoinen? Toki ”Jeesus on sama eilen ja tänään”, kuten tautologiaa näissä asiayhteyksissä halutaan viljellä .

Aloitan kommenttini kohdasta 4, koska se on silkkaa raamattua.

4). Ensiksi hiukan siitä Markuksen lopusta, jonka sinäkin siis myöhemmäksi lisäykseksi siis tunnistat. Varmaankin tiedät, että tuo lisäys on tehty vasta muutama sata vuotta apostolien kuolemasta? Pitkät loppusanat kun vielä loistavat poissaolollaan sellaisissa 300-luvun käsikirjoituksista kuin Codex Sinaiticus ja Codex Vaticanus, mutta 400-luvulta peräisin olevissa ne sitten tulevat olemassaoloon. Codex Alexandrinus, Codex Ephraemi Syri rescriptus ja Codex Bezae Cantabrigiensis liittävät opetuksen parantamisihmeistä ja myrkkyjen ja käärmeiden ulottumattomuudesta Jeesuksen seuraajiin.

Markuksen loppuun on sitäpaitsi pujahtanut asiavirhe. Jakeessa 13 lisätty jakso kertoo Emmauksen tiellä Jeesuksen kohdanneesta kaksikosta, että ”Myös nämä menivät viemään toisille sanaa, mutta heitäkään ei uskottu.” Luukaksen henkeytetty teksti sanoo ihan päinvastoin: ”Nämä sanoivat: ’Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.’”(Lu24:34)

2) Toteat, että ”Jos tilastollisia harvinaisuuksia eli ihmeitä tapahtui silloin niin miksi ei sitten nykyään.” Olen samaa mieltä. En kuitenkaan saa niitä liitettyä samaan sarjaan Jeesuksen ja apostolien ajan ihmeiden kanssa, jolloin jopa mädäntyneen ruumiin omistaja käveli omin jaloin kalliohaudasta. Kun Jeesus ennusti seuraajistaan, että ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin”(Joh14:12), Vapahtajamme tarkoitti jotakin muuta kuin tilastollisia harvinaisuuksia.

5). Olet päätynyt ihan samaan lopputulemana kuin minäkin: ”Väärät profeetat eivät ole vääriä profeettoja siksi, että he tekevät ihmeitä.” Jeesus kuitenkn liittää Raamatussa ihmeiden tekemisen vain ja ainoastaan vääriin profeettoihin. Tämä kytkös ei tietenkään tee kaikesta muusta julistuksesta välttämättä hänen tarkoituksensa mukaista.

6). Tässä kohdassa näkyy taas hyvin sinun pyrkimyksesi sävyisyyteen, minkä noteeraan hyvin korkealle. Toivottavasti osaan jäljitellä sinua tuossa kristillisessä piirteessä.

Voi olla, että olen ilmaissut asian epäselvästi, mutta en näe, että ”lääketieteellinen hoito sulkisi pois aidon rukouksen sairaiden puolesta”. Minulla on vankkoja kytkentöjä ihan perhepiirissä koululääketieteeseen ja tartun siihen hyvin hanakasti. (Juuri äsken sovin rokotusuusinnasta, kun huomasin aiemman vanhentuneen).

Kerron minäkin nyt yhden omakohtaista kokemuksistani, tosin vain täältä Suomesta. Vaimoni sairastui parisenkymmentä vuotta sitten rintasyöpään, jonka tyyppi oli kaikkea muuta kuin kiltti, ja tauti varsin nuorella ihmisellä. Hoito oli viimeisen päälle, ja voi olla että silloin vielä kokeilussa ollut sytostaatti hänet paransi. Toki myöhemmin on paljastunut, että erään proteiinin ali- tai ylimäärä on juuri tuossa ”triplanegatiivisessa” tyypissä ratkaiseva.

Rukoilimme tietoisena siitä, että halutessaan voi Jumalamme Jehova vaimoni parantaa. Totesimme kuitenkin, että tämän maailmanajan vielä ollessa meneillään kaikkien on johonkin kuoltava. Eikä nykyaikana oikeaa Jeesuksen seuraamista todenneta ihmeillä, kuten 2000 vuotta sitten. Rukoukset, raamatulliset opetustilaisuudet ja hyvän uutisen kertominen toisille paremmasta ajasta auttoivat meitä perheenä valtavasti. Ja lopputulos oli se, että vaimoni kanssa vietämme nyt kahdestaan eläkepäiviä ja nautimme varsin kohtuullisesta terveydestä.

Olen kiitollinen sekä erinomaisesta terveydenhoitopalvelusta että Kaikkivaltiaan tuesta. Se ihmeellinen elimistön toipumismekanismi jo sellaisenaan kertoo, että vaikka ihmeparantumisten aika on ohi, ihmeellisiä asioita, niitä ”tilastollisia harvinaisuuksia” edelleen tapahtuu.

Rauli

1) Ensinnäkin. Ihmeparannusten aika ei ole ohi. Ne eivät myöskään ole rajoittuneet vain joillekin alueille, vaan lupaus niistä kuuluu koko maailmanlaajuiselle kirkolle.

Toinen juttu on se vaikutelma, että liian usein moni eurooppalainen jää niistä osattomaksi, kun ei ole osannut odottaa niitä. Afrikassa toimiessani kuulin eräiden erittäin sivistyneitten sanovan, että miksi kummassa eurooppalaiset voivat olla niin yksinkertaisia, etteivät he usko yliluonnollisiin.

2) Toiseksi. Markuksen evankeliumin loppukin kuuluu Pyhään Raamattuun. Siinä oleva lupaus ihmeistä kuuluu koko kristikunnalle eikä vain jollekin historian vaiheelle.

3) Kolmanneksi. Emmauksen tien rapartoinnin vaikutuksessa on nähtävä kaksi vaihetta. Markuksen kertoma epäröinti ja sitten Luukkaan kertoma uskon rohkaistuminen. Muuten: Tuossa kerrotussa mainittu Klopas oli Jeesuksen kasvatuksesta huolehtineen Joosefin biologinen veli ja Klopan poika oli Pyhä Simeon Jerusalemilainen, kuollut 106, oli Jerusalemin piispa yli 40 vuoden ajan. Hän seurasi piispan virassa martyyrikuoleman saanutta Jaakob Vanhurskasta, joka biologisesti oli Joosefin ensimmäisestä avioliitosta ja jota Uudessa testamentissa sanotaan Jeesuksen veljeksi ( = juutalainen ilmaus kasvinkumppanista). Jaakob Vanhurskaan edeltäjä oli apostoli Pietari, mutta kreikankielisten määrä tuli vasta Jaakob Vanhurskaan aikana niin suureksi, että vasta tuolloin alettiin Jaakobia kutsumaan piispaksi, kreikan piispa-sanasta episkopos.

Nykyisin samassa piispanvirassa Jerusalemin patriarkaattia johtaa Jerusalemin Pyhän Kaupungin ja koko Palestiinan patriarkka Theofilos III.

4) Neljänneksi. Mielestäni ei pidä mystifioida liian mekaanisesti ymmärrettyä käsitettä luonnonlaki. Luonnonlakihan on matemaattinen malli, jonka puitteissa voidaan ymmärtää ihan oikeasti täysin hajanaisesti esiintyvien yksittäisten havaintojen kasautuminen juuri määrätyn kaavan mukaisiin kohtiin kunkin havaintokohteen luonteen mukaisesti. Mitä paremmat laitteet, sitä tarkemmin rajatuille alueille.

Esimerkiksi kuuluisan matemaatikon Johann Carl Friedrich Gaußin ratkaisu planeettojen ratojen laskemiseksi oli sellainen, että erillään olevien havaintopisteiden esiintymästä hän laski sellaisen matemaattisen mallin, jossa irrallisten havaintojen esiintymisten etäisyydet otettiin kaavaan mukaan.

Oikeaksi radaksi määriteltiin sellainen laskennallinen rata, josta katsoen erillisten havaintojen etäisyyksien neliöiden summa on mahdollisimman pieni.

Tämä kaava toimi ja kun sitten tässä kaavassa ilmeni yllättäviä kupruja, niin noista voitiin päätellä, että jossain kauempana täytyy olla vielä ennestään tuntemattomia planeettoja. Niinpä noiden kuprujen perusteella laskettiin noiden niiden auheuttamiseen tarvittava planeetan vetovoima ja todennäköinen etäisyys ja suuruus. Näin tehdyn laskelman pohjalta sitten löydettiin uusia planeettoja, kun kaukoputket osattiin suunnata oikeaan suuntaan.

Nämä luonnonlait ovat hyvin käyttökelpoisia omassa oikeassa käytössään, mutta niistä ei ole myyttisen todellisuuden kuvaukseen. Jos sellaista yritetään niin silloin luodusta tehdään epäjumala, kun ihminen alkaa palvomaan luotua enemmän kuin Luojaamme.

Tarja

Kiitos tarkkaavaisuudesta.

1) Yritin vain kuvata sitä että taivaaseen tempaaminen ei ole meidän tämän maailman ulottuvuuksien tasolla olevaa siirtymistä ilmakehän tai aurinkokuntamme tai linnunratamme avaruuteen, vaan aivan uuteen todellisuuden ulottuvuuteen. Huomaan ettei tapani ollut riittävän selkeä. Kiitos että mainitset tästä.

Raamatun ja kirkon vanhojen isien opetus kertoo siitä, että siirtyminen todellakin on ruumiillinen. Kun Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen, niin hän näytti kätensä ja haavansa ja osoitti selkeästi ruumiillisuutensa myös ylösnousemuksensa jälkeen.

2) Puhut ihmisten ylentämisestä opiskelun tai tittelien yms muodossa. Nämä todellakin ovat tavoiteltuja meidän maailmassamme. Niiden tavoittelu myös kannustaa ihmistä edistymään elämässään ja täten niillä on myös myönteinen vaikutus, vaikka toisille samat seikat voivat luoda yletöntä stressiä eli siis haittavaikutuksia.

Kun Jeesus Johanneksen evankeliumissa puhuu ”ylentämisestään”, niin hän puhuu siitä, että hänet nostetaan ristille. Monelle tuollainen tuntuu kaikkea muuta kuin ylennykseltä. Mutta Jeesus tuota sanoessaan itse asiassa kertoo sovintotyön täyttymyksestä. Ristillä kuollessaan hän sovitti koko maailman Jumalan edessä ja näin toi pelastuksen koko ihmiskunnan hyväksi. Jeesus siis katsoi pintailmiön takana olevaan täyttymyksen tekoon, pelastustyöhönsä koko maailman puolesta.

3) Ihana tuo puheenvuorosi loppu: Ihmisiä me ollaan vaan.

Tarja

Mielestäni olet hyvin huomannut tuon yhteyden käärmeen kohottamisesta autiomaassa Jeesuksen ristin esikuvana.
Olet myös huomannut tuon, miten tuo alkuaan uskon voimaan turvautumiseen rohkaisema esine oli muuttunut epäjumalanpalveluksen välineeksi, joten Hiskia poisti sen.

Tässä yhteydessä haluan korostaa sitä, että Jeesuksen kuolema ristillä ei ollut vain ihmisen kuolema, vaan meidän Vapahtajamme kuoli sovintokuolemansa ihmisenä ja Jumalana yhdessä persoonassa. Näin ollen ristin työn kunnioittaminen ja ylistäminen on Jumalan kunnioittamista ja ylistämistä.

Jeesuksen kuolemalla ja ylösnousemuksella koko maailma on sovitettu ja kaikkien epäjumalien valta on kukistettu. Kuolema on nielty ja voitto on saatu.

Markku

Kiitos kysymästä.

Tarkoitukseni on kertoa miten hallitsijan sairastuminen vaikuttaa koko valtakunnan hallintoon. Sama kohtalo oli uhkaamassa Juudan kansaa, kun Hiskia sairastui kuolemanvakavasti. Kun sitten ihmeparannus tapahtui niin tilanne kääntyi toiseen suuntaan Juudan kansan kohdalla. Siellä sama hallitsija saattoi jatkaa, mutta Suomessa toisten piti astua asioita hoitamaan.

Molempien kansojen tilanne oli hyvin kriittisessä vaiheessa. inhimillisessä mielessä tuho oli hyvin lähellä. Suomi menetti alueita, Juudan tuho oli suhteellisesti ottaen vieläkin suurempi. Silti kumpikin selvisi noiden vaiheiden jälkeen jatkoon.