Tekoälyltä sain ohjeita saarnojeni valmisteluun. Yksi oli se, että pitää muistaa että saarna on vuorovaikutusta. Kuulijalle pitää heittää kysymyksiä, ja pohdittavaa. Ensimmäisessä onnistuin siinä, mutta toisessa en.
Lupasin alussa kertoa kolme tarinaa ja jätin mietittäväksi miten ne liittyvät päivän aiheeseen
Kerroin miten nuorena menin kesätyöpaikkaan kivimurskaamolle. Siellä minulle näytettiin pieni hiekkakasa. Sitä hiekkaa pikkuhiljaa rapisi alas liukuhihnalta joka kuljetti soraa ja kiviä murskaimeen. Aika tyhmä homma ajattelin. Piti heittää se hiekka toiseen kasaan, josta se haettiin pois, kun sitä oli siihen kasaantunut enemmän. Huomasin pian ettei siinä tarvinnut jatkuvasti olla. Riitti kun kävi välillä heittelemässä sen hiekan pois ja siinä välillä sain puuhailla muuta. Oli kiva heitellä kiviä rinteeseen ja kun hyvin osui niin sai aikaa pienen kivivyöryn. Sitten kerran unohdin koko tehtäväni. Koko iso laitos pysähtyi. Alkoi kauhea huuto ja kaikki syyttivät minua.
Olin laiminlyönyt sen pienen kasan hoitamisen ja siitä oli kasvanut iso. Koko laitoksen työt keskeytyi.
Siinä sitten lapioin hiki päässä sitä kasaani ja miehet ympärillä haukkui kuorossa. Muistan hyvin miten kukaan heistä ei tarttunut lapioon, jotta kasa saataisiin nopeammin pois.
Vasta saarnan lopussa kerroin vastauksen kysymykseeni. Jolloin mielenkiinto säilyi.
Toinen tarina oli Avioliittoleiriltä. Olimme vaimon kanssa saaneet edellisiltä leireiltä niin hyviä neuvoja, että sanoimme saaneemme ihan uuden avioliiton. Jatkossa olimme leireillä hoitamassa yhtä isoa majoitusaluetta, joka oli jonkinlaisen matkan päässä. Leirillä on hyviä luentoja, joita avioparit pitää ja kertoo niissä avoimesti miten heidän asiat on korjautuneet ja mitä ovat löytäneet.
Yksi luento kiinnosti kovasti. Päätin järjestää niin että voisin olla sitä rauhassa kuuntelemassa.
Juuri kun luento alkoi, niin tultiin sanomaan että jollain on nyt avainten kassa vaikeuksia siellä meidän alueella ja sinne pitää lähteä heti. Päätin ajaessani, etten näytä perillä yhtään harmiani, vaan palvelen, niin kuin siellä olisi itse Jeesus. Perillä ei ollutkaan ketään. 10 sek. Siitä kun olin pihasta lähtenyt oli soitettu, ettei tarvitse tulla. Mutta puhelimeni ei ollut mukana. Sinä päivänä opin sen, että en ole palvelemassa ihmisiä, vaan Herraani. Sen jälkeen ilo valtasi mielen, kun tiesin ketä oikeasti olin palvelemassa.
Kolmas kertomus oli ystävästäni Artosta, jolta pyysin luvan. Hän oli ollut sairaalassa yksin huoneessaan ja mieleen oli tullut se, kuinkahan tässä käy; ”minähän voin kuolla tähän”.
Pelko alkoi vallata Arton mielen. Hän alkoi vapista ja hiota siinä. Pian hän oli hiestä märkä.
Arto ihmetteli missä on nyt hänen uskonsa. Onhan hän kuullut monia suuria puhujia
ja ollut uskossa jo 50v. Missä usko oli nyt. Lopulta koko vuode tärisi.
Sitten Arto kuuli sanat: ”Minä olen se, joka annan sinun syntisi anteeksi.” Arto hämmästyi ja ihmetteli kuka puhui. Eihän huoneessa ollut ketään. Sitten hän oivalsi, että se oli Jeesus.
Niinpä hän nyt tätä kertoessaan naureskeli iloisesti sitä, että kun hän pääsee taivaan portille niin siellä on Jeesus vastaanottamassa ja sanoo: ” tervetuloa rakas lapsi.”
Näin saarnasta tuli vuorovaikutteinen ja rakkaudellinen
Toinen saarna melkein heti perään. Aikaa siirtymiseen ja lataantumiseen oli liian vähän ja sitä vähääkään en osannut käyttää oikein.
Päätin ottaa toisen lähestymistavan ja toisenlaisen saarnan. Unohdin täysin ne hyvät tekoälyn ohjeet ja halusin keskittyä enemmän teologiseen puoleen. Nyt kun vertaan näitä kahta saarnaa, niin huomaan miten tästä saarnasta jäi pois se tärkeä elementti, joka ensimmäisessä oli.
Olisin tarvinnut sen uuden latauksen, jotta olisin kyennyt luomaan vuorovaikutusta. Nyt siitä tuli enemmänkin teologinen luento. Se ei koskettanut kuulijoita samalla tavalla, kuin edellinen.
Oliha se hienoa, kun sain oppia taas lisää, mutta samalla harmittaa, kun jäi sanomatta jotain tärkeää. Se kai oli siten vain minulle tarkoitettu osuus päivän hengellisestä leivästä.
Tällainen kulttuuri- ja kaupallisten tahojen tuottamien juttujen lehti on juuri ilmestynyt. Aikakauslehti Olla+55 jaetaan pääkaupunkiseudulla maksutta kohdetalouksiin. Sen tuottaa BM-media Espoossa. Lehti muistuttaa esim. Kodin Kuvalehteä. Sei on myös verkossa: http://olla55.fi/verkkolehti/
Olla+55 tuotetaan ”yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa”. Se merkitsee, että lehti on täynnä lehtijuttujen näköisiä juttuja, jotka on kuitenkin tehnyt juttua itsenään edustava taho, esimerkiksi Finnmatkojen, Lippupisteen, Holidayclubin tai Fiskarsin tiedottajat. Ne ovat lehtijutun näköisiä usean sivun mainoksia, joista ei sanota, että ne ovat mainoksia.
Tavallaan tällainen ”juttu” on advertoriaali eli lehtijutun muotoon kirjoitettu ja taitettu ilmoitus, joka jäljittelee koko ulkoasultaan julkaisun toimituksellista sisältöä. Kuitenkaan Olla+55 ei kerro, mitkä jutut ovat juttukohteen itsensä tuottamia. Nämä piilomainokset uppoavat lukijaan juttuina kuin väärä raha.
Aika kumma, jos Pentikäinen kaavaili jotain tämän suuntaista Hesariin.
Pekka
Kiitos omien kokemustesi esille tuomisesta.
Saarnan sanoman selkokielelle selittämisen suuri salaisuus sisältyy sanojen sovittaminen seurakunnan saamiseksi senhetkiseen seuraamiseen sekä siitä seuraavaan sydänten sopuisaan sointuun sovituksen suuren salaisuuden suomaan siunaukseen.
Vasta tuon selkeän sanoman luettuani tajusin hauskan jutun. Olipa hienosti sanoitettu.
Jumalan armoon suhtaudumme , kuin kertomukseni pieneen hiekkakasaan. Armo on meille itsestään selvyys, emme sille juuri kiinnostusta osoita. Armo on kuitenkin se josta kaikki riippuu. Armon vaikutuspiiristä ei saa poistua. Sillä se joka ei itse elä armosta ei muille armoa osaa antaa. Käsittämätön meille jokaiselle on tuo Jumalan armo joka tekee syntisen pelkän uskon kautta Jeesukseen Jumalalle täysin kelvolliseksi. Moni kaipaa sitä ensimmäistä rakkautta, eikä tajua miten Jumalan armon vastaanottaminen sen heti saa aikaan.
Uskon elämän vaikein taito uskoa armoon juuri silloin, kun omatunto raatelee sisintä syytöksillään. Juuri sinä hetkenä, kun Jumalakin tuntuu olevan kuuro ja välinpitämätön. Säilytä siinä Jumalan rauha sydämessäsi, niin siinä sinulle on oikea uskon harjoitus. Omista siinä sitten Jumalan lapsen oikeus mennä aina rakastavan Jumalan silmien eteen. Omistamaan siinä Pyhyys ja puhtaus. Juuri kaikki se mitä Jeesus meidän puolestamme on. Koko Hänen olemuksensa ihmeellisyys.
Armo on jotakin käsittämätöntä jota koskaan emme täysin pääse ymmärtämään. Se on niin valtavan laaja,syvä ja korkea. Sitä uskon silmin katsellessa sanat loppuvat kesken ja Jumalan ylistys hänen Armonsa rikkaudesta täyttää koko olemuksen.
Kiitos Pekka hyvää pohdiskelua… Nousi mieleeni omat taistelut, ja kuinka suuri Pelastaja ja Vapauttaja Jeesus on!
Kun syyttäjä tulee valamaan epäuskoa ja kaivaa kipukohtia, niin olen jo oppinut heti menemään Kristuksen suojiin ja sanonut syyttäjälle, että juttele Jeesukselle, Hän omistaa minut ja on luvannut pitää minusta kiinni. En enää itse taistele.
Seuraava on itselleni rakas Raamatun kohta. Tuota kannattaa myös hetken mutustella, sillä tuosta löytyy valtava salaisuus.
”Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä -niinkuin kirjoitettu on: ”Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut” -sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.”
Room.4:16-17
Ei voi kun ihmetellä tätä Jumalan suurta viisautta. Miten hän on nämä asiat yksinkertaisesti ilmaissut, mutta silti ne ovat meidän käsitys kyvyn Ulkopuolella. Avuksi tarvitaan jotain, joka meille on myös tarjolla Sitä moni etsii omista sisäistä ponnisteluista mutta ei löydä. Siellä sitä ei ole. Ni eipä ole ihme. Tarvitaan välttämättä se apu, jollei sitä ole, niin omiin kysymyksiin ei saa oikeita Vastauksia. Se apu armon Käsittämiseen on usko.
Pekka kysyisin mitä sinulle himo merkitsee, onko jokin himo hallinut sinua (tietoisesti)?
Minulla oli ennen uskoon tuoloa useampi himo, en kylläkään itse niitä tiedostanut silloin ja varsinkaan sitä että ne orjuuttivat minua.
Sitten kun huusin Jumalalta apua elämääni niin kun Jumala alkoi ohjata ”pumpulihansloin” niin ensin tuli seksuaalinen himo eli ennen sen harjoittaminen oli kuvitelma kahden aikuisen vapaasta tahdosta toteuttaminen oli ok, sitten kun olin hiukan ”ymmärtänyt” kirkon julistusta niin se oli kahden vapaan ihmisen vapaasta tahdosta tapahtuvana ok (ei siis naimisissa olevan kanssa), sitten kerran olin naisen luona jo konkreettisesti housut kintussa niin Jumala puhui minulle ettei se ollut Hänen tahtonsa mukaista vaan sen toteuttaminen kuului vain ja ainoastaan avioliittoon, niinpä pysähdyin ja nostin housut ja siihen jäi, enkä ole sen jälkeen (yli 20v) naiseen koskenut.
Samoin kävi pelihimon, viinan jne…
Mitä on sitten usko johon nuo himoista vapautumiset perustuvat, no pelkästään Raamatun sanaan:
1. Kor. 10:13
Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
Gal. 5:16
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
1. Joh. 1:9
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Ap. t. 13:39
ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.
Joh. 8:36
Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
Jopa olisikin helppo tie pelastukseen, jos se olisi kiinni vain noista asioista. joita Ari viisaudessasi jakelet.
Kuka tahansa muslimi, hindu tai budhalainen kykenee omat himot ja kiusaukset välttämään. Heidän ulkoinen pyhyys voi olla paljon Esittämiäsi tavoitteita suurempaa.
Ulkoiseen pahan välttämiseen kykenee kuka tahansa. Oman sisimmän muuttaminen Jumalalle kelvolliseksi voi tapahtua ainoastaan Uskon kautta Jumalan armoon. Jos näin ei olisi, niin Jeesus olisi turhaan kuollut koko maailman puolesta.
Kristillisen uskon ydin on Armo ja rauha. Ne vaikuttaa yksin Jumalan Pyhä Armon Henki. Se joka saa vastaanottaa Jumalan armon Jeesuksen toiminnan kautta saa myös Jumalan rauhan sisimpäänsä. Sillä Jumala hyvin tietää sen että Se mitä Jeesus on meidän puolestamme tehnyt riittää.
Pekka toteat:”” Kuka tahansa muslimi, hindu tai budhalainen kykenee omat himot ja kiusaukset välttämään.””
Tuosta herää kysymys oletko synnitön jos kerran tuo on mielestäsi niin helppoa?
Älä himoitse : käsky kertoo sen että ei synnissä ole kyse vain jonkun asian tekemisestä, vaan kaikesta mikä liikkuu korvien välissä ja sydämessä. Monen mielestä minä voin olla oikein hyvä, mutta kyllä itse tiedän paremmin. Jeesus on tullut juuri syntisiä pelastamaan ja sellainen tietenkin olen, koska vääriä ajatuksia ja mielitekoja on paljon. Jumalan armo on silti minun kanssani ja saan koko syntisen olemukseni laittaa armon varaan aina. Varsinkin silloin, kun omatunto syyttää. Jos Jumalan armo jättäisi minut hetkeksikään, niin voisin heti langeta mihin tahansa.
Pekka selitäppä nyt ajatuksesi kuinka sitten on täysin ”kristillisessä” maassa (suomi) pahuutta niin paljon että jopa sisällissota syttyi? Siis jos kerran jopa ei kristittyen on niin helppo jättää himojen tekeminen?
Ajatteleppa mitä Vanha Testamentti kertoo Jumalan omasta kansasta, siis miksi niinkin suuret Jumalan miehet kuin Daavid ja Salomon lankesivat (jos kerran olisi niin helppoa olla tekemättä himojen mukaan)?
Kuka tahansa uskova voi milloin tahansa langeta mihin tahansa. Joten mitä ihmeellistä siinä on , että ihmiset tekee pahoja asioita? Jopa uskovat. Ihmisen syvälle pahuudelle sisällissodassa annettiin valta, niin ottihan se sen. Miksi sitä ihmettelet Ari ?
Herramme tuli pelastamaan syntisiä eikä vanhurskaita. Joten mieluummin olen Jumalan kasvojen edessä se mikä olen, eli syntinen. Siksi saan omistaa armon Vapahtajassani. Ei kukaan, joka on immuuni synnille voi mitään armoa edes tarvita. Vain se joka ei voi tehdä mitään ansaitakseen armon voi ARMON saada. Ei edes kuningas voi armahtaa ketään sellaista, jota ei ole tuomittu. Vain tuomittu voidaan armahtaa. Synnin tunnustuksessa 705 sanotaan: synti on sitonut minut enkä kykene vapauttamaan itseäni. Vain Jumalan armo voi vapauttaa synnin syyllisyydestä ja tuoda sisimpää Jumalan rauhan.
Pekka nyt kelkkasi kääntyi sitten 180 astetta, enää ei olekkaan helppoa olla tekemättä syntiä?
Meillä on juuri täysin erilaiset käsitykset armosta ja uskosta.
Minulle armo on sitä kun 40 vuotta elin täydellisesti erossa Jumalasta siis täysin tietämättömänä Hänen tahdostaan ja tein syntiä jos jonkinlaista, niin kun Jumala kutusi minua ja näytti minun oman synnin niin kun sen tunnustin niin sain ARMON kaikista ennen tehdyistä synneistäni. Kuinka sitten kun Jumala antoi voiman ja rakkautensa Pyhän Henkensä kautta niin nyt uudessa tilassako jatkaisin sitä vanhaa synti elämää jossa ennen elin, en jatka kun kerran minulla on Jumalan voima elää toisin.
Pekka nyt lopetan kommentoinnin tässä blogissa, menisi taasen vanhan toistamiseksi eli olen nyt tuonut sen mitä tarvitsi tuoda, ei Jeesus saanut kovin montaa todella seuraamaan itseään eli ei juutalaiset ottaneet Hänen sanojaan vastaan ja tehneet parannusta, en siis ihmettele miksi sama kaiku on täälläkin.
Ihminen voi ”parannella” tapojaan, mutta sydäntä ei täysin puhtaaksi saa. Jos ei tätä tunnusta, niin jotain on jäänyt kesken evankeliumin ymmärtämisessä?
Onko uusi ihminen syntynyt, vai onko vanha ruvennut ”jumaliseksi”?, voidaan myös kysyä.