Saavatko piispanvaalit miehet puhumaan läpiä päähänsä?
”En voi muuttua naiseksi!” parkaisi ex-piispa Ilkka Kantola äskettäin Kirkko ja kaupunki-lehden haastattelussa, kun miestä houkutellaan politiikan parista takaisin Turkuun entistä painavamman ristin kantajaksi.
Vasta valittu Helsingin piispa Teemu Laajasalo on ehtinyt myös valitella samaa asiaa niille, jotka pettyivät rajusti, kun valinta ei osunutkaan naiseen. Sosiaalisessa mediassa tuo pettymys on ilmennyt todella tylyin ja halventavin sanakääntein. Asialla ovat yllätyksekseni olleet monet tuntemani ja arvostamani ei-miespuoliset sanankäytön ammattilaiset. Kyse ei siis ole vain turhautumisen tuulettamisesta vaan – saako sen sanoa? – lähes tulkoon vihapuheesta! Tasa-arvon nimissäkö tässä nyt näitä seksistisiä herjoja heitellään myös miehille?
Mutta mitä nämä miesten En voi muuttua naiseksi-kommentit oikein ovat? Pahoittelua, matelua, lepyttelyä, ajattelemattomuutta, sössötystä, typeryyttä? Halutaanko kenties selittää, että vaikka minä nyt en juuri satu edustamaan sitä teidän toivomaanne sukupuolta, niin kyllä minä silti olen ihan hyvä tyyppi ja osaan hoitaa nämä duunit? Ja menen mieluusti edessänne vaikka solmuun, mutta antakaa minun kuitenkin pitää kiinni oman miehisyyteni rippeistä, pliis!
Mikä ihmeen kaupankäynnin väline ihmisen sukupuolisuus oikein on? Toiset sanovat, että eläköön se sukupuolten välinen pieni ero, toiset taas tahtovat tappaa ero(tiika)n kokonaan pyrkimällä neutralisoimaan koko ajatuksen kahdesta eri sukupuolesta. Lehdestä luin, miten muuankin äiti selitti, että hänen lapsensa saa itse valita oman sukupuolensa. Siihen asti kunnes lapsi on päätöksensä tehnyt, äiti lupaa kutsua lastaan vain vauvaksi. Kenties lapsi sitten isommaksi kasvettuaan saa päättää myös oman nimensäkin?
Well, saman kaavan mukaanhan se uskontokin on jo pitkään pruukattu valita: Ei anneta mitään vinkkiä etukäteen, valkatkoon sitten isompana. Vaan mitkä ne vaihtoehdot silloin ovat? Samaa logiikkaa käyttäen pienille lapsille ei kannattaisi puhua ollenkaan, jotta voivat sitten isompana ihan itse valita kielen, jota haluavat puhua.
Eihän tämä maailma nyt näin voi pyöriä! Minä ainakin haluan olla mies enkä hiiri. Olen mies enkä hiiri aina siihen asti, kunnes kohdallani toteutuu Jeesuksen sana Pietarille: ”Kun tulet vanhaksi, niin sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo!” No, silloin ollaan jo vissiinkin sellaisessa kunnossa, että en enää välitä siitä, olenko hiiri vai vihannes. Mutta ennen sitä en suostu häpeämään sitä, että olen – mikä se nyt taas olikaan? – niin, mies!
Tässä yllä mainittu K&K-kirjoitus:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/piispan-virasta-eronnut-ilkka-kantola-mukaan-arkkipiispakisaan
22 kommenttia
Elias: Mitä lienee sukupuolisensitiivisyyttä se, että esim. Espoon seurakuntien virastotalon kakkoskerroksessa on vierekkäin kaksi vessaa, toinen alunperin naisille ja toinen miehille. Nyt tilanne on muuttunut sikäli, että miesten vessa on neutralisoitu, mutta naisten vessa on edelleen vain naisten vessa…
RR: “Samaa logiikkaa käyttäen pienille lapsille ei kannattaisi puhua ollenkaan, jotta voivat sitten isompana ihan itse valita kielen, jota haluavat puhua.”
Ei taida herra Ruttopuiston Rovasti ymmärtää, että (äidin)kieli on kommunikointiväline ja uskonto on vakaumus. Ne eivät ole rinnasteisia asioita.
Myös esim. matematiikka on yleismaailmallinen “tieteen kieli”, joten sen opettaminen kouluissa on perusteltua. Uskonto sitävastoin on vakaumus siinä kuin vaikkapa kommunismi.
Sitä, mikä on oikean sorttinen uskonto, vai onko mikään, ei kukaan elävä ihminen tiedä, joten minkään uskonnon tunnustuksellinen opettaminen ei ole sekulaarin valtion koululaitoksessa perusteltua. Uskonnon opetus on perusteltua kouluissa ainoastaan kulttuurihistoriallisessa kontekstissa vaikkapa historianopetuksen yhteydessä.
Tuula ja Kimmo, Eevankeljumiin palataksemmei tahtoisin kysyä teiltä, mistä mahtaa olla kysymys, kun miespappi julistaa, ettei hän voi naiseksi muuttua? Minulle se ei oikein aukea…
RR :”Eevankeljumiin palataksemmei tahtoisin kysyä teiltä, mistä mahtaa olla kysymys, kun miespappi julistaa, ettei hän voi naiseksi muuttua? Minulle se ei oikein aukea…”
Varmasti en osaa sanoa, mutta arvelen sen tarkoittavan kirkko- ja puoluepoliittisen perinteen jatkumoa eli suksessiota, jossa teologialla an sich ei ole osaa eikä arpaa.
RR :”…rabbiiniseen traditioon kuului tällainen juutalaismiehen rukous: “Kiitos, ettet luonut minusta pakanaa, naista, oppimatonta tai orjaa.” Voisiko tämä mainitsemasi kirkko-ja puoluepoliittinen perinne olla peräti näin pitkä?”
En omasta mielestäni aiemmin mm. Lahden Unicef-toimintaryhmän puheenjohtajana toimineena edusta rabbiinista perinnettä, vaan sitä vakaumussuuntaa, joka uskoo kulttuurievoluutioon ja siihen, että kulttuurien kehitystä johtaa Kristus. Tämän evoluution kehittyminen näkyy mielestäni kansainvälisessä oikeudessa ja YK:n hyväksymissä yleissopimuksissa ja niiden noudattamisessa.
Pakkoko vallan on aina olla jommalla kummalla sukupuolella? Joskus aikoinaan naisten piti todistaa “olevansa yhtä hyviä kuin mies” saadakseen töitä. Pitääkö nyt miesten hävetä omaa sukupuoltaan työllistyäkseen? Koulumaailmassa tästä ainakin on jo merkkejä havaittavissa. Miksei siis naisvaltaisissa seurakunnissakin…
Ilmoita asiaton kommentti