Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. Jos jotakin on, josta sanotaan: ”Katso, tämä on uutta”, niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat. (Saarn. 1: 2-11)
Mitä totuuksia löysit Saarnaajan kirjan tekstistä?
Miten suhtautua jatkuvaan elintason kasvuun; mistä kymmenen vuoden päästä Nokia muistetaan ja tunnetaan?
Mitä ihmisen tekemää voit löytää Isän kotona Taivaissa?
Mitä ajattelet elämästäsi; mitä voisit oppia Saarnaajalta ja mikä on mahdotonta hyväksyä?
Mitä tai miten voisit saada omaisuutta mukaan Taivasmatkalle?
Minkälaista olisi elää, jos ei olisi iankaikkisen elämän toivoa; mikä on elämämme tarkoitus?
Kaikki julkaistut blogini:
”Haluaisitko kertoa jonkun Raamatun kirjan luvun, joka on varmasti Jumalan sanaa, joka on varmasti totta, jonka puolesta sielusi voisi taistella valhetta vastaan?” En usko, että kristitty on kutsuttu taistelemaan valhetta vastaan Raamatun puolesta. Raamattu voi varmasti kelvata työkaluksi, kun taistellaan valheita ja vääryyttä vastaan ihmisten välisissä suhteissa. Valitettavasti Raamattua käytetään myös valheiden ja vääryyden työkaluna. Heikki Palmu muistuttaa tästä omassa blogissaan https://www.kotimaa.fi/blogit/raamatun-nainen-kuunnelkaa-haentae.
Käsitys siitä, mitä usko Kristukseen merkitsee, vaihtelee aika tavalla.
Minun ymmärtääkseni se ei ole mikään abstraktinen käsite tai usko
sijaiskärsimykseen noin yleisenä tosiasiana, vaan se on ennen muuta henkilökohtaisena koettu Jumalan vastaus hätään ja avunpyyntöön.
Tämä johtaa ajattelemaan, että uskovan suhdetta Jumalaan ja hänen sanaansa ilmentää sanoin selittämätön nöyryys ja kunnioitus.
Näin ollen se ei minun mielestäni vie uskovaa Jumalan sanan suhteen jonkunlaiseen laatupalaveriin: tämä kelpaa, tätä ei meikä viitsi kuunnella, tämän suostun pitkin hampain uskomaan, tätä en kelpuuta millään muotoa m i n u n elämääni. Epäuskoa se ainakin minun mielestäni on. Ei sille mitään voi, että niin moni tuolla tavoin viettelee itsensä – jotkut jopa tekemään sopimattomia omassa ruumiissaan siitä syyllisyyttä tuntematta.
Ei sitten ole ihme, että marginaaliin ja naurettavaksi joutavat kaikki sellaiset, jotka haluvat uskoa niin kuin on aina uskottu sanaan luottaen.
Jorma, kiitos erinomaisesta kommentista. Epäuskoiset eivät usko varmasti mihinkään lukuun Raamatussa. Jumalan kirjoitettua sanaa ei heillä ole.
”Jumalan kirjoitettua sanaa ei heillä ole.” Raamattuun kirjoitettu sana tulee Jumalan eläväksi sanaksi, kun ihminen sanoo sen toiselle ihmiselle. Silloin kirjain saa hengen. ”Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.”
Kirjain tuo kuoleman….
Kuoleman se kirjain tuo puhuttunakin, ei asia siitä muutu.
Kirjain näet tarkoittaa tässä lakia, eikä sen validiteetti ole sidottu
tekstimuotoon. Saarnattu laki on yhtä pätevää kuin Biblian sivulle präntättykin Jumalan tahto.
Martti Pentti, ihan uutta evankeliumia sinä esitit. Ainoastaan uskovaiset ovat vapaat kirjaimen eli Jumalan lain kirouksesta. Epäuskoiset jäävä kirjaimen eli Jumalan lain alaiseksi.
2.Kor.3:6
Tässä Raamatun kohdassa Paavali tarkoittaa kaikkea Jumalan tahtoa kymmentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä, jotka vaativat ihmisiltä tekojen vanhurskautta ja täydellistä nuhtettomuutta, jota Jumalalla on.
Tällaisena laki tuomitsee kaikki ( 2.Kor3:6 ) apostoli sanookin: ”että kirjain eli käskysana kuolettaa, mutta evankeliumi elikä Henki tekee eläväksi. Evankeliumi sanoma ristiinnaulitusta ylösnousseeesta Jeesuksesta tekee eläväksi tuo Pyhän Hengen, ja tekee eläväksi.
Mutta Jumalan laki on kuoleman virka, kuitenkin hyvin tarpeellinen ja hyvä. Sillä sen tehtävä on näyttää synnin synniksi, paljastaa mitä me omassa varassa todella olemme, siksi lain kirjain kuolettaa.
Mutta evankeliumi vapauttaa ja päästää synnin kahleista. Mutta näitä kahta lakia, eikä evankeliumia saa sekoittaa keskenään.
”Saarnattu laki on yhtä pätevää kuin Biblian sivulle präntättykin Jumalan tahto.” Onko tässä kysymys sanan pätevyydestä? Raamatussa on paljon ajatuksia puhumisesta ja kuulemisesta. Jumala kuulee ihmisen rukouksen. Ihmisen tulee kuulla Jumalan puhetta. Kirjaan painetut sanat ovat vain painomustetta paperilla, ellei niitä lueta, kuulla ja kerrota edelleen.
Kannattaisi Pentin muistaa mitä itse kirjoittaa, otin nääs kantaa tähän:
”Silloin kirjain saa hengen. ”Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.”
Voin tuon asian toistaakin.
Ei se puhuminen mitään ratkaise.
Tässä puhutaan laista, kirjain nimittäin tarkoittaa tässä lakia. Se kuolettaa, niin puhuttuna kuin kirjoitettunakin.
Siis laki tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.
En menisi sanomaan, että Jumalan sana yleensäkään on kirjoitettuna vain painomustetta paperilla.
Miten moni saakaan lukemastaan lohdun, ja jotkut toivon mukaan vielä saavat siitä piston sydämeensä ja alkavat etsiä Hyvän Paimenen ääntä.
Kyllä minä ihmettelyt olen miksi Jumalan tahto/laki nähdään vaatimuksena tai rangaistuksen kautta, näin ajateltaessa puuttuu rakkaus, siis kun ihminen uudestisyntyy niin Jumala vuodattaa Pyhän henkensä ja sen kautta rakkautensa uskovaan, VAUUUUU.
Mitä tämä rakkaus saa aikaan, sydämen halun elää Jumalan lakia noudattaen Pyhän Hengen voimassa. Enää ei ole pelastus se mikä vie eteenpäin vaan Jumalan rakkaus joka näkyy teoissa, AAAMEN.
Jeesus osoitti rakkautta loppuun asti, rakasti niitäkin jotka Hänet ristiinnaulitsivat. Jeesuksen ei tarvinnut ajatella itseään synnin kautta vaan Hän oli puhdas synnistä eikä tarvinnut pyhittyä.
Meille pakanoille on juuri se että kun saamme synnit anteeksi ja Pyhän Hengen, niin ensinnäkin PH näyttää menneen elämän saastaisuuden eli elämän jossa täytimme himojamme, toiseksi PH kirkastaa Jeesusta eli Hänen Sanaansa ja kun ymmärrämme sen niin SYDÄMEN HALUSTA TEEMME SEN MUKAAN.
Mitä on armo, kun ymmärrämme oman entisen vaelluksemme saastaisuuden ja täydellisen eron, Jumalasta ja omista ansioistamme, ja sen ettemme kuulleet Jeesuksen ääntä niin nyt uudessa luonnossa voimme Jumalan rakkauden avulla armahtaa kaikkia läheisiämme kun ymmärrämme etteivät he vielä ymmärrä ja kuule Jeesusta ja näin voi elää Jumalan tahdossa vaan ovat synnin orjia ja toteuttavat sen haluja ja himoja.