Saarna oli petosta tyynni

Saarnaaja sivuutti tekstin.
Kirkossa ei taida olla kuluttajasuojaa tai sitten ”postilloistakaan” ei ole apua. Kirkkokäsikirjan mukaan tämä sunnuntai on niin sanoakseni palvelupyhä, kuten seuraava lause osoittaa: ”Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan tästä armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään.”
Päivän evankeliumiteksti on Johanneksen evankeliumista 13 luku, jakeet 40-52.
Siinä Jeesus puhuu opetuslapsilleen aloittaen: ”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.” Jatko lohduttaa meitä ulkokullattuja:
”Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut.” Lopuksi Jeesus viittaa ennustukseen ja sen toteutumiseen jo nyt eli siinä ajassa: ”Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”
Aika hieno ja vaativa teksti purettavaksi. Mutta mitä teki saarnanainen. Luki ihan toisten tekstin, jota nostatti seurakunnan kuuntelemaan! - Onko sellainen kirkkolain mukaan mahdollista. - No uusi teksti oli toki Johanneksalta, mutta ei suinkaan vähemmän vaativa; 7. luku, jakeet 40-52. Siinä fariseusten Jeesusta vangitsemaan lähettämät miehet tulivat haltioituneina Jeesuksen puheisiin tyhjin toimin takaisin.
Fariseukset ripittivät miehiä, 48 jae: ”Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus?, 49Tuo rahvas ei tiedä laista mitään -- kirottuja kaikki!" Aiemmin Jeesusta tapaamassa ollut Nikodeemus sanoi, 51:"Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.", niin 52 toiset sanoivat hänelle: "Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa." –
Galileasta ei tule mitään hyvää, olisi ollut haastava teeman alku. Mutta mitä tekee saarnaajatar. Ei edes pienen pientä viittausta kuulemaansa, vaan käsittelee kolme, . neljä Raamatun ihan hyvällä äänellä kyllä.
– Mutta kuulijaa on petetty raskaasti. Meidät houkuteltiin tietyllä tekstillä, jota ei siis ollut olemassa; esille, tiskille otettiin toinen tavara, jota sitäkään ei annettu, vaan tarjottiin ihan tosia.
Tällainen ei olisi mahdollista muulla kuin ev.-lut. Kirkossamme. Mutta mitä sanoisi tuomiokapituli. Ja kun tiedämme, että ei mitään, niin toisiko avun kuluttajaviranomainen, YLE:n hallintoneuvosto tai peräti apulaisoikeuskansleri!

15 kommenttia

  • Kimmo Saares sanoo:

    Kuten todettua, radiojumalanpalvelukset ovat pääsääntöisesti suoria. Jumalanpalvelus voi olla myös hyvinkin ajankohtainen, vaikka se olisi aiemmin tallennettu.

    Radiossa on vuosittain noin 130 jumalanpalvelusta ja yli 600 hartausohjelmaa, tv:n puolella jumalanpalveluksia on lähes 40 sekä lisäksi noin 60 Pisara-ohjelmaa. Yle tarjoaa siis sekä määrällisesti että laadullisesti laajan kokonaisuuden hengellisiä ohjelmia. Olemme iloisia siitä, että Laissa Yleisradiosta on edelleen velvoite tuottaa hengellisiä ohjelmia, ja Kirkon tiedotuskeskus tuottaa niitä mielihyvin yhdessä Ylen kanssa.

    Parannusta kannattaa tehdä ihan joka ikinen päivä.

    PS Sepon kritiikki kohdistui ymmärtääkseni tv-jumalanpalvelukseen. Radiojumalanpalvelus oli 18.10. suora. Kuunneltavissa tuolta http://areena.yle.fi/1-2984803

    Ja jos haluaa katsella tuon erittäin hienon Haapajärven tv-jumalanpalveluksen ja arvioida oliko saarna silkkaa petosta, niin tuosta sitten http://areena.yle.fi/1-2491700.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Väisänen sanoo:

    Oli siinä vähän sisällössäkin. Jos televisioinnin alussa olisi ollut ilmoitus siitä, että kyseessä oli nauhoitus, en olisi näin voimakkaasti Kiven tyyliä tavoittaen otsikoinut. Taidan olla kuitenkin tähän saakka ainoa henkilö, joka luterilaisessa maassa on virittäytynyt kuuntelemaan juuri saarnaa. Peräänkuulutan edelleen saarnakritiikkiä, ovathan saarnat julkisia. Sillä ei saarnaaja minusta pitäytynyt oikeassakaan tekstissä. Vain kaksi lausetta: ”Evankeliumi vie meidät tuomitsemisen ja vähättelyn maisemaa. Jeesus on joutunut jälleen keskelle ihmisten eripuraa.” Ja heti tämän jälkeen siirrytään esittämään eri teitä tulla uskoon. Ihan hyvä esitys, mutta sopii pyhään kuin pyhään. Minulle syntyi pakosta kaiken tämän jälkeen vaikutelma, ettei saarnaaja halunnut / kyennyt pysymään tekstissä. Onhan uudessakin tekstissä herkullista; ei tule Judeasta mitään hyvää, eikä ketään voi tuomita ennen tutkimista. Luulisin että nämä kohdat olisivat tarjonneet tilaisuuden puhutella kuuntelijaa, eikä vain tyytyä aiheen sivuuttavaan luentoon. En ole varmaan ainoa, joka tällaista olisi odottanut.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Saares sanoo:

    Meillä on monenlaisia odotuksia saarnojen suhteen. Mutta siitä olen ihan samaa mieltä, että saarnat ovat tärkeitä, ja niillä on oltava annettavaa — ei mitä tahansa korvista läpi valuvaa kiisseliä ilman sattumia. Juuri tuosta saarnasta on kuitenkin tullut myös positiivista palautetta. PS Yksi asia on tietysti sekin, että yleensä jos tekstissä on monta mahdollista kärkeä, ei viisas saarnaaja yritä viedä yhtä enempää perille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Väisänen sanoo:

    Ok. Kiitos Kimmo ”vastaantulosta”, Vastuu on aina kuuntelijan. Hyvä saarnahan se oli yleisen mielialan mukaan, mutta minulla oli tekstiin liittyvät odotukset. Voiko Kainuusta tulla mitään hyvää, voiko Pyhäjärveltä tulla mitään hyvää (Myllylä); ja saako ennakkoon tuomita ja vaikka levitellä huhupuheita pitkin kylänraitteja! (8s käsky) Sanoisin että yksi herkullisimmista teksteistä..- Kiitti ja. minun osaltani tässä asiassa loppu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Seppo Väisänen
    Seppo Väisänen

    Olen historian maisteri ja eläköitynyt YLE:n toimittaja. Kirjoittelen yhteiskunnasta, historiasta, kirkosta ja uskonnosta syrjäisen ja sivuun pannun asemasta. Kannatan kansankirkkoa, kirkollisesti olen vapaamielinen traditionalisti, joka määrittyy blogiensa kautta. Tutkimuksellisia kohteitani ovat virret ja Luther sekä tietenkin vuosi 1917.