Säännöllisestä rukoilemisesta

.

Rukoilemme kotonamme Lutherin aamu ja iltarukoukset täyden kaavan mukaan.

 

Siihen kuuluvat: Ensinnäkin: ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.Amen.” Toiseksi: ”Apostolinen uskontunnustus.” Kolmanneksi: ”Isä meidän rukous.” Neljänneksi: ”Lutherin kirjoittama rukous.” Meidän perheessämme laulamme vielä lopuksi virren 548.

 

Luther vähensi päivän rukoushetkien määrän. Hän päätyi tähän käytännön syistä. Hän luki useampia hetkirukouksia päivittäin. Kerran hän tuli tilanteeseen jossa hän oli pari viikkoa ohjelmastaan perässä. Silloin hän luki kerralla koko rästiin jääneen ohjelmansa läpi. Silloin hän tuli ajatukseen että tavallisille ihmisille riittää aamu ja iltarukous. On huomattava että Lutherin ruokarukouksen lukemisen ohjeeseen liittyy Isä meidän -rukouksen lukeminen.

 

Vanha kristillinen käytäntö on seurannut ikivanhaa juutalaista perinnettä. Toiset ovat rukoilleet kolme kertaa päivässä, toiset viisi kertaa ja muutamat seitsemästi.

 

Otan tähän pienen opetuksen tuosta vanhasta perinteestä.

 

Hetkirukouksista

 

Juutalainen rukouskäytäntö sisälsi päivittäisiä liturgisia hetkihartauksia. Ne kuuluivat jokaisen juutalaisen arkipäivään.

 

  1. Rukoushetkien lukumäärästä

 

1.1.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla kolmesti päivässä. Silloin rukoushetket laulettiin aamulla auringon noustessa kello kuudelta, keskipäivällä auringon ollessa korkeimmillaan ja illalla auringon laskiessa ja yön alkaessa kello kuudelta.

 

Tätä tapaa noudatti esimerkiksi Daniel.

 

Dan. 6: 11 Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana. 12 Kun nuo miehet riensivät yhdessä paikalle, he tapasivat Danielin hartaasti rukoilemassa Jumalaansa.

 

1.2.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla viisi kertaa päivässä. Silloin edelliseen ohjelmaan lisättiin aamupäivällä noin yhdeksän tienoilla eli auringon ollessa puolessa välissä nousua ja iltapäivällä noin kolmelta kun aurinko oli noin puolessa välissä laskemassa ja ilta alkoi.

 

Historiallisena yksityiskohtana todettakoon, että tämä tapa on siirtynyt islamiin sellaisenaan. Tästä ilmenee tiedotuksen puutetta. Kaikki tiedä että tapa on ikivanha juutalainen ja kristillinen käytäntö, jota Muhammed on jatkanut kannattajineen.

 

1.3.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla seitsemän kertaa päivässä. Silloin aamulla toinen rukous pidettiin jo ennen auringon nousua ja toinen auringon jo noustua. Illalla toinen pidettiin auringon laskiessa ja toinen myöhemmin ennen nukkumaan menoa.

 

Seitsemästä kerrasta puhuu esim. Psalmi 119: 164 Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän vanhurskaista päätöksistäsi.

 

 

1.4.) Yöllä hereillä olevat saattoivat vielä rukoilla yövartiossa ollessaan esimerkiksi keskellä yötä.

 

2) Muutama esimerkki siitä miten rukoushetket liittyvät tunnettuihin Raamatun tapahtumiin.

 

2.1. ) Ainakin yhteen aikaan Jeesus noudatti seitsemän hetkihartauden tapaa. Tästä kertoo tapaus missä Pietari meni häntä tapaamaan ennen auringon nousua.

Mark. 1: 35 Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. 36 Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta 37 ja löysivät hänet.

 

2.2.) Helluntain ihme tapahtui aamupäivän liturgisessa hetkessä, joka pidettiin kansallisen suurjuhlan helluntain vieton yhteydessä ja missä Pietari toimi saarnaajana.

Ap.t. 2: 14 Silloin Pietari astui

esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. Hän alkoi puhua kuuluvalla äänellä: ”Kuulkaa minua, juutalaiset, te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä: 15 —- nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti.

 

2.3.) Pietarin näky jossa hän sai kutsun mennä Korneliuksen kotiin tapahtui keskipäivän rukoushetken yhteydessä.

 

Ap.t. 10: 9 Seuraavana päivänä, kun miehet olivat matkalla ja jo lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan.

 

 

2.4.) Nikodemuksen ja Jeesuksen keskustelu tapahtui auringon laskun hetkihartaudessa jota vietettiin yön alettua iltakuudelta. Tässä vesperissä juutalaisilla oli useinkin tapana keskustella Raamatusta.

Joh. 3: 1 Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. 2 Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.”

 

2.5.) Keskiyön liturgisen hartauden eli mesonyktionin toimittivat Paavali ja Silas Filippin vankilassa. Tuo vaikutti niin vankeihin kuin vanginvartijaankin.

 

Ap.t. 16: 25 Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä

 

  1. Rukous Jerusalemiin päin

 

3.1.) Juutalaiset rukoilivat kasvot Jerusalemiin päin kääntyneenä

 

Kun oltiin lähellä temppeliä niin mentiin sinne rukoilemaan.

 

Kun oltiin lähellä synagoogaa niin mentiin sinne. Siellä rukoussuunta oli aina selvä se oli kohti Jerusalemia.

 

Kun oltiin kauempana noista paikoista niin auringosta katsottiin missä Jerusalem oli ja rukous toimitettiin tuolla paikalla.

 

Mikäli oltiin matkalla niin matka keskeytettiin ja pidettiin rukous tien vieressä. Keskelle risteystä rukoilemaan pysähtymistäkin nähtiin siellä täällä.

 

Varsinainen uskon koetinkivi syntyi kun ihminen oli yksinään kotonaan. Silloin nähtiin kuka rukoili itse rukoilemisen vuoksi ja kuka vain muiden mukaan mennen. Jeesus kehotti uskollisuuteen rukouskäytännössä. Myös yksinään kammiossa ollessaan oli rukoiltava.

 

3.2.) Rooma oli Jerusalemista länteen. Niinpä rukoussuunta oli siellä itään päin. Siellä itäiseen rukoussuuntaan liittyi myös vertauskuva siitä että nouseva aurinko viittaa Jeesuksen takaisintuloon. Nämä yhdessä vaikuttivat liturgiseen käytäntöön

 

Koska Rooma oli pääkaupunki, niin siitä tuli esikuva. Tästä on seurannut, että valtaosassa maailman kirkkoja alttari eli rukoussuunta on itään päin. Samaten valtaosa maailman kristittyjä vainajia haudataan jalat itään päin eli ylösnousemuksen aamua odottamaan niin että ylös noustessa kasvot ovat valmiina rukoussuuntaan käännettyinä.

3.3.) Historian kuluessa rukoussuunnan muuttaminen on muuttanut maailman kansojen uskonnon. Muhamedin kääntäessä rukoussuunnan Jerusalemista Mekkaan islam kääntyi omaksi uskonnokseen.

  1. Kehotus säännölliseen rukoukseen

 

Kun Paavali kehotti kristittyjä rukoilemaan lakkaamatta, niin alkuperäisessä yhteydessään tuo tarkoitti säännöllisistä rukoushetkistä kiinni pitämistä. Seurasipa sitten mitä tahansa eri hetkirukousten ohjelmaa niin sitä piti noudattaa tunnollisesti.

1.Tessalonikalaiskirje:
5:17 Rukoilkaa lakkaamatta

 

 

    • Tämä on Herran portti: vanhurskaat käyvät siitä sisälle. Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi. Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme. Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta. Herra on Jumala, ja hän antoi valon meille loistaa. Sitokaa juhlauhrit köysillä alttarin sarviin asti. Sinä olet minun Jumalani, ja sinua minä kiitän. Minun Jumalani, sinua minä kunnioitan. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. (Ps. 118:20-29)

  1. En tiedä Tauno miksi kerrot minulle tätä , kun en edes ole eri mieltä. ”Kolminaisuusopin perusta on siinä että Jumala on yksi. Kaikki tämän opin kanssa olevat opetukset ovat harhaa.

    Kolminaisuusopin järkkymätön sanoma on että Jeesus on Jumala ja ihminen samaan aikaan yhdessä persoonassa.

    Mikäli tästä luopuu, niin luopuu myös siitä että Jeesus on meidän pelastajamme eli kieltää sen että hän on Vapahtaja. Mikäli kielletään että Jeesus on Vapahtaja, niin silloin kielletään myös hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa tuoma sovitus ja voitto kuoleman valloista.” Vai onko syynä se , että näihin tuloksiin ei saa tulla Raamatun kautta, vaan lukemalla oppia? Eikö Raamatun sanoma riitä? Todellisuudessa ne eivät ole opin sanomia vaan Raaamatun. Saat toki olla sitä mieltä, mutta se ei taasen minua velvoita mihinkään.

    • Anne

      Vanhassa kreikkalaisessa kulttuurissa tehtiin ero aineellisen ja henkisen välillä. Tämä vastakkainasettelu oli suuri ja ratkaiseva. Kreikankielisessä ympäristössä asioita ilmaistaessa muutamat asiat piti ilmaista liha – henki vastakohdalla.

      Kreikkalaisessa ajattelussa sielu oli ruumiissa ikään kuin kuoren sisällä. Kun ruumis sitten kuoli niin tuo kreikkalaisten mielestä ikuinen sielu pääsi vapaaksi ruumiista.

      Kun siis Paavali halusi kreikankielisten kuulijainsa ymmärtävän että Pyhän Hengen vaikuttamat teot ja ihmisen omat teot sotivat toisiaan vastaan niin hänen piti sanoa että liha taistelee henkeä vastaan.

      Juutalaisessa ajattelussa taas kaikkein henkisinkin ilmaistiin erittäin aineellisesti ja kaikkein konkreettisinkin erittäin henkisesti. Niinpä kun Jumala puhalsi oman henkensä aineelliseen tomusta muovattuun Aatamiin niin silloin Aatamista tuli elävä sielu. Sielu siis on aineellisen tomun eli meissä olevan materiaalisen aineksen olemukseensa sisällyttävä todellisuus.

      Niinpä juutalaisessa filosofisessa ympäristössä puhe siitä että Jeesus on Jumala ja ihminen sisälsi erilaisia kysymyksenasetteluja kuin kreikkalaisessa kulttuuriyhteydessä.

      Koko Vanhan ajan keskustelu Kristuksen olemuksesta että hän on Jumala ja ihminen yhtä aikaa yhdessä persoonassa oli siis yritystä löytää sellaiset ilmaukset että tuo jo Raamatussa oleva sanoma Pyhästä Kolminaisuudesta saataisiin ymmärretyksi kreikkalaisessa ympäristössä, joka pahentui sellaisesta että muka henki ja aine voisivat olla yhtä todellisia Jeesuksen olemuksessa.

      Nikean kokous 325 teki yhteenvedon kolmen ensimmäisen vuosisadan työskentelystä Jeesuksen olemuksen selittämisessä kreikankielisen kulttuurin keskellä. Niinpä nuo kirkolliskokouksen määritelmät eivät ole muuta kuin kolmisen vuosisataa tehdyn Raamatun tutkistelun tuloksien kokoaminen.

      Kun huomaamme tuon tapahtuman tilanteen niin samalla voimme todeta että ”oppilauselmien” ja ”Raamatun sanoman” toisistaan erottaminen toisistaan perustuu noiden käsitteiden väärin ymmärtämiseen.

    • Anne

      Olen tuosta jakeesta pitänyt jopa yhden iltapäivän seminaarin.

      Eri näkökulmien esittely ansaitsee perusteellisemman käsittelyn.

      Palaan asiaan myöhemmin.

  2. Anne

    1) Anteeksi väärin lukemiseni.

    Luin irrallisena lauseen: ”Minä en tukeudu edes määriteltyihin kolminaisoppeihin.”

    Nyt kun luen uudelleen koko tekstisi huomaan että tuo lause liittyi sitä seuraaviin lauseisiin eri tavoin kuin ensimmäiset mielikuvani yhdistivät asian.

    Anteeksi väärin lukemiseni.

    Olen iloinen siitä että olet selvillä kolminaisuusopista.

    2) Minulle Raamatun sanoma ja oppi eivät ole kaksi eri asiaa, vaan nimenomaan aito kristillinen uskon oppi on juuri Raamatun oppi eikä mitään muuta. Terve oppi siis on julistusta siitä että Jeesus pelastaa. Sen sijaan muu kuin terve oppi pitää jotain muuta kuin Jeesusta pelastuksen perustana.

    • Anne

      Olen ennenkin huomannut että olet lukenut paljon ja pohdiskellut perusteellisesti hengellisiä kysymyksiä. Olen siitä iloinen.

      Jotenkin vain minulle äsken tuli oikosulku jonka takia tuo rakentamasi looginen yhteys hämärtyi mielessäni.

      Mutta nyt huomaan jälleen tuon perehtyneisyytesi uskon perustaviin kysymyksiin.

    • Tai voihan olla että kahden päivän kuntaretken tiivis työskentely kaupunkimme kehittämiseksi on saanut minut nukahtamaan ajatuksenjuoksussani ja tämän torkahduksen takia osa meni ohitseni.

  3. Kiireen ja toiminnan keskellä Matiakselle kysymys tuolla aiemmin olleesta.

    Areios: ”Oli aika, jolloin Poikaa ei ollut”.

    Oliko Areios oikeassa tässä lausunnossaan? Minun mielestäni juuri noin Iso Kirja opettaa.

    En tietenkään allekirjoita kaikkea, mitä Areios yhtenä vajavaisena ihmisenä päästeli aikana, jolloin Raamatun ymmärtäminen oli ennustettujen antikristuksien vaikutuksesta totuudesta kauas edennyt.. Mutta ei sitä Athanasiustakaan liene perustellusti pyhimykseksi julistettu!

    • Aivan uskontotieteellisesti Vartioseuran ja areiolaisuuden kesken on tiettyä yhtäläisyyttä. Ratkaisevaa on tuo että kielletään se että Jeesus on ikuinen Jumala.

      Eroavuus on siinä että Areios kehitti omat oppinsa vanhan kristinuskon vastaisesti eräiden kreikkalaisten filosofien todellisuuskuvasta lähtien, kun taas Russelin opin taustalla on eräiden 1800 -luvun Amerikoissa liikkuneitten filosofioiden muodostamia malleja, joiden asettamien kysymyksenasettelujen valossa Jeesuksen olemus täytenä ja todellisena Jumalana kielletään.

      Liturgisesti ja kirkko-organisaation kannalta elikkä siis käytännön tason uskonnonharjoituksen kannalta liikkeet ovat hyvin kaukana toisistaan, milteipä ääripäitä. Toinen liturgisesti rikkaan itäisen kirkon perinteitä sellaisenaan noudattava ja toinen pitkälti amerikkalaisen ”liturgiasta vapaa -liturgian” kaavaa noudattava.

      On huomattava että areiolaisuus ei ollut lahkolainen eli kirkko rakenteellisesti hajoittava, vaan harhaoppinen eli kirkon vanhan apostoleilta peräisin olevan perinteen mukaisen opin kieltävä.

    • Matiaksen luonnehdinnoissa on varmaankin uskontotieteellisesti asioita kohdallaan.

      Anteeksi tivaaminen, Matias, mutta oletko Areioksen kanssa samaa mieltä siitä, että ”Oli aika, jolloin Poikaa ei ollut” ? En minä nyt vastaamaan pakota, mutta…

      Martille totean, että luen itseni tässä Matiakselta kysymässäni asiassa areiolaiseksi. Tunnustan toki myös monia sellaisia asioita, joita luterilaisuudessa opetetaan. Tai ainakin ne luterilaiset opettavat, jotka näkevät Raamatun Jumalan sanana.

  4. Rauli

    Tuo Areioksen lause on täysin virheellinen. Jeesus on ikuinen.

    Athanasiuksen tunnustus sanoo oikean todistuksen kun se sanoo:

    ”Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki: Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton.

    Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön.

    Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.”

    Tähän asti Athanasiuksen tunnustusta.

    Ottakaamme tähän ote Heprealaiskirjeestä, missä sanotaan Jumalan Pojasta että hän on ilman alkua ja loppua. Tähän Jumalan Poikaan sitten suhteutetaan Vanhan testamentin Melkisedek.

    Hebrealaiskirje:

    7:1 Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, Jumalan, Korkeimman, pappi, joka meni Aabrahamia vastaan, hänen palatessaan kuninkaita voittamasta, ja siunasi hänet; 7:2 jolle Aabraham myös antoi kymmenykset kaikesta ja joka ensiksi, niinkuin hänen nimensäkin merkitsee, on ”vanhurskauden kuningas” ja sen lisäksi vielä ”Saalemin kuningas”, se on ”rauhan kuningas”; 7:3 jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava – hän pysyy pappina ainaisesti.

    Tässä siis todetaan Jumalan Pojasta että hänellä

    e i

    o l e

    p ä i v i e n

    a l k u a .

    Sillä juuri tässä asiassa Melkisedekiä verrataan Häneen.

    • Kiitos Matias vastauksesta. Enhän minä nyt vain millään tavalla painostanut? No joskus sitä innostuu, kun keskusteleminen kanssasi on todella antoisaa, ja vieläpä asiallista.

      Ja sitä paitsi olen nyt Hämeessä, sukujuurillani. Ehkä sekin on kommunikointiin vaikuttamassa. Mutta asiaan.

      Raamattu kertoo Jeesuksen aluperästä ”Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä”(San8:24)

      Athanasiuksen tunnustus sanoo, että ”Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä…”

      Matias sanoo: ”Jeesus on ikuinen.”

      Kaksi näistä kolmesta sitaatista viittaa yksikäsitteisesti siihen, että Jeesuksen olemassololla on alku. (Miten asian voisi muuten ymmärtää?)

      Olisiko Jeesuksen vertaaminen Melkisedekiin nyt sitten osoitus siitä, että Jeesuksella ei olisi alkua?

      Melkisedek syntyi ja kuoli niin kuin muutkin ihmiset. Hänen isänsä ja äitinsä nimeä ei kuitenkaan kerrota, hänen esi-isiään ja jälkipolviaan ei paljasteta, eikä Raamatussa ole mitään tietoa hänen päiviensä alusta eikä hänen elämänsä lopusta. Näin Melkisedek saattoi sopivasti esikuvata Jeesusta Kristusta, jonka pappeus on päättymätön.

      Jeesuksen pre-eksistenssistä Heprealaiskirje ei puhu mitään tässä yhteydessä.

      Melkisedekin pappeuden edeltäjää ja seuraajaa ei mainita, ja samalla tavoin Kristustakaan ei edeltänyt kukaan hänen kaltaisensa ylimmäinen pappi eikä hänellä Raamatun mukaan tule koskaan olemaan seuraajaa. Lisäksi vaikka Jeesus syntyi Juudan heimoon ja Daavidin kuninkaalliseen sukuhaaraan, hänen lihalliset esi-isänsä eivät vaikuttaneet millään tavoin hänen pappeuteensa, eivätkä papin ja kuninkaan virat myöskään yhdistyneet hänessä hänen ihmisesi-isiensä vuoksi, vaan tämä kaikki johtui valasta, jonka Kaikkivaltias itse oli vannonut hänelle.

      Melkisedekin ja Jeesuksen vertailu siis ei kumoa sitä tosiasiaa, että Jeesuksen olemassaololla on alku. Sitä hänen Isällään Raamatun mukaan ei tietenkään ole. Jonkunhan on täytynyt aina olla olemassa.

    • Heprealainen tapa ilmaista esimerkiksi kipinää on sanoa sitä ”tulen pojaksi”. Tämä ei kerro että kipinä on ”syntynyt” kuten me ihmiset, vaan kertoo että kipinällä on sama tulen ominaisuus kuin tulellakin.

      Sama periaate on silloin kun puhumme Jeesuksesta Jumalan Poikana. Tämä ilmaus kertoo, että Hän on olemukseltaan Jumala.

    • Rauli

      En kokenut tekstiäsi painostukseksi. Ihmettelin ainoastaan ettet ollut huomannut vastaustani aikaisempien puheenvuorojen kannanotoista joissa perustelin minkä takia Jeesuksen ikuisuus on johdonmukainen ja yhtäpitävä Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa. Ilmeisesti kuitenkin olin epäselvä kun itse vastaus jäi ilmaan roikkumaan.

Kirjoittaja

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25