Arvoisa Heikki Hector Harma. Kirjoitan sinulle nyt jo toista kertaa. Ensimmäinen kerta oli 1980-luvun alussa, jolloin Vanhankirkon seurakunnan nuorisopappina toden teolla tykästyin HEC-yhtyeesi biisiin Vanhan kirkon puisto. Lähetin sinulle levy-yhtiöösi kirjeen, mutta et tainnut koskaan saada breiviäni? Olisin kysellyt tällaista asiaa: Voisitko ajatella tekeväsi tilaustyönä joululaulun, josta olisi suuri ilo kaikelle kansalle ja jota voisimme hoilata Kristus-messun aikaan? Tämä pyyntö tuli uudelleen mieleeni, kun tyttäreni ja 10.000 muun fanisi kanssa istuimme Hartwall-Areenan katsomossa 10.12.16 50-vuotistaiteilijajuhlakiertueesi upeassa päätöskonsertissa.
Olen seurannut uraasi koko ajan ja kun 1980-luvun alussa alkanut työrupeamani Vanhan kirkon vaiheilla tuli nyt ekana adventtina 2016 päätökseen, niin olisin lähtöjuhlassani toivonut kuulevani musikaalisesti lahjakkaitten työtovereitteni esittämänä tuon mainitun Vanhan kirkon puisto-biisin. Ei onnistunut. He tahtoivat tämän ajan henkeen sopivammin räpätä minulle. Toisaalta keikallasi näin, miten paljon lisäenergiaa olet saanut näistä nuoren polven rap-artisteista, sellaisista kuin keikkavieraasi tuplaenkeliniminen Mikael Gabriel ja yltiöpositiivinen Elastinen. He arvostavat sinua ja sinä olet heille eräänlainen isähahmo. Ja keikkasi ansiosta sain sitten lopulta kuulla sen VK:n puistonkin livenä…
Kerran olemme puhuneet puhelimessa keskenämme. Olit etsimässä hääjuhlapaikkaa ja soitit myös Vanhankirkon seurakunnan virastoon. Puhelusi yhdistettiin minulle, koska toimin tuona päivänä virastopappina. En tohtinut palata kirjeasiaan, vaan pyrin pysyttelemään nahoissani ja asialinjalla.
Nähdäkseni olet ollut johdonmukaisesti rauhan ja oikeudenmukaisuuden asialla koko puolen vuosisadan ajan. Ja mahdollisesti yhtä kauan olet käynyt Jaakobin painia Jumalan kanssa? Nämä molemmat aiheet yhdistyvät mojovalla tavalla konsertissa esittämässäsi laulussa Kuunnellaan vaan taivasta. Itse asiasta kuultuna sanot eräässä haastattelussa:: ”Kuunnellaan vaan taivasta aiheutti sen, että mua pyydettiin ties mihin kirkollisiin tilaisuuksiin ja paneeleihin ja seminaareihin. En mennyt.” No, kirkon väki on sitkeää. Ei väkisin vaan väsyttämällä, you know…
Onko rakkautta ilmassa,
onko tänään turvallista ulkona?
Vai onko vuorotteluvapaalla
samaan aikaan sekä Allah että Jumala?
En ole Allahin asiantuntija, mutta kristinuskon Jumala on kyllä Rakkaus. Sen sijaan rakkaus ei ole jumala. Allahista en tiedä, mutta Raamatussa itsensä ilmaiseva Jumala ei ole vetäytynyt luomastaan maailmasta millekään vuorotteluvapaalle. Itse asiassa hän tuli ensimmäisenä jouluna tänne maan päälle, ihmisen nahkoihin. Sana tuli lihaksiin. Kun me annamme kaikessa kunnian Jumalalle emmekä tappele siitä keskenämme, niin maan päälle voisi syntyä rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.
Lienet kuullut vanhan tarinan, joka luonnehtii maailman kolmea pääuskontoa Muhammedin, Buddhan ja Kristuksen antaman esimerkin valossa: Mies oli matkalla ja suistui tien varressa olevaan syvään savikuoppaan. Aikansa turhaan ponnisteltuaan hän jäi masentuneena istumaan kuopan pohjalle. Silloin saapui paikalle Muhammed. Hän kehotti onnettomuuden uhria toiste pitämään silmänsä paremmin auki ja poistui ryhtymättä sen enempiin toimenpiteisiin.
Tulipa Buddhakin onnettomuuspaikalle. Hän näki miehen, istuutui kuopan reunalle jalat ristissä allaan, kuten hänen tapansa oli, ja mietiskeli kauan vaieten. Sitten hän sanoi miehelle:
”Minä säälin sinua, mies raukka! Ainoa pelastukseni on, että kuoletat elämisen halusi ja jäät kuoppaan”. Buddha nousi ja lähti paikalta – sydän sääliä täynnä.
Sitten saapui Kristus miehen luokse. Sanaakaan sanomatta hän laskeutui kuoppaan, kohotti onnettomuuden uhrin vahvoille harteilleen ja auttoi hänet tielle. Sitten hän sanoi miehelle: ”Seuraa minua!”
Summa summarum: Muhammed neuvoo, Buddha säälii, Kristus yksin voi auttaa. Ja ne, joita hän on saanut auttaa, auttavat mielellään myös muita.
Mä en avaa ulko-ovea,
siellä väijyy tulevaisuutemme historia
Enkä maton alle kurkista,
sinne lakaistu on viattomuus maailmasta
Mutta voinhan rukoilla…
Rukoilla voi todellakin aina! Hätä ei lue lakia – hätä opettaa rukoilemaan! Jumala itse puhuttaa ihmistä rukoukseen, rukoiluttaa tätä hädän kautta. Rukous ei käynnisty ihmisen omasta aloitteesta.
Ortodokseille koko elämä on jatkuvaa rukousta. Rukous ei ole mitään mykkää huutoa jonnekin avaruuteen, vaan se on henkilökohtaista keskustelua ihmisen ja Jumalan välillä. Olet itsekin aikanaan laulanut We shall overcomea: Kerran voiton saamme, Jeesuksessa voiton saa-aa-aa-aa-mmmmme. Siihen turvatkaamme!
Niin kuunnellaan vaan taivasta, se vaikkei vastaakaan
On nukahtanut Jumala tai jatkaa luomistaan
Kai avaruuden tuolla puolen, jossain missä lie
saan vastauksen kunhan kuolen, mutta on tää pitkän pitkä tie
Lehtitietojen mukaan pidät itseäsi epäilevänä etsijänä, joka ei usko ihmeisiin vaan tieteelliseen maailmankuvaan. Asetat Jumalan kohtaamiselle aikamoiset reunaehdot! Lienetkö profiloinut tai brändännyt itsesi jonkinlaiseksi ikuiseksi etsijäksi tai agnostikoksi? On kurjaa nähdä, miten uskonnollinen ajattelusi ei kehity lainkaan samassa suhteessa kuin muu funtsimisesi. Aina vain ollaan kaukana, etäällä, Jumala ei vastaa, vaan mieluummin nukkuu.
Ei se näin mene, Hector! Kyllä etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan! Joulua edeltävä adventinaika muistuttaa, että meidän tulee avata sydämemme Herrallemme voidaksemme ottaa hänet nöyrästi vastaan Vapahtajanamme. Kyse on siis avautumisesta Jumalan todellisuudelle eikä siitä, että etsii, etsii, vaan ei soisi löytävänsä! Ja – anteeksi nyt vain, mutta – etsijän on uskallettava tulla myös kirkkoon, Herran huoneeseen.
Minusta tuntuu, että sinulla olisi kaikki tarvittavat palapelin osat jo koossa, kaikki tarvittavat elementit olemassa – körttiläisittäin ilmaistuna – Kristuksen sisäistä tuntemista varten. Kannattaisi sisäistää ajatus, jonka olet itse kääntänyt Leonard Cohenin Suzanneen:
Ja Jeesus merta kulki, askel aaltoin päällä viipyi.
Kaiken piiriinsä hän sulki, kauan paikallaan kun viipyi,
Ja kun viimein tiesi varmaan, hänet hukkuvat vain huomaa.
Huusi hän: te aamun harmaan jälkeen jäätte meren huomaan,
Kunnes tuuli teidät päästää, itseäin en saata säästää,
Ja hän ihmiseltä näytti, antoi anteeksi ja täytti elämän…
Ikävä kyllä kuulin nuorena poikana tuon yhden keskeisen kohdan väärin ja vähän loukkaannuinkin siitä, kun luulin sinun tarkoittaneen, että Hänet hukkuneen vain huomaat. Sori siitä. Konsertissa kuulin sentään oikein.
Missä piileskelet Jumala? Ootko sisälläni vai ulkopuolella? Vai kaiken takana…?
Nämä kappaleen lopussa tekemäsi kysymykset ovat keskeisen tärkeitä. Jokaisen ihmisen tulisi ne tehdä elämässään.
Niin, Jumala on järjeltäsi piilossa, salattu, mutta uskon avulla kuitenkin löydettävissä. Kuten Anselm Canterburylainen sanoo: ”En pyri ymmärtämään, jotta voisin uskoa, vaan uskon, jotta ymmärtäisin”.
Jos ja kun avaat sydämesi Jumalan todellisuudelle, tulet huomaamaan, ettei hän ole ollut milloinkaan sinusta kaukana: Jumala on lähellä ihmisen pintaa, sen alla – lähellä rintaa. Mestari Eckhartin (1260-1328) sanoin: ”Siinä määrin kuin jätät kaiken, siinä määrin – ei vähempää eikä enempää – Jumala tulee sisälle mukanaan kaikki, mikä on hänen omaansa, sikäli kuin olet kaikissa asioissa kokonaan vapauttanut itsesi siitä, mikä on sinun omaasi.”
Tätä kirjettä, Hector, en lähetä levy-yhtiöösi, mutta jos joku sinut hyvin tunteva ihminen sattuisi lukemaan tämän, niin olisi ihan mukavaa, jos linkkaisit tämän Harman Heikille.
Ystävällisin terveisin, Ruttopuiston rovasti
PS: Taisi se ensimmäinenkin kirjeeni olla turhan pitkä…?
Hectorin haastattelu Kirkko ja kaupungissa / Valomerkki.fi:ssä vuodelta 2007:
http://www.valomerkki.fi/kirkko-ja-kaupunki/kirkko-ja-kaupunki-arkisto/5017
Hector: Kuunnellaan vaan taivasta…
HEC: Vanhan kirkon puisto
Hieno kirjoitus! Ja Hector todella on suuri taiteilija!
Kiitos, Juhani. Joo, kyllä Hector on.
Suuresti arvostamani Hector taitaa olla aikansa lapsi tuossa tieteellisessä maailmankuvassa ja kristinuskossa näkemässäni ristiriidassa. Monella ihmisellä, luen niihin itsenikin, on tieteellinen maailmankuva mutta kristillinen maailmankatsomus.
Hector on parhaimmillaan mystifioidessaan. Kaikki Aslanit ja Mirandokset ovat tavallaan peitettyjä Kristus-kuvia. ” Herra Mirandos on kun jos kaikki muu on jos”.
Elias: Haa, mielenkiintoinen tulkinta tuo Mirandos, oma vai lainattu? Sen kyllä tiedän, että C.S. Lewisin Narnian leijonakunkku Aslan vertautuu Kristus-hahmoon sovitus-teeman perusteella.
Oma havainto on, mutta en usko olevani ainut, joka sen on bongannut.
Aslan-ajatus on tosiaan laajempaa perinnettä. Ikävää, että jotkut funkut ovat ottaneet sen nimen tavaramerkikseen…
Ai niin ja onhan Hectorilla myös myyttinen Meira, joka lienee suurempimerkityksinen kuin pelkkä halpismaustemerkki. Ja Ekhnaton, joka rakastui aurinkoon. Aton – kultistahan ajatellaan Mooseksen saaneen ensikosketuksensa yksijumalaisuuteen.
Elias: Niin, nämä aslanilaiset ovat näitä tunne-elämän ja seksuaalisuuden eheyttäjiä?
Just. ?
On tullut jouluradiota paljon viime aikoina kuunneltua, olisi se Hectorinkin joululaulu vielä joskus kuulla. Muuten olen ihmetellyt miten monet joululaulut etsivät ja odottavat joulurauhaa tähdistä? Eihän se sieltä löydy.
Ismo: Jep, monilla joululauluilla on väärät koordinaatit:
Ikävöidään jonnekin kauas, kun pitäisi iloita siitä, että
jouluna Jumala tulee niin liki,
että tulee ihan hiki!
Hectorin Pianomies on myös ’hiano’ kuva Kristuksesta.
Enpä ole tuota koskaan ennen noin ajatellut, mutta onhan se. Syntisten sairaala, missä ”ei kukaan lämpöiseen syliin juokse” ..
Elias ja Martti: Entäs jos Hector suuttuisikin noista teidän tekemistänne tulkinnoista ja sanoisi, ettei hän ole mitään tuollaista tarkoittanut?
Itse tykönäni olen miettinyt, miten vähällä vaivalla saisi kuulijat pohtimaan asioita syvällisemmin sen sijaan, että he toistaisivat Hectorin vääriä väitteitä. Korjausehdotus Kuunnellaan vaan taivasta-biisin kertosäkeistöön:
”Niin kuunnellaan vaan taivasta, se vaikkei vastaakaan (po. vastaiskaan)
On (po. Onko) nukahtanut Jumala tai (po. vai) jatkaa (po. jatkaako) luomistaan?”
Tyttäreni alkoi digata Hectorista jo varhain. Esim. Juodaan viinaa-lallatus tuntuiymmärtämättömän korvissa ihan ihastuttavalta. Well, minä opetit tytön korvaamaan viinan isoveljensä suosikkijuomalla piimällä. Sitten meidän perhe aina automatkoilla hoilasi suureen ääneen: JUODAAN PIIMÄÄ, TULLAAN VIISAAMMIKSI NIIN!
”Raamatussa itsensä ilmaiseva Jumala ei ole vetäytynyt luomastaan maailmasta millekään vuorotteluvapaalle.”
Tästä kyllä vois olla eri mieltä kun katsoo mitä kaikkiea maailmassa tapahtuu kaameaa,jota ei voi panna perisynninkään piikkiin. Theodokian aikuisneoikea ongelma selittyy oikeastaan vain niin että Jumala on ajoittain lomalla tai tietenkin niin ettei Jumalaa ylipäätään edes ole.
Niinpä on turha kiistellä. Jos Jumala ei ole, niin ihminen on samoin olematon. Jos ihminen on syntynyt sattumalta tähti pölystä, niin soluja ei voi olla olemassa.
Jokainen joka tuntee vähääkään mikrobiologiaa, tietää, että soluja ei voi syntyä tyhjästä. On myös perin kummallista, että ihminen uskoo Luojaan, jos Luojaa ei ole.
Uskovia on paljon ja he ovat varmoja Luojan olemassa olosta. On varmaa myös, että ne jotka uskovat, ettei Luojaa ole, ovat myös uskon varassa.
Kaikella on välttämättömyyden suomasta pakosta oltava alku. Niin ihmisellä, kuin kaikella muullakin. Raamattu kuvaa sitä sanoilla ”Kaiken alkaja ja ylläpitäjä” (Hebr.merkitys Luojalle)
Me olemme Jumalan kuvia ja kuitenkin lähes jumalia, sillä meissä on ilmeisestii jotain sellaista, joka myös löytää Jumalan teot kaikesta luomakunnasta, kunhan vain asetamme itsemme oikealle paikalle Luomakunnassa. Uskon kautta on kaikki, eikä ilman uskoa ole mitään.
Meillä olisi vielä paljon opittavaa Jumalasta, mutta me eksymme ja teemme Jumalan valehtelijaksi sanomalla, ettei Jumala ole Lähettänyt meille Poikaansa kertomaan meille Totuuden.
”Niinpä on turha kiistellä. Jos Jumala ei ole, niin ihminen on samoin olematon. Jos ihminen on syntynyt sattumalta tähti pölystä, niin soluja ei voi olla olemassa.”
Ismo, sattuman ja evoluution ainoa vaihtoehto EI tietenkään ole yksi kolmiyhteinen ev. lut. kritinuskon Jumala. Jos voime oletta yhden Jumalan v oime oletta yhtähyvin 10 000 luomiseen kykenevää jumalaa, jotka voivat ola lähes millaisia hyvänsä ja vaikkapa kakkienm tunnettujen uskontojen määritelemättömissä.
Ja Theodikean ongelma eli viattoman kärsimyksen ongelma on ja pysyy, jos kaikkivaltias ja rakkudellinen Jumala oletetetaan.
Ismo: ”Uskovia on paljon ja he ovat varmoja Luojan olemassa olosta.”
Jospa he kuitenkin vain tietävät uskovansa, mutta eivät usko tietävänsä.
Sattumaako vain on tää, vai onko kaikki kuitenkin juuri kuten on tarkoitettukin.
On vain yksi Totuus. Maailmankaikkeus on varmasti vain yhdellä tavalla olemassa.
Ismo: ”vai onko kaikki kuitenkin juuri kuten on tarkoitettukin.”
Ihan taatusti kaikki on niinkuin on tarkoitettu. Evoluutio ei tee virheitä.
Ismo: ”On vain yksi Totuus.”
Se ei vain ole vielä kokonaisuudessaan selvinnyt Telluksen sakille, vaikka jo aika paljon onkin selvinnyt noista parin tuhannen vuoden takaisista Jeesuksen ajoista lähtien. Ja lisää selviää koko ajan.
Juu lisää selviää koko ajan, hyvä niin, Totuus ei pala tulessakaan. On väärin ymmärtää, että Kristityillä olisi mitään sitä vastaan, että maailmankaikkeuden salat aukeaisivat tieteellisen keinoin, näyttää vain siltä, että kysmykset vain lisääntyvät ja epäilen vahvasti, että olemme pian siinä tilanteessa, että tiede joutuu kirjoittamaan vielä kaiken uusiksi. Voi käydä niinkin, että nykyinen maailmankuvaamme mullistuu totaalisesti seuraavien vuosikymmenien aikana. Meillä on jo kaikki annettu informaatio olemassa, mutta kuinka tulemme löytämään kaiken Sen takana olevan Viisauden? Salattu Jumala on edelleen salattu.
Kristuksen tulemus on lähellä. Näin itse ajattelen ja kaiken aikaa uskoni vahvistuu. Ennen epäilin enemmän, nykyisin uskon enemmän. Myös käsitykseni Raamatun merkityksestä ihmiskunnalle vahvistuu kaiken aikaa.
”Niin kuunnellaan vaan taivasta, se vaikkei vastaakaan”
Näistä sanoista nousee mieleeni Aatami, joka piiloutui pensaaseen, kun havaitsi Jumalan läheisyyden. Lauluntekijä on etsivinään Jumalaa, mutta oikeasti vain kätkeytyy Häneltä oman kuvitellun etistänsä taakse. Rakentaa oman pensaan, jonka turvissa kuvittelee olevansa turvassa. Aika moni tekee juuri näin.