Saa ja pitää arvostella, mutta asiallisesti
Evankelista David Herzog vieraili Suomessa. Lehtitietojen mukaan kuulijoita oli odotettua vähemmän, ja mies näytti väsyneeltä ja pettyneeltä.
Monissa kommenteissa osoitettiin hänen oppiensa ja tilaisuuksiensa kummallisuuksia kuten väitteitä tekonivelen korjautumisesta oikeaksi, kultahampaiden tai kultapölyn ilmaantumista, jopa enkelien sulkien keräilyä. Vähän liian ihmettä ja kummaa ollakseen uskottavaa.
Irvailtiinkin, ilmestyikö turhan julkkiksen hiuksiin Paavo Arhinmäen kuva.
Ehkä vähäinen yleisö ja suomalaisten terve haluttomuus nielaista mitä tahansa selittävät hänen kummalliset lausuntonsa siitä, että häntä ei saa arvostella. Muuten arvostelijoille alkaa tapahtua kamalia.
Hohhoijaa. Maailman sivu on ilmaantunut ihmisiä, jotka mielellään nostavat itsensä arvostelun yläpuolelle. Joskus taustalta löytyy kaikenlaista päivänvaloa kestämätöntä.
Minua ihmetyttää, miksi nostetaan esiin ihmeet ja kummat, kun keskeisenä pitäisi olla Jumalan sana ja sen keskus, Jeesus Kristus. Ihmeiden ihme ei ole todellinen tai kuviteltu ajallinen parantuminen, vaan uskon synty.
Eikä iso kirja opeta, ettei evankelistaa saisi arvostella. Oikeastaan asia on päinvastoin. Paavalin mukaan sisältö ratkaisee. Enkeli taivaasta voi julistaa väärin ja pimeyden enkeli kirkasta evankeliumia.
Vanha hyvä seuratupien ohje on, että puheen aikana mietitään, onko puhe Sanan mukaista vai ei. Tarvittaessa voidaan vaikka virsi aloittaa.
Arvioinnin oikeus ja velvollisuus ei tietenkään tarkoita, että kuka tahansa voi vapaasti purkaa kiukkuaan, kaunaansa, sairauttaan tai ties mitä. Myös arvioinnissa sisältö ratkaisee. Nöyrin mielin ja sävyisästi, mutta niin että asia tulee selväksi.
5 kommenttia
”Saa ja pitää arvostella, mutta asiallisesti” Blogin otsikko. Olen samaa mieltä ja lisäisin vielä, että aina ei tarvitse arvostella vaan asiallinen arviointikin riittää.
”puheen aikana mietitään, onko puhe Sanan mukaista vai ei”
Nykyään vain Sanan tuntemus alkaa olla niin heikkoa, että arviointi käy vaikeaksi. Kuinka moni tunnistaa esimerkiksi humanismin ja kristinuskon erot?
”Minua ihmetyttää, miksi nostetaan esiin ihmeet ja kummat”
No lähinnä varmaan siksi, että stadion oli varattuna ja piti saada aikaan urheilujuhlan tuntua.
Jospa minäkin arkana sanoisin, että kaikenlaisia ihmeidentekijöitä on. Ovatko pahasta vai hyvästä, sitä saattaapi miettiä. Aina silloin, kun ihmisten hyväuskoisuutta ja pahaaoloa käytetään hyväksi, ollaan joron jäljillä. Valitettavasti.
Kirjoittaja
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!
”Vanha hyvä seuratupien ohje on, että puheen aikana mietitään, onko puhe Sanan mukaista vai ei. Tarvittaessa voidaan vaikka virsi aloittaa.”
Tämä vanha ohje on erinomainen!
Herzog julistaa uutuuksia, jotka eivät ole Sanan mukaisia.
Uutuudet ovat lisiä, jatkokertomuksia Raamatun Sanaan, sinänsä kiehtovia, lihallista ihmistä innoittavia ja sananjulistajaa itseänsä korottavia! Olisihan se hienoa, jos voisi Pietarin tavoin astella vetten päällä tai kävellä Mestarin tavoin seinien läpi. Kunnia ja kirkkaus siinä väkisin ainakin osaksi siirtyisi automaattisesti julistajan itsensä osaksi!
”Minua ihmetyttää, miksi nostetaan esiin ihmeet ja kummat, kun keskeisenä pitäisi olla Jumalan sana ja sen keskus, Jeesus Kristus”. Niin minuakin blogistin tavoin ihmetyttää! Puhutaan lahjakkaasti Jeesuksen Nimestä, sovintoverestä jne., mutta samalla todellinen ja ainoa Isän kirkastama kirkkaus, Jeesus Kristus itse, on siirretty keskeiseltä sijaltaan sivurooliin ja julistetaan Sanan sijaan ”kirkkautta”, shekinaa, joka vaeltelee muinaisten kylä-Baalien tavoin pitäjästä pitäjään ja jopa saarnamiehen matkassa.
Tässä palvonnassa esimerkiksi profetiat sisältöineen jäävät sielullisperäisten haaveiden tasolle, jotka esimerkiksi profeetta Elia suorastaan hävyttömästi teki tyhjäksi hurmoksissaan hyppivien ja itseänsä viiltelevien ”seurakuntalaisten edessä: Ettei vain Jumalanne ole mennyt vessaan tarpeelleen, koska ei vastaa!
Muuten – taisi Pietarillakin vetten päällä kulkiessaan housut kastua pelkästään siitä syystä, ettei pitänyt silmiään kiinnitettynä yksin Jeesukseen!
Kyllä tämä elämä uskovanakin tahtoo olla etupäässä parkua ja avuksi huutamista oman jumalattomuuden tähden, ettei soisi mielellään toisiakaan höynäytettävän tällaiseen sentimentaaliseen helppoheikkikristillisyyteen!
Ilmoita asiaton kommentti