Runebergin jylhä luterilaisuus

Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. 8 Älä siis häpeä todistaa Herrastamme äläkä häpeä minua, joka olen hänen takiaan vangittuna, vaan kärsi sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi. Siihen saat voimaa Jumalalta.
9 Hän on meidät pelastanut
ja kutsunut pyhällä kutsullaan,
ei meidän tekojemme perusteella
vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti,
jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille
antamalla meille Kristuksen Jeesuksen
10 ja joka nyt on tullut julki, kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin.
(4. su loppiaisesta, kirjeteksti 2 Tim. 1:7–10)
Tämä pastoraalikirjeiden kohta sopii erinomaisesti kuvaamaan paitsi kirkkovuoden viikon teemaa ”Jeesus auttaa hädässä” myös päivänsankaria Johan Ludvig Runebergiä ja hänen virsirunoutensa ydinsanomaa. Runebergin virsiin ja vaikkapa runoelmaan Saarijärven Paavo, mottoineen ”Koettelee, vaan ei hylkää Herra”, sopivat hyvin sanat: Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Älä siis häpeä todistaa Herrastamme äläkä häpeä minua, joka olen hänen takiaan vangittuna, vaan kärsi sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi. Siihen saat voimaa Jumalalta.

Runebergin kädenjälki näkyy laskujeni mukaan 22 nykyisen virsikirjan virressä tavalla tai toisella. Kuten kansallisrunoilijalle sopii, hänen skaalansa on laaja. Virsiä on osastoissa helluntai, Jumalan sana 3 kpl, jumalanpalvelus, kiitos ja ylistys, ahdistukset ja lohdutus, kutsu ja kuuliaisuus 2 kpl, palvelu, Jumalan luomistyö, lapset, aamu ja ilta, vuodenajat, isänmaa, matkalla ja siirtolaisena sekä kuolema ja iankaikkisuus.

Runebergiin saattaa liittyä mielikuva ihanteellisesta sota- ja kansanromantiikan kirjoittajasta Vänrikki Stoolin ja edellä mainitun Saarijärven Paavon myötä. Kuitenkin hänen virtensä ovat hyvin jykeviä, niin valon kuin varjot todesta ottavia, ei mitään pintakuohua vaan ytimeen pureutuvia. Lain ja evankeliumin dialektiikka tulee selkeästi esiin, Kristus armon Herrana mutta myös myönteinen luomisusko ja Hengen toiminta. Tunnusomaisia sanoja ovat valo, armo, köyhyys, synti, Jeesus Kristus, Jumalan sana, pyhyys, puhdistus, Herran pelko, laki ja käskyt, lähimmäisyys. Tässä voi aavistella jykevän luterilaisuuden ohella suomalaisen pietismin mutta myös kansallisuusaatteen ja toki myös kansallis- sekä luontoromantiikan vaikutusta.

Armon ja totuuden, pyhyyden ja laupeuden dialektiikka sekä Raamattuun Vanhassa ja Uudessa testamentissa sekä Lutherin Vähään Katekismukseen viittaavat korostukset tulevat selvästi esiin esimerkiksi virressä 191:2-3:
Oikeamielinen hän on, vanhurskas vihassansa. Synneistään saa se tuomion, ken hylkää Jumalansa. Pahoista töistä isien kärsivät lapset lapsien neljänteen polveen saakka.
Vaan laupias on Jumala armoa etsiville, suo pelkäävilleen lahjansa, armonsa tuhansille. Hän ohjaa heitä neuvoillaan ja siunaa heitä päällä maan polvesta polveen aina.

Jeesus auttaa hädässä tulee mitä selvimmin taas sanoitetuksi virren 367 ensimmäisessä säkeistössä:
On autuasta Jeesukseen kaikessa aina luottaa. En ystävääni sellaiseen milloinkaan turvaa suotta. Hän surun, ilon hetkinä on uskollisin ystävä. Hän voi ja tahtoo auttaa. Seuraavissa säkeistöissä jatketaan tunnusomaisin sanankääntein – sanoisiko körttiläisten kriitikon körttiläisen puolen paljastaen: Luo sielun köyhän, etsivän hän aina tiensä löytää. …Ken kaipaava ja köyhä on, sen armoonsa hän sulkee. … Käy Herra maan ja taivasten luo halvimmankin ihmisen ja saapuu veljeksemme.

Näistä sanankäänteistä ei ole enää pitkä matka lähimmäisenrakkauden julistamiseen. Tämä tulee kirkkaimmin esiin puolestaan virressä – modernin lähimmäisyyden ja kansainvälisyyden äänenpainot tavoittaen: ”Oi Herra, kaikki päällä maan loit lähimmäisiksemme, myös kieleltään ja uskoltaan niin vieraat toisillemme. Kun sinulta saa hoivansa myös kaukainen maa, kansa sen niin ketään torju emme. …Kun kuolit kaikkein puolesta, oi Jeesus, ristin päällä, suo meidän nähdä rakkaina myös vihamiehet täällä.”

Luomisen ja lunastuksen kytkeytyminen yhteen hänen ajattelussaan jopa ekoteologisia sävyjä saaden tulee ilmi hänen virrestään 573:7: Maailma kaikkinensa on Luojan asunto. Tee meille eläväksi myös ristinsovinto.
Voisi sanoa, että Runebergin virsirunouden motoksi olisi voinut sopia vaikkapa On meillä aarre verraton -virren ajatuksia mukaillen Timoteus-kirjeen kohta viikon kirjetekstistä: ”…meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin.”

Aamuhartaus kirkkohallituksessa 5.2.14

13 kommenttia

  • Osmo Peltonen sanoo:

    Antiikin kulttuurin tuntemus myös vaikutti Runebergin etiikkaan. Selvimmin varmaan Vänrikki Stoolin tarinoissa. Ja olihan se uusi idea: suomalaisuutta antiikin valossa!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Runeberg oli ehdottomasti “pelimiehiä.” Puhe ja kirjoituskin kävivät kuin “ruuneperiltä”, vaikkakin pääosin “ruottiksi”. Kirjoitteli kuin tyhjää vain esim. juuri Saarijärven Paavosta, vaikka itse elelikin vähän muissa piireissä. Hyvähän se, että edes joku sitä teki. Virsistä en tiedä, kun en niitä itse tapaa veisailla. Runeberg on nyt varmaankin ainakin yhden tortunsyönnin arvoinen. Hyvä tekosyy ainakin, jos ei muuta, syödä kaloriarunsaita leivonnaisia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Runeberg ja oppilaansa Z.Topelius olivat Hengen miehiä kumpikin ja virsien ohella varsinkin Z.T kunnostautui satujen ja lasten kasvatuksen saralla. Näissä oli hengellinen painotus vahvasti esillä. Kun lapseni olivat pieniä, rakastivat ainakin satua “Sampo lappalainen”, johon oli oivasti kätketty Kristillinen sanoma lapsille sopivasti. Ja miten helppolukuista ja silti ylevää. Kristillinen kasvatus ja opetus olivat noiden herrojen mieleen, enkä panisi pahaksi, josko ne kaivettaisiin taas naftaliinista, kuten virret myös.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Topelius oli svenborgilaisuuten taipuva heprealsta esoteerista perimää varjeleva ja tradeerasava mystikko, joka kansan mieliksi kirjoitti exoteerista tarinaa, johon kärki esoteerisen kerroksen.

    Runbergin jylä kirtillisyys ei estänyt häntä pitämästä nuorta rakstajatarta ja kohtelemasta vaimo Fredricaa huonosti.Lisäksi hän lienee ollut lähes sadistinen opettaja: “Runeberg saattoi suhtautua oppilaisiinsa ironisen ylimielisesti, ja 1840-luvulla hän oli osapuolena monessa kiistassa koulussa käytettävistä kurinpitomenetelmistä. Runeberg halusi parantaa koulun tunnetusti huonoa järjestystä ja käytti ruumiillista kuritusta. Vuonna 1848 koulusta erosi 38 oppilasta vastalauseena kurinpidolle. Heidän joukossaan oli tuleva napapiiritutkija Adolf Erik Nordenskiöld. “

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Seppo Heinola: “Runebergin jyllä kristillisyys ei estänyt häntä pitämästä nuorta rakstajatarta ja kohtelemasta vaimo Fredricaa huonosti.Lisäksi hän lienee ollut lähes sadistinen opettaja….”

      Kuulostaa kyllä huonolta jos näin oli. Eipä niitä ihmisyksilöitä kannattaisi nostaa “korokkeille”, ei ainakaan kristillisen uskonnon yhteyksissä. Itseään kristityiksi kutsuvilla tälläistä tarvetta ja pyrkimystä on kuitenkin ollut vuosisatojen aikana. Ei niin kovin Raamatun opetuksien mukaista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tom Saarikoski sanoo:

      Vesa: “Itseään kristityiksi kutsuvilla tälläistä tarvetta ja pyrkimystä on kuitenkin ollut vuosisatojen aikana. Ei niin kovin Raamatun opetuksien mukaista.”

      Kuten esimerkiksi J.F. Rutherfordilla. Aikalaiskertomusten mukaan herra veti kuppia aika railakkaasti, ja kun vaimonsa kyllästyi miehen öykkäröintiin, hän muutti lapsensa kanssa pois pääkonttorista. Tämän jälkeen Rutherford hankki itselleen rakastajattaren.

      Eli Järjestöstä ja uskonnosta riippumatta, kaikenlaisia ihmisiä sitä uskontojen johtoportaille on aikojen saatossa mahtunut.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Tom Saarikoski: “Tämän jälkeen Rutherford hankki itselleen rakastajattaren.”

      Se nyt ainakaan ei pidä paikkaansa. Olisi siinä tapauksessa saanut “kalossinkuvaa persauksiinsa” todistajien joukosta.

      Ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä aikoina todistajista, silloisista Raamatuntutkijoista, erottautui jonkun verran henkilöitä, jotka olivat pettyneitä siihen, ettei Harmagedon tullutkaan sodan seurauksena, ja he eivät halunneet osallistua Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamistoimintaan, joka vasta silloin alkoi laajentua ja saada vauhtia. Alkoivat myös vastustamaan todistajia/Raamatuntutkijoita ja levittämään heistä herjaavia väittämiä. Osoittivat mm., että heidän uskonsa ja uskollisuutensa oli aikasidonnaista, ja etteivät olleet ehdoitta antautuneet Jumalan palvelukseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tom Saarikoski sanoo:

      Vesa: “Se nyt ainakaan ei pidä paikkaansa. Olisi siinä tapauksessa saanut “kalossinkuvaa persauksiinsa” todistajien joukosta.”

      Se on katsos vähän eri tason homma, kun Seuran Presidentti alkaa soosaamaan. Kuka olisi uskaltanut alkaa savustamaan Rutherfordia pihalle? Olisi ollut itse pihalla ja hyvin äkkiä.

      Mutta mikäs siinä. Sinähän se taas tiedät paremmin kuin he jotka Rutherfordin kanssa elivät. 🙂 Ei ehkä uskottavaa kenenkään muun kuin sinun mielestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Virheensä kummallakin, mutta hengen miehiä kuitenkin. Sen verran, tuosta ajasta, että vaimolla oli ilmeisen vaikeaa saada omia ajatuksiaan esille ja monessa olemme saaneet edistyä noista ajoista, mutta on paljon menty myös metsään noista ajoista, jolloin kansalla ja sen johtajilla oli ainakin Jumalan pelko tekemisensä pohjalla. kukapa noiden ihmisten sydäntä on päässyt lukemaa ja onko tarviskaan. Ihmisten mielissä ja muistoissa on kuitenkin Runebergin torttu, joten laiha lohtu, jos kirjoittivat isänmaasta ja kirkon merkityksestä kansa sivistäjinä. Lukutaito ja kansa koulu ovat saaneet paljon hyvää aikaan myös, mutta henki oli tuolloin kansan etu ei yksilöt merkinneet niin paljon kuin nykyään. Mielestäni, liike saisi tulla piirun takaisin, ja vaikka tuo Jumalan kunnioituksen opetus takaisin opetukseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Topeliuksen mystiikka ei ollut virhe vaan pikemminkin ansio. Runebergin kristilisyys oli vähintääkin tekopyhää pönötystä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Kun tietää, mistä hengellisestä yhteistöstä Rutheford oli lähtöisin, ei hämmästy hänen järjestönsä kylmää laillisuutta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Tomi Karttunen
    Tomi Karttunen

    Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja olen toiminut pääosin seurakuntapappina mutta myös apurahatutkijana sekä vuoden systemaattisen teologian lehtorina. Väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Vuoden 2008 joulukuusta olen työskennellyt teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa.