Rukous koko kansan käyttöön

 

Kuvassa on menossa Neljäs Kansallinen rukouksen ja esirukouksen seminaari Ngaoundéréssa Kamerunissa. Sitä pidetään 1.-7. 2021.  Rukous on hyvin merkittävässä asemassa meidän luterilaisessa kirkossamme Afrikan sydämessä.  Niinpä siellä panostetaan rukouselämän kehittämiseen voimallisesti ja käytännöllisesti.

Suomessa puolestaan Kirkolliskokous käsittelee aloitetta, joka yhdistää  edustajiamme  kirkkomme ylimmässä päättävässä elimessä. Aloitteeseen vaikuttaa omakohtainen kokemus rukouksen merkityksestä. Peräti 67 kirkolliskokousedustajaa on allekirjoittanut aloitteen, jossa toivotaan rukouksen aseman vahvistamista kirkossa. Aloite on osoitettu piispainkokoukselle.

Tässä blogissani käsittelen Aabrahamin rukousta ja nostan esiin siitä nousseita ajatuksiani.

 

SUNNUNTAI 8.8.2021
11. sunnuntai helluntaista
Etsikkoaikoja
Ensimmäinen lukukappale: 1. Moos. 18:20-32

Jumala teki vierailun Aabrahamin luo. Hän tuli ihmisen muodossa.  Hän puhui  Aabrahamin kanssa kuin ihminen puhuu ihmiselle.  Jumala osoitti hänelle suosionsa.  Aabrahamista käytetään nimitystä "Jumalan ystävä" ainoana henkilönä Raamatussa.  Aabraham on uskon isä koko kristikunnalle. Juutalaiset sanovat hänestä: "Avraham avinu", Aabraham isämme.

Aabraham oli suuri rukoilija. Jumala siunasi häntä rukousvastauksin.  Tämän sai kokea myös kuningas Abimelek ja hänen perheensä.

Mutta toisinaan kuitenkin hänkin joutui toteamaan, ettei rukousvastaus tullut hänen kaavailemassaan muodossa.  Niinpä lukukappaleessamme kerrotaan, miten Aabraham rukoili Sodoman puolesta. Rukous oli syvä ja voimallinen. Aabraham vetosi Jumalan oikeudenmukaisuuteen ja armahtavaisuuteen.

Rukous ei antanut sellaista vastausta kuin Aabraham toivoi. Sodoma ja Gomorra tuhoutuivat tulessa.  Mutta samalla on todettava, että vetoomuksen viittaus vanhurskaisiin kaupunkilaisiin sai ratkaisunsa: Jumala pelasti Lootin perheen.  Loot perheineen oli saanut armon Jumalan silmissä, ja heille tarjottiin pakomatka edessä olevasta tuhosta.  Vävyt jäivät jo kaupunkiin ja vaimonkin pakomatka keskeytyi. Niinpä vain kolme ihmistä pääsi pakoon.

Viime aikoina uutisissa on paljon puhuttu suurista metsäpaloista eri puolilla maailmaa.  Kuivuus on tehnyt luonnon herkästi syttyväksi. Tuli on päässyt irti. Monet kaupungit ovat tulleet uhan alaisiksi. Joissakin on jouduttu lähtemään pakoon, toisissa ollaan valmiustilassa:  lähdetään, jos tarvitaan.  Tuhot ovat valtavia.

Sodoman ja Gomorran tapauksissa vain Jumala tiesi noiden kaupunkien tilan.  Miksi näin oli, on ja pysyy yksistään Herramme tiedossa.   Niinpä nykyaikaisten suurten luonnossa tapahtuvien palojen onnettomuuksillakaan ei saa syyllistää ketään. Meidän ihmisten näkökulmasta ei tuollaiseen ole varaa eikä aihetta.

Sen sijaan mekin voimme omissa rukouksissamme rukoilla   katastrofialueitten ja siellä asuvien  ihmisten puolesta.  Saamme tuoda rukouksissamme Jumalamme eteen orvoiksi, leskiksi, lapsettomiksi jääneet,  asuntonsa, kotinsa, omaisuutensa menettäneet.

Rukoilkaamme kylien, kaupunkien, maakuntien, osavaltioiden ja maiden puolesta,  koko maailman puolesta, ja pyytäkäämme, että muutkin, kuin tuhoalueitten naapurimaat ja vain niiden palokalusto,  voisivat miettiä, miten auttaa niitä, joita onnettomuudet koskettavat.

 

Tässä pyhäpäivän ensimmäinen lukukappale

1. Moos. 18:20–32

Herra sanoi Abrahamille:
    ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän.”
    Miehet lähtivät kulkemaan Sodomaan päin, mutta Herra jäi vielä puhumaan Abrahamin kanssa. Abraham astui lähemmäksi ja kysyi: ”Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Ehkä kaupungissa on viisikymmentä hurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellä asuvat? On mahdotonta, että surmaisit syyttömät yhdessä syyllisten kanssa ja että syyttömien kävisi samoin kuin syyllisten. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?” Herra sanoi: ”Jos löydän Sodomasta viisikymmentä hurskasta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupungin.”
    Abraham vastasi: ”Minä olen rohjennut puhua sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö viiden vuoksi koko kaupungin?” Herra vastasi: ”En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.” Abraham kysyi vielä: ”Entä jos siellä on neljäkymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden neljänkymmenen takia minä säästän sen.” Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?” Herra vastasi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” Mutta Abraham sanoi: ”Saanko vielä puhua sinulle, Herra? Entä jos sieltä löytyy vain kaksikymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden kahdenkymmenen takia jätän sen hävittämättä.” Mutta Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?” Herra sanoi: ”Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä.”

 

 

24 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    ”Cetanā (sanskriti, pali; tiibetiläinen Wylie: sems pa) on buddhalainen termi, joka on yleisesti käännetty ”tahtotilaksi”, ”aikomukseksi”, ”suuntaavaksi” jne. Se voidaan määritellä henkiseksi tekijäksi, joka liikuttaa tai kehottaa mieltä tiettyyn suuntaan tiettyyn kohteeseen tai tavoitteeseen. ”

    Tämä vain siksi, että tässä sanotaan sen olevan buddhalainen, minä taisin sanoa hindulaiseksi. Se on sama kuin halu, joka on myös vetomoimaa, tahtomista, ja suuntautumista sitä kohti mitä halutaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos täsmennyksestä. Nyt olemme samoilla linjoilla siitä, mistä käsitteestä on kysymys.

      Muuten tuon käsitteen kiinankielinen merkki 思 merkitsee aivan arkisessa kielenkäytössä ”ajatella”. Mutta kuten tunnettua niin snojen arkikielinen merkitys ja jonkun käsitteen terminä merkitykset voivat kertoa erilaisia näkulmia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Paljon kiitosta Matias Rotolle ja Tarja Parkkilalle mukavasta ajatusten vaihdosta.

    Matias Rotolta kysyisin viittauksesta aikansa parhaimpaan Yliopistoon minkä sijoititti kovin myöhäiseen ajankohtaan.

    Oliko kyse Aleksandriaan sijoittuvasta koulusta.

    Jostain olen huomannut jo Paavalin saaneen opetusta Tarsoksen koulussa mitä tekstissä verrattiin Aleksandrian kouluun tiedossa.

    Ajatuksena kysymyksessä on mahdollisuus Paavalin saaneen jo Tarsoksessa tietoa Hellenismistä mikä sitten mahdollisesti vaikutti opin muotoiluun.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Pekka

      Kiitos kysymästä. Nimityksenä yliopisto on myöhäisempi laitos. Käytin tuota ilmaisemaan sitä, että Jerusalemin temppeli oli oman aikansa korkein juutalaisten oppilaitos, joten toimintansa luonteen kannalta se oli vastaavassa tehtävässä kuin yliopistot tai akatemiat nykyaikana.

      Luukkaan evankeliumi:

      19:47 Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. —

      20:1 Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, —

      21:37 Ja hän opetti päivät pyhäkössä, mutta öiksi hän lähti pois ja vietti ne vuorella, jota kutsutaan Öljymäeksi.

      22:53 Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, —

      On täysin mahdollista, että Paavali jo varhain sai opetusta Tarsossa. Sieltä hän oli kotoisin, mutta ei ole täysin varmaa, missä vaiheessa hänen kreikkalaisen kulttuurin taitonsa on saanut syvimmät vaikutteensa.

      Hänen paneutumisensa kreikkalaiseen kultuuriin oli joka tapauksessa niin syvällistä, että hän pääsi luennoimaan erittäin arvostetun Areiopagin kuulijakunnalle, joka oli suuruudeltaan noin puolta pienempi kuin juutalaisten vastaava korkean koulutuksen laitos Jerusalemin temppeli. Yksistään Salomonin pylväskäytävä oli valmiiksi rakennettuna kaksi kertaa isompi kuin Rooman Forum.

      Paavali hallitsi kreikkalaisen retoriikan erittäin suvereenisti.

      Jopa Paavalin kuuluisa lause, missä hän pyytää suuntaamaan kuulijoiden huomion omasta tyylistään hänen varsinaiseen sanomaansa, seuraa hänen aikansa erinomaisen retoriikan tyylikeinoja huomion kiinnittämiseksi puheensa pääasiaan.

      Korinttolaiskirje:

      1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua—-, vaan evankeliumia julistamaan – ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25