Lukijani.
Heinäkuun alussa 2023 tulivat voimaan uusi Kirkkolaki (KL) ja Kirkkojärjestys (KJ).
Vanhan Kirkkojärjestyksen 3. luvun 3. pykälässä oli muun muassa seuraava kappale: ”Seurakunnan rippikoulun ohjesäännön hyväksyy kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto. Päätös on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.”
Etsin turhaan vastaavaa säädöstä kesällä voimaan tulleesta Kirkkojärjestyksestä. Hakutermillä ”rippikoulu*” löytyi 16 osumaa. Niiden joukossa oli KJ 3. luvun 19. pykälässä aiempia rippikoulupykäliä vastaavat muut määräykset, kuten seurakunnan velvollisuus pitää rippikoulua sekä opetusaineistosta päättävä taho.
Mutta seurakunnan hallinnon tietoinen keventäminen alistamissäädöksiä vähentämällä näyttää johtaneen siihen, että vanhan kirkkolain aikana annetut seurakuntien rippikoulun ohjesäännöt ovat menettäneet oikeusperustansa.
Jos perusta todella on mennyt, niin on kenties olemassa mahdollisuus myös korjata asia: Kirkkojärjestyksen 5. luvun 10. pykälä käsittelee piispainkokouksen tehtäviä. Tehtäväluettelossa on kohta, jonka mukaan piispainkokous antaa kirkkojärjestyksen täytäntöönpanosta tarkempia määräyksiä asioissa, jotka koskevat muun muassa rippikoulua, rippikoulun pitämistä koskevaa lupaa tai rippikoulussa käytettäviä oppikirjoja.
Oma ajatukseni on kaikesta huolimatta säästävä: Vanhan kirkkolain aikana annetut entisiin malliohjesääntöihin perustuvat seurakuntien rippikoulun ohjesäännöt antanevat säädöspohjaan perustuvan velvoittavuutensa menettäneinäkin sen verran hyvän taustatuen rippikoulua johtaville teologeille, että niiden sisältämää viisautta tuskin kannattaa kevein mielin heittää menemään.
Sinun
Harmaa rovasti
Kuulostaa hyvältä, että turhaa paperien pyöritystä vähennetään. Tuskin kirkkoneuvostoilta löytyy kovinkaan suurta asiantuntemusta siitä, miten rippikoulu pitää toteuttaa. Ei sitä näytä olevan kirkossa paljon muuallakaan. Rippikoulu muodostuu kirkolle jopa vahingolliseksi tapahtumaksi, silloin kun sen joutuvat toteuttamaan viranhaltijat joilla ei ole edellytyksiä tehtävään. Rippikoulu kun on pakko pitää ja monet työntekijät kokevat sen pitämisen vastenmieliseksi. Sellainen asenne ei ole omiaan luomaan nuorille kuvaa siitä, että he olisivat tervetulleita seurakunnan toimintaan. Sama vastenmielisyys joka työntekijöillä on rippikoulun pitoa kohtaan tarttuu nuoriin ja kohdistuu kaikkeen kirkon toimintaan.
Pekka Veli. Vastenmielisyys voi johtua monista eri syistä
Minäkin pitäisin mielelläni oppitunteja kunhan pääsisi eroon leirielämän pakkopullasta ja yöjuoksuista.
Varmasti painotuksia opetukseen on syytä katsoa Konfirmaatiopolkua unohtamatta.
Parisuhteet, nuorena eroamiset, annetut lupaukset ikäkautena, ovat asiaa tänä päivänä.
Nuoren murtunut sydän kantaa useasti eteenpäin jatkumona uskoa uuteen mahdollisuuteen.
Vaatikaa nyt Piispoja ottamaan kantaa tulevaisuuden rippikouluun. Palkkaluokka Heillä on sen verran hyvä ettei koko ajan tulisi mennä sen käyttämiseen.
Marko. Yöjuoksuihin on olemassa mainio keino: Jännitysryhmä. Siinä ohjaajat organisoivat joka illalle nuorille välttämättömät jännityksen kokemukset. Silloin nuorten ei tarvitse enää hoitaa sitä puolta. He jos jännityksen joutuvat meille järjestämään, niin se ei ole koskaan mukavaa. Ainakaan yöllä, kun on jo rättiväsynyt muutenkin.
En tosin tiedä onko enää luvallista järjestää mitään toimintaa, joka ei koske koko leiriä. Jännitysryhmätoimintaan kun osallistuu vain ne , joita jännitys kiehtoo.
Jaa. Enpä ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta, Pekka Veli. Kyllähän rippileirillä kaikenlaista toimintaa on muutenkin, mutta kiitos vinkistä. Olen kyllä pannut merkille, että suomenkielisisissä rippikouluissa tuntuu olevan enemmän organisoitua vauhtia kuin rantaruotsalaisissa. Tosin kulttuurikin on aika erilaista.
Opin sen eräältä erityisnuorisotyön tekijältä. Siinä on hyvä mahdollisuus käsitellä erilaisia pelkoja. Heti toimintasession jälkeen nuoret on hyvin avoimia opetukselle. Jännittäviä tilanteita voi luoda ihan kotikonstein.
Yksi hauska on ”lentokoneesta” hyppääminen ilman laskuvarjoa. Lentokone on lauta jonka päälle astutaan silmät sidottuna. Molemmista päistä nostetaan lautaa, niin että lauta ei oikeasti nouse, kuin hiukan, mutta ”nostajat” juttelee koko ajan ja nousevat ylös kyykystä. Jolloin laudalla seisova uskoo olevansa jo todella korkealla. Sieltä sitten hyppy patjakasaan. Putousta todellisuudessa vain 20 cm.
Olen kokeillut itse tuossa laudalla seisomista ja vaikka tiedän todellisen tilanteen, niin kokemus on se, että olen todella korkealla.
Nyt sytytti. Tuo oli käytössä sillä leirillä, jolla olin kesäteologina yli 30 vuotta sitten. Tosin silloin tehokkain unilääke kaupunkilaisnuorille oli päästä raittiiseen maalaisilmaan pelaamaan reipasta lentopalloa. Kukaan ei jaksanut valvoa yli kello yhden vaikka yritystä oli 😉