Pieni punakantinen kirja 

Ensimmäinen Raamattuni, jota alakoululaisena aloin järjestelmällisesti lukea, oli pieni punakantinen kirja: Uusi testamentti ja Psalmit. Kirjallinen ensikontaktini Vanhaan testamenttiin tapahtui siis psalmien kautta. Tuo 1980-luvun puolivälissä lukemani suomenkielinen käännös oli tehty jo useita vuosikymmeniä aikaisemmin. Koukeroiselta ja vaikeaselkoiselta sen kieli tuntuikin lapsen näkökulmasta, mutta sitkeästi jatkoin lukemista eteenpäin. Muistan yhä, kuinka psalmeissa puhutteli niiden kauneus. Psalmien rukoilijat toivat Jumalan eteen monenlaisia pyyntöjä ja toiveita. Psalmien monipuolinen sisältö onkin peruste sille, että Martti Luther kutsui Psalmien kirjaa ”Pikkuraamatuksi”. Siinä ovat kiteytetysti edustettuina ne samat teemat, jotka tulevat esille myös muualla Raamatussa. 

Olin aktiivinen seurakuntanuori, kun vuoden 1992 Kirkkoraamattu ilmestyi. Olin siihen mennessä oppinut ulkoa monia jakeita vanhasta käännöksestä, ja uusi kieliasu tuntui hetken aikaa oudolta. Läheiseksi tullut paimenpsalmikin kuulosti erilaiselta, vaikka siinä oli toki säilynyt monia tuttuja piirteitä. Vieraus väistyi nopeasti, sillä uusi käännös oli sujuva ja ymmärrettävä. Psalmit heräsivät kuin uudella tavalla eloon. Opiskeltuani yliopistossa psalmeja alkukielellä oivalsin, miten paljon informaatiota heprealainen teksti tarjoaa. Yhdellä sanalla voi olla monta vivahdetta. Samalla syntyi oivallus siitä, kuinka samanlaisina ihmiset ovat pohjimmiltaan pysyneet vuosituhansien ajan. Vaikka nykyihmisten tekninen ja tieteellinen osaaminen on aivan eri luokkaa kuin antiikin aikana, perimmäiset elämänkysymykset ovat säilyneet samoina. Sen tähden psalmien rukoukset sopivat vaivattomasti myös oman aikamme ihmisten suuhun. 

Kieli muuttuu kaiken aikaa. On siis tärkeä askel, että UT2020-käännös saa lähivuosina rinnalleen ajantasaisen käännöksen Vanhasta testamentista. Esimakua tästä saadaan jo ensi vuonna, jolloin Psalmien kirjan uusi suomennos julkaistaan osana VT2028-hanketta. On tuntunut suorastaan etuoikeudelta, kun olen voinut olla vaikuttamassa muun muassa psalmeja koskeviin käännösratkaisuihin. Pitkä tie on tullut kuljettua lapsuuden pienen punakantisen kirjan ääreltä nykyhetkeen. Psalmien sanoma on hoitanut ja kantanut tämän matkan varrella. Psalmit ovat opettaneet erityisesti kiitollisuutta. Katkerat valituspsalmitkin päättyvät lähes poikkeuksetta ylistykseen. Siinä asenteessa olisi paljon oppimista tässä kovien sanojen ja vihapuheen kyllästämässä maailmassa. 

 

Teksti: Marko Marttila, Mikkelin hiippakuntadekaani ja VT2028-hankkeen ekumeenisen ohjausryhmän jäsen.
Teksti on julkaistu aiemmin kolumnina ilmaisessa Piplia-lehdessä.

  1. Ongelma pelkän, niin sanotun ’Uuden Testamentin’ lukemisessa on se, että ei voi mistään tarkistaa, että ovatko profeetat todella ennustaneet sitä, mitä väitetään UT:n puolella.

    Minulla on Raamattu, jossa on molemmet, sekä VT, että UT ja lisäksi UT:n puolella vielä viite siihen VT:n profeetan kirjaan ja jakeeseen, jonka sanotaan olevan ennustusta johonkin UT:n Jeesuksen tapaukseen liittyen, vasta silloin selviää, että UT valehtelee hyvin kroisisti ja joskus jopa naurettavasti, koska todellakin tuo VT:n kohta kertoo omassa yhteydessään ja ajassaan ihan muuta tarinaa, kuin mitä UT väittää.

    Jos emme ota kantaa siihen, että onko ulkopuolisilla oikeus kirjoittaa alkuperäisestä testamentista Uusi testamentti, joka jo sekin on testamentin kyseessä ollen laillisesti jopa rikollista toimintaa, niin kerron edelliseen viitaten ainakin yhden esimerkin:

    Jeesuksen ristillä ollessa kerrotaan että häneltä ei rikottu sääriluita, koska niin oli kirjoitettu, ”älköön häneltä luuta rikottako.”
    Jos ei voi asiaa tarkistaa, voi hyvinkin uskoa, että näin on kirjoitettu. Kun viitteen ohaamana menet tarkistamaan asiaa, onkin kysymyksessä Egyptistä lähdön kunniaksi ohjeistettu lampaan teurastus, joka piti syödä kerralla ja lisäksi sanotaan, että sen luita ei saanut rikkoa.

    Miten tuo lammas sitten muuttuukin juutalaiseksi nuorukaiseksi, (Paimen hän olikin jo, ) ja taas ilmestyskirjassa teurastetuksi lampaaksi, jonka kanssa mennään häitä viettämään.

    Myös joidenkin Psalmin sanojen väitetään kertovan Jeesuksesta.

    ”Heittivät minun puvustani arpaa,” ”juottivat minulle hapanviiniä”, ”Käänsi kantapäänsä minua vastaan,” Kuten huomataan, nämä ovat MINÄ-muodossa, eli väitetään ikäänkuin Jeesus olis ne kirjoittanut ja vielä kuolemansa jälkeen, koska osa noista tapahtui hänen ristillä ollessaan.

    Myös siirtolause: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.” ei sovi Jeesus tarinaan ollenkaan, koska Jeesuksen omienkin sanojen mukaan se oli Isän antama tehtävä, joka hänen piti suorittaa. Malja joka hänen tuli juoda, koska hän oli sitä varten tullut, ja juuri siksi Isä rakasti häntä.

  2. Marko

    Kiitos tekstistäsi

    Kiitos että psalmeista tulee uusi käännös tutkittavaksemme jo ensi vuonna

    Itse olen lueskellut psalmeja jo nuoruudestani asti, Lutherin selityksiäkin niihin luin jo 1960 -luvun alkupuolella.

    Jo 1970 -luvulla saarnasin psalmeista kokonaisen kirkkovuoden.

    Viimeksi kirkkovuoden 2021-2022 ajan kirjoitin viikottaiset blogini psalmitekstien pohjalta.

Kirjoittaja

Pipliaseura Suomen
Pipliaseura Suomenhttp://www.piplia.fi
PIPLIA voimasanoja -blogin kirjoittajat ovat Suomen Pipliaseurasta. He kertovat ajankohtaisista aiheista, jotka koskevat sanaa ja koskettavat ihmistä maailmanlaajuisesti.