Ripitystä vai keskustelua

Suomalaisen mies jättää menemättä kirkkoon, koska ripitystä hän on jo kuullut liiankin kanssa. Onnellinen avioliitto ei synny itsestään.

Miksi miehen pitäisi alistua aviovaimonsa ripitykseen ja viikon päätyessä sunnuntaina kuunnella vielä naispapin saarnaamista?

Toisaalta miksi naispapin saarnan jälkeen on vaikeaa kommunikoida oman aviopuolison kanssa?

Miksi monet suomalaiset miehet ovat huonoja kommunikoimaan, ostavat perjantaipullon ja humalassa ovat väkivaltaisia?

Huono kommunikointi avioliitossa voi johtaa avioeroon. Miten aviopari voi parantaa kommunikointia?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

 

    • Ari, sinulla uudestisyntyminen jotain jota itse olet tehnyt. Tosin josta olet luopunut jo ennen sitä.

      Teoillamme ansaitsemme ainoastaan kadotuksen. Uskomalla Kristukseen, hänen ristillä saatuun sovitukseen Jumalan kanssa, pelastumme.

      Päivittäin pyydämme syntejä anteeksi. Joka päivä elämä on kasteen armossa elämistä. Olemme Jumalan lapsia.

      Turvamme yksin Kristukseen ei omiin tekoihimme. Saatana ei meitä syytä Jumalan edessä.

      Kiitos Ari keskustelusta, joka on hyvä päättää. Illalla pohdin poistanko siitä osan.

  1. ”Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.” Sanal.14:1

    On paljon nähty, kuinka avioliittoa rakennetaan hiljaa, työllä ja vaivalla, mutta kuitenkin jos sen pohjalta ei löydy Kalliota, niin se saattaa hetkessä sortua. Ihminen kuten me kaikki olemme, heikkoa tekoa ja siksi oman käsivarren turvaan rakentaminen on usein kuin hiekalle rakennettu talo.

    Parisuhteen, tärkeimpiä rakennusaineita, ovat rehellisyys, avoimuus, kärsivällisyys ja pitkämielisyys ja toisen kunnioittaminen. (Kristillisen Rakkauden hedelmiä kaikki)

    Läheisyys ja syvät kiintymyksen tunteet voivat rakentua vain luottamukseen, jonka perustukset lepäävät Kristillisen uskon tuomassa anteeksiannossa ja Rauhassa. Monet tosin ilman uskoakin onnistuvat avioliitossa, mutta monille avioliiton karikot tuovat yhä useammin eropäätöksen pöydälle.

    Moni talo on rakennettu huolella, hyvin ja pitkällä juoksulla, mutta kun se hajotetaan, niin se on hetkessä tuhkan veroista ja luottamus on muisto vain.

    • Avioliittossa on hyvä tuntea hyvin aviopuoliso. Silti ilman keskustelua ja hyvää kommunikointia emme tiedä riittävän hyvin aviopuolison tarpeita. Luulottelu ei sovi avioliittoon.

      Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.
      (1. Kori.7:3‭-‬4 FB38)

  2. Pekka Ja Juha Heinilä se että te pystytte OMILLA teoillanne parantamaan avioliittojanne on tietysti teidän kohdalla hyvä, kuitenkin toisaalta ihmisen täytyy nöyrtyä juuri omista teoistaan ja viisaudestaan Jumalan edessä, siis nöyrtyä lapsenkaltaiseksi parannukseen että saa todellisen rakkauden jolla voi rakastaa omaa puolisoaan vaikka tämä ei vielä olisikaan uskossa ja halveksisi uskoa.

    Miettikää Pietaria, hän seurasi Jeesusta vuosia ja teki voimallisia tekoja, mutta kun tuli kova paikka niin hän ei ymmärtänyt Jeesusta eli kun hän uhosi seuraavansa Jeesusta kuolemaan asti niin hän ei ymmärtänyt kun Jeesus Sanoi hänen kieltävän Jeesuksen, tätä on oma voimaisuus ja viisaus, kuvitellaan seuraavansa Jeesusta mutta ei kuulla Häntä ja ylpeinä omassa viisaudessa neuvotaan toisia.

    En toivo teidän avioliittojenne särkymistä, mutta mikä olisi se pysäys joka saisi todella huutamaan Jumalaa avuksi, minulle se oli juuri avoliiton päättyminen.

    • Pitää jatkaa avioliiton hoitamista. On autuaallista olla aviovaimon kanssa samalla nurmella, jossa ruoho on vihreää.

      Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
      (Psalmi 23)

  3. ”Työkalua” parempaa ilmaisua en tiedä. Kokemus ensimmäisellä avioliittoleirillä oli juuri sellainen, että oli vuosikaudet yrittänyt huonoin työkaluin korjata liittoa. sitten leirillä sain käsiinsä uudenlaiset ja lisksi tarkat käyttöohjeet. Mutterit, alkoi kummasti avautua ja korjaukset sujua. Kummallista, miten sitä luottaa enemmän noihin vanhoihin työkaluihin ja hampaat irvessä yrittää vääntää muttereita auki, jopa väärään suuntaan kääntäen. Uusilla ja hyvillä ohjeilla mutteri avautui yllättävän helposti. ihan käsittämätön kokemus. Tämmöisiä työkaluja kun saa käsiinsä, niin tulee into hankkia koko työkalusarja.

    • Olisihan noita vähemmän sahalta, vasaralta ja taltalta kuulostavia sanoja. On ’väline’, ’keino’, ’tapa’, ’menetelmä’ tai ’konsti’.

    • Pekka, kiitos hyvistä kommenteista.

      Nämä työkalut sopivat miehille ja naisille yhtähyvin. Tarttee ainoastaan käyttää, tosin monesti on laiska, eikä halua käyttää oikeaa työkalua, jolloin homma menee mahdollisesti vähän vikaan.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.