SOINI JA SPN-VIHKIMISET
Ulkoministeri Timo Soini sai oikeuskanslerilta moitteet. Soini osallistui abortinvastaiseen tilaisuuteen virkamatkallaan Kanadassa.
Yle:n uutisten mukaan oikeuskansleri arvioi, että ministerin toiminnassa harkinta ja pidättyvyys ovat tarpeen. Silloin ei synny väärinkäsityksiä siitä, mitkä ovat Suomen ja mitkä ministerin omia kantoja, oikeuskansleri arvioi. Oikeuskanslerin mielestä Soinin toiminta ei kuitenkaan ollut lainvastaista.
Soini sanoo, että hän ottaa päätöksestä opiksi.
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että Suomessa ulkoministerilläkin on mielipiteenvapaus, mutta sen käyttämisessä harkinta ja pidättyvyys ovat tarpeen. Katolilaisen kristityn Soinin ei siis tarvitse muuttaa käsitystään abortista, mutta sitä hän ei voi ulkoministerinä julkisesti demonstroida, koska Suomen linja on toinen. Eduskunta äänestää ulkoministerin luottamuksesta perjantaina 21.9.2018.
Muutettavat muuttaen: pitäisikö papille, joka esim. vastoin kirkon avioliitto-opetusta, julkisesti toimii ja opettaa toisin, antaa samanlainen epäluottamusviesti? Siis, että harkinta ja pidättyvyys ovat papillekin tarpeen, vaikka laki sallisikin kirkon opetuksen vastaisen toiminnan? Koska kirkon linja on toinen.
Tuomiokapitulithan päättävät papin luottamuksesta ja toimivat tässä kirkon opetuksen ja järjestyksen valvojina. Hallinto-oikeudet voivat arvioida ainoastaan toiminnan laillisuuden (jota siis tuomiokapitulitkaan eivät kiellä), eivät puuttua kirkon opetukseen.
Jos ollaan johdonmukaisia, niin ehdottomasti vastoin kirkon opetusta toimiville papeillekin pitäisi antaa selvä epäluottamusviesti. Ensimmäisestä kerrasta riittää papille moitteet ja varoitus. Siitä pitäisi ymmärtää tehdä ”soinit” eli ottaa opiksi. Jos ei ymmärrä, sitten järeämmät toimenpiteet.
Muuten tämä kirkko ei ole järjestyksen kirkko eikä uskottava omassa opetuksessaan. Sama pätee luonnollisesti muihin kysymyksiin, joissa kirkon järjestystä koetellaan papin omantunnonvapauteen vedoten.
Tällä perusteella pappien osallistumisessa Pride-kulkueisiin, joissa avoimesti opetetaan avioliitosta toisin kuin kirkko opettaa, tarvitaan sitä harkintaa ja pidättyvyyttä. Omassatunnossaan pappi ajatelkoon asiasta sen mukaan kuin oikeaksi näkee, mutta asemansa vuoksi hän ei voi toimia vastoin kirkon linjaa.
Muuten tuomiokapituleissa äänestetään papin luottamuksesta jatkossakin. Silloin voi käydä niin, ettei pappikaan selviä pelkillä vakavilla moitteilla. Tämän pitäisi olla ainakin piispaksi pyrkivälle päivänselvä asia.
99 kommenttia
Kirjoittaja
Jouni Turtiainen
Espoonlahden ev.lut. seurakunnan kirkkoherra, joka asuu pappisvaimonsa kanssa kahden Helsingissä. Kolme aikuista lasta. Ympärivuotinen pyöräilijä.
Kivimäki: ”Kysymys kiteytyykin siihen, onko piispoilla oikeus antaa pappeja sitovia ohjeita kirkollisten toimitusten edellytyksistä.”
Miten niin piispojen – piispojen ohjeet ovat ’luku’ sinänsä, mutta nekään eivät saa, eivätkä voi ’ohittaa’ kirkon lakia ja järjestystä, ja jonka säännöksiä kohtaan tapahtuneita poikkeamisia, kirkon julk.oik. asema huomioiden, ei ymmärrykseni mukaan voida valitusasioissakaan sivuuttaa hallinto-oikeuksissa avioliittolailla perustellen.
Ilmoita asiaton kommentti