Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen päätös 4.11.2019 jatkaa esitutkintaa kansanedustaja Päivi Räsäsen vuonna 2004 julkaistusta pamflettikirjoituksesta Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi nostaa esiin kysymyksen, onko vastuu verkossa julkaistuista kirjoituksista jatkuva ja taannehtiva? Valtakunnansyyttäjä perustelee ratkaisua sillä, että syyteoikeus ei vanhene niin kauan kuin julkaisu on saatavilla verkossa.

Seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvaa kiihottamista kansanryhmää kohtaan joudutaan arvioimaan perustuslain ja ihmisoikeussopimuksissa turvatun uskonnonvapauden, sananvapauden sekä ihmisarvon kunnioittamisen välisenä punnintana, kirjoittaa OTT Riitta Ollila Edilexin Vierashuoneessa.

Vuoden 2004 jälkeen kiihottamisesta kansanryhmää koskevan rikoslain säännös on muuttunut. Rikoslain 11 luvun 8 §:ssä (578/1995) ei mainittu seksuaalista suuntautumista ja vammaisuutta sekä vakaumusta uskonnon lisäksi erityisenä perusteena kansanryhmään kuulumiselle. Nämä tulivat rikoslain 11 luvun 10 §:n muutoksella 2011/511 nimenomaisesti mainituiksi rangaistavina tekoina.

2004 voimassa olleen lain perusteella syyteoikeus olisi vanhentunut 2009. Jos kirjoitukset ovat olleet jatkuvasti saatavilla verkossa, tulisivatko ne 2011 jälkeen rangaistaviksi? Olisiko valtakunnansyyttäjän kannanottoa tulkittava niin, että ennen vuotta 2011 julkaistut seksuaalista suuntautumista koskevat kirjoitukset tulisivat rangaistaviksi riippumatta julkaisuajan kulumisesta? Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, että rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Tahallisuutta edellyttävät rikokset eivät yleensä ole rangaistavia pelkän passiivisuuden perusteella. Voiko rikoslain 8 luvun 2 §:n lainvastaisen asiantilan ylläpitämistä tulkita siten, että rangaistava asiantila alkaisi lain muutoksesta ja jatkuisi niin kauan kuin kirjoitukset ovat verkossa saatavilla?Jos tällainen tulkinta hyväksytään, tiedotusvälineiden vanhoista verkkoarkistoista voisi löytyä rasistisia ja syrjiviä ilmaisuja, jotka olisivat tämän hetken käsitysten ja lain mukaan rangaistavia. Ylen elävä arkisto, Helsingin sanomien julkaisut vuodesta 1990 ja Suomen kuvalehden kaikki lehdet vuodesta 1916 ovat verkossa saatavilla.

Julkisen sanan neuvosto JSN on antanut lausuman verkkosisältöjen muokkaamisesta 2018. JSN:n mukaan tiedotusvälineiden verkossa julkaisemat sisällöt ovat historiaa, johon ei pidä puuttua kuin erityisen painavista syistä. Tämä ei tietystikään koske syyttäjiä ja tuomioistuimia niiden lain tulkinnassa. Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003) koskee kuitenkin tiedotusvälineiden verkkoarkistoja. Valtakunnansyyttäjän tulkinnan hyväksyminen johtaisi siihen, että tiedotusvälineiden pitäisi itse sensuroida verkkoarkistojaan, jotta rikosvastuulta vältyttäisiin lakien muutosten jälkeen. Tällä voisi olla pelotevaikutusta sananvapauden käytölle myös tiedotusvälineille.

Aihetta koskevissa lehtijutuissa ja verkkokeskusteluissa on tuotu esille, voiko Raamatun siteeraaminen tai miehen ja naisen välisen perinteisen avioliittokäsityksen puoltaminen olla kiihottamista kansanryhmää kohtaan. Seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvaa kiihottamista kansanryhmää kohtaan joudutaan arvioimaan perustuslain ja ihmisoikeussopimuksissa turvatun uskonnonvapauden, sananvapauden sekä ihmisarvon kunnioittamisen välisenä punnintana.

Ruotsin korkein oikeus on tuomiollaan 29.11.2005 hylännyt syytteen pastoria vastaan kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 9 ja 10 artiklan perusteella. Pastori oli kirkossa pidetyssä saarnassa esittänyt halventavia huomautuksia homoseksuaaleista.Suomessakin näitä perus- ja ihmisoikeuspunnintoja pitää ratkaisuissa käydä läpi. Jos tapaukseen vielä liittyy rikoslain muutokset ja mahdollinen taannehtiva rikoslain soveltaminen, vaikeuskerroin lisääntyy.