Olisikin ’oikein ja kohtuullista’ tukeutua vain Jumalan sanaan Raamatussa. Onhan kirjoituksissa muidenkin sanoja – jopa kiusaajan – jotka on syytä jättää omaan arvoonsa. ”Saatana vastasi Herralle: ’Miksi ei Job olisi jumalaapelkäävä? Sinähän olet sulkenut hänet suojelukseesi, hänet ja hänen perheensä ja omaisuutensa. Olet siunannut kaiken mihin hän ryhtyy, ja hänen karjansa leviää yli maan. Mutta ojennapa kätesi ja tartu siihen mitä hänellä on. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!'”
Vanhasta Testamentista lukemalla huomaa kuudennen päivän Ihmisen anomaliaa Jumalan käskeneen kuten Jumala käski toisiakin luomiaan. Kuudennen päivän asian on myös Katolisen kirkon luonnontieteellinen konkregatio huomannut.
Perisyntikäsityksen vaihtoehtoinen huomaaminen ja ymmärtäminen syntyy siitä kun Jumala edellisen anomalian epäjatkuvuutta, ”anomalian diskontinuiteetti”, kahdeksantena päivänä kielsi. Kuudennen päivän anomaliaa olisi ollut hyödytöntä kieltää.
Näin voimme katsoa olleen kyse, vielä uinuvien, Jumalan suurenmoisista lahjoista Ihmiselle hänen tulevaa kehitystänsä varten omantunnon ja valinnan vapauden asiassa joissa Ihmisen erehdyksen, yrityksen, ponnistuksen, epäonnistumisen, ja itsekieltäymyksen kautta tulisi päästä eteenpäin moraalisessa ymmärryksessään noustakseen ajan mittaan henkisessä tasossaan.
Eikö Kristus tullut juuri tätä kirkastamaan ollen edellisessä tiennäyttäjä kuten opettaja.
Edellisellä voisi halutessaan haastaa kirkkoamme väärästä, ja Ihmisarvon vastaisesta opetuksesta. Asiaan tuskin kukaan ryhtyy keskustelemisesta puhumattakaan.
Kirkon ymmärtämässä totuudessa ja siitä kiinnipitämisessä ja julistuksessa erilaiset tunnustukset yhdessä mysteeridokmien kanssa ovat vahvaa kauraa mitä ei saa arvostella.
Kyllä, Raamattu on myös kehityskertomus luonnosta kuin erilaisista intohimoista aina ajan kausaliteetissa ihmisyydessämme ja sen haasteissa.
Mitä sitten katsomme monisisältöisestä ja tasoisesta kerronnasta absoluuttisena Jumala todistuksena Raamatussa apriori on tietysti kirkossa sidottu viimeksi uskonpuhdistuksessa.
Näin kysymys kirkkomme opetuksen ja hengellisen tiennäytön tilasta hyvin saisi olla keskustelussa enemmän.
Pappina käsität varmaan sen, että kun esitetään Raamatun selkeät sanat olevan vain sen ajan ihmisten mielipiteitä, niin miten suhtaudutaan muuhun Raamatun aineistoon? Kaikkea muutakin voidaan tuolla perusteella väittää sen ajan ihmisten mielipiteiksi. Lisäksi hyväksymällä tietyn käytöksen normaaliksi, niin miten voidaan pitää vääränä mitään muutakaan. Näin hyväksytään kaikenlainen seksuaalinen toiminta. Vai oletko asiasta erimieltä?
”Näin hyväksytään kaikenlainen seksuaalinen toiminta.” Raamattu ei ole mikään sukupuolielämän puhtauden ohjekirja. Kun keskitytään kinastelemaan näistä asioista, huomio kääntyy pois olennaisemmista kysymyksistä, vastuusta luomakunnasta, ihmiskunnasta ja yhteiskunnasta, lähimmäisen oikeudenmukaisestä kohtelusta ja hyvästä elämästä. Sukupuolimoraali ei ole hengellisen elämän keskiössä, eikö se ole pikemminkin lihallinen asia?
Olisikin ’oikein ja kohtuullista’ tukeutua vain Jumalan sanaan Raamatussa. Onhan kirjoituksissa muidenkin sanoja – jopa kiusaajan – jotka on syytä jättää omaan arvoonsa. ”Saatana vastasi Herralle: ’Miksi ei Job olisi jumalaapelkäävä? Sinähän olet sulkenut hänet suojelukseesi, hänet ja hänen perheensä ja omaisuutensa. Olet siunannut kaiken mihin hän ryhtyy, ja hänen karjansa leviää yli maan. Mutta ojennapa kätesi ja tartu siihen mitä hänellä on. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!'”
Miten sitten kirkon opettama perisyntikäsitys.
Vanhasta Testamentista lukemalla huomaa kuudennen päivän Ihmisen anomaliaa Jumalan käskeneen kuten Jumala käski toisiakin luomiaan. Kuudennen päivän asian on myös Katolisen kirkon luonnontieteellinen konkregatio huomannut.
Perisyntikäsityksen vaihtoehtoinen huomaaminen ja ymmärtäminen syntyy siitä kun Jumala edellisen anomalian epäjatkuvuutta, ”anomalian diskontinuiteetti”, kahdeksantena päivänä kielsi. Kuudennen päivän anomaliaa olisi ollut hyödytöntä kieltää.
Näin voimme katsoa olleen kyse, vielä uinuvien, Jumalan suurenmoisista lahjoista Ihmiselle hänen tulevaa kehitystänsä varten omantunnon ja valinnan vapauden asiassa joissa Ihmisen erehdyksen, yrityksen, ponnistuksen, epäonnistumisen, ja itsekieltäymyksen kautta tulisi päästä eteenpäin moraalisessa ymmärryksessään noustakseen ajan mittaan henkisessä tasossaan.
Eikö Kristus tullut juuri tätä kirkastamaan ollen edellisessä tiennäyttäjä kuten opettaja.
Edellisellä voisi halutessaan haastaa kirkkoamme väärästä, ja Ihmisarvon vastaisesta opetuksesta. Asiaan tuskin kukaan ryhtyy keskustelemisesta puhumattakaan.
Kirkon ymmärtämässä totuudessa ja siitä kiinnipitämisessä ja julistuksessa erilaiset tunnustukset yhdessä mysteeridokmien kanssa ovat vahvaa kauraa mitä ei saa arvostella.
Voisiko Raamatun pitäminen Jumalan sanana merkitä muutakin kuin tuomion jylinää homoille ja lesboille?
Kyllä, Raamattu on myös kehityskertomus luonnosta kuin erilaisista intohimoista aina ajan kausaliteetissa ihmisyydessämme ja sen haasteissa.
Mitä sitten katsomme monisisältöisestä ja tasoisesta kerronnasta absoluuttisena Jumala todistuksena Raamatussa apriori on tietysti kirkossa sidottu viimeksi uskonpuhdistuksessa.
Näin kysymys kirkkomme opetuksen ja hengellisen tiennäytön tilasta hyvin saisi olla keskustelussa enemmän.
Pappina käsität varmaan sen, että kun esitetään Raamatun selkeät sanat olevan vain sen ajan ihmisten mielipiteitä, niin miten suhtaudutaan muuhun Raamatun aineistoon? Kaikkea muutakin voidaan tuolla perusteella väittää sen ajan ihmisten mielipiteiksi. Lisäksi hyväksymällä tietyn käytöksen normaaliksi, niin miten voidaan pitää vääränä mitään muutakaan. Näin hyväksytään kaikenlainen seksuaalinen toiminta. Vai oletko asiasta erimieltä?
”Näin hyväksytään kaikenlainen seksuaalinen toiminta.” Raamattu ei ole mikään sukupuolielämän puhtauden ohjekirja. Kun keskitytään kinastelemaan näistä asioista, huomio kääntyy pois olennaisemmista kysymyksistä, vastuusta luomakunnasta, ihmiskunnasta ja yhteiskunnasta, lähimmäisen oikeudenmukaisestä kohtelusta ja hyvästä elämästä. Sukupuolimoraali ei ole hengellisen elämän keskiössä, eikö se ole pikemminkin lihallinen asia?
Piti mennä tuokin Marja-Siskolle.