Eilen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vietetty uskonpuhdistuksen muistopäivä nosti esille viime kesänä käydyn keskustelun vuoteen 2017 liittyvistä sanavalinnoista.
Kesän keskustelun herätti väite, että kirkkohallitus on kieltänyt sanan uskonpuhdistus. Väite on herkullinen. Ei ihme, että keskustelu oli vilkasta. Väitteen heikkous on siinä, ettei se perustu tosiasioihin. Valinta puhua reformaation merkkivuodesta ei tarkoita sanan uskonpuhdistus kieltämistä.
Yksi käyttää aneteesien käynnistämästä tapahtumaketjusta sanaa uskonpuhdistus. Toinen puhuu reformaatiosta. Molemmilla on perustelunsa. Osa keskustelijoista kokee reformaatiosta puhumisen tarkoittavan siirtymistä pois sanan uskonpuhdistus käyttämisestä. Osalla reformaatiosta puhuminen on luontevin vaihtoehto. Sanan uskonpuhdistus käyttäminen edellyttäisi muutosta. Molemmille näkökulmille on perusteensa.
Reformaatio on moniulotteinen ilmiö. Lutherin motiivi aneteesien kirjoittamiseen oli ilmeisen teologinen. Bisnes on bisnes, ja evankeliumi on evankeliumi – sekoittamatta ja muuttamatta. Sen sijaan kun kuninkaat ja ruhtinaat reformoivat valtakuntiaan, saattoivat motiivit nousta muualta kuin evankeliumista. Uskon sijaan huomio oli muissa asioissa. On ilmeistä, ettei näin moniulotteisesta ilmiöstä voi puhua kapealla ja näkökulmia kaventavalla sanavarastolla.
Toisen sanavalinnan arvosteleminen ei juurikaan vie maailmaa eteenpäin. Toisen sanavalinnan perustelujen kuunteleminen sen sijaan avaa uusia ovia. Sanavalintamme toisaalta heijastavat käsityksiämme, toisaalta muokkaavat niitä. Niinpä keskustelu sanavalinnoista avaa käsityksiämme itsellemme ja muille. Toivon siksi, että voimme käydä keskustelua uskonpuhdistuksesta ja reformaatiosta avoimesti ja toisiamme kuunnellen.
Vuonna 2017 vietetään Lutherin aneteesien julkaisemisen täysien satojen vuosien muistoa ensimmäistä kertaa ekumeenisen liikkeen muokkaamassa maailmassa. Luterilainen voi huoletta kysyä katolilaisen tai baptistin näkökulmaa reformaatioon. Samoin luterilaiset voivat avata toisilleen näkökulmia reformaatioon. Avoimuus saattaa johtaa keskusteluun, oppimiseen ja muutokseen.
Minulla on unelma siitä, että reformaation merkkivuoteen liittyen voimme käydä laajaa ja avointa keskustelua reformaation monista puolista ja merkityksistä. Tällöin toisaalta käytetään itselle tuttuja sanoja, toisaalta yritetään löytää sanoja, jotka mahdollisimman moni voisi ymmärtää.
Suokaa anteeksi, mutta näen uhkana sen, että keskustelu jämähtää väittelyyn kahden sanan välillä. Itse käytän sanaa reformaatio, mutta en pidä ongelmana sitä, että toinen käyttää sanaa uskonpuhdistus. Ongelma on se, jos sanavalinnoista väitteleminen muodostuu asioihin pureutuvan keskustelun esteeksi.
Nyt tämä keskustelu menee mielestäni oikeaan suuntaan. Se on täysin kirkon asia ratkaista, milloin mitäkin kirkkopyhää vietetään. Ja toisaalta se on työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen välinen asia ratkaista, milloin tehdään töitä ja milloin on vapaapäivä tai korotettuun palkkaan oikeuttava työpäivä.
Samaa mieltä. Työajasta päättäminen kuuluu työmarkkinajärjestöille, kirkollisten juhlien ajasta päättäminen kirkolle. Papeille ns. juhlapyhät sekä lauantait ja sunnuntait ovat kiireintä työaikaa.
Tässä asiassa olen harvinaisenkin yksimielinen jusun kanssa.
Kirkolisten pyhien ajankohta ja viettämistavoista päättäminen kuuluu yksin kirkolle. Samoin kirkolle yksin kuuluu päättää minkälaisia ja millä kriteeriellä uskonnollisia toimituksia toimitetaan.
Valtio ja työmarkkina järjestöt päättävät yhdessä miten työ- ja vapaapäivien määrästä ja sijoitumisesta ja siitä minkäsuuruista palkkaa minkäkin päivän työstä on vähintään maksettava.
Samoin valtio päättää väestörekisterilaista, nimilaista ja vaikkapa avioliittolaista. Jälkimmäisillä ei puolestaan ole mitään säädösvaltaa esimerkiksi kirkollisiin kaste- tai vihkitoimituksiin. Kirkko vihkii eli pyhittää sen mikä on kirkolle pyhää.
Valtiovallan ei puolestaan pitäisi vihkiä eli pyhittämistä ketään. eikä mitään. Pyhän käsite liittyy uskontoon ja uskomuksiin eikä valtiolle kuulu uskonnolliset toimitukset. Esimerkiksi tieosuuksien juhlallinen käytöön otto, virkamiesten juhlallinen virkaan nimittäminen tai. ns. siviiliavioliittojen juhlallinen vahvistävinen ovat kokonaan eri asioita eikä niiden yhteydessä pitäisi käyttää vihkitermiä.
Mikä muu tämä on kuin työmarkkinakysymys? Tuskin esim. SAK kertoo olevansa asiantuntija päättämään milloin on teologisesti oikea aika viettää pääsiäistä.
Muutoin olen sitä mieltä, että vaalilain 189 § olisi hyvä täsmäyttää työaikalakiin. Tätä varten ajan maallista juhlapäivälakia. Toinen vaihtoehto on viitata vaalilaista työaikalakiin.
Saa nähdä minkälaiseen ratkaisuun tässä pääsevät. On hyvä muistaa, että esim. kaupan alalla työskentelevällä pariskunnalla voi käydä yhteiset vapaa-aika aika vähäiseksi. Sen ymmärrän, että esim. sairaalassa tarvitaan henkilöstöä joka päivä ja joka tunti. Mutta miksi kaupat pitää olla auki sunnuntaisin. Jos perheessä on toinen tai molemmat aviopareista sellaisia, joilla on vuorotyö ja mahdollisesti viikonlopputöitä, niin yhteinen vapaa-aika esim. mökillä voi olla vaikea järjestää.
Valtion, yhteiskunnan, vuosikalenteri ja eri uskonsuuntausten vuosikalenterit ovat kaksi eri asiaa ja aika tulee erottamaan ne toisistaan.
sunnuntai työ on vapaa-ehtoista.tuntemani kaupankassat ovat tyytyväisiä ylimääräiseen palkkioon.asiakkaan ei ole myöskään pakko mennä sunnuntaina kauppaan.tämän tyyppiset asiat ovat työmarkkina asioita,eikä kirkolla tulisi olla niissä mitään sananvaltaa.toki kirkko saa mielipiteensä sanoa.mutta asiat tulisi ratkaista vain työmarkkina osapuolten kesken.raamatun mukainen pyhäpäivä on muuten sapatinpäivä eli lauantai.
KERRANKIN KIRKON JOHTO OSOITTI JÄMÄKKYYTTÄ!
KIITOS!
Timo-Matti
Kiitos tekstistäsi
Kun näin ”maalaisjärjellä” yhdistään tän ”uskonpuhdistuksen/reformaation” ja evankeliumin niin ei voi tulla muuhun tulokseen kuin ettei kirkko ole Jumalasta Sanoohan Jeesus ettei talo joka riitaantuu itsensä kanssa voi pysyä pystyssä, siis jos kirkko olisi Jumalan valtakuntaa niin olisiko se riitaantunut itsensä kanssa vai voisiko sittenkin Jumalan valtakuntaluhistua?
Matt. 12:25
Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: ”Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä.
Niin, riitaantuminen ja jakaantuminen ovat myös vastoin Jeesuksen selkeää toivetta siitä, että hänen seuraajansa olisivat yhtä (Joh. 17:22-23).
Toisaalta, kirkkohan on yhä kahden tuhannen vuoden jälkeenkin pystyssä, ja viimeisen sadan vuoden aikana kristityt ovat monin tavoin tulleet lähemmäksi toisiaan. Vaikka kirkossa on yhä jakautumisen merkkejä, vallitsee laaja konsensus esim. siitä, että kaste yhdistää meidät kristityt Kristukseen ja siten toisiimme yli kirkkokunta- ym. rajojen.
Timo -Matti Haapiainen siis kastettujen keskinäiset sodat eivät kerro sinulle mitään ei varsinkaan huonosta hedelmästä josta taasen ”näkee” väärät profeetat JEESUKSEN Sanan mukaan?
Ketä ovat ”sokeita sokeiden taluttajia”, eikö juuri niitä jotka sanovat pimeyden teot valkeideksi?
Juuri näin, pimeyden tekoja ei saa väittää valkeudeksi. Kastettujen väliset sodat ja jakautuneisuus ovat valitettavan totta. Sitä ei voi kiistää.
Olen tietoinen riidoista, sodista ja jakautumisesta. Toisaalta olen tietoinen myös kristittyjen välisestä yhteydestä, joka ylittää inhimilliset rajat.
Jeesus kertoi vertauksen vehnästä ja rikkaviljasta (Matt. 13:24-30). Ennen Kristuksen paluuta elämme pellossa, jossa kasvaa sekä vehnää että rikkaviljaa. Valtakunta on totta jo nyt ja ei vielä.
Timo-Matti Haapiainen, en tiedä oletko isä eli onko sulla lapsia, mutta ajatteleppa isiä jotka kyllä varottavat lapsiaan esim huumeiden vaaroista ja menemästä sellaisiin porukoihin joissa niitä käytetään, miksi lapsia kuitenkin niitä alkaa käyttämään, eikö juuri tottelemattomuudesta ja epäuskosta isää kohtaan, lapset elävät pimeydessä ja ovat pimeyden ja valheen hengen vietäviä, uskovat valheen ettei nytkerrasta voi jäädä koukkuun jne…?
Eikö Jumala tiedä paremmin miten ja mistä etsiä iankaikkisen elämän Sanoja eli kun Jeesus Sanoo ja varoittaa niin ovatko ne iankaikkisen elämän Sanoja sinulle?
15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
(Matt.7)
Ari Pasanen, kyllä, minulla on lapsia. Ja kyllä, Jeesuksen sanat ovat iankaikkisen elämän sanoja myös minulle. Ne vapauttavat ja ne antavat toivon. Ne asettavat myös pienelle paikalle etsimään Isän tahtoa.