Ennen aikaan koulujen opinto-ohjauksessa pohdittiin, mitä aikuisena haluaisi tehdä. Silloin pohdittiin ammatteja ja koulutusta. Saattoi esimerkiksi opiskella lääkäriksi, papiksi, juristiksi, iktyonomiksi tai opettajaksi.

Todellinen trendiala on kuitenkin asiantuntijan työ. Oikotie.fi -palvelussa on parhaillaan auki 309 asiantuntijan työpaikkaa. Lisäksi asiantuntijoita tulee tiuhaan vastaan, soittaa sitten kirkkohallitukseen, tuomiokapituliin tai melkein mihin tahansa yritykseen.

Kun menin alun perin teologiseen tiedekuntaan Helsingin yliopistoon, aikomuksenani oli lukea itseni uskonnonopettajaksi. Sitten opettajuushaaveet ovat jääneet. Mutta ei hätää. Teologinen tiedekuntahan kouluttaa uskonnon asiantuntijoita.

Olemme muutamaan kertaan yliopiston kuppilassa pohtineet työelämän ja yliopiston asiantuntijainnostusta. Osa opiskelijatovereistani on sitä mieltä, että puhe esimerkiksi teologian maistereista uskonnon asiantuntijoina on hiukan huvittavaa ja epäaitoa. Toisten mielestä laajat opinnot antavat hyvän valmiuden kutsua itseään juuri asiantuntijaksi.

Minulle ei ole täysin selvää, kuinka käyttökelpoinen termi asiantuntija on esimerkiksi työnimikkeenä.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan asiantuntija on ”henkilö jolla on asiantuntemusta, erikoistuntija, ekspertti, spesialisti; vars. henkilö, jolta asiantuntemuksen perusteella pyydetään lausunto jostakin”.

Mikä tekee teologian maisterista uskonnon asiantuntijan? Määritelmän mukaan se, että häneltä pyydetään lausunto jostain. Määritelmän mukaan asiantuntijuus voi siis muodostua ilman, että asiantuntijan osaamisella olisi oikeasti suhdetta hänen kommentoimaansa asiaan. Asiantuntijuus syntyy ulkoisesti. Sen luo toimittaja kysymyksellään.

Tämä on tietenkin vain pikkunäppärä huomio, mutta monesti valitettavan tosi. Monen asiantuntijan asiantuntijuus on varmasti määritelmän alun mukaista eli he ovat todella spesialisteja ja erikoistuntijoita. Tähän määritelmään taas ei sovi lainkaan se, että joku olisi uskonnon asiantuntija.

Uskonto ei ole ala, jolla voi olla ekspertti. Se on vähän kuin olisi luonnontieteen erityistuntija. Pian paljastuisi, että keskeisin osaaminen keskittyy esimerkiksi hiukkasfysiikkaan. Tiedot vaikkapa kivilajeista voivat olla peruskoulutasoa.

Luonnontiede tai uskonto toimiikin lähinnä yleisnimityksenä. Siksi se ja asiantuntija on huono yhdistelmä kertomaan mitään mielenkiintoista ihmisen osaamisesta.

Voikin olla, että ongelma on lähinnä siinä, että asiantuntijoista puhumisen kriitikko ottaa puheen liian vakavasti ja tarkasti. Ehkä jokaisen pitäisi jo lähtökohtaisesti ymmärtää, että kyseessä on termi, joka ei ilman täsmentämistä kerro mitään mielenkiintoista.

Tärkeintä taitaa kuitenkin olla se, että osataan yhdistää asiantuntija oikeaan alaan. Erotetaan yläkäsitteet ja niitä määrittävä alakategoriat.

Uskonnon asiantuntijoita on siinä mielessä, että joku tuntee bahai-uskonnon rituaaleja, toinen vanhoillislestadiolaisen liikkeen historiaa ja elämäntavan käytänteitä. Mutta kukaan tuskin tuntee uskontoa kokonaan.

Ehkä tästä syntyy jotain ajatuksia ja keskustelua. Aihe nousi mieleeni, kun lueskelin kirjamessuilta hankkimaani Jari Parantaisen teosta Pölli tästä (Talentum, 2011).

Parantainen pohti jo tuolloin, että ihmisten pitäisi osata ottaa asiantuntijuutensa paremmin käyttöön ja myydä se. Ja Parantainen on ihan oikeasti myymisen asiantuntija. Hänen kirjoituksensa aiheesta on hyvä ja pohdinnan arvoinen, eikä oma ajatukseni pyri lainakan kumoamaan sitä.

Jäinkin lähinnä pohtimaan jatkoa, oman asiantuntijuuteni vierestä tietenkin: milloin asiantuntija-termi kokee täydellisen inflaation? Niin on tainnut käydä jo konsultti-termille, joka oli viime vuosikymmenellä muodikas työnimi. Muutama asiantuntija on jopa suuttunut, kun olen vahingossa kutsunut heitä konsulteiksi. Parantaisen kirjahan on ilmestynyt alun perin jo 2008, itselläni on myöhempi pokkaripainos. Hän taisi nähdä konsultin nimikkeen merkityksen ohenemisen.

Eli olinpa ikävän sivistymätön, kun en huomannut eroa seitsemän vuotta myöhemmin. Tai sitten suuttuneet olivat oman osaamisensa brändäämisen mestareita. He siis ymmärsivät, että toista käsitettä voi vielä käyttää, toiselle jo naureskellaan.

**

PS. Se, ettei joku ole jonkin alan asiantuntija, ei tietenkään tarkoita, että hän olisi väärässä. Voimme esimerkiksi oppia monia asiota asiantuntijoilta. Esimerkiksi Esko Valtaoja esittää usein ajatuksia aiheista, joiden asiantuntijana tähtitieteilijää on vaikea pitää. Hän kertoi jossain haastattelussa perustavansa mielipiteensä lukemiinsa lähteisiin. Niiden kirjoittajat ovat yleensä asiantuntijoita. Valtaoja otti vastikään kantaa islamiin. Ajatuksessa oli ongelmansa ja vahvuutensa. Ehkä niistä toisella kerralla, jos joku oikea asiantuntija ei ehdi ensin.