Onko uskonpuhdistus julistettu pannaan

Uskonpuhdistuksen päivän tulevaisuudesta
Aluksi historiaa
Luther naulasi legendan mukaan 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen lokakuun 31. päivänä 1517. Siitä alkoi hengellinen, henkinen ja poliittinenkin kumous, jonka merkitystä ei kukaan voinut aavistaa. Alunperin Luther lähetti teesinsä vain Mainzin arkkipiispalle, joka oli samalla maallinen ruhtinas.
Teesit kuitenkin julkistettiin, ja melko nuori kirjapainotaito levitti sen hetkessä yli koko Saksan maan. Ja niin alunperin uudistukseksi tarkoitetusta protestista kasvoi kokonainen liike ja uusi uskonsuunta, siitä syntyi reformaatio,uskonpuhdistus.
Noilla teeseillä, jollaisten pykääminen oli silloin yleistäkin, oli suuri teho. Rohkenisin sanoa, että se johtui tekstiä enemmän tarpeesta, siitä että ne kohdistuivat laajasti koettuun epäkohtaan, siihen että saksalaisia rahoja kerättiin Rooman kirkon komistamiseksi. Itse asiassa ne olisivat olleet editoimisen tarpeessa. Sanoa pari asiaa paavin valta, anekaupan vääryydet ja niiden epäkristillisyys, eivät kovin monta pointtia tarvitsisi.

Sitten otsikon herättämään outoon kysymykseen
Kysymys vaikuttaa monesta oudolta, mutta sille on perusteensa. Onko aika ajanut jo uskonpuhdistuksen ohi, että päivä ei näytä herättäneen täällä, uskontokeskustelun kotikentällä, yhtään kommenttia.
Mutta herättämääni kysymykseen; Taitaa kirkkokansa nukkua ruususen unta tietämättä edessä olevista karikoista. Tällä tarkoitan sitä, että 1517 juhlavuoden komitea, jonka kirkkohallitus on asettanut, haluaa tai ainakin toivoo ettei sanaa uskonpuhdistus käytettäisi vuonna 2017 vaan sen sijalla puhuttaisiin tutkimuksen tapaan reformaatiosta. Ja ulkomaillakin puhutaan vain reformaatiosta. Totta, mutta se on vierasperäinen sana, ja meillä on sille vanha suomenkielinen vastine uskonpuhdistus, joka nyt halutaan heittää romukoppaan. Kaikki vain sen takia, ettei haluta juhlavuonna lisätä riitoja, se on ärsyttää katolisia.
Aivan samalla tavalla on luovuttu suomalaisesta sanasta jumalanpalvelus ja otettu vierasperäinen messu, mutta paljon on vielä tehtävää. Meillä on oma sanamme virsille, muualla ei ole, ne ovat vain lauluja, psalmeja ja mitä lie ovatkaan. Samoin on kaunis helatorstai jne..
Olen kai niitä harvoja, jotka ovat tästä pimityksestä ja vesityksestä huolissaan. Kirjoitin kesällä Kirkko ja kaupunkiin. Siinä sanoin mm., että kirkkokäsikirjan mukaan uskonpuhdistussunnuntai on (ainakin) vielä olemassa. Sain, siis yksityinen syrjässä oleva maallikko, vastauksen itse komitean sihteeriltä. Myöhemmin hän sanoi haastattelussa, että päivän nimityksestä on ollut laaja keskustelu. - En minä sentään itseäni monikossa puhuttele! Nyt olisi tuon laajemman keskustelun paikka.
Hän kirjoitti minulle vastineessaan lipsauttaen:”uskonpuhdistus ei ole kielletty.”
- Se nyt vielä puuttuisi!

23 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Luther käytti jossain ajatusta Sanan tuomasta murroksesta, jossa hän itse oli vain välikappale. Kirkko oli tullut ilmeisesti siihen tilaan, jossa Sana oli unohtunut ja kirkko oli alkanut itse kantamaan itseään ja ihmisiä kohdeltiin hairahtaneen valtakoneiston tyrannialla.

    Kun Lutherin henkilökohtainen ”vapautus” löytyi uudesta testamenitista, jossa Paavalin: ”Jumala YKSIN vaikuttaa uskon ja kaiken sen mukana teologian”, niin Luther halusi jakaa löytönsä myös paavin väen kanssa tunnetuin seurauksin. Loppu onkin historiaa ja aallot lyövät edelleen kallioon. Samat teologiset kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia.

    Uskonpuhdistus on vähän outo, kun todellisuudessa on kyse puhdistavasta uskosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Seppo Väisänen
    Seppo Väisänen

    Olen historian maisteri ja eläköitynyt YLE:n toimittaja. Kirjoittelen yhteiskunnasta, historiasta, kirkosta ja uskonnosta syrjäisen ja sivuun pannun asemasta. Kannatan kansankirkkoa, kirkollisesti olen vapaamielinen traditionalisti, joka määrittyy blogiensa kautta. Tutkimuksellisia kohteitani ovat virret ja Luther sekä tietenkin vuosi 1917.