Rautio-raukka – vastine päivän HS-kolumniin

Yrjö Raution tämänpäiväinen HS-kolumni sai minut ajattelemaan: "Voi raukka". Nähtävästi joku lestadiolaismies meni pilaamaan vanhan emännän 100-vuotisjuhlat pitkällä saarnalla, joka ilmensi ahdistavaa Jumala-kuvaa, jonka mukaan kaikki ei-(oikein-)uskovat ovat matkalla helvettiin.

Rautiosta on varmasti tuntunut pahalta, ja niin minustakin tuntuu, kun ajattelen tällaista tapahtuneen. Häpeän ja pahoittelen kristittynä sitä, miten kristityt usein toimivat ja tuovat uskoaan esille. Ymmärrän myös tarpeen tuoda oma turhautuneisuus esille ja näin "tasoittaa tilanne". Rautio sai tuntemuksensa julki koko kansan sanomalehdessä.

Raution tuntemuksia kohtaan tunnen sympatiaa, mutta hänen esittämistään ajatuksista en voi sanoa samaa. Ne ansaitsevat korkeintaan sääliä. On surullista, että kokenut toimittaja alentuu yläkoulutasoiseen argumentaatioon.

Kun Rautio on jakanut epämiellyttävät kokemuksensa katusaarnaajista, hän aloittaa uskonnonfilosofisen traktaattinsa, joka paljastaa alussa ilmoitetut pakolliset suvaitsevaisuusperiaatteet pelkäksi sanahelinäksi: "Uskontoa vastaan ei minulla mitään ole (--). Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi, kunhan ei tule tyrkyttämän sitä minulle."

Miksi ja millä logiikalla julkaiset jumalanvastaiset argumenttisi maan luetuimmassa lehdessä?

Itse argumentit eivät ole juuri mistään kotoisin. "Väitetään, ettei olisi moraalia ilman kristinuskoa. Ihmiskunnan enemmistöllä ei olisi silloin moraalia. Tietenkin on." Helppohan se on olkinukkeja kaataa. Moraaliargumentti kuuluu niin, että ilman Jumalaa (ei siis uskoa eikä varsinkaan kristinuskoa) ei olisi objektiivisia moraaliarvoja tai -velvoitteita.

"Jo pelkästään kaikki se pahuus, joka maailmaa hallitsee, riittää todistamaan, ettei Häntä voi olla." Pahuuden ongelma on tietysti kuuluisin argumentti Jumalan olemassaoloa vastaan, mutta Rautio ei edes yritä osoittaa argumentin logiikkaa vaan tyytyy ylimalkaiseen viittaukseen. Pelataan samoilla säännöillä: vastaukseksi riittää tässä ylimalkainen viittaus vapaaseen tahtoon, syntiin ja Saatanaan.

Tai pistetään astetta paremmaksi. Rautio tunnustaa, että ainakin sellainen objektiivinen moraaliarvo kuin "pahuus" on olemassa (listaan voisi ehkä lisätä pikkumaisuuden ja julmuuden). Mutta ilman Jumalaa ei ole objektiivisia moraaliarvoja. Siispä Jumala on olemassa. Siinä Rautiolle yksi Jumala-todiste, kun hän ei ole toistaiseksi yhtään löytänyt. Lisää voi etsiä vaikka tästä.

Rautiolla on toinenkin moraaliin (tai sen puutteeseen) perustuva argumentti kristinuskon Jumalaa vastaan. "Kristittyjen Jumala on pikkumainen ja julma. Hän uhkailee, kiristää ja kostaa. Hän asettaa ihmiselle taakan, jota hän ei jaksa kantaa, ja potkaisee hänet sitten helvettiin."

Kristittyjen Jumalaahan ei ole olemassa? Puhutaan siis vain kristittyjen Jumala-kuvasta. Mutta eivät kristityt näin Jumalaansa näe. En minä ainakaan. Puhutaan siis ei-kristityn näkemyksestä kristillisestä jumalakuvasta. Nyt ollaan jo sen verran kaukana itse Jumalasta, että mitäs jos annettaisiin mahdollisuus käsityksen puhdistamiselle? Sanon siis vastaan:  "Jumala on suurisieluinen ja laupias. Hän armahtaa, lahjoittaa ja pelastaa. Hän antaa ihmiselle sen, mitä käskee, ja vie sitten ikuiseen iloon."

Rautiota vaivaa selvästi lestadiolainen tai muuten eksklusivistinen kristillinen pelastusoppi, jonka hän valitettavasti samaistaa kristinuskoon ja Jumalaan. Hänen isänsä joutui kuulemma helvettiin, "koska ei uskonut, jos kristinuskon opit pitävät paikkansa".

Menemättä sen enempää kristillisen inklusivismin ja pluralismin vaihtoehtoihin haluaisin vain sanoa, että kristinuskon oppien mukaan lopulta vain Jumala tuomitsee ja tietää, mitä kunkin sielussa viime hetkellä tapahtuu. Kukaan maan päällä ei voi varmasti julistaa kenenkään toisen joutuneen helvettiin. Rautio – ja hänen isänsä – voivat siis levätä rauhassa.

Rautio ei kuulemma ole ateisti, koska "hekin ovat erään sortin uskovaisia". Eikö Rautio sitten usko omiin ajatuksiinsa ja argumentteihinsa? Jos ei, niin miksi hän niitä epärehellisesti Hesarissa levittää? Jos uskoo, niin eikö hänkin ole erään sortin uskovainen? Ja siinä missä argumentit pyrkivät todistamaan, ettei Jumalaa voi olla, Rautio on nimenomaan ateisti.

Mutta Rautiokin on pohjimmiltaan homo religiosus, Jumalan kuva, joka etsii yhteyttä Luojaansa. "Pyhyyden kaipuu on yleisinhimillinen ilmiö. (--) Pyhyyden kaipuuta on minussakin. Pyhyys koskettaa minua usein luonnossa, niin kuin se kosketti suomalaisia ennen kuin he hylkäsivät omat jumalansa ja ryhtyivät harjoittamaan vieraiden kansojen taikoja."

Rakas Yrjö Rautio, meillä on paljon yhteistä. Rakastamme Suomen luontoa, tunnemme siinä jotain pyhää. Haluamme olla suomalaisia pyhyyden etsijöitä. Metsänhenkiin emme kuitenkaan enää kumpikaan usko. Mutta vielä vähemmän ateismi, jumalankieltäminen tai tiedeuskovaisuus jättää tilaa yhtään millekään pyhälle. Kristinusko opetti meidät näkemään pyhän luonnon Pyhän Luojan.

Kristinusko ei ole vieraiden kansojen vaan kaikkien kansojen uskonto. Sitä se on ollut helluntaista asti: kaikki kansat, kaikki kielet, myös suomi ja suomalaiset. Kristinusko on universaali uskonto, koska ongelma – se ihmisten pahuus ja julmuus – on universaali. Kristuksessa puhdas hyvyys voittaa pahuuden. Kristittyjen kanssa on tosiaan usein niin ja näin. Mutta onneksi se ei olekaan kristitynusko vaan kristinusko.

 

89 kommenttia

  • jorma ojala sanoo:

    lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” (Room.8:7)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sonja Ottavainen sanoo:

      Niinpä. Mä teen nyt Pursiaiset siinä mielessä, että mä en tämmöistä paskan jauhentaa ja saatanallista viestintää enää siedä. Ihan tarpeeksi sain lhpk:n myötäilystä ja sun muusta vihan kohteena olemisesta.

      Tsaukki vaan kaikille!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Pilkkaa ihan rauhasssa,. jos se arumenttien puutetta helpottaa. Jokelan juttuja ei pahemmin valtio-opin luennoilla siteerattu. Muistan Nousiaisen, Lindmanin, Rantalan ja Antolan puhuneen. Omat kurssit kävin toki marksilaisuudestakin.

    Korpikommunismista en ole puhunut tässä sanaakaan. Se, että SKDL parhaiten ajoi vähäosaisen asiaa. on ilman Jokelaakin todettava sympatisaattorin mielipiteeksi. Ei sillä mitään yleistä uskottavuutta silti ole.

    Mainitun porukan ”me vaatimme” linja kun meni yleensä realismin punaiselle puolelle. Tarkoituksena ei ollut hyvinvointi, vaan omien valtapyyteiden edistäminen. Tästä syystä typeriä ja köyhän asiaa haitanneita inflaatiolakkoja oli paljon, mukaan lukien Yleislakko ja Metallilakko. Sosiaaliturvan todellisuudessa hoiti SDP, joka kaiken lisäksi oli sentään isänmaallinen puolue. Ilman turhaa kapinaa Suomi olisi 30 vuotta aikaisemmin siirtynyt rakentamaan brantingilaiseen tyyliin kansankotia, jota Tanner mm yritti. Nyt saatiin idästä syötetty työväestön sisäinen taistelu, ja jatkuva varuillaan olo. Siihen samaan kuuluu kekkoslaisuuden vaikeat vuodet ja skogilaiset.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Rauhaa, lepoa ja rakkautta sinulle, Sonja. Eiköhän se taas lähde maistumaan…….

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Vesa Ahlfors :”“Viisauden kirjaksi” kutsuttu kirjoitelma kuuluu ns. apokryfi kirjoihin. Niitä ei ole koskaan hyväksytty kuuluvaksi Raamatun kaanoniin.”

    Viisauden kirjaa ei ole luterilaisessa Raamatussa, mutta ortodoksisessa ja katolilaisessa Raamatussa se on.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Tässä Wikipdista löytynyttä tietoa Viisauden kirjasta:

      ”Viisauden kirja eli Salomon viisaus on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakhiin eikä protestanttisiin Raamatuihin. – – Viisauden kirjasta ei ole säilynyt hepreankielisiä kopioita, ainoastaan Septuagintassa oleva kreikankielinen teksti, joka edustaa Septuagintan klassisinta kreikkaa. Vaikka kirjan kirjoittaja esittää olevansa Salomo, monet tutkijat katsovat kirjan kielen ja ajatusten olevan hellenististä alkuperää, ja kirjoittajan, jota yleensä kutsutaan Pseudo-Salomoksi, tämän vuoksi olevan Aleksandrian juutalaisia. Kirja ajoitetaan yleensä ensimmäiselle tai toiselle vuosisadalle eaa. – – Viisauden kirja on saattanut saada vaikutteita keskiplatonismista ja sen perustana olevasta muusta kreikkalaisesta filosofiasta. Osa kirjan uskonnollisista ja eettisistä ajatuksista on linjassa kreikkalais-roomalaisen stoalaisuuden kanssa. Kirjassa esiintyvät muun muassa neljä stoalaista ideaalia, jotka on lainattu Platonilta. Jakeet 8:2-18 muistuttavat Herakleen puhetta hyveestä Ksenofonin Muistelmissa.” (Wikipedia)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      ”Viisauden kirja” ja muita apokryfikirjoja ei alun perin hyväksytty kuuluvaksi Raamattuun. Niitä ei esiinnyt toisen vuosisadan (=sataluvun) luetteloissa Raamatun kirjoista. Ei myöskään ensimmäisen vuosisadan juutalaisen historioitsijan Josephuksen (=Josefus) teoksissa olevissa luetteloissa vanhan testamentin kirjoista.

      Apokryfi kirjat ilmaisu tarkoitti alun perin kirjoituksia, joita ei luettu julkisesti ja jotka siis olivat ’salattuja’ tai ’kätkettyjä’ toisilta. Myöhemmin sana alkoi kuitenkin merkitä väärennettyä tai kaanoniin kuulumatonta.

      Nykyään sitä käytetään useimmiten niistä lisäkirjoituksista, jotka roomalaiskatolinen kirkko julisti osaksi Raamatun kaanonia vasta Trenton kirkolliskokouksessa (1546).   Vaikka näillä kirjoituksilla voi sanoa olevan jonkin verran historiallista arvoa, niiden kanonisuuden puolesta esitetyillä väitteillä ei ole luotettavia perusteita. Todisteet osoittavat, että heprealainen kaanon tuli valmiiksi sen jälkeen, kun Esran, Nehemian ja Malakian kirjat oli kirjoitettu 400-luvulla eaa. Apokryfiset kirjoitukset eivät koskaan kuuluneet Raamatun henkeytettyjen kirjoitusten juutalaiseen kaanoniin, eivätkä ne ole nykyäänkään osa siitä.

      Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus osoittaa, että tunnustettu asema suotiin vain niille muutamille (heprealaisen kaanonin) kirjoille, joita pidettiin pyhinä. Hän toteaa: ”Me emme omista myriadeja epäjohdonmukaisia kirjoja, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Meidän kirjojamme, jotka aiheellisesti tunnustetaan, on vain kaksikymmentäkaksi [vastaavat Raamatun heprealaisten kirjoitusten nykyisen jaottelun mukaisia 39:ää kirjaa], ja ne sisältävät muistiinmerkinnät kaikilta ajoilta.” Sen jälkeen hän osoittaa selvästi olevansa perillä apokryfikirjojen olemassaolosta ja siitä, että ne on jätetty pois heprealaisesta kaanonista, sillä hän lisää: ”Artakserkseestä omaan aikaamme asti on kirjoitettu täydellinen historia, mutta sitä ei ole pidetty yhtä suuressa arvossa kuin aiempia muistiinmerkintöjä, koska keskeytymätön profeettojen sarja on puuttunut.” (Teoksessa Against Apion, I, sivuilla 38, 41 [8].)

        Apokryfisten kirjoitusten kanonisuuden tueksi esitetyt väitteet keskittyvät yleensä siihen, että nuo kirjoitukset löytyvät monista Heprealaisten kirjoitusten kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen varhaisista jäljennöksistä.

      Sen käännöstyö aloitettiin Egyptissä n. 280 eaa. Koska yhtään Septuagintan alkuperäiskappaletta ei kuitenkaan ole enää olemassa, ei voida sanoa, että apokryfikirjat sisältyivät alun perin tuohonkaan teokseen.

      Useimmat apokryfiset kirjoitukset kirjoitettiin sen jälkeen, kun Septuagintan kääntäminen oli jo aloitettu, joten ne eivät ilmeisesti sisältyneet alkuperäiseen luetteloon kirjoista, jotka kääntäjät valitsivat käännettäväkseen. Parhaimmillaankin niitä voidaankin vain pitää pelkästään lisäyksinä tuohon teokseen.

      Ilmeisesti jossain vaiheessa kreikankieliset Aleksandrian juutalaiset lopulta liittivät nuo apokryfiset kirjoitukset kreikkalaiseen Septuagintaan ja pitivät niitä ilmeisesti osana pyhien kirjoitusten laajennettua kaanonia.

      Yllä siteerattu juutalaisen historioitsija Josefuksen lausunto osoittaa, että niitä ei koskaan liitetty Jerusalemin eli Palestiinan kaanoniin ja että niitä pidettiin korkeintaan toisarvoisina kirjoituksina, jotka eivät olleet lähtöisin Jumalalta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Frosti sanoo:

    Muuten en paheksu katolisen kristityn paheksumisia, mutta yläkoulun opettajana paheksun vähättelevää viittausta opinahjoomme tässä yhteydessä. Hyi! Tarkasti ottaen mitä on yläkoulutasoinen argumentointi, hmmm?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Turha tuota avoimesti kirjoittavaa Höltän Tuulaa siitä on hiillostaa, että hän teki viittauksen apokryfikirjoihin. Ei Septuaginta ja sen mukaan laaditut modernit käännökset niiden vuoksi epäkuranttia ole. Paljon surkeampi on väärän hengen avulla laadittu Uuden maailman käännös. Se ei tietenkään meille kristityille kuulu, mitä muut tekevät. Emme myöskään kaipaa neuvoja Kristuksen kirkon ulkopuolelta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      jorma ojala,

      kiitos kommentista, mutta en kokenut Vesan vastausta ”hiillostamisena”. Me vain olemme joistakin asioista eri mieltä, ja olenhan saanut evl.kirkon papiltakin pyynnön olla väärentämättä Jumalan sanaa, kun laitoin kommenttiini pätkän Viisauden kirjasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      jorma ojala: ”Paljon surkeampi on väärän hengen avulla laadittu Uuden maailman käännös…”

      Perustietoa Raamatun kääntämisestä ja siitä mikä olisi hyvä tai huono Raamatunkäännös alla olevassa linkissä Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan sivuilla:

      http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tutkimuksen/kaantaminen3.html#7

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salo Irmeli sanoo:

    Onhan se korrektia käytöstä pitää puolen tunnin puhe tilanteessa jossa hyvien tapojen mukaisesti riittäisi lyhyet terveiset.

    Aloittajan loukkaantumista mielihyväjumalansa puolesta ymmärrän sitäkin, onhan se inhottavaa kun kyseisestä jumalasta nostetaan esiin sen olemattomuus ja kyseisen taikauskon nimissä tehdyt hirmuteot. Hirmuteot joihin ei ole muuten kyetty.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hyvä kirjoitus Emilillä. Kiitos siitä.

    Vanhoillislestadiolaisena uskallan väittää, että ylivoimainen enemmistö meistä ei hyväksy Raution kolumnissa kuvattua käyttäytymistä. Ikävä ja nolo juttu, ja ymmärrän sen tuntuneen juhlaväestä pahalta.

    Kolumnista voi saada käsityksen, että lestadiolaisseuroille olisi tyypillistä synkkyys. Kokemus synkkyydestä on tietysti hyvin subjektiivinen asia, josta on paha ruveta väittelemään. Jos joku haluaa muodostaa asiaan oman mielipiteen, vihjaisen, että tästä osoitteesta voi kuunnella vanhoja suviseurasaarnoja:

    http://www.youtube.com/user/ajonraas/videos

    Suosittelen erityisesti tätä saarnaa:

    http://www.youtube.com/watch?v=U4d8fTaEVLA&list=UUA5cMUbsVqT4OLiShQY1WTw

    Rauhanyhdistysten reaaliaikaisia seuralähetyksiä voi kuunnella täältä:

    http://rauhanyhdistys.fi/fi/seurat/seurat-radiossa/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Kun tämä nyt on ”katolinen blogi”, jossa paheksutaan vasemmistoa, sallittakoon syrjähyppy paavi Franciscuksen viimeaikaisiin toimiin.

    Paavi nimittäin meni ja sanoi, että Oscar Romero oli ”Jumalan mies”, jonka autuaaksi julistaminen tulee käynnistää nopeasti.

    Tätä ennen Karol Wojtyla (Paavi Jonannes Paavali II) ja Joseph Ratzinger (Paavi Benedictus XVI) ovat tyrmänneet, teologis-poliittisista syistä, koko hankkeen. Autuaaksi julistaminen on pyhimykseksi tulemisen ensiaskel, pakollinen sellainen.

    Kuka sitten oli Oscar Romero? Romero oli San Salvadorin arkkipiispa, joka murhattiin raaasti alttarin kupeeseen oikeistolaisten kuolemanpartioiden (joita USA rahoitti ja tuki) toimesta. Samalla kun kardinaali Ratzinger varjeli Vatikaanissa ”opin puhtautta”, ja Karel Wojtyla, Paavi Johannes Paavali II kiersi maailmaa käyden omaa ideologista sotaansa, arkkipiispa Romero puolusti köyhiä ja vähäosaisia maansa väkivaltaista, verisesti hallitsevaa luokkaa vastaan.

    Paavi Franciscuksen viime viikonlopun ilmoitus oli hatun noston ja syvän kumarruksen arvoinen teko.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Kari-Matti Laaksonen: ”Autuaaksi julistaminen on pyhimykseksi tulemisen ensiaskel, pakollinen sellainen.”

      Katolisen kirkon opetuksiin kuuluu sellainen omituinen ajatus, että ”pyhimyksiksi” julistetut ihmiset toimisivat vielä maan päällä elävien puolesta esirukoilijoina taivaassa Jumalan edessä.

      Raamattu taas opettaa, että Jeesuksen välityksellä kaikki voivat puhua ”vapaasti ja saavat lähestyä luottavaisesti” Jumalaa rukouksessa (Efesolaisille 3:11, 12).

      Se sanoo, että Kaikkivaltias Jumala ei ole liian kaukana ihmisistä kuullakseen rukouksemme. Psalmista Daavid rukoili luottavaisesti: ”Oi rukouksen Kuulija, sinun luoksesi tulee ihmisiä kaikesta lihasta.” (Psalmit 65:2.)

      Jumala antaa pyhää henkeä niille, jotka pyytävät sitä uskossa. Jeesus perusteli: ”Jos siis te, vaikka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin Isä, joka on taivaassa, antaa pyhää henkeä niille, jotka pyytävät häneltä!” (Luukas 11:13.)

      Lisäksi Jeesus ja Raamattu varoittavat kohottamasta toisten yläpuolelle yksittäisiä ihmisiä. Se on jo askel kohti epäjumalainpalvontaa.

      Apostoli Paavali kirjeissään sanoi kaikkia varhaiskristittyjä pyhiksi. Nämä pyhät eivät siis selvästikään olleet vielä kuolleet, eikä heitä ollut asetettu erilleen muiden uskovien yläpuolelle poikkeuksellisen hyvyyden vuoksi.

      Raamattu osoittaa, etteivät ihmiset eikä mikään kirkkolaitos tee henkilöstä pyhää. Raamatussa sen sijaan sanotaan: ”(Jumala) pelasti meidät ja kutsui meidät pyhällä kutsumisella, ei meidän tekojemme takia, vaan oman tarkoituksensa ja ansaitsemattoman hyvyytensä takia.” (2. Timoteukselle 1:9.)

      Pyhän siis pyhittää Jumalan kutsu sopusoinnussa Hänen ansaitsemattoman hyvyytensä ja tarkoituksensa kanssa. Kristillisen seurakunnan pyhät ovat mukana ”uudessa liitossa”. Jeesuksen Kristuksen vuodatettu veri vahvistaa tämän liiton ja pyhittää sen osapuolet.

      Koska heidät on Jumalan silmissä puhdistettu, he muodostavat ”pyhän papiston”, ja he uhraavat ”hengellisiä uhreja, jotka ovat otollisia Jumalalle Jeesuksen Kristuksen välityksellä” (1. Pietarin kirje 2:5, 9).

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Kari-Matti Laaksonen :”Kun tämä nyt on “katolinen blogi”, jossa paheksutaan vasemmistoa…”

      Kuulepa kundi, kun sekä EU että Euroopan neuvosto ovat tuominneet kommunistisen diktatuurihallinnon natsirikoksiin verrattavat rikokset ja vaatineet jäsenmaidensa kommunistisia liikkeitä julkisesti sanoutumaan irti noista rikoksista, niin mitä tekee suomalainen vasemmisto. Se vierittää ”arvojensa mukaisesti” syyn noista rikoksista ”oikeistolle” valitsemiaan pappeja myöten ja jatkaa Suomen itsenäistymisestä alkanutta vihaperinnettään esimerkiksi ”kiakkojoukkueiden” muodossa.

      Samalla se vaalii Pariisin rauhansopimuksen aiheettomia sotasyyllisyysartikloja, jotka vailla yhdenkään kansainvälisen sotarikostuomioistuimen päätöstä tällä hetkellä ”oikeaoppisesti todistavat”, että suomalaiset olivat yksin syyllisiä toiseen maailmansotaan.

      ”HS – Pääkirjoitus – 5.9.1990: ”Syksyn Ety-kokousten tuloksina syntyy tilanne, jossa toisen maailmansodan päätteeksi 1947 tehty Pariisin rauha sitoo enää vain Suomea. Saksaa ei sen piiriin voida liittää ja muut hävinneellä puolella olleet maat ovat sanoutuneet rauhansopimuksesta irti. Bulgaria, Romania ja Unkari tekivät niin liittyessään Varsovan liittoon ja Italia liittyessään Natoon. Sen takia Suomi näyttää muodollisesti ainoalta syylliseltä toiseen maailmansotaan. Uusi tilanne on kohtuuton, koska Suomi oli muiden pienten maiden tavoin diktaattorien sodan uhri eikä aloittaja.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Kirjaa lukiessa olen ihmetellyt inspiroijan moraalia (moraalin perusta ?) ja sitä jatkavien tekomoraalia, joka tuhoaa inspiroijan tarkoittaman perustan.

    Ilmoita asiaton kommentti