Entisajan syntilistat tälle päivälle?

Juoppous, naiminen, pelaaminen. Entisajan syntilista on suoraviivainen ja antaa mahdollisuuden moralisointiin, langenneiden osoitteluun ja itsensä nostamiseen. Varsinaiset sydämen synnit, jotka vain Jumala näkee, eivät ole tässä listassa päällimmäisinä: ahneus, ylpeys, viha, itsekkyys, rakkaudettomuus, epäusko.

Viime Kotimaan numerossa kirkkoherra Petri Karttunen erottelee kaksi etiikan ihannetta. ”Puhtausetiikka vieroksuu turvattomuutta tuovaa ja hämmentävää, poikkeavaa ja uutta, koska tällainen koetaan uhkaksi. Kuinka paljon häpeää ja kärsimystä tämä ihanne onkaan historiassa tuottanut ja yhä tuottaa.”

Toinen etiikan laji on Karttusen mukaan Jeesuksen esillä pitämä rakkauden etiikka, jossa lähtökohtana on toisen ihmisen kunnioittaminen: toista on kohdeltava niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan samassa tilanteessa.
_ _ _
Liityn mielelläni tähän Karttusen esittämään jakoon ja arvioon. Silti ymmärrän myös entisajan syntilistan - juoppous, naiminen, pelaaminen - merkitystä omassa kontekstissaan. Elettiin niukkuuden aikaa, jossa yhteisön jokaisen jäsenen oli omilla valinnoillaan ja teoillaan edistettävä yhteisön hyvää. Sen sijaan vääriä valintoja tekevät saattoivat vaarantaa perheen ja yhteisön mahdollisuudet kohtuulliseen elämään.
Ongelmajuominen, avioliiton ulkopuoliset suhteet ja pelivelat aiheuttivat kärsimystä ja saattoivat kaataa vankankin talon.

Venäläisten klassikkojen, Tsehovin, Tolstoin, Turgenjevin ja Leskovin vakioteemoja ovat uhkapeleissä menetetyt talot ja omaisuudet. Lapin vanhojen tukkikämppien seinille on kiinnitetty teksti: korttipeli kielletty. Moni metsätöihin lähtenyt isä tai poika joutui pelihimon valtaan ja menetti perheen ruokaan tarkoitetut palkkarahat. Tästä Kalle Päätalon Iijoki-sarja antaa karun havainnollisen kuvan, samoin kuin viinan kiroista ja holtittomasta sukupuolielämästä.
Tuossa tilanteessa hyvä ja paha, oikea ja väärä nähtiin hyväksi kuvata mustavalkoisesti. Hyvään kannatti pyrkiä, pahaa puolestaan oli syytä välttää. Muuten sai yhteisön paheksunnan. Esivalta ja lainsäädäntö huolehtivat varsinaisten rikosten sanktioinnista. Yhteisön varaan jäi hyvien tapojen ja elämää suojelevien normien ohjeistaminen.
_ _ _
Sodanjäkeisen 70 vuoden kasvukauden aikana lisääntyvä vauraus mahdollisti sen, että yhteiskunta lisäsi hyvinvointipalveluita ja samalla pehmensi yksilön kohtaamien vaikeuksien seurauksia. Ihminen ja hänen lähiyhteisönsä eivät enää samalla tavalla joutuneet kärsimään vääristä valinnoista.

Entä nyt? Jatkuva kasvu on vaihtunut pitkäaikaiseksi lähes 0-kasvun vaiheeksi, jolle ei näy loppua. Sosiaali-ja terveydenhoitomenot kasvavat silti vuosittain 10% luokkaa. Enää yhteiskunnalla ei ole samaa mahdollisuutta tukea vaikeuksiin joutuneita ja on tehtävä arvovalintoja, keitä autetaan.

Kotimaan pääkirjoituksessa Mari Teinilä kirjoitti alkoholin haitoista (21.8.). 50 vuodessa keskimäärin juodun puhtaan alkoholin määrä on moninkertaistunut yli ämpärilliseen. Vaikka laulun mukaan tippa ei tapa eikä ämpäriin huku, aiheuttaa alkoholi vuosittain noin 2000 ihmisen kuoleman. Lisäksi alkoholilla on osuutta suureen osaan rikoksista ja tapaturmista.

Kotimaan artikkelissa 21.8. Sininauhaliiton tutkimuspäällikkö Pekka Lund toteaa, että ”Alkoholi turmelee ihmisiä, aiheuttaa väkivaltaa ja rikollisuutta ja särkee avioliittoja.” Alkoholihaitat maksavat yhteiskunnalle n. 3 miljardia euroa vuodessa. Se on paljon, kun hallitus kiistelee parhaillaan tähän verrattuna murto-osan suuruisista rahoista, tulisiko ne jakaa vanhuksille vai lapsiperheille.

Myös ongelmapelaaminen on kymmenien tuhansien suomalaisten ylivelkaantumisen taustalla. Se voi olla syynä myös työelämästä syrjäytymiseen, kun työnteko ei enää tuo rahaa itselle vaan kaikki menee velkoihin. Onko siis juomiseen ja pelaamiseen liittyviin ongelmiin ratkaisujen etsiminen moralismia vai yhteisen hyvän edistämistä – joka lienee myös Jumalan tahto? Kirkolla voisi olla vahvempi rooli yhteisen hyvän edistämisessä myös näissä asioissa, sen sijaan että sallivuuden nimissä vaikeiden asioiden esiin nostamista vältellään.

19 kommenttia

  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Juominen ei liene kuolemansynti, vaikka ylenjuominen paheksuttavaa onkin, mutta ylensyöminen, laiskuus ja ahneus mainitaan kuolemansyntien joukossa. Aika tuttuja syntejä papeillakin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • valma luukka sanoo:

    Viimeisten aikojen synnit ovat laiskuus ja itsekkyys. Ihmiset eivät edes viitsi tutkia, mitä on tarpeen tehdä, menevät käskystä vaikka tappamaan (Vietnamin sota ja Hitlerin ja muiden käskystä) Joka asiassa on vastauksena Minä, minä, minä….mulle kaikki ensiksi – heti. – Tosin siinäkin on tehty väärin, että on keskitytty juoppouteen ja huoruuteen ja unohdettu kateus, ahneus, panettelu ja sellaiset paheeet, jotka loukkaavat lähimmäisen reviisiä ja oikeuksia.Jumalan käskyjen ylitsekäyminen ob aina syntiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.