Rakkautta ei voi pakottaa, sen voi ottaa vastaan, ja lahjoittaa eteenpäin

Jumalan rakkauden Ihminen löytää omassa työssänsä lähimmäisiään kohtaan. Näin Jumalan rakkauden löytäminen kuin huomaaminen harvoin syntyy meidän omassa tahdon pyrkimisessä Jumalaa kohti.

Itse nuorempana enoni kanssa Peräseinäjoella sain vierailla perheessä missä oli kehitysvammainen lapsi. Perheen auton lisäksi muistan elävästi perheen isän nostaneen, ottaneen syliin, ja sitten syöttäneen tämän jo vanhemman tytön.

Isä ei ollut muistaakseni vahvan näköinen mutta täysi·ikäisen tytön käsittely on jäänyt mieleeni missä en huomannut voimien puutetta, päinvastoin.

En täysin huomaa enkä ymmärrä vieläkään asiassa minulle puhuttelua mutta merkitystä sillä on ollut.

Näin välittämisellä ja rakastamisella ei täydy olla välitöntä vastavuoroisuutta vaan Ihminen tekee velvollisuutensa toisia kohtaan odottamatta välitöntä palautetta ehkäpä kiitollisuutena.

Kuitenkin, Ihmisyyttämme osoitamme omalla työllämme lähimmäisiimme. Kummasti siittä useasti saamme hyvää mieltä ja voimaa eteenpäin.

3 kommenttia

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Pakkohan siittä autosta on kertoa jotakin; se oli mallia Mercedes ja vanhempi, ja painava.

    Kerran se oli perheen vierailulla painunut pihanurmikkoon ettei ilman apuja suostunut siirtymään. Enoni oli myös ajanut sillä Kuopiossa väki kyydissä, ja mäenlasku Puijonmäeltä päättyi onneksi silloin tyhjään risteykseen. Joten, kaikki hyvin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Enoni oli opettaja, ja kesälomilla olin useasti heidän tykönään.

      Kun Hän tunsi oppilaittensa kautta vanhemmat kävimme useasti pihapraatilla entisten oppilaiden kotona. Näin muuten pieneksi jäänyt kokemukseni tuli suuremmaksi Ihmisistä joita kävimme tervehtimässä.

      Seinäjoen kirjasto oli enolleni tärkeä asia vaikken sillon huomannut asialle lisäarvoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Serkkuni ystävällisellä avustamisella hiukka lisää mainitsemastani autosta vaikka suoraa yhteyttä blogin otsikkoon sillä ei olekaan. Toki ajassa siirtyminen aiheuttaa joskus rakkauden kokemusta ihan välineeseen asti sen hyvin toimiessa.

      Auto oli 50.tä luvun mallia mainitsemaltani valmistajalta, 300.aa sarjaa, ja malli menee 186.en ja 189.n sisälle. Autossa oli ilmeisesti avattava katto, ja lisäpolttoainesäiliö mitä Pohjanmaalla liikuttaessa oli sopivasti käytetty tarpeeseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Väisänen
    Pekka Väisänen

    Soossi ja joltisen pyöriät perunat. Olen nuoruudessa hiukan soittanut ja lukenut.