Rakkautta ei voi pakottaa, sen voi ottaa vastaan, ja lahjoittaa eteenpäin
Jumalan rakkauden Ihminen löytää omassa työssänsä lähimmäisiään kohtaan. Näin Jumalan rakkauden löytäminen kuin huomaaminen harvoin syntyy meidän omassa tahdon pyrkimisessä Jumalaa kohti.
Itse nuorempana enoni kanssa Peräseinäjoella sain vierailla perheessä missä oli kehitysvammainen lapsi. Perheen auton lisäksi muistan elävästi perheen isän nostaneen, ottaneen syliin, ja sitten syöttäneen tämän jo vanhemman tytön.
Isä ei ollut muistaakseni vahvan näköinen mutta täysi·ikäisen tytön käsittely on jäänyt mieleeni missä en huomannut voimien puutetta, päinvastoin.
En täysin huomaa enkä ymmärrä vieläkään asiassa minulle puhuttelua mutta merkitystä sillä on ollut.
Näin välittämisellä ja rakastamisella ei täydy olla välitöntä vastavuoroisuutta vaan Ihminen tekee velvollisuutensa toisia kohtaan odottamatta välitöntä palautetta ehkäpä kiitollisuutena.
Kuitenkin, Ihmisyyttämme osoitamme omalla työllämme lähimmäisiimme. Kummasti siittä useasti saamme hyvää mieltä ja voimaa eteenpäin.
Pakkohan siittä autosta on kertoa jotakin; se oli mallia Mercedes ja vanhempi, ja painava.
Kerran se oli perheen vierailulla painunut pihanurmikkoon ettei ilman apuja suostunut siirtymään. Enoni oli myös ajanut sillä Kuopiossa väki kyydissä, ja mäenlasku Puijonmäeltä päättyi onneksi silloin tyhjään risteykseen. Joten, kaikki hyvin.
Ilmoita asiaton kommentti