Reminiscere eli rukouksen ja uskon sunnuntai
Reminiscere on toisen paastonajan sunnuntain nimi latinaksi.
SUNNUNTAI 28.2.2021
2. paastonajan sunnuntai eli Reminiscere
Rukous ja usko
Ensimmäinen lukukappale 1. Moos. 32:23-32
Jaakob oli Jabbok joen rannalla. Hän oli saanut karjansa ja mukanaan seuraavan väen joen yli toiselle rannelle. Hän yksin oli jäänyt toiselle rannalle. Hänelle ilmestyy tuntematon mies, joka alkaa painia hänen kanssaan. Kamppailu jatkuu koko yön yli. Aamu alkaa sarastamaan ja mies tekee lähtöään. Silloin Jaakob pyytää tätä kamppailukaveriaan siunaamaan hänet. Keskustelu päättyy siihen, että tämä tuohon hetkeen saakka tuntematon siunaa hänet.
Jaakob huomaa, että hän oli ollut Jumalan seurassa. Vieras mies ei ollutkaan kuka tahana. Tämä olikin Jumala itse, joka oli pannut hänet kovalle koetukselle ruumiilliseen vääntöön ja kamppailuun. Samalla tuossa oli purkautunut Jaakobin jännitys veljensä kohtaamisen edellä.
Jaakob oli aikoinaan pettänyt veljensä Eesaun ja joutunut lähtemään kaukomaile pariksi vuosikymmeneksi. Nyt hän oli tulossa takaisin ja oli aika sopia suhteet omaan veljeensä. Paineet olivat kovia. Jaakobia jännitti: Kostaako Eesau vai ottaako vastaan ystävällisesti. Onko entiset annettu anteeksi vai vieläkö ne estävät veljessovun.
Toisinaan ihmistä saattaa vaivata joku todella syvällinen ja vakava kysymys, jonka käsittely vie koko olemuksen mukaansa. Tuollaisessa tilanteessa useinkin tulee esille, miten ihminen kestää paineita ja voi avautua tulevaisuutta kohti. Toisille tuollainen tilanne vie kestämättömään ja sietämättömään olotilaan. Ihminen luhistuu paineitten keskellä. Toisille taas tuollainen tilanne on kuin haaste elämän vastusten voittamiseen. Uusin voimin ja rohkein vedoin pyritään löytämään oikea tie päästä eteenpäin.
Elämän haasteiden edessä usko Jumalaan on suuri apu. Saa käydä Vapahtajamme eteen elämän ongelmien selvittelyssä. Usko luo luottamusta Jumalan apuun ja huolenpitoon. Näin suurinkaan haaste ei uhkaa itse olemassaolon syvintä kerrostumaa, vaan näyttäytyy ainoastaan rajallisena ja suhteellisena vaikeutena. Rukouksessa saa jättää kaiken Herramme käsiin ja pyytää hänen isällistä apuaan.
Jumalan kohtaamisessa Jaakobin kova painiottelu oli siis ulkonaisen väännön lisäksi myös sisäisten kysymysten selvittelyä. Jaakobhan joutui käsittelemään omia ongelmiaan veljensä kanssa. Siinä piti myös käsitellä hänen omia kolttosiaan kasvinkumppaniaan kohtaan. Kun veljekset sitten kohtasivat, niin rauha saatiin aikaan. Toki he huomasivat paremmaksi elää vähän kauempana toinen toisestaan. Tähän auttoi myös se, että kummankin karjalaumat vaativat melkoiset laidunmaat ja tämäkin edellytti pidempää välimatkaa heidän ohjaamilleen joukoille.
Elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista, mutta paljon auttaa, kun voi rukouksessa tuoda asiansa Jumalan eteen.
Jaakobille tuo tilanne merkitsi myös kamppailua aikaisemman elämän kolttosien jättämistä taakse ja uuden elämän alkamista. Jumala antoi hänelle uuden nimen. Vanha nimi Jaakob merkitsi paitsi kantapäätä myös pettäjää. Jumalalta saamansa uuden nimen Israel mukana hän sai tehtäväkseen kamppailla elämässään Jumalan asian puolesta. Hänen elämänsä oli tullut taitekohteeseen. Kyseessä oli uuden elämän kauden aloittaminen, sovinto veljesten välillä ja Jumalan rauhan puolesta elämänsä kamppailun aloittaminen.
Myöhemmin tähän Jaakobin nimen muuttumiseen Israel nimeksi viittaa Vapahtajamme sanoessaan Natanaelille:
" Jeesus näki Natanaelin tulevan ja sanoi: 'Siinä on kunnon israelilainen, läpeensä vilpitön mies!' " Joh. 1:47
Tässä Jeesus toteaa Natanaelista, että tämä on jättänyt taakseen elämisen pettäjän kauden ja sen sijaan on aloittamassa uuden kauden: Jumalan valtakunnan evankeliumin puolesta taistelun. Jaakobin elämän muutos Jumalan siunauksen mukana Jumalan asialle eläväksi persoonaksi oli Jeesuksen sanassa suunnattu Natanaelin elämän uudelle alulle: Hänet kutsuttiin Jeesuksen opetuslapseksi.
Näin tämä lukukappaleemme kutsuu meitä joka päivä uudistumaan. Käymään rohkeasti tulevaisuutta kohti. Pyrkiä joka päivä jättämään taaksemme kaiken, mikä painaa ja ahdistaa ja avarin mielin avautumaan Jumalan asialle rohkeasti kohtaamaan elämämme haasteet ja omalta osaltamme toimimaan Jumalan valtakunnan eteenpäin viemiseksi, rauhan ja rakkauden, keskinäisen sovun ja kunnioituksen löytämiseksi kaikissa elämämme tilanteissa.
Tässä sunnuntain ensimmäinen lukukappale
1. Moos. 32:23–32
Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. Mies sanoi hänelle: ”Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee.” Mutta Jaakob sanoi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.” Mies kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob.” Silloin mies sanoi: ”Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.” Jaakob sanoi hänelle: ”Sano sinäkin nimesi.” Mutta mies vastasi: ”Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?” Ja hän siunasi Jaakobin siellä.
Jaakob antoi paikan nimeksi Penuel. Hän sanoi: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.” Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa.
17 kommenttia
Tulee tästä mieleen, että kun ihminen antautuu Jumalan siunattavaksi, myös hänen elämänsä asiat asettuvat kohdalleen. Tämä antautumisen taistelu voi kestää päivän tai vuoden tai 20 vuotta, mutta kun se on tapahtunut, ihminen ei ole enää sen jälkeen entisensä. Näin kävi Jaakobillekin, Jumala muutti hänen elämänsä ja hän sai uuden nimenkin. Kun Jumala lyö merkkinsä ihmiseen, niin kuin Jaakobiin, on helppo palata siihen hetkeen; se oli silloin kun Jumala tuli ja muutti minun elämäni. Sen jälkeen kaikki muuttui.
Meidän aikanamme Jumalan Pyhä Henki yhä etsii miehiä ja naisia, joihin Hän voisi laittaa merkkinsä ja uudistaa heidän sisimpänsä ja tulla asumaan heihin. Tämä on kokonaan Jumalan teko, mutta meidän osuutemme on antaa tämän tapahtua- suostua Herran Jeesuksen tahtoon ja lähteä Häntä mielen vakaalla päätöksellä seuraamaan.
On kuitenkin huomattava, että hengellisissä asioissa emme pysty omin avuin elämäämme korjaamaan tai muuttamaan minkään vertaa ellei sisintämme ole luotu uudelleen. Vasta sen jälkeen me näemme Jumalan hallitsevan ja ymmärrämme Hänen tahtonsa ja kykenemme sitä toteuttamaan, samalla kun Jumala tekee kasvattavaa työtään kärsivällisesti meissä, erehdyksistämme huolimatta, väsymättä johdattaa oikealle tielle uudelleen ja uudelleen jos vain tahdomme pysyä oikeassa suhteessa Häneen, mikä tarkoittaa vaeltamista valossa, avoimella sydämellä Hänen edessään.
Vain niitä, jotka ovat uskollisia, Jumala voi käyttää ja laittaa asialleen. Tässä ei ole kysymys oppiarvoista, titteleistä eikä mistään sellaisesta, jota tämä maailma arvostaa, päinvastoin, Jumala käyttää niitä, jotka eivät ole omissa silmissään mitään, niitä, jotka Hän on saanut nöyryyttää ja joiden oma tahto on lannistettu ja jotka eivät enää etsi omaansa vaan yksin Jumalan kunniaa.
Jaakobilla oli paininsa ja niin on meillä jokaisella, jotka pyydämme Jumalan siunausta. Jos Jumala saa vapaasti toteuttaa meissä tahtonsa, niin emme ole ehkä fyysisestikään sen jälkeen ennallaan, mutta aivan varmasti sisäinen olotilamme tulee täydellisesti muuttumaan ja se on Jumalan päämäärä jokaisen kohdalla.
Jaakobin toteamus oli tuossa blogin sitaatissa mielenkiintoinen: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.” Ja kuitenkin: ”muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka”. Etenikö Jaakobin paini siis Jumalan vai miehen kanssa?
Heprealaisella puolella Raamattua monasti ajatus siitä, että Jumala samaistetaan hänen edustajaansa, tuossa Jaakobin tilanteessa tyypillisesti mieshahmoiseen enkeliin. Joskus vastaava edustaja on voinut olla jopa lihaa ja verta oleva ihminen, kuten Mooseksen tapauksessa. Hänelle annettiin taivaasta tällainen valtuutus veljeään Aaronia koskien: ”Hän puhuu sinun puolestasi kansalle ja on sinun suunasi, ja sinä olet hänelle kuin Jumala.”(2.Mo4:16)
Väistämättä noista kahdesta – ja muista vastaavista tilanteista – tulee mieleen Jeesuksen kommentit aikalaisilleen. ”Isää tosin ei kukaan ole nähnyt; ainoastaan hän, joka on tullut Jumalan luota, on nähnyt Isän”(joh6:46) lienee kaikille hyvin ymmärrettävä lausunto, Isähän asui kotonaan taivaassa. Mutta tuo Jaakobin toteamus on paljon sukua Jeesuksen lausunnolle Jumalan näkemisestä: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän…Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. ”(Joh14:9,10)
Onko teistä muista sellainen ajatuskulku mahdollinen, että Jeesuksen näkemisessä oli kyse Jumalan kaikkien aikojen tärkeimmän valtuutetun omin silmin tehdystä havainnosta? Ilman sen kummempaa opillista painolastia.
Rauli
Kiitos hyvästä kommentistasi.
Tuot esille hyvän raamatunkohdan, joka on minulta mennyt ohi Jaakobin painia pohtiessani. Kiitos tästä huomiosta!
Panen tähän tuon kohdan vuoden 1933 käännöksen mukaisena yhteyksiinsä pantuna, jotta tulisi esille minun tapani pohtia Hoosean kirjassa vain Juudan kansan saamaa puhuttelua. Tuota Hoosean puhuttelun yleislinjaa seuratessani on esiin nostamasi linkki Jabbok joen tapahtumiin jäänyt huomiotta. Aina oppii, kiitos hyvien keskustelukaverien.
Hoosea:
12:3 Mutta Herralla on oikeudenkäynti Juudan kanssa, ja hän tahtoo rangaista Jaakobia sen teitten mukaan, hän on kostava sille sen tekojen mukaan.
12:4 Äidin kohdussa tämä petti veljensä, ja miehuutensa voimassa hän taisteli Jumalan kanssa.
12:5 Hän taisteli enkelin kanssa ja voitti, hän itki ja rukoili tätä. Beetelissä tämä löysi hänet ja puhui siellä meidän kanssamme.
12:6 Herra, Jumala Sebaot – Herra on hänen nimensä.
12:7 Ja sinä – käänny Jumalasi tykö, noudata laupeutta ja oikeutta ja pane alati toivosi Jumalaasi.
Tämä todellakin tuo esille sen että Jumalan enkelin kohtaaminen merkitsee aina myös Jumalan kohtaamista, koska Jumalamme on aina sanansaattajansa kanssa ja hänen sanansaattajansa tuo esille hänen sanomansa. Näin korostuu myös se,että Jumalan sanan kylvö ei koskaan ole turhaa vaan saa aina aikaan sen, mitä varten se on lähetetty.
Kirjoittaja
Matias Roto
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25
Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-28-2-2021/
Ilmoita asiaton kommentti