”Rakkauskirje” tieskö mones

Sain nimettömältä ”ihailijaltani” Lopen suvisjulkaisun, kera saatekirjeen. Koska en voi laittaa palautetta saamastani postista lähettäjälle, nimen ja osoitteen puuttuessa, laitan sen nyt tähän. Kirje ja palaute, ole hyvä nimetön Ystäväiseni:

 

Joopa joo!

 

Kyllä täytyy olla paha olla, kun jaksaa vuositolkulla jauhaa samaa asiaa. Jos jostain muusta ihmisryhmästä kirjoittaisit noin paljon valheellista ja ivallista juttua, niin sinut olis jo aika päivää sitten viety saunan taakse.

           On niin paljon kertynyt aikojen saatossa tuota jauhettavaa, niin siksi jaksan jauhaa.

         Sanot kirjoittavani valheellisesti ja ivallisesti. Nyt yksilöi tämä väite Ystäväiseni. Mikä kirjoittamani asia on valhetta? Ivaamiseen olen saattanut joskus sortuakkin, vaikka yritän välttää sellaista, anteeksi siis sellaiset mahdolliset sortumiset.

          Tuon saunan taakse viemisen otan kyllä epäsuorana uhkauksena sinulta minua kohtaan. Toivottavasti seuraavassa kirjeessäsi ei ole mitään papatteja suuren rotunenäni menoksi 😉

 

Mutta sinähän tiedät, että kukaan ei nosta syytettä, täytät vain Raamattua: Jeesus sanoi omilleen, he puhuvat teistä kaikkinaista pahaa valhetellen, minun tähteni. Harrastat henkistä väkivaltaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät puolustaudu.

          Edelleenkään haluni ja tahtoni ei ole valehdella.

 

Oikein rehvastelet, että on terapiaa kirjoitella pahaa vl-porukasta.

          Tämmöistä en ole kuunaan sanonut. Nyt taisi itselläsi lipsahtaa höpsötyksen puolelle.

 

Sinun nykyisen uskon hedelmiä tuntuu olevan yötä päivää miettiä, miten keksisin vielä pahempia juttuja mokomasta porukasta.

         Ei nyt sentään. Porukka ei ole minulle mikään ”mokoma”, siellä on paljon minulle rakkaita ihmisiä olemassaan. Eikä minulla pitäisi olla kenenkään kanssa mitään välilläkään.

         Aiheet blogiini saan joko omasta pääkopastani, omista kokemuksistani tai sitten muualla käydyistä keskusteluista, muiden kokemuksista, joten todellakaan kaikki tapahtumat ja tilanteet eivät ole historian havinaa, vaan ihan vastikään tapahtuneita juttuja. Niin ja osa jutuista on pyydettyjä kirjoituksia jostakin aiheesta.

 

Tuntuuko ihan siltä, että teet Jumalan mielen mukaisia töitä, että kun sais hävitettyä tuon vl-porukan maailman kartalta.

         Ei kait sellainen ole hyvänen aika mitään Jumalan mielen mukaisia töitä sanan varsinaisessa merkityksessä, kun puran omaa traumaani ja kerron muiden ihmisten traumoista. Mutta tämmöistäkin joutuu joskus ihmislapsonen tekemään, kun on tullut koettua ja nähtyä kaikenlaista.

         Minulla ei ole mitään halua hävittää ihan mitään ihmisryhmää maailman kartalta, kiusaamisen ja hengellisen väkivallan kyllä hävittäisin ihan mieluusti. Eipähän nuo asiat ole kuitenkaan minun vallassani, enkä toivoisi niitten olevankaan.

 

Teet ihan turhaa työtä, varmaan kirjoittelusi johdosta kahtena edellisenä kesänä suviseuroissa on alueet meinanneet loppua kesken, kun väkeä on tullut niin paljon. Ulkopuoliset ovat tulleet katsomaan paljon parjattua, omituista porukkaa, jota verrataan välillä Itäsaksaan ja Pohjoiskoreaan. Mutta ovat nähneet aivan jotain muuta: onnellisia, iloisia, rauhallisia, nuoria, lapsia….jotain sellaista, mitä ei muualla voi nähdä.

          Nyt 🙂 nyt 🙂 en tiedä, mitä ajatella uskomattomasta väittämästäsi. Pitäisköhän mulle maksaa boonusta, jos se on totta…?

         Se on mukavaa, että ihmiset ovat saaneet nähdä suviseuroissa onnellisia ihmisiä. Mulla ei ole sitä vastaan ihan mitään. Itsekkin olen joskus nauttinut suvareista, lähinnä silloin kun ei ollut vielä uupumusta niskassa.

 

Monet ovat löytäneet Jumalan valtakunnan ja saaneet parannuksen armon näitten pilkkakirjoituksien johdosta, kun ovat huomanneet, kun kaikki hyökkäävät yhtä joukkoa vastaan, elikä siinä täytyy olla se opetuslasten joukko josta Lutherkin kirjoitti, että täältä maanpäältä täytyy löytää Jeesuksen opetuslapset joka on Kristuksen seurakunta.

         Tästä taas ”boonukset” mulle, eikö? 😀 Sun pitäis olla tosi iloinen kirjoittelustani, jos tämä väite pitää paikkaansa J

 

Siteeraat monta kertaa Lutheria ja aina sillätarkoituksella, että sen opetus poikkeaa vl-opetuksesta. Pitää vain tietää, että on kaksi Lutheria=ennen ja jälkeen parannuksen. Kun Luther sai parannuksen, hän kirkkaasti kirjoittaa Jumalan armojärjestyksestä, kuinka täällä maanpäällä on pieni ihmisjoukko, opetuslasten joukko, joka on Jumalan valtakunta ja jossa toinen ihminen voi toiselle ihmiselle antaa synnit anteeksi Jeesuksen käskystä.

         Tuo toinen lauseesi on vl-selitys Lutherin kirjoituksille. Se EI pidä paikkaansa.

         Mielestäni Luther kirkasti ”heräämisensä” jälkeen ennen kaikkea Jumalan vanhurskautta, kuinka se saadaan yksin uskosta ja Kristuksen ansion tähden, lain teoitta.

 

Kirjoitit oikeasta opista, että mitä se on. Jeesus julisti oikeaa oppia, hän aina sanoi: Jumalan valtakunta on lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Sen vuoksi hänet tapettiin. Jeesus lähetti omat opetuslapset saarnaamaan samalla tavalla ja heidätkin tapettiin, vain Johannes taisi selviytyä.

         Tähän mulla ei ole mitään vastaansanomista. Se, että todella Jeesus on ainoa syy autuuteen, vihastutti ihmiset ja vihastuttaa usein nykyäänkin. Ihminen on taipuvainen ajattelemaan, että ihmisen täytyy itsekin tehdä jotain autuutensa eteen.

 

Nyt vielä vl-kristillisyys saarnaa ja uskoo samalla tavalla, kuin Jeesuksen lähettämät opetuslapset, eli Jumalan valtakunta on lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Ja nyt sinä toitotat netin välityksellä maailman ääriin, että tämä on harhaoppi, sairas kristillisyys, ihmisten kiusaamista…. Voisit hävetä…. Vähintä mitä voisit tehdä, on, että julkisesti pyytäisit anteeksi.

         En ole koskaan sanonut tuon olevan harhaoppia. Jos jostakin kirjoituksestani saa sellaisen käsityksen, niin näyttäisitkö ystävällisesti sen mulle.

         Olen puhunut epäterveestä kristillisyydestä ja se johtuu siitä, että jotkut käsitykset ja toimintamallit aiheuttavat niin paljon pahoinvointia liikkeen jäsenissä.

 

Kaikki tiedot, mitä saat ja mistä kirjoitat, on sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole uskomassa, ovat vain mukana kulkemassa. Kukaan uskovainen ei ota sinuun yhteyttä ja pyydä neuvoja ja kerro, että nyt siellä tehtiin ja sanottiin sitä ja tätä.

         Tämä on sinun oma näkemyksesi asiasta.

 

Sinulla on oikein maankattava verkosto näistä valheen puhujista, kun tunnut tietävän kaikki mahdolliset asiat ympäri Suomea, elikä vielä kerran, kukaan uskovainen ei ota sinuun yhteyttä ja kerro näitä juttuja mitä kirjoitat sitten kaikkien tietoon ja esiinnyt oikein asiantuntijana, itsekin olet täysin pihalla, ulkopuolinen.

         Taaskin puhut omia käsityksiäsi ja olettamuksiasi.

 

Tapaus Lempäälä. Levität tietoa, joka on vain toisen osapuolen vääristelevää, katkeraa puhetta, joka sopii sinun ajatusmaailmaan. Oikein innostat muita kirjoittamaan aivan kauheita juttuja meikäläisistä, kyllä on sivistymätöntä porukkaa, oikein adressia kerätään, osaatko kuvitella, miltä tuntuu?

        Jokaisella on vapaus tulla oikaisemaan kirjoituksiani, mutta eipähän ole näkynyt eikä kuulunut Lempäälän jutunkaan tiimoilta. Yksilöintiä kiitos.

         Jos kiusaamistapauksen selvittämisen puolesta kerätään adressia, niin se ei ole kyllä ollenkaan sivistymätöntä. Päinvastoin. Ei pitäis ollenkaan tuntua pahalta semmoinen hanke, siinäpähän koko juttu selviäisi, se olisi kaikkien osapuolten kannalta parasta.

 

Milloin olet kuullut, että uskovaiset kirjoittavat ja solvaavat muita ihmisiä, ei tulis kuuloonkaan. Uskon kautta on sama mieli kuin Jeesuksella: Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.

         Olen lukenut ja myös kuullut. Netissä vl-palstoilla, seuroissa saarnoissa ja vl-ihmisten kanssapuheissa. Tuo solvaaminen on kuitenkin vähän liian kova sana. Enempikin on kyse ikävästä pahan puhumisesta periaatteella: me vastaan muut. Pahan puhuminen on varmasti asia, jossa jokaisella ihmisellä on taistelun paikka.

 

No turhahan näistä on kirjoittaa, sinut voi pysäyttää vain Jumala ja hänellä on oma aikataulu, joskus kuitenkin vastaat hänelle kaikesta.

         Miksi sinun pitäis minut pysäyttää? Suvispellot vain laajenee, kun minä täällä ahkeroin kirjoittaa. Sitä vois ihan hyvällä syyllä kutsua jo vl-valtakunnan hyväksi tehtäväksi työksi 😉

         Tosiasiassa. Mieti. Tämä mun blogini on ihan pieni kirjoitusnurkkaus, jota ihan kenenkään ei ole pakko lukea, ei sinunkaan. En kait minäkään käy sellaisissa paikoissa lukemassa, joista en tykkää.

 

Osaat soittaa ja laulaa, niin ota vaikka Siionin laulu 129 aina ennen, kuin alat miettiä uutta parjausta.

         Krhm, osaan ja osaan 🙂 Tuo laulu on yksi lempparilauluistani ja vielä rippilauluni, rakastan sitä 🙂

 

Laitan suvisjulkaisun, lueskele sitä, se on yksi lähetystyömuoto.

Kiitos ja kumarrus. Sieltäpä voin aina tarvittaessa siteerata kirjoituksia 🙂

 

Ps. 60-luvulla vl-liikkeessä levitettiin nimetöntä kirjettä ja toiminta leimattiin eriseuraiseksi. Nykyään tuo nimettömyys tuntuu olevan ihan sallittua hommaa liikkeen viestinnässä. Myöskään s-posteihin ei haluta läheskään aina vastata, ettei jää mitään mustaa valkoisella -todistusta mistään sanomisesta. Vain kasvokkain, vain kasvokkain…tai sitten nimettömänä.

  1. Pentti, mitä haittaa kirjeiden tänne tuomisesta on, kun kukaan (tässä tapauksessa en edes itse) ei tiedä kirjeen kirjoittajaa?

    Mun pointtini hommassa on se, että kun täällä on usein väitetty mun sanomisia vl-käsityksistä valheiksi, niin noi kirjeet todistavat muuta. Esimerkiksi sen, että ”vain me” -opetus kukoistaa liikkeessä edelleenkin.

    Seuraava pien pätkä eilen saamastani s-postista todistaa, että edelleen ihmisiä voidaan jättää ns. Saatanan haltuun, jos he eivät tee vl-parannusta:

    ”Muistat varmaan apostolien opetukseen liittyvän ilmauksen: ”Minä jätän sinut Saatanan haltuun.” (= Jumalan vastustajan haltuun, kun armon tarjoamisen katsot ylitse. Se virsi 287 jonka viime kerralla sinulle lähetin sanoo selkeästi sinunkin sielusi tilaa koskien”

    Tämän sanoin eräs vl-puhuja mulle eilen viestissään. Että silleen. Aiemmin jätti ”paatunuksen rauhaan” ja ”väärään rauhaan”, vaikka olen sanonut uskovani, muttta kun en usko hänen puheitaan Paavalin kääntymyksestä ja anele häneltä syntejäni anteeksi, niin näin.

    Häneltä saavat tämän maailman hengelliset, niin kirkon uskovat kuin helluntalaisetkin ihan selkeän tuomion. Kuulema minä olen samanlainen kuin he, kun uskon että ”uskon kautta Kristukseen” ihminen vapautuu synneistään. Vain hänen kauttaan ja muiden hänen tavallaan uskovien kautta. Joo. Ei siin mittään, mutta että ne käsitykset ovat vahvana olemassa, mutta niitä ei kerrota näissä julkisissa keskusteluissa, vaan nurkan takana pikkasen rökittäen. Siks tuon ne tänne. Tiedetäänpähän täälläkin.

  2. Voihan tuo olla niinkin, että monet haluaisivat keskustella ja kirjoittaa keskustelupalstoille uskostaan ja ajatuksistaan, mutta eivät uskalla sitä tehdä, koska se on kiellettyä ja syntiä. Siksi he ehkä kirjoittavat Vuokolle ja ajattelevat että se ei ole syntiä. Ja ehkä he myös salaa toivovat, että Vuokko välittäisi heidän viestinsä tänne keskustelupalstalle.

    Koska ei ole kukaan kommentoinut, lisään vielä vähän. Minä luulen hyvin monella SRK -lestadiolaisella olevan tarvetta käydä kriittistäkin keskustelua liikkeensä asioista, mutta sellaista keskustelua on mahdollista käydä vain pienessä piirissä vain luotetuimpien ihmisten kesken. Julkisempi liikkeen sisäinen keskustelu on hajautunut lukuisiin eri paikkoihin netissä. Keskustelua kuitenkin käydään ja se on hyvä juttu. Sitä käydään pääasiassa nimettöminä fb-ryhmissä, blogeissa ja uskonnollisilla sivustoilla useissa eri paikoissa. Täälläkin.

  3. Pentti, miksi kirjeen tai sähköpostin sisällön jakaminen julkisesti olisi ongelmallista? Olisiko ongelma moraalinen vai oikeudellinen?

    Ajatteletko kirjesalaisuuden liittyvän tähän jotenkin? Se rajoittaa muita oikeudettomasti lukemasta viestejä, jotka eivät ole heille osoitettuja, mutta ei rajoita kirjeen tai siihen rinnastuvan muun viestin määrättyä vastaanottajaa käyttämästä kirjettä miten lystää.

    Olisiko meillä moraalisesti jonkinlainen lähtökohtainen velvollisuus vaieta siitä, mitä meille kirjoitetaan?

  4. Se lienee tosiaan suhteelliseni varmaa, ettei kyseisen palautteen lähettäjä tästä kohtelusta pidä. Vanhoillislestadiolaisen liikkeen kipukohdista blogatessa tämän ei kuitenkaan voi vielä antaa tyhjentää pöytää, koska pahennuksen herättäminen on ko. puuhassa väistämätöntä.

    Koetin tentata sinua, koska näissä nettikeskusteluissa vilkkuu toisinaan minusta erikoisia näkemyksiä oikeasta ja väärästä koskien kirjeenvaihdon luottamuksellisuutta. Etsiskelen jotakuta, joka voisi availla näitä ajattelutapoja, jotka toistaiseksi ovat minulle arvoitus.

    Parhaimmillaan on näyttänyt siltä, että ajatellaan kirjeen vastaanottajalla olevan yleinen vaitiolovelvollisuus – oikeudellinen vai moraalinen, en ole saanut selville – kirjeen sisällöstä.

    Tämän rakkauskirjeen tapaus on sikäli yksiselitteinen, että vastaaminen blogissa oli ainoa mahdollisuus vastata palautteeseen.

  5. Mietin vielä tätä tematiikkaa ja päädyin siihen että on melko iso ero kirjoittaako kirjeen/ mailin nimettömänä vai omalla nimellään. Olet Juho oikeassa siinä, että tietty pahentuminen on väistämätöntä kun puhutaan ikävistä asioista ja liikutaan mukavuusalueen ulkopuolella. Vl-liikkeessäkin on näitä ammattipahentujia joilla on mielestään oikeus a) pahentua ihan mistä tahansa ja b) sen myötä muka vaatia keskustelua loppumaan jotta c) he itse eivät joutuisi oman mukavuusalueensa ulkopuolelle jolloin d) he parhaassa tapauksessa joutuisivat perustelemaan näkemyksiään jolloin e) paljastuisi se mahdollisuus, että perusteet onkin rakennettu hiekalle eikä kalliolle.

  6. Jos saan kirjeen täällä olevista kirjoituksistani, otan sen tavallaan kommenttina keskusteluun. Tietty en julkaise sellaista kirjoitusta tai pätkääkään sellaisesta, jossa kirjoittaja kirjoittaisi itsestään jotain henkilökohtaista. Myönteiset palautteet jätän lähes kokonaan julkaisematta, koska ne eivät tuo mitään uutta keskusteluun. Minusta eriävillä mielipietillä on paremmin oikeus tulla kuulluksi. Ja sitten on tosissaan hyvä tietää, mitä vl-kansan syvissä riveissä ajatellaan.

Kirjoittaja

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.