Rakkauden laki

Saarnaajat ovat saaneet pohtia viime sunnuntaina erästä Jeesuksen opetusten eniten esiin nostettua kohtaa, Rakkauden kaksoiskäskyä. Itse saarnasin siitä Inarin saamelaiskirkossa. Saamelaispastori Tuomo Huusko oli liturgina ja häntä avustivat saamenkielillä lukutehtävissä Mervi ja Henna Tervaniemi sekä Hilma Mustonen. Ehtoollisella avusti Launeen kirkkoherra Heikki Pelkonen.

"Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: »Opettaja, mikä on lain suurin käsky?» Jeesus vastasi: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.» (Matt 22:34-40)

Syyskausi taittuu talveksi ja edessä on vuoden valottomin aika. Lyhyt päivän näkö pitää käyttää hyväksi ulkoaskareita varten. Kalastajat käyvät verkoilla ja porohommia tehdään erotusaidoilla. Sisällä keinovalossa askarrellaan monet muut asiat.

Etelän ihminen kysyy, kuinka pimeään sopeutuu. Eikö pimeys ala masentaa? Lapin ihmiselle kaamos ei ole outo asia. Tähtikirkas taivas ja hanget antavat valoa. Kyllä aurinko edelleen valaisee, vaikkei se meille näykään. Nytkin aurinko valaisee osaa maapalloa. Avaruuden kylmä pimeys voittaisi maapallon, jollei auringon valo osuisi jatkuvasti jossain maahan. Ikuinen ja kuollut yö valtaa maan ilman aurinkoa. Siksi aurinko on elämälle välttämätön, myös silloin kuin me emme näe tai tunne sitä.
Sama vaikutus on Jumalalla tämän maailman elämään. Jumalan rakkaus ylläpitää elämää, vaikka emme näe sitä.

Jumalan on rakkaudessaan luonut maailman ja ylläpitää sitä päivästä päivään, niin että varvut ja puut, linnut ja kalat, eläimet ja ihmiset voivat syntyä ja kasvaa. Ilman Jumalan rakkautta ja Jeesusta Kristusta ikuinen kuoleman yö syrjäyttäisi elämän ja kaikki elämä sammuisi.

Ihmisen syntisyys, itsekkyys ja loputon ahneus on kuin kuoleman yö, joka uhkaa kaikkea elämää. Ihmiskunnan synnin vuoksi monilla maailman kolkilla sateet vähenevät, maastopalot polttavat metsät, joet kuivuvat, kalat vähenevät meristä, ihmiset nousevat toisiaan vastaan sotaan vähenevien luonnonvarojen vuoksi.

Johanneksen evankeliumissa sanotaan tästä: ”Valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemasta pimeyden. Se joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.” (Joh. 3:19-20).

Jonkinlaisesta valon ja pimeyden kamppailusta on kyse myös päivän evankeliumissa. Jeesus on evankeliumitekstissä tentattavana. Kysyjät eivät halua niinkään itselleen vastauksia, vaan ennemminkin Jeesukselle vaikeuksia. He kysyvät lain suurinta käskyä.

Lailla tarkoitetaan tässä Vanhan testamentin käskyjä, jotka me olemme oppineet jo rippikoulussa. Käskyt, jos niitä noudatetaan, suojaavat elämää, nimittäin henkeä, avioliittoa, omaisuutta, mainetta ja naapurisopua. Lisäksi käskyt kehottavat huolehtimaan vanhoista vanhemmista ja viikkolevosta. Elämä olisi paljon turvallisempaa ja huolettomampaa, jos käskyjä vain noudatetaan, mutta niin ei tapahdu. Nytkin Venäjä yrittää vallata Ukrainan, tappaa asukkaat ja ryöstää ihmisten omaisuuden. Mutta ei tarvitse mennä edes niin kauas. Myös me rikomme eri tavoin Jumalan käskyjä.

Lain kuningaskäsky on kuitenkin käskyistä ensimmäinen: ”Minä olen Herra sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Siitä saas kaikki muu alkunsa. Jumala on asettanut hyvän elämänjärjestyksensä maailmaan. Sen varassa kaikki luotu elämä pysyy tasapainossa. Tätä samaa hyvää järjestystä heijastelee myös Kymmenen käskyä.

Entä jos emme noudata ensimmäistä käskyä, vaan panemme kaiken turvamme johonkin muuhun kuin elävään Jumalaan? Kun suhde Jumalaan elämän antajana häiriintyy, vääristyy silloin myös yhteys muihin luotuihin ja lähimmäisiin. Ensimmäisen käskyn rikkominen heijastelee muihin käskyihin ja rikomme helposti myös niitä.

Nyt voimme palata fariseusten esittämään kysymykseen Jeesukselle lain suurimmasta käskystä. Voin melkein kuvitella ne syytökset, jotka on jo valmiiksi mietitty Jeesuksen vastauksen mukaan: Jos hän vastaa, että suurin käsky on ensimmäinen: ”Älä pidä muita jumalia”, kuuluu syytös, ettei Jeesus välitä tästä maailmasta ja sen inhimillisestä hädästä. Jos taas Jeesus valitsee jonkin muun käskyn, kuten älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta tai älä sano väärää todistusta, voisi Jeesus saada syytteen maailmallisuudesta ja siitä, että hän on liian vähän hengellinen.

Itse asiassa nämä samat syytökset sinkoavat myös kotimaisessa kirkollisessa keskustelussa. Toiset saavat kuulla keskittyneensä liiaksi Jumalaan ja uskon oppiin sekä olevansa liiaksi kiinnostuneita omasta pelastumisestaan, ja jättävät siksi huolehtimatta tämän maailman apua tarvitsevista.
Toisia taas hengellisesti valveutuneet pitävät liian maallisina, kun nämä keskittyvät vain yhteiskunnallisiin kysymyksiin sekä esimerkiksi oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon. Miten päästäisiin ymmärtämään, että nämä kaksi eri näkökulmaa eivät ole toisilleen vastakkaisia maailmoja, vaan saman todellisuuden eri puolia.

Usko näkyy teoissa. Usko Jumalaan heijastuu haluna toimia tämän maailman apua tarvitsevien hyväksi. Kaikki riippuu kuitenkin kuningaskäskystä, joka on kuin johdanto sen jäljessä seuraaville muilla käskyille: ”Kuule Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan.” (5 Moos 6:4-6).

Miten Jeesus onnistuu vastauksessaan? Hän välttää taitavasti karikot ja yhdistää vastauksessaan nämä kaksi eri puolta: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä.” Jeesus antaa siis vastaukseksi lain suurimmasta käskystä koko lain tiivistelmän. Laki on kokonaisuus. Siitä ei voi irrottaa osia, koska ne kuuluvat yhteen. Näiden kahden käskyn varassa on koko Vanha testamentti, Laki ja profeetat.

Kuinka voi tietää, miten lähimmäistä tulisi rakastaa? Jeesus asettaa malliksi oman kokemuksen: mitä haluaisin itselleni samankaltaisessa tilanteessa? Jos olisin sotaa paossa vieraassa maassa, toivoisin hyviä ihmisiä, jotka tukevat ja auttavat saamaan katon pään päälle, ruokaa, vaatteita ja työtä. Tämä on mallina siihen, kuinka voisimme rakastaa esimerkiksi Ukrainasta tulleita pakolaisia.

Rakkauden kaksoiskäskyllä on ollut valtavan suuri merkitys yhdenlaisena kristinuskon ja ehkä myös juutalaisuuden tiivistyksenä. Rakkaus kytkee ihmisen Jumalaan ja Jumalan kautta muihin luotuihin, joita Jumala on rakastanut. Rakkaus hyvittää puutteita ja nostaa ihmistä.

Rakkaus on voitu myös ymmärtää väärin. Kuulen nimittäin aina välillä sanottavan, että Kristinuskon sisältönä on rakkaus. Kaikkien on rakastettava toisiaan ja hyväksyttävä toisensa. Silloin rakkaudesta tulee vaatimus ja ihmisen teko. Olisiko rakkauden vuoksi hyväksyttävä kaikki ihmisten teot ja valinnat, vaikka ne aiheuttavat lähimmäisille ja yhteiskunnalle haittaa?

Kristinusko ymmärretään väärin, jos rakkauden ja hyväksymisen vaatimuksesta tehdään peite, jonka alle lakaistaan synnit ja virheet. Silloin unohdetaan rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen osa, josta kaikki riippuu: Rakasta Jumalaa yli kaiken. Jumalan rakkaus on ensin. Koska hän on rakastanut ensin meitä, on meidänkin rakastettava toinen toistamme. Oma kykymme rakastaa on kuitenkin heikko ja teemme toisillemme usein väärin. Siksi olemme täysin riippuvaisia Jumalan armosta ja rakkaudesta

Jumalan rakkaus tulee täydelliseksi siinä, että hän lähetti oman Poikansa maailmaan pelastukseksi. Tästä Johanneksen evankeliumi kirjoittaa: ”Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa. Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää.” (Joh 3:36).

Mikä uskossa on tärkeintä? Tätä kysymystä ovat lukemattomat ihmiset pohtineet sukupolvien ajan. Siihen kysymykseen päivän evankeliumi on haastanut myös meitä. Jumalan rakkaus Jeesuksessa on uskon ydin, ei vain ihmisten keskinäinen rakkaus. Jumalan rakkaus antaa voimaa rakastaa lähimmäistä, niin heikkoja ja puutteellisia kuin olemmekin rakastamaan ja tekemään hyvää.

Pian ehtoollisella Jeesus kutsuu meitä pöytäänsä ja tarjoaa itsensä meille ehtoollisen leivässä ja viinissä. Samalla hän on meille syntiemme sovitus ja avoin ovi Isän Jumalan yhteyteen.

10 kommenttia

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Kiitoksia paljon Teille.

    Tässä on saarna mistä Meidän tulisi oppia eikä huomata saarnaan kuuluvan ylimaallista.

    Täällä nyt asuva seuraajien joukko Kristuksessa haluaa kuulla juuri esittänne todistuksen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Rakkauden laki 3. Mooseksen kirja

    ”19:16 Älä liiku panettelijana kansasi keskellä äläkä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra. 19:17 Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi.

    19:18 Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra. ”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Pekka Särkiö ”Siitä ei voi irrottaa osia, koska ne kuuluvat yhteen. Näiden kahden käskyn varassa on koko Vanha testamentti, Laki ja profeetat.”

    Tämä taas oli rabbi Hillelin toteamus eräälle henkilölle, joka tuli hänen luokseen ja kysyi, että voitko kertoa hänelle koko lain sisälllön siinä ajassa kun hän jaksaa seisoa yhdellä jalalla. Rabbi Hillel sanoi, että kyllä hän voi: ” Älä tee toiselle sitä, mitä et halua itsellesi tehtävän ” siinä on kaikki Laki ja profeetat. Kritityt ovat sen sitten muuttaneet, vaikka rakasta lähimmäistäsi, ei sekään ole kristillinen alunperin. Kuten edellisestä kommentistani selviää.

    Vanhan testamentin määritely ei ole kristillinen oikeus. Me olemme ulkopuolisia.

    Lakia tuntevat toki tietävät senkin, että Toora ja profeetat ei ole mikään vanha testamentti, josta ulkopuoliset voisivat tehdä uuden testamentin. Uuden testamentin voi kirjoittaa vain vanhan testamentin omistaja elossa ollessaan. He eivät ole sellaista kirjoittaneet. Testamentti väärennökset ovat rikollista toimintaa.

    Tooraa ei voi muuttaa, koska se on toisen kansan kulttuuriperintö, ja niin sanottu pyhäinjäännös, arvokas jo ikänsä puolesta, viestejä kaukaa menneisyydestä, josta ”yksikään piirto tai kirjain ei muutu niin kauan kuin taivas ja maa pysyvät.” Tämä on kirjoitetty myös Jeesuksen suuhun.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Hyvä blogi, kiitos.

    Paavali kirjoittaa ”uskonlaista” (Room.3:27) se lienee aika lähellä sitä, mistä on kysymys.

    Kerran yksi lapsi kysyi:”Miten kilpikonna rakastaa toista kilpikonnaa?” En osannut vastata… Sitten kysyi: ”Miten ihminen rakastaa toista ihmistä?” Hetken mietin… Enkä osannut vastata.., vaikka yritin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Särkiö ”Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa. ”

    Tämä on väärennös Psalmista 8, jossa valtaa ei todellakaan annettu yhdelle pojalle vaan ihmisille.

    ”Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,

    niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? 6Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; 7 panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle: 8lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, 9taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee. 10Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!”

    Ihminen on tässä yksikössä, mutta tarkoittaa kaikkia ihmisiä. Psalmi on nimetty: ”LuoJa pitää huolen ihmisestä, jonka hän on pannut luomakunnan herraksi.”

    ”Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse! 3 Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Oikeastaan näin : ”Kuule Israel ! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Siinä puhutaan Jumalan ykseydestä. Kielletään lukemattomat jumaluudet ja monijumalaisuus.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Lause ei ota välttämättä kantaa monoteismiin, se sisältö riippuu myös sanojen (meidän!!!) painotuksista ja alkutekstin kerroksellisuuden ymmärtämisestä. Sillä shema Israel jhvhj eloheinu jhvh achad tarkoitta myös, että kun käsite achad eli yksi (1) otetaan numerona, niin ympyrän halkaisijan ollessa achad eli 1 on sen kehä 3.1415 eli elohjim. Kun ympyrän halkaisijaon 10, 565 on kehä pyöreästi 33 eli Gl eli salaisuus. (Jeesus kuoli 33 vuotiaana GL gatalla)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Henkilökohtaisesti minua häiritsee saarnoissa nykyisin se , että meitä kehoitetaan rakastamaan toisiamme. Ei kai siinä sinänsä mitään ogelmaa ole, muutakuin se että emme oikeasti siihen kykene. SE on vähän samaa kuin yrittäisi nostaa itsensä suosta tukasta vetäen.

    Eihän meissä ole oikeasti mitään rakkautta, jolla kykenisimme vaikkapa vihollisiamme rakastamaan. Saatikka sitten kaikkivaltiasta Jumalaa, joka järjestää matkallemme monia harmeja.

    Jumalan rakkaus meitä kohtaan on ihan toisesta maailmasta. Emme kykene edes käsittämään sen syvyyttä ja laajuutta. Jumala voi tämän oman rakkautensa vuodattaa meihin ja kas Jumalan rakastamien tuleekin ihan luonnostaan esiin.

    Ihmettelen miten usei saarnoissa kohtaa sen ajatuksen, siitä, miten meidän tulee elää ja rakastaa. Aivan kuin meillä ei olisikaan Jeesusta joka on sovittanut puolestamme kaiken ja johdattaa meidät hyviin tekoihin, joihin antaa myös voiman ja rohkeuden.

    Tässä en kommentoi nyt kaiman teksiä, annettakoon anteeksi. En oikein jaksa lukea pitkiä blogeja.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kiitos hyvästä kommentistanne. Olette oikeassa ettei rakastamisen asia useinkaan avaudu hyvin jos edes kohtuullisesti.

      Paljon asian huomaamisessa kun ymmärtämisessä on kyse Jeesuksen Kolmannesta tärkeästä opetuksesta. Nyt jännäämään mikä se on.

      Kyse on Itsensä kieltämisen asiasta. Itse kukin tulee asian kanssa vastatusten niin usein ettemme asiaa tule edes ajatelleeksi. Kannattaisiko kuitenkin yrittää?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.