"Rakastan ihmisyyttä yli kaiken - vihaan jokaista yksilöä koko sydämestäni"

Eri lähteistä lukemaani siteerausta en kykene paikallistamaan. Sen ilmaisema ajatuskulku sisältynee sitäkin tunnetumman ns. ”hyödyllisen idiootin” sanakirjaan. Sanojen ja tekojen oletetaan/toivotaan olevan keskenään linjassa, myös politiikassa. Näemmekö tämän sanojen ja tekojen tasapainon aikamme kriiseissä? Viestit Ukrainasta herättävät huolta niin yksittäisen ihmisen ja maan kuin myös maanosien ja maailman laajuisesti. Maamme työikäiset pelkäävät menettävänsä työpaikkansa, eläkeläiset eläkkeensä ja vanhemmat lastensa tulevaisuuden. Lehdistön sanallinen ja television kuvallinen uutisointi sekoittavat todellisuuden ja kuvitellun, totuuden ja valheen keskenään. Iltapäivälehtiä lukiessa saa jännittää minä päivänä Venäjän joukot luhistuvat joko nälkään, kylmyyteen ja ammusten puutteeseen. Televisiota katsellessa näkee puolestaan ukrainalaisten kaupunkien muuttuneen tomuksi.

Mikä on sanojen, uutisoinnin ja tekojen keskinäinen suhde? YLEn aamulähetyksessä kuullun ohjelman mukaan (29.3.2022) yhtäältä neandertalinihmiset kommunikoivat laulaen ja että toisaalta kuorolaiset elävät muita terveemmin. Näin evoluutiossa eli jatkuvassa kehityksessä ymmärrettävä ilmaisu (esimerkiksi kalevalaisittain) ja terveys näyttävät kuuluvan yhteen. Nykyinen uutisointi esim. kielenkääntökoneineen onnistuu arkikielen osalta erinomaisesti. Sen sijaan ylevöityneen, tunteeseen vetoavan ilmaisun, kuten runouden osalta, kone ei onnistu ollenkaan. Koneohjelman ruotsinnosta; Vägen du går är en fånge, bara en stängt är fri, tuskin kukaan tunnistaa Hellaakosken syvälliseksi, väitöskirjan tai parin tasoiseksi ilmaisuksi; "Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki”. Käyttämämme kieli - ainakin siltä osin kuin sen tarkoitus on välittää tietoa, jossa tunteilla kuten vihalla, säälillä, pelolla, myötätunnolla, uhrautumisella, rakkaudella siis kaikella, jolla elämän kanssa on merkitystä - on aina tekemisessä ihmisen koko persoonallisuuden kanssa. Ihmisyys ilman persoonallisuutta ei ole edes mahdollista.

Sana parlatorium tarkoittaa keskustelu- tai neuvotteluhuonetta, jossa kommunikoidaan kielellä, jolla kansalaiset seuraavat mm. eduskunnan kyselytunteja. Tunnusomaista parlamentissamme - silloin on kysymys yhteisten asioiden hoidosta eli politiikasta - käydyille keskusteluille on, ettei kysyjä yhtä vähän kuin kuulijakaan saa ymmärrettävää vastausta. Kutsumme toimintaa demokratiaksi, joka oikeudellisena aineellistuu äänioikeutena. Oikeuttaan käyttävä äänestäjä ammentaa tietonsa perusteet päättäjiltä ja muilta viestimiltä saamiinsa tietoihin. Kun presidenttikin, muista juuri puhumattakaan, ilmoitti muodostaneen kantansa Natoon, minkä hän julkaisee tosin vasta eduskunnassa käydyn keskustelun jälkeen, voi ihmetellä, mistä äänestäjä saa eväät omalle kannanmuodostukselleen. Järkyttävää oli kuulla Alpo Rusin (Alfa-tv) haastattelussa suomalaisten poliitikkojenkin ”kynsin hampain pitäneen kiinni NL:n ja Suomen välisestä YYA-sopimuksesta” aikana, jolloin NL oli luhistumassa. Miten havainto liittyy aikaan, jolloin päätetään Suomen liittymisestä Natoon. Liittymisen sanotaan edellyttävän yli 130:n eli 2/3-osan edustajan suostumusta. Kyselyssä (HS 31.3.2022) vain 83 edustajaa kannattaa, 11 vastustaa ja peräti 106 ei osaa sanoa tai jättää ilmaisematta kantansa. Oletettavasti liki puolet kansanedustajista edelleenkin pitää tavoiteltavana YYA-sopimuksen kaltaista tilaa, mikä epäilemättä olisikin varmin este Venäjän mahdolliselta hyökkäykseltä. Toisaalta eri viestimet kertovat millaisiin uhrauksiin Ukraina on valmis välttääkseen suomettumisen kaltaisen häpeällisen kohtalon.

Yhtä kaikki länsi ja erityisesti suomalaiset ovat sotaa vastaan sekä Ukrainan ja pakotteiden puolesta. YLEnkin välittämien uutistietojen mukaan venäläisten oligarkkien, siinä missä Putininkin varallisuus on lännen pankeissa helposti jäljitettävissä. Ongelma on vain se, ettei varoja haluta paljastaa, koska samalla paljastuisivat läntisen maailman entisten ja osin nykyistenkin valtiomiesten ja ennen kaikkea liikemiesten vastaavanlaiset rikollisisiksi luonnehditut varat. Näin venäläisten valtaapitävien pommein tappamat lapset, naiset ja muut kansalaiset eivät uhreina juurikaan poikkea siitä, miten länsi kätkee rikollisella tavalla hankkimansa rikkaudet kautta maailman aliravitsemukseen kuolevilta lapsilta.

Mitä siis tarvitsemme? Emme vallitsevaa edustuksellista demokratiaa vaan alkuperäistä, suoraa demokratiaa, jossa kansalaiset kryptologian (lue siansaksan) sijasta omalla äidinkielellään saavat tietoa valintojensa perusteiksi. Odotamme vain, että jostakin nousisi mies tai nainen, jonka puhe on selkeää ”on, on, tahi ei, ei” ja mistä puheesta kokonaisuutena voidaan sanoa, ”mitä siihen lisätään, se on pahasta”.

Kirjoittaja

Hannu Ahti

Hannu Ahti, varatuomari ja pastori Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut usei-ta syrjäytettyjen nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä ja sosiaalisina yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista.