Rajaton rakkaus - armon ihme

Kamerunissa puutarhurimme sanoi, että kukat ovat rakkauden merkki.
Suuressa rakkaudessaan Jumala on antanut meille kukkia elämäämme.
Jumalan rakkaus on suurempi kuin milloinkaan voimme ymmärtää.

Sunnuntai 07.07.2019
4. sunnuntai helluntaista
Kadonnut ja jälleen löytynyt
1. lukukappale: Jes. 57:15-19 (20-21)

Rakastuneet haluavat olla lähekkäin. Viihdytään toinen toisensa seurassa. Pysytään yhdessä. Jumalan rakkaus on niin ihmeellinen, että hänkin joka taivaassa asuu pysyy meidän luonamme.

Taivaallinen rakkaus maan päällä

Länsimaisessa ajattelussa on useinkin pantu vastakkain taivas ja maa. Toisaalta siinä on ituakin. Jumala on niin paljon enemmän kuin me, että voimme sanoa, että hänen hyvyytensä on niin paljon suurempi kuin taivas on maata.

Mutta ajattelutavalla on myös ongelmansa. Jumala voi jäädä etäiseksi. Ei huomata, että hän on keskellämme. Hän on luonamme jokaisessa elämämme tilanteessa. Hän elää kansansa kanssa. Hän asuu uskovan sydämessä.

Tällä on merkitystä elämäämme. Erittäinkin silloin kun meillä on hätä tai ahdistus, on hyvä tietää, että Jumala ei jätä meitä. Hän ei meitä hylkää. Hän pysyy tukenamme. Hänen käsivartensa kannattaa meitä, pitää sylissään kuin äiti lastaan.

Korkea ja Ylhäinen,
hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä,
sanoo näin:
- Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä,
mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.

Jumalan sana on lakia ja evankeliumia. Laki kertoo totuuden meistä ja meidän langenneesta tilastamme. Evankeliumi puolestaan kertoo meille että hyvyydessään Jumala armahtaa meitä juuri sellaisina kuin me olemme. Hän tekee sen oman hyvyytensä takia ilman pienintäkään meidän omaa ansiotamme.

Puhe pois poikenneille - kauas joutuneille - kutsu tilansa tajuamiseen

Jumala puhuttelee kansaansa suoraan. Hän ei yritä kaunistella tilaamme. Ongelma nähdään aidosti ja todellisena. Sydänten luopumus otetaan todesta. Jumalan täydellisen oikeudenmukaisuuden takia olisimme ansainneet tuomion. Ilman hänen antamaansa ylhäältä tulevaa armoa meillä ei olisi toivoa.

En minä ikuisesti ole teihin vihastunut
enkä loputtomiin teitä syytä.
Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi
eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni.
Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan,
löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois.
Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä.
Ne tiet minä olen nähnyt.

Tämä ihmisen hätä ei kuitenkaan ole viimeinen sana vaan ylitse kaikkien ongelmien ulottuva armon ja laupeuden sana.

Se minkä Jumalan sanan lain saarna paljastaa, kutsuu meitä evankeliumin yhteyteen: Jumalan hyvyyden ja rakkauden luo, armon osallisuuteen, pelastavan uskon osallisuuteen.

Armo yli kaikkien valtava on

Jumalan armo on suurempi kuin mikään voima maailmankaikkeudessa. Jeesuksen hyvyys on vahvempi kuin kaikki pimeyden voimat. Jeesus on tehnyt kaiken meidän puolestamme. Siksi olemme turvallisin mielin ja panemme toivomme häneen.

Pyhässä sanassaan Jumala kertoo meille rakkaudestaan. Hän armahtaa. Hän uudistaa. Hän parantaa. Hän tuo tulevaisuuden ja toivon.

Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan,
johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.
Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän.
Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas
- sanoo Herra -
ja minä parannan heidät.

Synnin vaivan ja elämän ahdistusten keskellä voi rohkaista mielensä ja tietää, että Jumala pitää meistä huolen. Vaivoissa hän lohduttaa ja iloissa kansamme vaeltaa.

Kaikki tämä on Jumalan lahjaa. Hän on hyvä ja hänen hyvyytensä riittää koko elämää varten. Syntimme on sovitettu ja koko maailmalle tarjotaan avaraa evankeliumia Jumalan Pojan täytetyn lunastustyön ansiosta.

Armo yli kaikkien valtava on
synti kun poissa on aivan.
Sinullekin Jeesus jo toi sovinnon
kärsien kuoleman vaivan.
Suuri synti on, vaan armo suurempi,
Jeesus maailman kun osti kalliisti.

(Arvid Hydén 1903, muokannut Lauri Thurén, Siionin kannel 215)

7 kommenttia

  • Juha Heinilä sanoo:

    Matias, kiitos blogista ja saarnasta.

    12 vuotta sitten masennuin, jolloin Jumalakin tuntui ankaralta. Jumalan armo ja rakkaus oli täysin kadoksissa. Olin lain alla täysin murskana. Pohjalla ollessa sain paljon tukea. Aloin lukea Galatalaiskirjettä Lutherin pidempi selitys oppaana. Meni useampi kuukausi kun sain kahlattua kirjeen läpi. Puhdas evankeliumi teki ihmeitä. Kaikki rakentui uudelleen ristiltä käsin. Kun kerroin vaimolleni löydöistäni, niin hän sanoi; noin sinä olet aina uskonut. Koko toipuminen vei 9 vuotta. Nyt olen täysin terve. Psykoterapiat, lääkehoidot ja laitoshoito tuli tutuiksi.

    Jumalan rakkaudesta ei koskaan liikaa opeteta. Hyvä Paimen etsii eksyneet ja parantaa särkyneet!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    Kiitos blogista Matias Roto.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Kiitos Matias armon sanoistasi.

    Joskus toisen ihmisen hätä voi olla niin syvä, että se painuu syvälle omaankin mieleen, että uni pakenee. Mitä tarkoittaakaan silloin tuo Ps. 4:2 rukoilijan pyyntö: ”Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.” Ahdinko ja avartuminen. ”Herra kuulee, kun minä häntä huudan.” Näin Daavid toteaa ja suuntaa katseensa Jumalan sanaan.

    Ansaitsematon armo tulee kauniisti esille keskelle kärsimystä, kuten Johannes kertoo luvussa 5. Mies, joka oli sairastanut jo 38 vuotta ja etukäteen tietäen sen, Jeesus sanoo hänelle: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Niin mies Jeesuksen sanojen mukaan otti vuoteensa ja käveli tietämättä ensin, kuka hänet oli sulasta rakkaudesta parantanut.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit