Usko perustuu Raamattuun. Perusta ja jonkin kohdan lukeminen ovat eri asioita. Kuten talon kivijalka ja ikkuna-aukko. Usein keskusteluissa esiinnytään sen puolesta, mikä jossain kohtaa on Raamatusta luettavissa. Raamattu on perusta, sen lukeminen on toinen asia. Siinä tarvitsemme Kristusta. Siinä tarvitsemme uskontunnustuksen.
Raamatullinen usko on lausuttu uskontunnustuksissa
Kävin kirkossa. Tunnustin siellä uskoni apostolisen uskontunnustuksen mukaan ja veisasin ja rukoilin. Parkkipaikalla jäin miettimään. Tässä messussa ei mitenkään viitattu ajankohtaiseen avioliittokeskusteluun. Miksi näin?
Ajattelemme länsimaisen ihmisen tapaan. Uskonopissa tämä perinne painottaa oikeudenkäyttöä, tuomiovaltaa eli lyhyesti sanoen juridiikkaa. Ajattelutapamme näkyy tavassa keskustella ajankohtaisista uskonnollisista kysymyksistä. On kuitenkin hyvä, että jaksamme kysyä raamatullisten perustelujen perään.
Joskus kuulee sanottavan, että tässä puhuu henkilö, joka lukee Raamattua sellaisenaan. Kirkkomme ei kuitenkaan toimi näin. ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.” (Kirkkolaki 1 luku 1§).
Uskoni on henkilökohtainen
Vastauksia ajankohtaisia kysymyksiin on syytä perustella Raamatun sanalla. Katsotaanpa siis! ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” (Joh 20:31). Johanneksen evankeliumin kirjoittaja ymmärtää Raamatun kirjoittamisen ytimen. Ymmärrämmekö me saman, kun vaadimme raamatullisia perusteluja?
Näkökulmani on uskonopillinen. En ole erityisesti Raamatun alkukielten tuntija. Pyrin löytämään Raamatusta uskoni tarkoituksen ja sisällön ja elämää ohjaavan voiman. Luotan siis dogmaan, siihen, mikä on Jumalan ilmoittama totuus. Dogma on kirkon asia. Itse olen uskossani henkilökohtaisen ja subjektiivisen alueella.
Avioliittokeskustelussa pidetään esillä etiikan yhteyttä Raamattuun ja uskoon. Tuoreempi perinne on, että etiikka eriytetään uskosta ja tulkitaan omantunnon alueeksi. Etiikan itsenäisyys suhteessa uskoon on lähinnä valistuksen ja Immanuel Kantin perintöä ( 1700 -luvulla). Valistuksen piirissä pyrittiin niin kulttuurin kuin yhteiskunnankin alalla uudistuksiin järkeilyyn nojaten.
Tämä perinne tuskin on lakannut. Kun Raamatun tulkinnasta ei nyt löydy yhteisesti hyväksyttyä pohjaa palataan taas yksilöllisiin näkemyksiin ja omantunnon ja järkeilyn alueelle. Oma tulkintani on työn alla. Sanon tulkinta tässä tietoisesti. En ole tyytyväinen siihen, etteivät esimerkiksi avioliittokeskustelun osapuolet ole oikein paneutuneet raamatullisten perusteiden arviointiin.
Kirkolla on oikea käsitys
Havahduin näihin pohdintoihin kohdattuani – mielestäni raamatullisen – ihmisen. Hän sanoi ajankohtaisiin julkisuuden keskusteluihin viitaten, ettei tietenkään voi rukoilla homoseksuaalisen liiton solmineiden puolesta. ”Hehän ovat tehneet väärin.” Mitä ihmettä? Tiedän, että tämä ihminen kuitenkin voi rukoilla huumeisiin hairahtuneiden ja jopa murhamiesten puolesta. Mistä raamatullisuudessa oikeastaan on avioliittolain yhteydessä kysymys? Vai käytetäänkö raamatullisia perusteluja mielipiteiden takuuna?
Tuohon em. rukouskommenttiin asti oli perinteisen avioliittonäkemyksen kannalla. Kirkolliskokouksessa ehdotin kuitenkin kompromissia. Kirkko säilyttäisi avioliittonäkemyksensä muttei vetäisi oikeuteen pappia, joka omantunnon syistä voi toimia vihkijäviranomaisena valtion lain antamassa merkityksessä. Kirkolla on käsitys ja meillä ihmisillä näkemyksiä. Juuri nyt näyttää siltä, että keskustelun ääripäät haluavat julkisuutta ja sitä saa vain ajamalla törmäyskurssille.
Avioliittoon vihkimistä koskeva poikkeama kirkon käsityksestä on kuitenkin minusta pienempi kuin rukouksen epääminen. Jos rajoitetaan oikeutta rukoilla, ollaan arveluttavalla tiellä.
Pysytään Jumalan sanassa!
Lueskelin joskus kirkon sanomaa vastustavien kokoamia sivustoja Raamatusta löytyvistä ristiriitaisuuksista. Keskenään ristiriitaisten lausumien löytäminen ei ole kovin vaikeaa. Monia asioita voi siksi perustella ”raamatullisina” tai yleisen arkijärjen valossa ”tuomittavina”. Täytyy vain hyväksyä, ettei silloin pidä mielessä Raamatun tarkoitusta ja tehtävää.
”Kirjoittaminen” esitetään Raamatussa mielipiteitä syvällisemmässä merkityksessä. ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Psalmi 139:16). Uskon, että näin on. Uskon myös, ettei kukaan ihminen ole tämän raamatullisen näyn ulkopuolella.
Aika usein kuulee sanottavan, että meidän on pysyttävä Jumalan sanassa. Perusteluna on, että ”Jumala pysyy sanassaan”. ”Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa.” Roomalaiskirjeen kohta on moniulotteinen mutta sen otsikko on selkeä: Yksimielinen ylistys. ”Hyväksykää siis toinen toisenne niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi.” (Room 15: 4-). Pysytään siis Jumalan sanassa.
Uskon päämäärä on sielun pelastus
Etsin raamatullisen uskon horisonttia. Heprealaiskirjeen mukaan se ei ole vain silmilleni ja ymmärrykselleni näkyvissä oleva taivaanranta. ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä mitä ei nähdä.” (Hepr 11:1). ”Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen.” (2.Kor. 5:7). Toki kuitenkin tarvitsemme tavoitteita kuten Paavali opettaa Timoteusta. Paavali sanoo, että rahanhimo viettelee monet pois uskosta. Sitten hän jatkaa:” Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen.” (1. Tim. 6:11). Uskonelämämme päämäärää ei voi todistaa maallisin keinoin. ”Te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.”(1. Piet. 1:9).
Toki se, miltä asiat näyttävät ja mitä ne mahdollisesti ovat, on aika filosofinenkin horisontti. Tämäkään ei ole Raamatulle tuntematonta. ”Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein.” (Joh. 7: 24). Viisaus liittyy Raamatussa ihmisen rajallisuuden kokemukseen: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” (Psalmi 90:12). Viisautta on katsoa eteensä ja ymmärtää, miten vähän sinne näemme.
Blogisti kirjoitti: ’ Hän sanoi ajankohtaisiin julkisuuden keskusteluihin viitaten, ettei tietenkään voi rukoilla homoseksuaalisen liiton solmineiden puolesta. ”Hehän ovat tehneet väärin.” Mitä ihmettä? Tiedän, että tämä ihminen kuitenkin voi rukoilla huumeisiin hairahtuneiden ja jopa murhamiesten puolesta. ’
EI kai kukaan rukoile sen puolesta, että narkomaanit jatkaisivat huumeiden käyttöä ja murhamiehet murhaamista?
Seppo H, alkuperäinen (blogistin) rinnastus oli väärin ja epäjohdonmukainen. Siis se, että homoparin puolesta pitäisi rukoilla ”kun rukoillaan huumeidenkäyttäjien ja murhamiestenkin puolesta”. Kuitenkin homoparin puolesta rukoilemisella tarkoitetaan tässä yhteydessä tekojen ja elämäntavan hyväksymistä.
Se mitä ja miten näiden ihmisten puolesta rukoillaan siis tässä ei nimenomaan ole rinnastettavissa. Eikä siten myöskään huumeidenkäyttäjien ja murhaajien puolesta rukoilemisen perusteella voi edellyttää rukousta homoparin puolesta.
Jos nämä esirukoukset rinnastetaan, niin johdonmukaisesti myös homoparille tulisi, samoin kuin huumeidenkäyttäjille ja murhaajille, rukoilla Jumalan armoa ja voimaa luopua Jumalan tahdon vastaisesta elämästä.
Useimmiten turhaa on myös rukoilla sen puolesta, että narkomaani lopettaisi huumeiden käytön, vaan tärkeämpää on rukoilla heidän puolestaan ihmisinä. Huumeriippuvuus ja seksuaalinen suuntaus eivät myöskään ole aivan samalla tasolla. Huumeriippuvuus on vakava ongelma ihmiselle ja hänen läheisilleen, sen sijaan sijaan hänen seksuaalinen suuntautumisensa on vain silkka luojanluoma ilonaihe.
Kiitos kommenteista. Rukouksesta en osannut ajatella ihan noin pitkälle. Hätkähdin sitä, että onko muka jokin tilanne/ominaisuus/teko jotain sellaista, ettei tämän ihmisen puolesta voisi rukoilla. En liittänyt siihen ajatusta muutoksesta. Rukous on mielestäni sitä, että saisimme ”kestävyyttä, lohtua ja toivoa”.
Matti Perälä:””Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.”
Mitä tarkoittaa seuraava lainaus yhdestä näistä kolmesta?
”Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.
Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.” (Athanasiuksen uskontunnustus)
”Meidän pelastuksemme tähden” on avain. Ihmisen iankaikkisen kohtalon ja sielun pelastuksen edellytykset ovat siinä. Uskon, ettei ole ketään ihmistä, johon tämä ei pätisi. Pappina nojaan Kristuksen tuomaan pelastukseen, kun kuuntelen ihmistä – ripissä tai muuten. Kukaan ei ole Kristuksen sovitustyön ulottumattomissa. Kukaan ei myöskään voi sitä millään omilla ominaisuuksillaan peittää tai ohittaa.
”Ruumiillisesti” on erikoinen ja moniinkin mietteisiin vievä sana. Olen oppinut ja hyväksynyt selityksen, että pelastus koskee koko ihmistä. Emme kylläkään tiedä tai voi todistaa, mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa. Ruumiillisesti – sana torjuu sellaiset ylpeät ajatukset, että jokin ihmisen ikään kuin parempi, henkisempi tai hengellisempi osa olisi taivaskelpoinen. Uskossa on kysymys koko ihmisestä tai ei ihmisestä ollenkaan.
”Hyvää/pahaa tehneet” liittyy siis ihmisen tekoihin. Uskova ihminen on ”pelastettu palvelemaan”. Tämä oli vanhan kristinoppimme otsikko. Tekemisistä on puhuttu historian varrella paljon ja asia on edelleen keskiössä. Tekemiset eivät takaa tai tuo pelastusta. Kuitenkin se, että on pelastettu eli Kristuksen sovittama tarkoittaa mahdollisuutta ja halua tehdä hyvää lähimmäisille.
Kiitos kysymyksestä!
Matti Perälä kuinka saat vastauksesi mahtumaan lapsen kaltaiseen uskoon?
Eikö evankeliumi ole selkeä niille joka ottavat sen vastaan lapsenmielisesti?
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Siis kun lukee evankeliumia niin siellä on selkeästi sanottu tuo kuinka käy ihmisille, heidän tekojensa mukaan, siis tuon Athanasiuksen uskontunnustuksen kirjoittajat osasivat lukea ja näin myös uskoivat, mutta nykyisin tuo on käännetty joksikin ”lapsikasteen armoksi” jossa synnin tekemisellä ei voi joutua kadotukseen vaan armon ”piikki” on auki loppuun asti ja kattaa kaikki synnit, vai kattaako sittenkään?
Matt. 16:27
Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.
Evankeliumi on selkeä. Evankeliumin vastaanottaminen tarkoittaa sitä, että usko ei ole hyvien tai huonojen tekojen tilikirja. Lapsenmieliselle avautuvasta uskosta todistava kohta johtaa upeaan perusteluun siitä, mitä Jeesus Kristus on itse: ” Minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.” (Matt 11:29-30. ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”
Teoissa on kysymys Jeesuksen seuraamisesta. Jeesuksen seuraaminen on kasvamista lähimmäiseksi ja luottamista Kristuksen sovitustyöhön. ”Kristitty odottaa luottavasti tulevaisuutta ja sitä päivää, jolloin Kristuksen valtakunta tulee näkyväksi. (Katekismus 18).
Athanasioksen tunnustuksen loppu on ankara. Se ei kuitenkaan kumoa sitä, että ”Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden”.
Matti Perälä
22.03.2017 21:38
”Evankeliumi on selkeä. Evankeliumin vastaanottaminen tarkoittaa sitä, että usko ei ole hyvien tai huonojen tekojen tilikirja.”
Siis eikö Jeesus kutsu syntisiä parannukseen eli vain parannuksen kautta saa synnit anteeksi, kenen syntejä tämä koskee, eikö jokaisen omia?
Mitä parannuksen kautta tuleva uudestisyntyminen vaikuttaa, ihminen saa Pyhän Hengen, Jumaln voiman elää Hänen tahdossaan ja alkaa kuulemaan Jeesuksen äänen ja vasta silloin kykenee seuraamaan Jeesusta, Jeesus parantaa paatuneen sydämen.
Mitä Pietari sanoo niille joita Jumala kutsui ja jotka saivat piston sydämiinsä:
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Mitä parannus, kääntyminen sitten on? Onko se paheista luopumista ja hyveiden omaksumista vai onko se sen tunnustamista, ettei tähän omin voimin pysty? Olen ymmärtänyt, että se on sen tunnustamista, että kaikki hyvä tulee Jumalalta eikä ilman hänen armoaan voi yhtään mitään.
Martti Pentti oikea parannus johtaa juuri tuohon mitä Pietari edellä lupaa, yntien anteeksi saamiseen (ennen tehdyt) ja Pyhän Hengen saamiseen, selkeää lapsenmielisille eikö totta, mutta viisaille ja ymmärtäväisille mahdotonta käsittää kun Jumala sen salaa.
Mitä on oikea parannus? Onko se ihmisen teko, jota ilman Jumala ei voi lahjojansa antaa?
Martti Pentti moni uskoo/väittää osaavansa lukea, mutta ymmärtääkö lukemaansa?
Voiko edellä olevaan Pietarin sanomaan liittää lapsikastetta?
En puutu nyt kastekysymykseen. Kysyin sitä, mitä parannus tai kääntymys ymmärryksesi mukaan on, Ari Pasanen.
Käympä vielä läpi tätä Pietarin sanomaa vertaamalla sitä äidin esittämäänkutsuun lapselle:
”Tule sisälle ja ota ulkovaatteet päältäsi niin saat….”
Siis molemmissa on selkeää kutsu, ilman sitä ei olisi muutakaan.
Ensin on ”tule sisälle/tehkää parannus”, näissä molemmissa on ymmärrys omasta tilasta, lapsi ymmärtää olevansa ulkona ja toisessa ihminen ymmärtää olevansa syntinen (erossa Jumalasta).
Sitten on ”ota ulkovaatteet pois/ottakaa kaste, selkeä tekeminen lapselle sisääntulon jälkeen, kuten myös kasteen ottaminen sen jälkeen kun on nöyrtynyt tunnustamaan syntisyytensä eli eronsa Jumalasta.
Kun siis edellä olevat ovat täyttyneet niin saa lupauksen mukaan….
Voiko lapsi sekottaa nuo kaksi asiaa, sisälle menon ja vaatteiden pois ottamisen, ei voi, siis ei lapsi voi kuvitella olevansa jo sisällä kun ulkona on 20 astetta pakkasta eikä siellä ollessaan voi kuvitella olevansa ilman ulkovaatteita.
Mutta hengellisessä elämässä on kaikki mahdollista kun ihmiset rakastavat valhetta koska heillä on paatunut sydän ja Jumala salaa evankeliumin kunnes kutsuessaan avaa sen niille jotka nöyrtyvät ottamaan sen lapsenkaltaisesti.
Kaikella kunnioituksella vaatteiden vaihtaminen voisi olla kuvaus parannuksen teosta ja sisään tuleminen kasteesta.