Kuinka kauan meitä koetellaan sumealla sanahelinällä (etten sanoisi diibadaaballa) rekisteröidyssä parisuhteessa olevien oikeudesta olla kirkon työssä! Kuopion piispa on Perustan opintopäivillä toisaalta todennut, että Suomen lain mukaan rekisteröidyssä parisuhteessa olevilla ei ole estettä olla kirkon palvelussuhteessa. Samalla hän on taas kerran muistuttanut, että piispainkokous ei ole ottanut asiaan yhteistä teologista kantaa (puolesta eikä vastaan), vaan ainoastaan todennut kannanotossaan ns. ”selonteossa” vuonna 2010 nykyisen juridisen tilanteen. Piispa katsoo Suomen lähetysseuran ”ylitulkinneen kirkolliskokouksen päätöksiä” perustellessaan samaa sukupuolta olevan parin rekrytoimista lähetystyöhön. Piispa viittaa kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietintöön ja piispojen selontekoon, mutta jättää mainitsematta kirkkohallituksen asettaman työryhmän syrjintäkieltoa koskeneen selvityksen vuodelta 2012, jota hän oli mukana laatimassa.
Tilannehan on tämä: luterilaisen kirkon seurakunnissa on työssä henkilöitä, jotka ovat rekisteröineen parisuhteensa. Yhteenkään tällaiseen tapaukseen ei ole puututtu piispan tai tuomiokapitulin toimin (eikä tietenkään olisi voitukaan puuttua!) Parisuhteen rekisteröinti on Suomen lakiin perustuva oikeudellinen järjestely, joka viranomaisen on pakko asianomaisten hakemuksesta tehdä, jos edellytykset rekisteröinnille täyttyvät. Rekisteröity parisuhde ei edes edellytä tiettyä sukupuolista suuntautumista sen osapuolilta. Se, että kirkon toimivaltainen elin (vaikkapa piispainkokous) ei ole ottanut kantaa rekisteröidyssä parisuhteissa olemisen hyväksyttävyyteen, ei oikeuta sanomaan, ettei kirkko niitä hyväksy. Ei siinä ole mitään jännitettä. Toki voi olla erilaisia perusteltuja tai perustelemattomia mielipiteitä siitä, miten asioita haluttaisiin muuttaa, mutta ei se tee asioista kiistanalaista. On siten väärin väittää, että Suomen Lähetysseura olisi ”ylitulkinnut kirkon kantaa” asiassa.
Piispojen tärkeimpänä tehtävänä on ottaa kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kantoja. Jos jokin asia on teologisesti tärkeä, ottakaa hyvät piispainkokouksen naiset ja miehet kanta! Jos (ja niin kauan kun) kantaa ei ole otettu, ei ole kielteistäkään kantaa. Ja silloin voi perustellusti sanoa, että kanta on myönteinen. Ja niin on hyvä.
”Piispojen tärkeimpänä tehtävänä on ottaa kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kantoja. ”
Eikö piispojen tärkein tehtävä ole seurata, että hiippakunnassaan opetetaan (ja otetaan kantoja) Raamatun mukaisesti. Eikä sävelletä omia tulkintoja. Kirkkolakikin edellyttää kirkon opin pysyvän Raamatun mukaisena. Vaikka sitten jotkut liukkaat kiemurtelijat selittäisivätkin jotkut Raamatussa esitetyt kannat ”ei-oppikysmyksiksi”.
Niitä kannanottajia ja tulkitsijoita riittää ihan tarpeeksi tuolla ei-piispallisilla tahoillakin.
Jokaisen kannattaa lukea Raamatusta ihan itse, ja mitata Raamattua vasten, kulloisenkin tulkitsijan ja kannanottajan lausuman totuudellisuus.
Vai miten olisi sellainen kannanotto, että:
” – Älä varasta. Niin, tämän voi tulkita monella tapaa, sen ei voida sanoa kieltävän toisen oman ottamista….”
Ari Lahtinen: ”Eikö piispojen tärkein tehtävä ole seurata, että hiippakunnassaan opetetaan (ja otetaan kantoja) Raamatun mukaisesti.”
Ei ole. Piispan tehtävä on valvoa, että kirkossa toimitaan sen tunnustuksen mukaisesti. Tunnustus ja Raamattu ovat eri asiat, vaikka merkittävä osa tunnustuksesta perustuukin Raamattuun.
Kirkkolain mukaan kirkko tunnustaa Raamattuun perustuvaa uskoa. Kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen hyväksymät asiakirjat ovat kirkon tunnustuksen ajankohtaista ja yhteisesti hyväksyttyä tulkintaa.
Piispojen tehtävä ei ole valvoa Raamatun kirjaimellista noudattamista, koska myöskään evankelis-luterilaisen kirkon tunnustus ei perustu kirjaimelliseen raamatuntulkintaan. Luterilaisille Raamattu ei perinteisesti ole ollut erehtymätön paperipaavi.
Tässä asiassa on kysymys myös kirkossa toimivien, seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten työsuojelusta. Työsuojelusta löytyy tietoa työsuojeluhallinnon sivuilta. Tärkeitä otsikoita ovat siellä mm. ”häirintä ja epä-asiallinen kohtelu” ja ”henkinen hyvinvointi työssä”.
Koska kirkko hyväksyy myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset töihinsä, ja heitä toimii kirkon töissä (myös kirkon virallisissa lähetysjärjestöissä, ainakin Suomen Lähetysseurassa) niin kirkko on vastuussa heidän työsuojelustaan, myös henkisestä työsuojelusta, ja siitä ettei heitä häiritä tai kohdella epä-asiallisesti. Työsuojelu on ennenkaikkea esimiestason tehtävä.
Se, että kirkon korkeimman johdon tasolta annetaan sellaista viestiä, että ”kirkko ei ole tehnyt omaa päätöstä rekisteröidyissä parisuhteissa elävien mahdollisuuksista toimia kirkon tai kirkon lähetysjärjestöjen töissä” on seksuaalivähemmistöissä toimivien työntekijäiden kannalta kovasti ongelmallista (henkisen työsuojelun näkökulmasta). Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten tuleei saada henkistä tukea esimiehiltään ja työtovereiltaan ja koko yhteisöltä, ilman, että heidän asemansa, ja se, halutaanko heidän olevan töissä kirkossa vai ei, jatkuvasti kyseenalaistetaan.
Edelliseen kommenttiini lipsahti virhe, jota minun ei ole mahdollista korjata suoraan tekstiin.
Kommenttini viimeisen kappaleen ensimmäisessä lauseessa olevat sanat ”seksuaalivähemmistöissä toimivien työntekijöiden” tulisi korjata muotoon ”seksuaalivähemmistöihin kuuluvien työntekijöiden”.
http://hdl.handle.net/10138/21716
Tässä suora linkki graduuni: Concordia-lehti Lutherin ja luterilaisen ortodoksian teologian tulkitsijana 1994-2003.
Mika
Tämä ei ollut ennustus vaan ainoastaan pohdiskelua.
1960 -luvulla keskustelimme miten monia erilaisia verukkeita keksittiin sotien käymiseksi. Yksi näistä mitä silloin vitsailimme mielessämme oli, että ehkä joskus vielä keksii sotimisen rauhan puolesta.
Mikko Reponen ennusti myös, että tulee lyhyt rauhanaika, mutta sen jälkeen sota alkaa uudelleen. Se toteutui, kun jatkosota alkoi. Mikko Reponen ennusti myös, että tuon sodan jälkeen karjalaiset joutuvat lähtemään uudelleen evakkotielle. Se toteutui, kun karjalaiset joutuivat lähtemään uudestaan evakkoon kesäkuussa 1944. Suomi24 keskustelu.
Silti en tiedä toteutuivatko ja toteutuvatko kaikki Reposen ennustukset. Aika näyttää, mitä tapahtuu.
Poliisille oli Mikko sanonut : ” sinulle tulee niin kiire lähtö, etten lakkiasi ehdi naulasta ottaa.”
Näin kävi sitten, kun oli nopeasti lähdettävä uusien tulijoiden tieltä ja lakki jäi naulaan.
Reponen ennusti 1947 että Kyllä Karjala saadaan vielä takaisin, vaan ei ole hänelle ilmoitettu aikaa. Nyt se saadaan lahjaksi eikä sodalla. Wikipedia. Saa nähdä, kuinka tässä vielä käy.
Rantanen: ”Saa nähdä”
Oletko varma?
Voihan se joskus toteutuakin, vaikka tällä hetkellä se näyttää inhimillisesti katsoen aika epätodennäköiseltä. Jumala tietää tämänkin asian paremmin kuin me. Ja voihan profeettakin luulla joitakin omia ajatuksiaan Jumalan puheeksi ja ilmoitukseksi.
Profetoimisemme on vajavaista. 1. Kor. 13:9
Herrani Kristus on kärsinyt edestäni ja kuolemallansa minua auttanut, lunastanut minut synneistäni, ja minut vanhurskaaksi ja autuaaksi tehnyt eikä minulta vaadi muuta kuin että sen sydämestäni uskon ja ahkerasti toimitan virkaani; siinä tahdon minä pysyä.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 94, SLEY, 1925.
Joka minua syö, elää minun kauttani. Joh. 6:57
Kun saamme ravintomme Kristuksesta, hänen voimansa tulee meidän voimaksemme. Kun saat ravintosi viljasta, viljan voima tulee sinuun ja sinun voimaksesi. Nauti ravintosi Kristuksesta ja mene sitten elämään; silloin Kristus elää sinussa auttaen köyhiä, puhuen totta, taistellen taistelut ja voittaen kruunun.
Phillips Brooks
Sano minulle vielä, mitä minun tulee ajatella ehtoollista nauttiessani?
Se on oikeus ja kohtuus, että jokainen ehtoollista nauttiessaan omassatunnossaan suurimmalla hartaudella Jumalan sanasta muistelee Jeesuksen Kristuksen verta ja kuolemaa ja sanomattomia hyviä töitä. Sillä, ystäväni, sinne et saa mennä tavan vuoksi etkä myöskään kauniita vaatteitasi näyttämään, vaan siten, että muistat Vapahtajasi Jeesuksen Kristuksen kärsimistä ja kuolemaa. (Minä usein muistutan itseäni myös siitä, että olen nauttinut nyt ehtoollisella kuolemattomuuden lääkettä, näin opettaa myös Apostolisiin isiin kuulunut Ignatios. Varhaiskristillisen legendan mukaan hän oli yksi niistä lapsista, jotka Jeesus otti syliinsä ja siunasi, Mark. 10:16. Kristus sanoo, Joh. 6:51: ”Minä olen se elävä leipä, jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.”)
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 313, Sley, 1925. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.