Minä
Minulla oli elämässäni monella tavalla vaikeaa. Olin työtön, alkoholisoitunut ja yksinäinen. Sinä iltana rukoilin Jeesusta elämääni ja sain vastaanottaa Hänet henkilökohtaisena pelastajana ja Vapahtajanani.
Minä sitten rakastan niitä iltoja, kun meidän paikkakunnallamme on Siioninvirsiseurat. Saa veisata ja rukoilla, ihan tällaisena syntisenä kuin olen, pienellä paikalla ja vaivaisena. Ei tarvitse yrittää eikä päteä, vaan saa sairastaa Herralle muiden vaivattujen syntisten joukossa.
Olen lukenut Raamattua ja tutkinut tarkasti sen tekstejä. Sieltä luen selkeästi sen sanoman, ettei samaa sukupuolta olevien tulisi solmia avioliittoa eikä naisten tulisi toimia pappeina. Siksi olen niin iloinen siitä, että olen löytänyt oman hengellisen kotini niiden ihmisten keskeltä, jotka ajattelevat näistä asioista samalla tavoin.
Haluan käydä Rauhanyhdistyksen seuroissa, koska vain siellä julistetaan minulle syntiselle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Siellä minua rohkaistaan elämään Jumalan tahtoa noudattaen ja neuvotaan, miten varjellun synnin houkutuksilta. Siksi jaksan siellä käydä, vaikka siitä monet minua pilkkaavatkin.
En minä ole koskaan Jumalaan uskonut. Olen aina pitänyt siihen uskovia ihmisiä jotenkin älyllisesti vajavaisina; sellaisina, jotka eivät kestä tämän maailman todellisuutta ilman, että heidän täytyy kuvitella jokin maailmaa hallitseva henkiolento, joka olisi kiinnostunut heistä ja välittäisi heidän tunteistaan tai ajatuksistaan. Minulle tuollaisen olennon ajatteleminen on täysin mahdotonta.
Siitä lähtien, kun suvereeni Jehova Jumala on ilmaissut minulle tahtonsa henkäyttämässään pyhässä Raamatussa, olen halunnut omistaa elämäni Hänen palvelemiselleen ja Hänelle alistetun poikansa käskyn mukaiselle Sanan levittämiselle, jotta ihmiset ymmärtäisivät Hänen tahtonsa ja alkaisivat elää Sanan tahdon mukaista elämää.
Jo pienenä sain matkustaa vanhempieni seurassa Israeliin. Siitä lähtien olen syvästi ymmärtänyt, mikä on Hänen tahtonsa luvatun maan ja omaisuuskansan suhteen. Kuulun Israelin ystäviin ja puolustan Jumalan omaisuuskansaa pyhän Sanan ja Jumalan tahdon mukaisesti. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät näe Jumalan suurta suunnitelmaa juuri Israelin ja juutalaisen kansan kohtaloissa.
Ne, jotka etsivät uskontokeskustelun ydintä Jumalasta, Kristuksesta, Raamatusta, älyllisestä ajattelusta tai historiasta, ovat väärässä. Ihmisen uskon ytimessä on Minä. Minä I suuri.
Pitäkää tunkkinne?
21 kommenttia
Annettakoon avaralle ajattelulle ja toisen vakaumuksen kunnioittamiselle tilaa! Entä tuo omakohtaisuus, mitä se on?
Elias Tanni: ”Ihmisen uskon ytimessä on Minä. Minä I suuri.”
Useat ihmiset nykyisin ovat varsin itsekeskeisiä ja itsekkäitä. Sitä saattaa olla myöskin totuutta etsivä ihminen. Uskon omaksuttuaan ja kasteen otettuaan, on kuitenkin vasta alku, jonka jälkeen ihmisen tulisi edistyä hengellisyydessä kohti kypsyyttä. Siihen sisältyy liiallisesta itsekkyydestä luopumiseen pyrkiminen ja rakkauden Jumalaan ja lähimmäiseen kehittäminen itsessään.
Markuksen evankeliumin 8. luku (UM-käännöksen mukaisesti): ”Hän kutsui nyt luokseen ihmisjoukon sekä opetuslapsensa ja sanoi heille: ”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti. 35 Sillä se, joka tahtoo pelastaa sielunsa, tulee kadottamaan sen, mutta joka kadottaa sielunsa minun tähteni ja hyvän uutisen tähden, tulee pelastamaan sen.”
Kolosalaiskirjeen 3. luku (Uusi kirkkoraamattukäännöksen mukaisesti): ”….Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen 10 ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen…………. 12 Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. 13 Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. 14 Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.”
Apostolien tekojen 20:35 ”……Onnellisempaa on antaa kuin saada.”
Niin oikeastaan uskokaan ei sitä tee vaan Jumala henkensä kautta armossaan. Tämänkin ihminen kyllä pystyy sotkemaan, mutta armoa se, että Hän ei hylkää. Sille tielle jos lähtee, että rakkautta itsestään kehittää on mahdollisuus vain filia rakkauteen ja siihen erokseen. Jos Jumala itse edes hetkeksi kirkastaa agaben merkityksen, niin se vie seuraamaan ja luottamaan johdatukseen ihmisten sijaan. Matkatessa tämä luottamus kasvaa henkilökohtaiseen luottamussuhteeseen Jumalan kanssa Jeesuksen kautta ja Pyhän Hengen avulla. Tässä rakkaudessa elämistä ei ihminen itsestään revi, vaan se on lahjaa. Kyllä ihminen kasvaa, mutta se on helpompi tehdä siitä käsin, että ymmärtää olevansa arvokas. Tärkeiksi voi nousta yllättävän pienet asiat, joista kasvaa suuria.
Jälleen kerran Minä joutuu syytetyn penkille. Kuitenkin Minä on suBjekti minussa. Se olen Minä joka havainnoin ,komunikoin ja jossa elän suhteessa maailmaan ja kaikkeen mitä siellä on sekä itseeni ja kaikkeen mitä itsessäni on. Heikkoudessa Minä ei voi varjella itseään vaan vaikutelmat tunkeutuvat nahan alle ja itävät siellä. Vahvempi minä suojelee itseään ja valikoi samaistumisiaan. Se on Minä joka herää antautumaan Valolle joka tahtoo loistaa sen keskustassa ja se on Minä joka kaiken jumalisen järjettömänä torjuu.
Minä kärsii ,kun ei olemisessaan yllä ylittämään korkealle asetettua aatteiden rimaa. Se on Minä joka löytää itsensä löytäessään oman paikkansa yhteiselämässä ja tahdossaan.
Se on Minä joka armoitettuna hetkenä tajuaa, että Minä ja Isä olemme yhtä.
Minän maalliset omnaisuudet ,ne jotka saa Minän inhoamaan itseään, eivät tee tyhjäksiu sitä, että sama Minä voi kokea valaistumisen ja armahduksen.
Aito Minä on aito toimija ja ainoa mielenkiintoinen kommentoija. Vääristynyt minä on vain muinaisten tai nykyisten painostusten heijastusta. ”Autenttisuus” lienee se hieno sana, joka kuvaa sitä tilaa, jossa Minä pääsen olemaan se Jumalan kuva, joksi olen Minänä palvelemaan elämää ja vastustamaan kuoleman tekoja.
Se on sitten eri juttu, että joskus toinen ihminen vaan tuntuu ärsyttävältä, rajoittuneelta ja uhkalta Minulle. Minulla kun on näitä tunteita. Pakkasaamun tunteita. Sadeaamun tunteita. Huonostinukutun yön tunteita. Ovatko tunteeni autenttisia? Jotkut ovat, jotkut eivät? Onko uskoni autenttista?
Yksi tunkki puuttuu
Minällä on aina tietenkin puolustettavana tasa-arvo sekä ihmisoikeudet ja vastaantulevalla ihmisellä ei ole niin väliä, kunhan se alkaa toimia minän arvojen mukaan, sillä kaikki muu on syrjimistä. Saa se ajatella miten tahtoo, kunhan toimii meidän arvojen mukaan. Minähän tietää sen paremmin kuin ne muut itse. Minään ei vaikuta vakaumus vaan me. Ei ole väliä onko meitä yksi, kaksi, kymmenen vai sata jne. Jos on yksi niin kaveriksi voi ottaa Jumalan todeten, että me tiedämme oli kirjoitettu mitä hyvänsä, koska ei voi tietää miten on. Kyllä minä tietää paremmin mitä me, te tai he ajattelevat. Näitä meidän asioita on ajettava ja julkisuutta tälle on saatava.
Ilmoita asiaton kommentti