Quousque tandem abutere, episcope?
Kuinka kauan meitä koetellaan sumealla sanahelinällä (etten sanoisi diibadaaballa) rekisteröidyssä parisuhteessa olevien oikeudesta olla kirkon työssä! Kuopion piispa on Perustan opintopäivillä toisaalta todennut, että Suomen lain mukaan rekisteröidyssä parisuhteessa olevilla ei ole estettä olla kirkon palvelussuhteessa. Samalla hän on taas kerran muistuttanut, että piispainkokous ei ole ottanut asiaan yhteistä teologista kantaa (puolesta eikä vastaan), vaan ainoastaan todennut kannanotossaan ns. ”selonteossa” vuonna 2010 nykyisen juridisen tilanteen. Piispa katsoo Suomen lähetysseuran ”ylitulkinneen kirkolliskokouksen päätöksiä” perustellessaan samaa sukupuolta olevan parin rekrytoimista lähetystyöhön. Piispa viittaa kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietintöön ja piispojen selontekoon, mutta jättää mainitsematta kirkkohallituksen asettaman työryhmän syrjintäkieltoa koskeneen selvityksen vuodelta 2012, jota hän oli mukana laatimassa.
Tilannehan on tämä: luterilaisen kirkon seurakunnissa on työssä henkilöitä, jotka ovat rekisteröineen parisuhteensa. Yhteenkään tällaiseen tapaukseen ei ole puututtu piispan tai tuomiokapitulin toimin (eikä tietenkään olisi voitukaan puuttua!) Parisuhteen rekisteröinti on Suomen lakiin perustuva oikeudellinen järjestely, joka viranomaisen on pakko asianomaisten hakemuksesta tehdä, jos edellytykset rekisteröinnille täyttyvät. Rekisteröity parisuhde ei edes edellytä tiettyä sukupuolista suuntautumista sen osapuolilta. Se, että kirkon toimivaltainen elin (vaikkapa piispainkokous) ei ole ottanut kantaa rekisteröidyssä parisuhteissa olemisen hyväksyttävyyteen, ei oikeuta sanomaan, ettei kirkko niitä hyväksy. Ei siinä ole mitään jännitettä. Toki voi olla erilaisia perusteltuja tai perustelemattomia mielipiteitä siitä, miten asioita haluttaisiin muuttaa, mutta ei se tee asioista kiistanalaista. On siten väärin väittää, että Suomen Lähetysseura olisi ”ylitulkinnut kirkon kantaa” asiassa.
Piispojen tärkeimpänä tehtävänä on ottaa kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kantoja. Jos jokin asia on teologisesti tärkeä, ottakaa hyvät piispainkokouksen naiset ja miehet kanta! Jos (ja niin kauan kun) kantaa ei ole otettu, ei ole kielteistäkään kantaa. Ja silloin voi perustellusti sanoa, että kanta on myönteinen. Ja niin on hyvä.
30 kommenttia
Öh. Lyöntivirheitä. Po: Quo usque tandem abutere patientia nostra Catilina. (Ciceron puheesta Catilinaa vastaan Rooman senaatissa).
Vanhurskaus kansan korottaa jne……
Laittaisin piispan vokatiiviin: ’episcope’. Muistaakseni käänsimme lauseen Norssissa tähän tapaan: ’Hamaan mihinkä määrään asti, oi Catilina, käytät väärin meidän kärsivällisyyttämme?’.
Risto Voipio, vielä hyvin pitkään, kuten varmaan arveletkin vastauksen kuuluvan retoriseen kysymykseesi. Joitakin piispoja ja kirkkohallitusta myöten viestinnän tarkoituksena on sumentaa, johtaa harhaan ja pyrkiä luomaan epäselvyyden ja epätietoisuuden ilmapiiriä. Se on oikeastaan aika vakava asia. Kirkolla ja sen edustajilla on valtaa ja tämä on yksi tapa käyttää sitä, etiikan ja totuuden ammattilaisen mandaatilla.
Muiden tehtäväksi jää – vuodesta toiseen – pyrkiä selittämään asiain todellista tilaa. Haastattelun Jolkkonen näkee siinä selittämisessä asiantuntemattomuutta ja syrjinnän vastustamisessa suvaitsemattomuutta, muutaman esimerkin mainitakseni. Kiitos kuitenkin tästä kirjoituksesta!
Mutta asialla on laajempikin ulottuvuus. Olen miettinyt, että miksi kirkko, jonka piispat ja korkeassa asemassa olevat viranhaltija vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen jatkavat tällaista toimintaa, ansaitsisi tukea tai kunnioitusta.
Pahemman kerran näyttää siltä, että kukaan kirkossamme ei ole ottanut kantaa koskaan yhtään mihinkään. Ainoa, joka on uskaltanut ottaa johonkin kantaa on antiikin Rooman Marcus Tullius Cicero. No hyvä kun hänkin. Toinenkin antiikin henkilö löytyy, nimittäin Diogenes Sinopelainen (koira), joka 300-luvulla eKr otti kantaa, kun Aleksanteri Suuri astui hänen eteensä ja sanoi: ”Saat esittää yhden toivomuksen, niin täytän sen, oli se sitten mikä tahansa.” Diogenes vastasi tynnyristään, missä asui ilman mukavuuksia: ”Astu pois auringon edestä.” Toivomus oli varsin perusteltu.
Piispat ja teologit eivät voi ottaa asiaan kantaa, sillä he voivat vain tutkia, miten aiemmat sukupolvet ovat asian ymmärtäneet. Lopputulos on selvä ja epäkorrekti tässä ajassa. Maallikko voi pohdiskella sitä, mitä Jumala on mahtanut tarkoittaa ja mitä Hän tahtoo. Näin voi päätyä siihen, että tämän kehityksen oli tarkoituskin tapahtua. Mutta tälle ei kirkossa tai sen liikkeissä ole tilaa…
Normaalin logiikan mukaan kielteisen kannan puuttuminen ei ole myönteinen kanta eikä myönteisen kannan puuttuminen ole kielteinen kanta. Kun ei ole ilmaistua kantaa, se merkitsee vain sitä, että ei ole ilmaistua kantaa. Kantaaottamattomuus on selitettävissä kahdella perusteella, joko on niin kuin 1960-luvun pääministeri Paasio mielellään ilmaisi: ”Asiaa tutkitaan”, jolloin siis kannanotto on ehkä tulossa joskus tulevaisuudessa, tai asiaa pidetään semmoisena, ettei siihen pidäkään ottaa mitään kantaa.
Teologisesti lienee aivan auki myös ahneuden ja ahmimisen synnin vuoksi liikalihavien vihkiminen aviliittoon, onhan tässä kyseessä ilmiselvä julkisynti ja sen ilmeinen jatkaminen liitossa kyseessä?
En tiedä, mutta näin maallikkona tulee mieleen että onko suomen kirkon piispoilla se käsitys että jos ehkä vielä muutaman vuoden tai vuosikymmenen voisi tätä lopullista kannanottoa naispappeuskysymykseen tai erilaisten ihmisten muodostamiin parisuhteisiin viivästää, niin ehkä nämä asiat painuisivat unholaan ?.
Voin vakuuttaa että ihan varmasti naisten pappeus ja kaikkien ihmisten parisuhteiden hyväksyntää koskevat kysymykset eivät painu unholaan seuraavinakaan vuosina.
Näihin tulisi arkkipiispan organisoida tarvittavat työryhmät ja niistä koostaa kaikkien piispojen yhteinen kannanotto sekä näistä yhteenvetää, maallikonkin ymmärrettävä, suomen ev-lut kirkon selkeä kannanotto näihin kysymyksiin.
Risto Voipio ja Jani Salminen ovat selkeästi valottaneet näitä nykyisiä ev-lut kirkon piispojen ristiriitaisia kannanottoja näihin kysymyksiin liittyen, sekä vaatineet selkeitä kannanottoja jotta näitä asioita ei roikutettaisi ilmassa vuosikausia tuon kirkon nykyisen sumean sanahelinän sijaan !
Kirjoittaja
Risto Voipio
Helsinkiläinen juristi ja KTT h.c., joka toimii useiden apuraha- ja kulttuurisäätiöiden ja yhteisöjen puheenjohtajana tai vastuuhenkilönä.
Riston kirjoitus on selventävä ja hyvä. Quo usque tanden abuere, Catilina, patientia nostra. Catilina=piispat tässä yhteydessä.
Ilmoita asiaton kommentti