Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat. Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi. Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi. Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:3-19)
Minkälaista meidän on elää kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä tietoisena siitä, että Hän tuntee meidät läpikotaisin?
Pitääkö Jumala kirjaa meidän synneistämme; mistä tiedämme sen?
Miksi meidän pitäisi tai ei pitäisi rukoilla Daavidin psalmin 51 sanoilla?
Perustuuko Jumalana anteeksiantamus meidän rukoustemme vilpittömyyteen?
Mitä sinulle merkitsee Golgatan perjantai ja pääsiäisen ylösnousemuksen suuri juhla?
Kaikki julkaistut blogini:
”Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.” Eiköhän tätä kautta avaudu vastaus kaikkiin esitettyihin kysymyksiin.
Kyllä me voimme rukoilla myöskin ps:n 130 sanoilla, joka on kirkkomme Jumalanpalveluksen synnintunnustus: ” Syvyydestä minä huudan sinua Herra. Herra kuule minun ääneni. Tarkatkoon sinun korvasi minun rukousteni ääntä. Jos sinä, Herra pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää” ? ( 130:1-3 )
Tässä ps.n laulajan katse kohdistuu Israelin Jumalaan. Hän huutaa syvyydestä syntiensä tunnossa ja vetoaa Jumalaan: ”jos sinä pidät mielessäsi synnit, kuka silloin kestää” ?
Silloin kun ihminen tiedostaa elävänsä Jumalan edessä, joka kirjaa muistikirjaansa kaikki minun ja sinun syntisi kuka silloin kestää ? Onneton on se joka jää syntiensä kanssa yksin syntiensä saartamaksi, eikä tunne, eikä vetoa armolliseen Jumalaan, kuten ps:n laulaja: ”Mutta sinulla on armo, sinä annat anteeksi, että eläisimme sinun pelossasi”
Kistityllä on lupa ja etuoikeus astua rohkeasti Jumalan eteen ja tunnustaa synnit, jopa sieltä syvyydestä eikä silloin huudeta pimeään yöhön. Sillä Jumala ei ole kuuro tällainen ääni kuullan varmasti. Pyhän Jumalan luona on anteeksiantamus, että Häntä peljättäisiin ja kunnioitettaisiin.
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Itse ymmärrän niin, että Jumalan rakkaudessa pysyminen on sitä, että uskomme armolliseen Jumalaan, vaikka olisimme epäonnistuneet ja maassa maaten tunnustaisimme synnit Jumalalle.
Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Psalmeista nousevat rukoukset auttavat meitä ymmärtämään itseämme ja Jumalaa. Vaikka olisimme niin alhaalla tai syvällä synnissä, että itseämmekin hirvittää, niin silti voimme rukoilla Jumalaa ja tunnustaa synnit luottaen, että Jumala armosta Kristuksen tähden antaa synnit anteeksi.
Mikä on Jeesuksen uhrikuoleman arvo ja merkitys sellaiselle, joka nauttii jonkun Gayteatterin rienaavasta esityksestä, jossa Jeesus ja Juudas.. jne.
Ei voi olla kovin suuri.
Tekosynti ja perisynti ( Lainaus Ev.lut.kirkon sivulta: aamenesta öylättiin )
”Synnin käsitteessä erotetaan tekosynti ja perisynti. Tekosynti on yksittäinen paha teko. Yksittäiset pahat teot nousevat perisynnistä, joka merkitsee ihmiskunnan Jumalan hyvän tahdon vastaista perusasennetta. Esimerkiksi sota ei synny tyhjästä, vaan kasvaa ihmiskunnan syntiinlangenneesta, jumalanvastaisesta olemuksesta. Synti on pimeä valta, joka orjuuttaa ihmistä ja saa hänet kiertymään itsensä ympärille, tavoittelemaan vain omaa etuaan ja käyttämään lähimmäisiä omien pyrkimystensä välineinä sekä nousemaan itse omaksi jumalakseen.
Perisynnin hedelmiä ovat ne teot, joita kymmenen käskyä kieltää tekemästä. Martti Lutherin Ison Katekismuksen mukaan näitä perisynnistä kasvavia pahan hedelmiä ovat esimerkiksi epäusko, harhaoppi, epäjumalanpalvelus, ylimielisyys, epätoivo, Jumalan sanan halveksiminen, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos.”
Synnistä ei voi irtautua omin voimin, vaan vain Pyhän Hengen vaikutuksesta armonvälineiden kautta. Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Usko Kristukseen siirtää ihmisen Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen”.
Kiitos, Jorma kommentista. Meidän käsitys Isästä Jumalasta ja Jeesuksesta voi olla Jumalan sanan mukainen tai sitten valheellinen jostain ihan muusta perisin. En ymmärrä niitä, jotka pilkkaavat Jumalaa.
Kiitos Martti. Salaripissä voimme tunnustaa sellaiset synnit, jotka vaivaavat meidän mieltä, vaikka kuinka olisimme ne tunnustaneet. Synninpäästön kuuleminen ripin jälkeen vapauttaa meidät taakoista.
Halusin vain sanoa (koska en varmaankaan aiemmin ole sitä sanonut), että tykkään tästä kysymystyylistä. Se on ajatuksia herättävää.
Kiitos Helena positiivisesta palautteesta. Hienoja vastauksia kysymyksiini tulee teiltä kommentoijilta.