Olisiko nyt Unto Monosen Satumaa-tangon vuoro päästä virsikirjaan?

Taas väsäävät lisävihkoa virsikirjaan. Tahtovatko lisää virsiä, joita kukaan ei kuitenkaan veisaa? Vai olisiko parempi ottaa varman päälle ja kelpuuttaa biisejä, joita kansa kuitenkin hoilaa?

 

”Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa. Missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan, siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan. / Oi, jospa kerran sinne satumaahan käydä vois, niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois, vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan. Vain aatoksin, mi kauas entää, sinne käydä saan”.

 

Jostakin kumman syystä suomalainen kristillisyys on onnistuttu naittamaan suomalaiskansallisen surumielisen kansanluonteemme kanssa. Kyseessä on ainoa avioliitto, jonka toivoisinn pikaisesti purkautuvan, päättyvän eroon. Evankeliumi on ilosanoma eikä suruviesti.

 

Kaikesta edellä sanomastani huolimatta en voi olla liittymättä niitten joukkoon, joiden mielestä Unto Monosen Satumaa-tangon pitäisi päästä virreksi seuraavaan virsikirjaan. Uusi molli-voittoinen osastokin voitaisiin tämänkaltaisille kaipauslauluille perustaa. Sen nimi voisi olla vaikkapa Itkuvirsiä ja kansallisia parahduksia kenkkumaisina aikoina.

 

Kaipauksen kaikkinielevää mahtia todistaa väkevästi se, että sama ihmisen ikävä soi niin tangoissa, virsissä kuin juomalauluissakin huolimatta siitä, tiedostaako ihminen itse kaipauksensa syytä vai ei.

* * * * * * * * *

Aloitin vuosia sitten  blogistina Kotimaa24:ssä vaatimalla Finlandiaa virsikirjaan. Sanoituskin olisi jo valmiina (Be still my Soul). Ehdotukseni kuitenkin teilattiin sillä perusteella, että ihmiset mieltävät tämän Sibeliuksen hittibiisin isänmaalliseksi teokseksi eivätkä halua siitä hengellistä iskelmää, parodiaa.

 

No, entäs Maan korvessa kulkevi lapsosen tie? Tai Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen? Juice Leskisen Syksyn sävel? Ymmärrän kyllä, että virsikirjakomita haluaisi vähän tarkistaa joitakin lyriikoita, mutta silti.

 

Toivoo Nimimerkki: Onnellinen vaeltaja (käyn maailmasta parempaan..)

 

 

17 kommenttia

  • Matti Kolehmainen sanoo:

    Toive Satumaan liittämisestä virsikirjaan putkahtaa aika ajoin esille, tällä kertaa onneksi hieman kieli poskessa. On tosin vakaviakin analyysejä tehty tekstin ”syväkerroksista” ja löydetty siitä hengellisyyttä. Minä en kylläkään löydä. Jo satumaan ikävöimisen ymmärtäminen taivaskaipuuna on aika kaukaa haettua. Yhtä hyvin, paremminkin, voisi ajatella laulun Kesäpäivä Kangasalla olevan virsi. Sehän sisältää jopa rukouksen. Mutta kansa kaipaa mollia. Ehkä tulevaan virsikirjaan pitäisikin ottaa uudelleen osasto Murhe, risti ja kiusaus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    No, nyt kun kehiin astui musiikin ammattilainen, niin on pakko kysyä, Matti, että miten virsi oikein määritellään? Muistan, miten opettajani Anna-maija Raittila sanoitti koemielessä virren, jossa puhuttiin autoistakin. Ei mennyt läpi. Eivätkä ihmiset taida tätä nykyäkään teknisistä vimpaimista laulaa. Delfiinit sen sijaan laulavat nykyvirsikirjassa vikisevillä äänillään… Lestadiolaisesta Aurinkomme ylösnousi-virrestä en diggaa oikein vieläkään…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Kolehmainen sanoo:

    Virren käsite on viime aikoina ollut laajentumassa, mutta uskoisin vielä pidettävän kiinni siitä, että virsi perustuu kirkon oppiin ja uskoon. Sen tulisi myös olla rukousta tai Jumalan tekojen ylistämistä. Kun nykyiseen virsikirjaan otettiin lauluja, jotka aikaisemmin luokiteltiin selvästi hengellisiksi lauluiksi, virsi on menettänyt tunnistettavuuttaan. Saanut myös lisää subjektiivisia sävyjä. Ehkä hyvä niin. Kuljemme siinä Ruotsin virsikirjan askelissa. Jotain rajaa virrelle sentään löytyy. Urkujen käyttäminen säestyssoittimena rajoittaa sävelmien luonnetta. Negrospiritualit, jopa muutamat Pekka Simojoen virsistä luontuvat huonosti pilliuruille. En myöskään haluaisi kuulla uruista Satumaan intron Tidi-tittidi-dittiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Kajander sanoo:

    Työn orjat sorron yöstä nouskaa kuullostaisi upealta uruilla säestettynä. Muutamia sanoja on komitean toki syytä muuttaa, mutta yleisesti ottaen toverit Kuusinen, Sirola ja Wuolijoki ovat tehneet hyvää työtä. Heti alussa esitetään kutsu lain orjuudesta evankeliumin vapauteen. Internationaali on myäs lähetysvirsi: ”Maan ääriin kuuluu kutsumus”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Kolehmainen sanoo:

    Juha, komealta kuulostaisi Internationaali, mutta mielestäni sen kohta ”Ei muuta johtajaa, ei luojaa, kuin kansa kaikkivaltias” kuulostaa aika kategoriselta. Millaiseksi ehdottaisit sitä korjattavan?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Wallentin sanoo:

    Rauli Baddingin ”Paratiisi” ja ”Tähdet tähdet” ehdottomasti mukaan. Nehän ovat suomalaisille jo pyhiä ja kaikki osaavat jo sanatkin. Niin, ja mitäköhän vennään pojat sanois, jos alettaisiin Suomen kirkoissa veisata ”Suurta ja mahtavaa”. Ottihan ne virolaiset meiltäkin Maammelaulun.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Kajander sanoo:

    Esimerkiksi näin. ”…kuin Herra kaikkivaltias”.

    Aleksandrov Aleksandrovin komea hymni sopisi myös virsikirjaan, mutta siihen pitäisi kirjoittaa kokonaan uudet sanat. Niinhän tosin on tehty Venäjälläkin. Tosin en tiedä, saako hymniä sanoittaa kukaan muu kuin Sergei Mihalkov, ja hän on jo poistunut keskuudestamme.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121