Kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat: ja kolme ovat, jotka todistavat maan päällä: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme yhdessä ovat. (1. Joh. 5: 7-8 / Biblia)
Minkälainen on Kolmiyhteinen Jumala; Isä ja Poika ja Pyhä Henki?
Miten ymmärrät Jumalan kolme eri persoonaa; miksi on vain yksi Jumala?
Mitä paikkoja Raamatusta tiedät, jossa puhutaan Isästä Jumalasta tai Poika Jumalasta tai Pyhä Henki Jumalasta?
Miksi Jumalan ainoa Poika, Jeesus Kristus on meille tärkeä?
Miten Kolmiyhteinen Jumala eroaa muiden uskontojen epäjumalista?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Lakihenkisyys – masennus (20.11.2015)
Luther-säätiö ja minä (3.12.2015)
”miksi kirkko rajaa avioliittoon vihkimistä rippikoulun käyneisiin jäseniinsä.”
Ripillepääsy vastaa ortodoksikirkon mirhavoitelua ja on ”Pyhän hengen sinetti”, joka antaa ripillepääsijälle täyden oikeuden kirkon jäsenyyteen. Miksi meidän kirkon pappien palkka- ym.kustannuksista huolehtivien pitäisi kustantaa heidänkin aiheuttamansa kulut, jotka eivät arvosta kirkon jäsenyyttä?
Moi Tuula ja kiitos kommentistasi. Kirkko siis siunaa kaikki avioliitot kirkossa pyydettäessä. Noin kustannustekniseltä kannalta arvioisin, että vihkimisen ja avioliiton siunaamisen välillä ei ole merkittävää eroa. Molemmissa siis on paikalla pappi, kanttori ja suntio. Kirkon ylläpitokulut ovat vastaavia. Molemmat toimitukset merkitään jäsenrekisteriin.
Heikin huomio siitä, että vihkimisestä ei tule lisäkustannuksia siunaamiseen nähden on varmastikin aika validi. Ja jos vertaa avioliiton siunaustilaisuutta parisuhteensa rekisteröineen parin puolesta rukoilemiseen, tämä ”homorukoilu” on kustannuksiltaan todennäköisesti samaa luokkaa kuin avioliiton siunaus, jos se järjestetään kirkossa ja siellä on kanttori soittamassa musiikkia.
On siis syytä olettaa, että syy, miksi riparittomilta pantataan vihkimistä ja homopareilta siunaamista on jokin muu kuin raha. Itse tilaisuudet ovat aika samankaltaisia vaikka ylläpidämmekin illuusiota siitä, että ”homorukoilu” ei saisi olla (liian) samankaltainen.
KESKUSTELU PALJASTAA UUSTIETÄMÄTTÖMYYDEN
Rippikoulu vaaditaan siksi, että sen jälkeisessä konfirmaatiossa ihminen tunnustaa itse uskonsa. Näin kummien velvollisuus lakkaa ja ihminen ottaa itse vastuun omasta uskostaan, jolloin hän lapsena kastettuna tulee täysivaltaiseksi kirkon jäseneksi..
Erkki. Avioliittoon vihkimiseen ei kirkko edellytä konfirmaatiota. Siihen siis riittää osallistuminen rippikouluun. Jos esittämäsi perustelu olisi käytännön taustalla, niin silloinhan kirkko nimenomaan edellyttäisi konfirmaatiota, johon sisältyy oman uskon tunnustaminen.
Suosittelen tutustumaan esimerkiksi kirkkolain uudistamiskomitean mietintöön vuodelta 1988, jossa nimenomaan myös todetaan, että vihkimiseen rippikoulun edellyttämiselle ei ole teologisia perusteluita. Sen mukaan käytäntö oli kuitenkin syytä säilyttää, koska sillä oli kirkon kasvatustoimintaa tukevaa merkitystä.
Kirkon tulisi pysyä omalal tontillaan eli uskonnon harjoittamisessa.
Seikka että kihlapari haluaa kirkollista pyhitystä liitolleen on hienoa asia. Seikka että samassa yhteydessä hoituu myös yhteiskunnan edellyttämä liiton vahvistaminen on tietyysti plussaa, mutta ei välttämätöntä. Nähdäksi kirkko voisi ottaa käyttöön vihkimistermin myös silloin kun juridinen liito on jo solmittu maistraatissa. Näinhän on käytäntö esim . roomalaiskatolisilla.
Tietysti vihkimisen kaltainen uskonnollinen toimitus edellyttää, että ihmiset tunnustavat sitä uskoa, jonka oppien mukaisesti heidät toisillen vihitään.
Toki hääparille voitaisiin heidän toivomuksestaan järjestää myös uskonnollista toimitusta muistuttava promootio ilman uskonnoharjoitamisen intentiota, mutta tämänkaltaisten tilaisuuksien järjestäminen ei nähdäkseni ole kirkon asia. On siis täysin oikein, että kirkossa oletetaan asiaa toki erikseen tivaamatta, että uskonnolista vihkitoimitusta pyytävän parin osapuolet myös uskovat liitostaan kuten kirkko opettaa.
Kannattaa kiinnittää huomiota sanoihin: Kaikkien kihlaparien! Tämä on yksi lanka siinä hämähäkin seitissä, johon kirkko on lentänyt ja nyt vain pakettia kootaan tiukemmaksi.
Lauri. Termi tulee avioliittolaista. Tässä yhteydessä sillä ei valitettavasti oteta kantaa muuhun kuin nykyisiin avioliittoihin.
Eipä tietenkään, mutta on osa kehitystä, jonka keskellä olemme. Kirkossa luullaan, että vopi valita ketä vihitään, mutta tämä avaus johdattaa meitä vihkimispakkoon, valitettavasti naamiointi on niin tehokas.
Termi ”vihkimispakko” viittaa siihen ikään kuin kirkolla olisi motiivi estää ihmisiä menemästä naimisiin.
Avioliittoon vihittäessä kysytään tahtomista. Ei ketään voi pakottaa menemään naimisiin, ei kirkossa enempää kuin maistraatissakaan. Ja jos iso osa pareista haluaa elää avoliitossa, ei heitäkään voi pakottaa menemään naimisiin, ei kirkko eikä mikään muukaan instanssi.
Tarkoitin kuitenkin toisin päin eli jos kirkon ”vihkipakko”, eli että kirkko pakotetaan vihkimään, on merkittävä ongelma, tästä seuraa se ajatus, että kirkko pitää naimisiin menemistä huonona asiana, jos se on niin hysteerisen peloissaan sitä, että joutuu vihkimään ihmisiä.
Ei kai kirkkoa voi pakottaa. Itse se on vapaaehtoisesti halunnut pitää vihkimisoikeuden itsellään. Tosin itse olen sitä mieltä, että se juridinen puoli asiassa kuuluu yhteiskunnan hoidettavaksi ja siunauspuoli on kirkon hommia.
Kirkollinen vihkiminen on paitsi juridinen toimenpide myös jumalanpalveluksen luontoinen. Siksi se kuuluu vain kristityille. Myös avioliiton kirkollinen siunaaminen tulisi rajata vain sellaisiin pariskuntiin, joista ainakin toinen on kirkon jäsen ja toinenkin suostuu osallistumaan vakaumuksestaan huolimatta kristilliseen jumalanpalvelukseen.
Minä näen tässä asiassa kahdenlaista suhtautumistapaa:
(1) Osa ihmisistä ajattelee, että on hyvä saada seurakunnan yhteyteen ja osalliseksi sen toiminnasta mahdollisimman suuri joukko ihmisiä vaikka osalla henkilökohtainen vakaumus ja usko olisivat laimeampia ja osallistuminen enemmän tapakristillisyyttä.
(2) Osa ihmisistä ajattelee, että seurakunnan toimintaa osallistumisen ehto tai sisäänpääsyvaatimus on mahdollisimman selkeä sitoutuminen uskontokunnan oppiin ja tahto noudattaa sitä henkilökohtaisessa elämässä.
Eli halutaanko kutsua mahdollisimman paljon ihmisiä ekskursiolle vaiko syynätäänkö pikemminkin papereita ovella.
Mitenkäs siinä Jeesuksen lähetyskäskyssä sanottiinkaan…
Just niin Osmo!
Se rippikoulupakkohan poistuu saman tien ihan itsestään, kun kirkko luopuu vihkimisoikeudesta ja tyytyy avioliiton siunaamiseen.
Onko muisti lyhyt vai mistä on kyse? Tässä toistuu sama analogia, joka liittyi naispappeuspäätöksen lisäponnen toteuttamiseen omantunnon syistä. Prosessi johti viran riistämiseen muutamissa tapauksissa.
Paavalin ajatus seurakunnasta Kristuksen ruumiina liittyy uskoon ja sen mukaiseen elämään. Siihen liittyy myös sakramentit, jotka kehittyivät kasteesta ja ehtoollisesta.Keskiajalla avioliitosta tuli myös sakramentti, joka reformaatiossa poistettiin. Kirkkollinen avioliittoon vihkiminen kirkkoon kuulumattomille on kaukana klassisesta seurakuntamallista.Lisäksi seurakunnan jäsenyys ja seurakuntayhteys eivät nykykeskustelussa liitty toisiinsa.