Pyhä Henki – apostolinen kirkko
Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. (Nikean uskontunnustus / kolmas uskonkohta)
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi — hänen kirkkautensa kiitokseksi. (Ef. 1:13-14 / FB38) Mitä ajattelet Pyhän Hengen sinetistä ja milloin olet sen saanut?
Onko kirkko sanan äiti vai sanasta syntynsä saanut tytär ja miksi?
Apostolisen kirkon aika alkoi ensimmäisenä helluntaina ja päättyy tämän ajan lopulla kun Jeesus tulee takaisin. Miksi kirkko on tai ei ole sinulle tärkeä?
He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. (Apt. 2:42) Miksi tämä on tärkeää myös tänäpänä?
Kaikki julkaistut blogini:
115 kommenttia
Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille!
Pohdin näin aamulla Johanneksen kirjeen alla olevan kohdan yhteydessä Pyhää Henkeä.
Mutta te — teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan. (1. Joh. 2:27-28 / FB38)
Todellakin meillä on voitelu eli Pyhä Henki, joka pysyy meissä. Meidän on hyvä tunnistaa väärät opit ja väärät opettajat. Emme saa lähteä mukaan vääryyteen. Pysykäämme Jumalassa, jolloin Saatana ei saa meitä narutettua.
Jotta olisimme täynnä Pyhää Henkeä, niin meidän pitää ahkerasti tutkia Jumalan sanaa ja käydä sellaisissa Jumalan palveluksissa, joissa kuulee Hyvän Paimenen äänen. Sana ja sakramentit auttavat meitä pysymään tässä voitelussa. Yksinäinen puu ei pala, joten oikea seurakuntayhteys on tärkeää. Vielä jonkun aikaa näin korona-aikana on huolehdittava erityisesti lähimmäistemme terveydestä, ettemme tartuttaisi heihin koronaa, jos se olisi meissä. Tämäkään ei estä meitä pitämästä yhteyttä uskon veljiin ja sisariin.
Vuoden 1938 suomennos ei ollut oikein onnistunut. Se ohjasi kysymään, onko Pyhällä Hengellä jokin erityinen sinetti. Vuoden 1992 suomennoksesta näkyy selvemmin, että Pyhä Henki itse on juuri se sinetti.
”Kistukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne.”
Juha Heinilä copy pastaat Raamatusta paljon, ymmärrätkö mitä niissä sanotaan, kuten edellä olevassa:
”” Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.”””
Mitä ovat Jeesuksen käskyt? Mistä ne löytää?
”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18–20)
Tämä on Jeesuksen antama viimeinen käsky. Tämä käsky on suurimmalla osalle suomalaisista tuttu jo rippikoulussa opimme sen. Tätä Jeesuksen antamaa käskyä kristillinen kirkko edelleen noudatta. Siitä opimme, että opetuslapsilla on yksi suuri missio: tehdä opetuslapsia. Kaikki maailman ihmiset on kutsuttu elämään samankaltaisessa suhteessa Jeesuksen kanssa, kuin ensimmäiset Jeesuksen seuraajatkin. Tämä Jeesuksen antama viimenen käskyn tehtävä ei ole vielä saatettu lopuun ,vaan jatkuu.
Raamatussa ei löydy sanaa lapsikaste,mutta ei löydy sanaa aikuiskaste.Jeessus asetti kristillisen kasteen. Kastakaa kaikki kansat minun opetuslapsiskseen :”Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle” (Mark 10:15). Jumalan valtakunta voidaan ottaa vastaan vain uskolla. Eli lapsikin Jumalan Sanan vaikuttamana kykenee uskolla ottamaan vastaan Jumalan valtakunnan, eli Jeesuksen Kristuksen kaikkine lahjoineen.
Matteuksen evankeliumissa Jeesus puhuu pienistä ”jotka uskovat minuun” (Mt. 18:6). Raamattu kertoo myös, miten ”Lasten ja IMEVÄISTEN suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen” (Mt. 21:16). Kiitos on uskon hedelmä. Jos uskominen ei olisi vauvoille mahdollista, ei yksikään vauva voisi myöskään pelastua, sillä ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen” (Hepr. 11:6).
Jo ensimmäisenä helluntaina Pietari opetti lupauksen kasteesta syntien anteeksiantamiseksi olevan myös lapsille ”Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu.” (Apt. 2:38-39). Niinpä kristillinen kirkko on ensimmäisestä helluntaista lähtien tähän päivään saakka kastanut myös lapsia. Uudessa testamentissa on lukuisia mainintoja siitä, miten kokonaisia perhekuntia, eli perheen kaikki jäsenet, kastettiin. (Apt. 16:15, 33, 1. Kor. 1:16). Kreikan sanan, joka tarkoittaa perhekuntaa, mainitaan erikseen sisältävän lapset sekä kreikaksi käännetyssä Vanhan testamentissa että Uudessa testamentissa (esim. 1.kun 13:2, Ps.113:9, 1.Tim. 3:4).
Kiitos kaikille kommentoijille ja lukijoille.
Vaikuttaa siltä, että suurimmalle osalle meistä Pyhä Henki ja apostolinen kirkko ei ole vieras. Kristuksen kirkon ulkopuolella olevilla taas on paljon ongelmia
Kasteesta osataan kyllä hienosti väitellä. Se ei edellytä sitä, että tuntee armollisen Jumalan henkilökohtaisesti. Jolloin on lupa olla julma toisia kohtaan.
Mikäli kaste käsitetään eri tavalla, niin se muuttaa myös armon merkityksen. Jos kaste on meidän kuuliaisuuden teko, joka tuo armon, niin muuhunkin elämään kuuluu kuuliaisuuden noudattamisen vaatimuksia armon ansaitsemiseen. Jollei niitä täytä joutuu hyljättäväksi.
Jos kaste on Jumalan armon osoitus, niin koko elämä on armon alla. Mitään vaatimusta ei tällöin aseteta pelastumisen kannalta. Syntinen saa aina tulla Jeesuksen luo. Eikä Jeesus torju yhtään pois.
Kasteväittelyissä harvoin kokee mitään armollisuutta . Niinpä koetan aina vältellä niitä.
Pesonen. ”Jos kaste on Jumalan armon osoitus, niin koko elämä on armon alla. Mitään vaatimusta ei tällöin aseteta pelastumisen kannalta. Syntinen saa aina tulla Jeesuksen luo. Eikä Jeesus torju yhtään pois.”
Siis selventääkähän missä kohden Jumala on tehnyt ”uuden kasteen liiton”, siis ovatko nyt vauvat erikoisasemassa kun heidät kastetaan?
Kohteleeko Jumala kaikkia ihmisiä samalla tavalla, onko evankeliumi eri vauvakastetuille kuin kastamattomille?
Entäpä kun muslimi tulee ”uskoon” niin vaaditaanko häneltä mitään, voi jatkaa entisessä uskossaan eikä tarvii luopua mistään kun kerran ei mitään vaadita?
Siis onko kaikille ihmisille sama TIE?
Laupeutta minä tahdon enkä uhria. Sanoo Hoosea 6:6. Tähän Jeesuskin viittasi, kun ilmaisi oikeaoppisten tuomitsevan syyttömiä. Ari uskoo vahvasti taistelevansa Jumalan puolesta, mutta hänen armottomuutensa ilmaisee, kenen joukoissa hän oikeasti on. Meidän olisi hyvä painaa syvälle mieliimme se ettei meidän taistelu ole tässäkään Aria vastaan vaan niitä henkivaltoja vastaan, jotka ovat syöttäneet Arille ihanan madon jonka sisällä on tappava koukku. Kukaan meistä ei kykene vetämään sitä Arin sisuksista ulos. Tarvitsemme siihen korkeimman avun. Jumalalla on varmasti Arille paljon tehtävää varattuna. Sillä Arilla on into ja palava halu taistella Jumalan taisteluja. Arin tulisi vain saada itse ensin kohdata armo. Mekin voimme yrittää olla armollisia häntä kohtaan. Vaikeaahan se meille on, kun se merkitsee aina myös vanhalle ihmiselle tuskallista kuolettamista. Rauhaan meidät on silti kutsuttu. Armottomuus näkyy myös siinä, ettei Arilla ole seurakuntayhteyttä mihinkään suuntaan. Eli puuttuu se keskinäinen rakkaus, joka vetää seurakuntayhteyteen ja antaa siellä tilaa muiden uskovien epätäydellisyydelle. Uskovat voi helposti tunnistaa siitä että He rakastavat , niitä joilla on rakkaus Jeesukseen. Tämän puuttuminen on aina arveluttava merkki ja jopa hälytyskello.
Kirjoittaja
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.
Helluntaipäivä
Helluntaita merkitsevä Kreikan sanan penteekostee merkitys on: viideskymmenes. Sitä vietettiin siis viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen (3. Moos 23:15-16). Juhlan tausta on Vanhassa testamentissa, jossa siitä käytetään erilaisia nimityksiä kuten viikkojuhla ja leikkuujuhla. Sitä kutsuttiin viikkojuhlaksi, koska sitä juhlittiin 7 viikkoa pääsiäisen jälkeen. Viikko tarkoittaa siten seitsemää viikkoa. Helluntaijuhla kesti vain yhden päivän. Se oli ainakin aluksi, niin kuin moni muukin juhla, kytköksissä maatalouteen. Silloin tuli tuoda ”sadon ensimmäiset tähkät” Herralle. Lisäksi helluntaihin kuului pyhä kokous, jumalanpalvelus, jonka aikana ei saanut toimittaa mitään arkiaskareita. Juhlaan liitettiin myös muistelu siitä, että Herra oli antanut kansalleen liiton tauluissa kymmenen käskyä Siinain vuorella. Helluntai oli kiitosjuhla myös sen muistelemiseen, että Jumala oli vapauttanut kansansa Egyptin orjuudesta ja johdattanut luvattuun maahan. Apostolit olivat koolla Jerusalemissa Mooseksen säädösten mukaan. Mutta missä he olivat koolla, kun Henki vuodatettiin? Humaus taivaasta täytti ”koko huoneen, jossa he istuivat”. He saattoivat olla koolla jossain omassa jo tutuksi tulleessa kokoontumispaikassa. Ehkä siinä ”yläsalissa”, jossa ehtoollinen asetettiin. Mutta paikka on ollut todennäköisemmin temppeli. Sillä sanaa huone käytetään myös temppelistä ja pyhäköstä, Herran huoneesta. Temppelin uloimpien muurien luona oli loisteliaita pylväikköjä ja huoneita, jotka tarjosivat suojan auringolta ja hyvän kokoontumispaikan. Pyhäkössä olemista tukee vielä sekin, että ”kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa” opetuslasten luokse. Ja eri puolilta tunnettua maailmaa tulleet ja eri kieliä puhuvat ihmiset kuulivat puhuttavan kukin omaa kieltänsä. He olivat tulleet helluntaipäivänä juuri temppeliin uhraamaan sekä osallistumaan ”pyhään kokoukseen”. Paikalla temppelissä oli siis myös Apt. 2. luvun kuvaamana helluntapäivänä juutalaisia. Juuri tuona päivänä temppelissä vieraskieliset juutalaiset saivat kuulla Jumalan suurista teoista poikkeuksellisesti omalla kielellään. Tämä oli selvä merkki siitä, että Jumala halusi sanansa ja tekonsa tiettäväksi kaikille kielille ja kansoille. Se oli myös merkki juutalaisille Jesajan profetian täyttymyksestä: ”Sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle”. (Jes. 28:11-12. Ks. 1. Kor 14:21). Ja nyt helluntaina he kuulivat kristityiltä julistusta Jeesuksesta ja Pietarin saarnassa (Apt.2:38), kuinka kaste Jeesuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi on todellinen uusi liitto. Sen uudistaminen on meille jokapäiväistä kasteeseen palaamista: synnin tunnustamista ja anteeksiannon uskomista. Myös Hesekiel profetoi Israelin uudistusta ja tulevaa pelastuksen aikaa, joka täyttyi helluntaina (36: 25-27): ”Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä anna teille uuden sydämen, jaa uuden hengen minä anna teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan…”. Helluntain kokemus oli sellaisenaan ainutkertainen. Kansanjoukosta tuhannet joille Pietari saarnasi vielä samana päivänä, saivat pian oman ”helluntainkokemuksensa”, kun heidät kastettiin ja he saivat Pyhän Hengen. Kaste oli myös meille meidän helluntaimme.
http://www.luterilainen.net
Evankeliumi
”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.” (Joh.14:15-21 / FB38)
Ilmoita asiaton kommentti